Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En löytänyt hyvää naista, eikä sellaista löydy monille muillekaan sinkkumiehille.
27.02.2020 |
Olen 33v, korkeakoulutettu mies. Tällä hetkellä työskentelen opettajana lukiossa. Vapaa - ajalla harrastan salilla käymistä, lautapelejä, fiktion kirjoittamista ja vietän aikaa kavereiden kanssa. Luonteeltani olen rento, helposti lähestyttävä, hauska ja tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.
No, arvatkaa montako kertaa olen ollut vakavassa parisuhteessa? Tasan nolla. Vaikka olen kokeillut etsiä sellaista parikymppisestä lähtien. Deittailuun olen kokeillut Tinderiä, mutta mätsejä tulee todella harvoin (ja ne harvat poistavat, kun kuulevat 168cm pituuteni). Yliopistolla harrastin rohkeasti silmäpeliä ja flirttailin, mutta siellä suurin osa naisista tuntui olevan varattuja. Opiskelijabileissä tai baarissa kukaan ei osoittanut kiinnostusta, paitsi keski-ikäiset naiset päissään.
Tällainen kokemus siis ihan normaalilta ja fiksulta mieheltä nykyajan deittailusta. Ja tunnen kymmeniä samassa tilanteessa olevia nuoria miehiä, jotka koulutettuja ja vähintään ihan tavallisen näköisiä.
Kommentit (682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on huvittavaa kun naiset tulee kertomaan, että 168cm pituus ei ole este miehelle. Juu ei este olekkaan, mutta aivan helvetinmoinen hidaste se on :D Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Sama kuin olisi saatanan ruman naaman omaava nainen. Ei ole helppoa.
Ruma naama tai lyhyys ovat ongelmia vasta sitten, kun niiden taakse piiloutuu ja säälii itseään hamaan hautaan asti.
Palstallahan oli se pituusgallup, jonka tulos oli etä alle 170cm pituus oli ongelma lähes kaikille vastaajille.
Rumanaamainen mies varmasti sopii "monelle muulle naiselle", mutta ei tietenkään juuri sinulle.
Av-pastan gallupit onkin tosi luotettavia. Jos nyt menet ostariin katsomaan niin kaikenkokoiset ja näköiset ihmiset ovat pariutuneet ja perheen saaneet. Myös lasten harrastuksissa ja vanhempainilloissa tämän näkee. Joskus sitä itsekkin ihmettelee, että miten tuollainenkin on jollekkin kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En läheskään aina jaksa uskoa näitä "kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta" juttuja. Hyvin usein kyse on siitä että koska parisuhde- ja deittailukokemusta on niin vähän, niitä kiinnostuksen osoituksia ei vain huomata.
Itse olin jo aika epätoivoinen ikisinkkumies kun 29-vuotiaana vihdoin löysin sen elämäni naisen. Minullakin oli kokemus että ei kukaan ole sitä ennen ollut minusta kiinnostunut. Mutta kun nykyisellä elämänkokemuksellani katselen taaksepäin niin tajua aika monta tilannetta jossa joku nainen oli osoittanut kiinnostuksen merkkejä mutta minä olin tyhmänä vain mennyt eteenpäin niitä huomaamatta.
Miesten pitäisi ymmärtää että ne tavalliset naiset eivät ole mitään tositeeveen tyrkkynaisia jotka kulkevat tapapuoli pitkällä ja rinnat töröllään eteesi ja kiemurtelevat siinä tyrkyllä. Usein jo se että joku nainen tulee hieman yllättävässä tilanteessa puhumaan kanssasi ihan jotain arkista asiaa voi olla merkki kiinnostuksesta. Mutta jos se mies ei siinä tee mitään aloitteeseen viittaavaakaan pitkään aikaan niin ei siitä mitään synny.
Tämä, niin tämä. Lukekaa, kaikki miehet, ja sisäistäkää!
Vierailija kirjoitti:
En usko ap:n höpinää opettajana olosta, ei noin idari voi olla ope. Toisekseen siellä opettajakoulutuksessa jos missä olisit joutunut suhteeseen, halusit tai et.
Mulla on 168 cm lyhyt mies, itse olen 173. Muuten hyvä, mutta joissain asennoissa tarvitaan pientä jakkaraa.
Kyllä se on (oma) luonne ja käytös, joka naiset karkottaa.
Tämä ei vielä kerro mitään siitä että onko mies joutunut silti tyytymään sinuun.
Mites ikä ja ulkonäkötasot ym statukset ja rahatilanteet
Vierailija kirjoitti:
Yleisin vastaus on että koska olet lyhyt, katsele niitä vähemmän kauniiita naisia.
Vastauksista päätellen naiset uskovat jopa enemmän tasoteoriaan kuin mestarimme 121212.
Minkälainen ihminen kutsuu keskustelupalstoilla suoltavaa tradenomia mestariksi? Millä ansioilla?
Vaatimuksista. Minusta hyvä ohje on, että toiselta voi vaatia vain sitä, mitä itseltäänkin vaatii. Se voi vain sitten hiukan yllättää, mitä toinen osapuoli parisuhteessa arvostaa.
Itse arvostan arjenhallinnan taitoja ja hyvää käytöstä. Tätä odotan myös kumppanilta. Sen sijaan en ole pitkä tai tikissä, enkä sitä kumppailta edellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Todennäköisesti deittailet vain tavan vuoksi. Oikeasti sinulla ei mitään halua sitoutua. Tässä ei ole mitään pahaa ja olet nuori. Itselläni oli sama juttu. Paperilla täysin ok tyypit ei tuntuneet yhtään miltään eikä sellaista oikeaa yhteyttä muodostunut. Sitten tapasin mieheni ja kaikki natsasi kohdilleen. Etukäteen en olisi uskonut , että tällaisen miehen kanssa yhteen menen, mutta kaikki on tuntunut niin selvältä ja helpolta.
Joo, voi olla, totta puhut siinä että ei ole mitään oikeata halua sitoutua. Haen varmaan vielä vähän itseäni elämän suhteen ja mitä haluan elämältä niin ei tunnu ajatuksen tasollakaan kiinnostavalta jumittua tällä hetkellä paikalleen. No, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
168cm on vielä pitkä. Arvaa montako matchia 166cm lyhyt mies on saanut kolmen vuoden epätoivoisen svaippaamisen aikana? Vastaus: 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloin juopokysi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin sen verran fiksu armeijassa jo että päättelin ettei tästä pituus kasva enää.
Päätin että ei kannata käydä ollenkaan kouluja lukion jälkeen.
Ja oikeassa olinkin.
T: 166cm mies
Pelasti korttisi oikein.
Itse luovutin siinä vaiheessa kun en päässyt yliopistoon.
Yritin neljä kertaa ja totesin että: "no en tee sitten mitään".
Olen sen verran vaativa että haluan kunnon luksusta tai sitten mennään ihan pohjia myöten.
Mennään sitten näin. Oli muuten aika kova pettymys vanhemmille, kun he kuuluvat menestyvään lössiin ja minä en.
Haha samassa jollassa ajelehdin. Korkean statuksen opistoon pyrin kahdesti ja kun ei natsannut niin rottailen loppuelämän. Vanhemmat ylemmän keskiluokan konservatiiveja, joille tämä tuli aika järkytyksenä. Nyt elelen tuilla sekä vanhempien rahoilla, viihdekäytän kamaa ja pelailen pleikkaria sekä käyn salilla. Onneksi en sentään ole hobitti, vaan tiss.itelinettä saa tinderistä kohtuu helposti.
Vierailija kirjoitti:
168cm on vielä pitkä. Arvaa montako matchia 166cm lyhyt mies on saanut kolmen vuoden epätoivoisen svaippaamisen aikana? Vastaus: 4
Sieltähän se avainsana putkahti:
EPÄTOIVOINEN
Se epätoivo nimittäin haisee ja kauas. Ja se karkottaa ihan kaikki naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloin juopokysi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin sen verran fiksu armeijassa jo että päättelin ettei tästä pituus kasva enää.
Päätin että ei kannata käydä ollenkaan kouluja lukion jälkeen.
Ja oikeassa olinkin.
T: 166cm mies
Pelasti korttisi oikein.
Itse luovutin siinä vaiheessa kun en päässyt yliopistoon.
Yritin neljä kertaa ja totesin että: "no en tee sitten mitään".
Olen sen verran vaativa että haluan kunnon luksusta tai sitten mennään ihan pohjia myöten.
Mennään sitten näin. Oli muuten aika kova pettymys vanhemmille, kun he kuuluvat menestyvään lössiin ja minä en.
Haha samassa jollassa ajelehdin. Korkean statuksen opistoon pyrin kahdesti ja kun ei natsannut niin rottailen loppuelämän. Vanhemmat ylemmän keskiluokan konservatiiveja, joille tämä tuli aika järkytyksenä. Nyt elelen tuilla sekä vanhempien rahoilla, viihdekäytän kamaa ja pelailen pleikkaria sekä käyn salilla. Onneksi en sentään ole hobitti, vaan tiss.itelinettä saa tinderistä kohtuu helposti.
Hyi vi**tu mikä luuseri :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jo luovutin kun en jaksa enää yrittää. Jos johonkin kiinnostavaan naiseen sattuu arjessa vahingossa tutustumaan niin hyvä. Muutoin en enää yritä etsiä parisuhdetta.
M37
Sama vika itsellä. Eivät tule kotoa noutamaan, tiedän kyllä. Onneksi pärjään yksin aivan hyvin. Ehkä se on sitten se minun vikani.
Jos ei vain tapaa ketään, eikä rakastu, niin minkä tälle tekee?
Tapaa enemmän ihmisiä. Hanki joku harrastus jossa tapaat hemmetisti ihmisiä. Mitä erikoisempi tyyppi olet, sitä enemmän sun täytyy tavata ihmisiä. Monesti käy päinvastoin, eli eristäydytään.
Työssäni tapaan niin paljon ihmisiä, etten haluaisi illalla enää nähdä ketään=) Vaikka kuinka olen puhelias ja vilkas, niin olen introvertti ja kaipaan omaakin aikaa. Harrastukset ovat intensiivisiä ja epäsosiaalisia=) Niitten avulla en naista saa, uskaltaisin väittää...
Juu, tiedän, mitä "tarttis ja täytys". En vaan enää jaksa. Siis tyydyn tähän.
Kuulostaa siltä, ettei elämässäsi olisi tilaakaan parisuhteelle. Elät ilmeisen aktiivista elämää ja sen vastapainoksi tarvitset omaa hiljaista aikaa. Et jaksaisi illalla edes nähdä ketään enää; entä jos kotona odottaisi tyttöystävä joka haluaisi vielä viettää aikaa kanssasi? Tai siihen lisänä lapsi tai pari, jotka haluavat illalla vielä leikkiä isin kanssa? Et taida oikein tietää, mitä haluat. Vai oletko naisen olevan koriste-esine?
Olen itse vastaavanlainen nainen, enkä oikein pidä kun tehdään vieraasta ihmisestä olettamia tyyliin haluaa koriste-esineen. Tunnen monta paria jotka asuvat erillään eivätkä halua liian symbioottista suhdetta ja toisekseen lisääntymishalusta ei ollut puhetta. Henkilö ei myöskään syyttänyt ketään vaan totesi tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on huvittavaa kun naiset tulee kertomaan, että 168cm pituus ei ole este miehelle. Juu ei este olekkaan, mutta aivan helvetinmoinen hidaste se on :D Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Sama kuin olisi saatanan ruman naaman omaava nainen. Ei ole helppoa.
Minulla on saatanan ruma naama eikä se ole elämääni haitannut mitenkään. Olen korkeastikoilutettu, työelämässä ja tyytyväinen elämääni. Minulla on pitkä, tumma komea ja fiksu mies ja kolme kaunista lasta. Kannattaa se itsetunto ja pätevyys hankkia muun kuin ulkonäön kautta.
Miehellä voi olla huono itseluottamus ja tunne-elämän ongelmia kasvatustaustasta tms. johtuen, vaikka olisi komea. Tällöin hän voi olla hyvä saalis 'alempitasoiselle' naiselle, koska potee jatkuvaa huonommuutta ja pohjoismaissa moni mies potee jatkuvaa huonommuutta ihan vain siksi, koska on mies.
Tummuus ei ole globalisoituneessa maailmassa valuuttaa; joskus 60-luvulla se saattoi olla eksoottista, mutta nykyajan naiselle siitä tulee lähinnä rikastusjengi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisin vastaus on että koska olet lyhyt, katsele niitä vähemmän kauniiita naisia.
Vastauksista päätellen naiset uskovat jopa enemmän tasoteoriaan kuin mestarimme 121212.
Minkälainen ihminen kutsuu keskustelupalstoilla suoltavaa tradenomia mestariksi? Millä ansioilla?
Pikkukakkonen on ainoa, joka on jaksanut selata läpi kaikki netin naisvihateoriat. Näiden alamaisten on tarvinnut vain imeä "tietonsa" mestarinsa tissistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko lasket rimaa tai olet ilman. Se ei pane, joka valkkaa. Tämä matematiikka ei ole niin monimutkaista kuin mitä ihmiset kuvittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon ongelman, että "ei kykene rakastumaan" voisi korjata?
Itsellä on sellainen tilanne että olen saanut tasaiseen tahtiin vuosien mittaan kiinnostusta naisilta ja olen osoittanut sitä takaisinkin, mutta yleensä homma vaan läsähtää sitten siihen ja oma kiinnostus lakkaa vaikka nainen olisikin "kriteerit täyttävä". Näitä on useampia. Jotenkin tulee vaan semmonen olo et eikö tää nyt ookkaan tätä ihmeellisempää, tavallinen ihan kiva tyyppi mutta ei herää mitään tunteita. Näin on käynyt todella monen naisen kohdalla kun olen heitä tapaillut eikä sen takia ole ikinä syntynyt mitään parisuhdetta. Nainen on saattanut olla hyvinkin kiinnostunut minusta mutta muutamien tapaamisten jälkeen homma jää siihen, että itseltäni lakkaa kiinnostus. Mistä tämä johtuu ja mitä asialle voisi tehdä?
En ole tyhmä, en tunnevammainen ja olen koittanut miettiä, että mistä kiikastaa. Sama kuvio toistuu niin usein että pakko siinä on olla mekanismissa joku vika. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia naisia, että en kiinnostu heistä tarpeeksi?
M25
Itselläni kolahti ensimmäisen ja ainoan kerran oikeasti vasta kolmekymppisenä. Olin typerä ja siitä huolimatta yritin olla suhteissa tätäkin ennen. Aika huonolla menestyksellä, petin, olin onneton jne. Luulin, että tuon parempaa ei ole olemassakaan. Olin väärässä. Tapasin elämäni miehen (joka ei muuten suurelta osin vastannut kriteereitäni :D) ja avioiduimme.
N39
Joo, tuntuu että oon vähän umpikujassa. Haluaisin kuitenkin kokea rakastumisen ja löytää ihanan ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja elää, mutta tuntuu mahdottomalta kun kerta toisensa perään ei herää mitään sen kummempia tunteita eikä varsinaisesti tee edes mieli seksiä heidän kanssaan kun ei koe mitään vetovoimaa. Ja siis en ole mikään epätoivoinen sarjadeittailija, olen naisvaltaisella alalla ja tapaan omassa elämässäni aika paljon naisia sen enempää etsimättä, niin sen takia näitä samankaltaisia epäonnistuneita pariutumisyrityksiä on kertynyt tilille jonkun verran. En usko että itsessänikään mitään vikaa on kun saan kyllä naiset kiinnostumaan itsestäni mutta oma kiinnostukseni ei riitä keneenkään.
Keksin vain kaksi selitystä, joko olen tavannut vain vääränlaisia naisia tai sitten itsessäni tai omassa lähestymistavassani on jotain vikaa.
Saatat olla myös homo tai bi.
Olet etsinyt väärästä paikasta ja jättänyt liian usein pallon sille naisosapuolelle...?
Itse olen 30v sinkku, amk-tutkinto (tosin koen että yliopisto olisi ollut enemmän mun paikka), en ole harrastanut irtosuhteita ja käytännössä kaks parisuhdetta taustalla, joista toinen vakava. :) Toki pari muuta tunneperäistä esim. juttua ollut. Ite kirjoittelen myös tarinoita.
PS. Toinen noista suhteista oli 168cm miehen kanssa. Koin sen ongelmaksi ainoastaan jos kengissäni oli korkoa ja piti kävellä käsikkäin, koska se oli hankalaa. Siirryin matalakorkoisempiin kenkiin.
En minäkään ole löytänyt hyvää miestä. Kaikki on olleet joko mulk*uja, masentuneita/muuten vaan överinegatiivisia tai juoppoja, yleensä useampaa näistä. Kaikkea ei voi saada, niin otan sitten kisun. Turha jäädä rannalle ruikuttamaan, menee koko loppuelämä siinä sitten synkistellessä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on huvittavaa kun naiset tulee kertomaan, että 168cm pituus ei ole este miehelle. Juu ei este olekkaan, mutta aivan helvetinmoinen hidaste se on :D Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Sama kuin olisi saatanan ruman naaman omaava nainen. Ei ole helppoa.
Minulla on saatanan ruma naama eikä se ole elämääni haitannut mitenkään. Olen korkeastikoilutettu, työelämässä ja tyytyväinen elämääni. Minulla on pitkä, tumma komea ja fiksu mies ja kolme kaunista lasta. Kannattaa se itsetunto ja pätevyys hankkia muun kuin ulkonäön kautta.
Miehellä voi olla huono itseluottamus ja tunne-elämän ongelmia kasvatustaustasta tms. johtuen, vaikka olisi komea. Tällöin hän voi olla hyvä saalis 'alempitasoiselle' naiselle, koska potee jatkuvaa huonommuutta ja pohjoismaissa moni mies potee jatkuvaa huonommuutta ihan vain siksi, koska on mies.
Tummuus ei ole globalisoituneessa maailmassa valuuttaa; joskus 60-luvulla se saattoi olla eksoottista, mutta nykyajan naiselle siitä tulee lähinnä rikastusjengi mieleen.
Ja kuitenkin tämä mies jätti pitemmän kauniimman isorintaisemman missityypin takiani. Nainen soitteli vielä meidän avioiduttuakin perään ja lupasi antaa kaiken anteeksi kunhan saa miehen takaisin. LOL. Kaiken lisäksi olen vielä vmäinen luonteeltani ja teräväkielinen. Ihan supisuomalaisia ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimuksista. Minusta hyvä ohje on, että toiselta voi vaatia vain sitä, mitä itseltäänkin vaatii. Se voi vain sitten hiukan yllättää, mitä toinen osapuoli parisuhteessa arvostaa.
Itse arvostan arjenhallinnan taitoja ja hyvää käytöstä. Tätä odotan myös kumppanilta. Sen sijaan en ole pitkä tai tikissä, enkä sitä kumppailta edellytä.
En edelleenkään ymmärrä sanan "vaatia" yhteyttä parisuhteeseen. En voi vaatia kumppaniltani yhtään mitään. Voin vain joko haluta ja/tai hyväksyä joitakin asioita tai sitten en. Eikä toisaalta yhtään mikään estäisi minua haluamasta timmissä kunnossa olevaa miestä, vaikka itse olisin läski. Jos en pitäisi muunlaisia miehiä vetovoimaisina, niin minulla olisi täysi oikeus etsiä niin kauan, kunnes löydän läskistä viehättyvän timmin miehen.
Alue: Aihe vapaa
Tähän ei pitäisi alentua edes vastaamaan, koska elät selkeästi jossain muussa ulottuvuudessa. Yksikään normaali mies ei joudu järjestämään mitään kohtaamisen kokemusta naiselle. Tämä tosin selittää suurelta osin sen että olet yksin; naiset säikähtävät käytöstäsi jo ihan alussa kun esität jotain outoa teatteria ja "järjestät naiselle kokemusta" jota hän ei todellakaan ole tilannut.