Mitä ajattelette, rehellisesti, kun kohtaatte 130 kiloisen naisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiin mittoihin pääsee oikeasti ihan valtavasti syömällä. Jos vaikka käy töissä, niin kulutusta kuitenkin on edes vähän, niin kyllä saa sitten joka päivä syödä sipsipussin, suklaalevyn, pullaa, keksejä jne. Normaalilla ateriarytmillä ilman herkkuja ei tuollaisiin mittoihin pääse.

Höpsistä. Ihminen joka söisi päivittäin normaalin ruoan lisäksi sipsipussin, suklaalevyn, pullaa ja keksejä, paisuisi nopeasti lähes tuplaksi. Tuo 130kg voi kuulostaa pienestä ihmisestä paljolta, mutta siihen ei todellakaan vaadita mitään törkeitä ahmimisia.

Uskon että itse pääsisin helposti tuohon painoon parissa vuodessa jos päivittäin lisäisin ruokailuuni korvapuustin ja limun. Jo nyt painoni nousee hitaasti ylös vaikka syön kohtuunormaalisti (toki turhan suuria annoksia välillä) arjessa, ja painoni lähentelee jo 100 kiloa. Vaatekokoni on 44-46 ja minulla on edelleen vyötärö vaikka olenkin pullukka. En itsekään olisi 20v hoikkana tyttösenä uskonut kuinka helposti paino voi nousta, mutta näin 15v myöhemmin pakko se on uskoa, kun en edelleenkään juo sokerijuomia tai natustele karkkia/herkkuja viikottain.

100 ylimääräistä kaloria päivässä = 36500 vuodessa = noin 5 lisäkiloa vuodessa. Tarkkana saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. Ei minkään pituinen nainen, oli vaikka 190 cm, ole normaalipainoinen 130 kiloisena. 

Lihavista naisista tulee ekana mieleen sääli ja myötähäpeä. Itse olen hoikka.

Niin no, kyllä se 190 cm mieskin ilman treenattuja lihaksia on lihava 130 kg. Miettii sitten joku 160 cm nainen tuolla painolla...

Mua vähän ällöttää lihavuus... Tietenkin kohtelen kaikkia ihmisiä tasavertaisina mutta ei se tuota tunnetta poista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painan 130kg, mutta en usko kenenkään ymmärtävän sitä että painan niin paljon. En osaa itse ainakaan arvioida kenenkään painoa. Riippuu niin monesta asiasta.

Olen yrittänyt vuosikausia laihduttaa, mutta paino ei vain tipu. Minulla on ollut useampi personal trainer, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt miksi en laihdu. Elän ruuhkavuosia ja työni on stressaavaa. Verikokeissa selvisi että kortisoliarvo on tosi korkea ja d-vitamiini- ja rauta-arvot tosi matalat. Nyt yritetään saada ne kuntoon. Sisätautilääkäri sanoi että voi olla että paino alkaa tippua vasta sitten kun ne arvot on normaalit, vaikka tekisin mitä.

Elän ja syön ihan normaalisti, kuten muukin perhe. Olen ainoa ylipainoinen perheestä. Olen vuosia kuullut haukkumista ja kehoituksia lopettaa pullan mussuttaminen, ja moni on sanonut minun syövän huomaamattani liikaa. Olen 4 vuotta pitänyt ruokapäiväkirjaa, punninnut kaikki syömiseni ja pitänyt kalorit suositellusta, mutta mitään ei tapahdu. Lomilla paino saattaa pudota yhtäkkiä monta kiloa, mutta voi myös nousta 6-7 kg kuukaudessa, yleensä jos on jotain tosi stressaavaa.

Yleensä pysyn hiljaa jos joku puhuu laihduttamisesta, minua ei uskota kuitenkaan ja olen kyllästynyt vakuuttelemaan etten mussuta herkkuja tai ylisuuria annoksia päivästä toiseen. Oikeasti olen epätoivoinen asian kanssa.

Uskon sua. Mulla ei painoa ole noin paljoa, mutta kaikesta huolimatta se ei vaan putoa. Syy on mysteeri. Kilpirauhanen on vähän vajaalla, mutta vuodenkaan hoidon jälkeen ei paino putoa.

Stressihormooni aiheuttaa sen ettei paino putoa. Suorittaminen ja paha mieli ylläpitävät painoa. Painoa on mahdollista pudottaa kun elämä on muuten hyvää ja rauhallista, omanäköistä. Et tarvitse pilkkaa tai toiminnallisia neuvoja. Kokemukseni mukaan ylipaino on seurausta tukahdetuista tunteista lähisuhteissa (vanhemmat, oma parisuhde).

Ylipainosta ei useinkaan kannata puhua muiden kuin ylipainoisten kanssa, sama kuin minkä tahansa sairauden kanssa. Hyvin harva ihminen on kiinnostunut ikävän asian ymmärtämisestä jos se ei tule itselle eteen pakotettuna. Terapian avulla päästään käsiksi perusongelmiin, vähennetään kuormitusta ja vapautetaan voimavaroja hyvän olon hakemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myötätuntoa. Hänellä on pakonomainen ahmimishäiriö, jonka edessä hän on voimaton.

Jokin on traumatisoinut hänet syvästi lapsuudessa. Taustalla voi olla esim. insestiä. Hän on todennäköisesti ollut myös koulukiusattu. Hänen painonsa voi olla esteenä työpaikan saannille tai parisuhteen löytämiselle.

olen usein miettinyt, että auttaisiko näitä ihmisiä esim. ketoosi ruokavalio mutta kun se syöminen on niin psykologisesti pakonomaista niin ehkä ei.

Heillä on sikäli hankalaa, että alkoholisti voi ryhtyä raittiiksi ja sulkea alkoholin kokonaan pois elämästään, mutta ihminen ei oikein voi ruveta kokonaan syömättömäksi.

Varmaan monella noin on. Minulla ei ole ja painan 137 kiloa (tosin olen 10 senttiä pidempi kuin aloituksessa kuvailtu nainen).

Lihoin jo lapsena. En oikeasti tiedä miksi. Enkä sitten koskaan laihtunut. Tai siis totta kai laihduin, yhteensä varmasti satoja kiloja. Mutta en koskaan pysyvästi.

Mitään insestitaustaa ei kyllä todellakaan ole. Koulukiusaamista kyllä, mutta ei läheskään niin rankkaa kuin täältäkin on saanut lukea monella olleen (minun kohdallani se ei ollut juuri koskaan fyysistä).

Hassua kyllä, minulla on parempi työpaikka ja korkeampi palkka kuin varmasti 99 % suomalaisista. Onnellinen, parikymmentä vuotta kestänyt parisuhdekin löytyy.

Järkyttävän lihava, jolle maistuu ruoka mutta ei liikunta. Iän myötä tulee olemaan monenlaisia sairauksia mm. tuki- ja liikuntaelinten osalta ja luultavasti veroarvot (verenpaine, kolesteroli, verensokeri) ovat aika karmeat. Hyvän kotikasvatukseen saaneen miehenä en kuitenkaan sanoisi mitään ääneen, vaan pitäisi suun supussa. Tulee mieleen jotkut tosi-tv-ohjelmat, joita en kyllä itse seuraa.

Tänään juuri oli tuollainen nainen edessäni kaupan kassajonossa. Lähinnä ajattelin, että hän ilmeisesti huijaa itseään niillä kevyttuotteilla joita kärry näytti olevan täynnä.

Tunnen myötätuntoa. Ehkä ajattelen, että onkohan elämä ja oleminen kovinkin hankalaa kun massaa on liiaksi ympärillä? Saatan myös ajatella, että onkohan tuo ihminen kohdannut painonsa takia ilkeilyä? Joskus olen myös havainnut, että tuo nainen olisi jopa kaunis normaalipainoisena.

Jos se on yli 50v, niin en mitään. Mitä sillä on väliä.

Jos ns. seksi-iässä vielä, niin kyllähän se muhkea, läski lihis hajuineen mieleen tulee.

Ja normaalikalua isompi pitää olla, että sisälle yltää.

Rajua painia moisen norsun kanssa olisi.

Yäk.

Mietin että kuinka paljon tuo nainen mahtaa ulostaa.

Valtava määrä ruokaa syötävä että tuollaisiin mittoihin pääsee, ja sehän tietää valtaavaa määrää ulostetta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelisin, että kuinka paljon tuo ihminen on saanut oikein syödä päästäkseen noihin mittoihin... Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää mitä syö ja kuinka paljon?

Meidän työpaikalla on jotakuinkin tuon kokoinen nainen ja hän syö töissä ihan saman verran, kuin kaikki muutkin eikä mässytä mitään herkkuja työajalla... Mietin, että mitä ihmettä se vetää sitten työpäivän päätteeksi!?

Minä olen ollut 165-senttinen ja lihonut 130-kiloiseksi kroonisten sairauksien lääkitysten vuoksi. Olen kirjannut vuosia kaiken syömäni ja juomani Finelin ruokapäiväkirjaan. En vietä salaisia mässytysorgioita ja meillä syödään kasvispitoista kotiruokaa säännöllisinä ruoka-aikoina.

En huutele muille vaivoistani. Pääsin lihavuusleikkaukseen ja laihduin 90-kiloiseksi. Yksi hoitavista lääkäreistä sanoi hiljattain tapahtuneen urheiluvamman tutkimisen yhteydessä lääkelistaa lukiessaan, että on ihme kun olen laihtunut 40 kiloa koska minulla on kuuden lääkkeen kombo, joka laittaa perusaineenvaihdunnan täysin jumiin.

Elän siis 1200 kilokalorilla per päivä ja näillä mennään. Dieettini tulee olemaan ikuinen enkä voi laskea kalorimäärää koska silloin saisin puutostiloja eikä sekään ole hyvä. Syömistäni kyttäävistä ihmisistä ajattelen, että heillä mahtaa olla aika tapahtumaköyhä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri oli tuollainen nainen edessäni kaupan kassajonossa. Lähinnä ajattelin, että hän ilmeisesti huijaa itseään niillä kevyttuotteilla joita kärry näytti olevan täynnä.

Tai sitten hän on nyt viimeistään tajunnut sen, ettei sama meno voi jatkua, vaan pitää alkaa syödä terveellisemmin ja laihduttaa! Helpommin hän olisi sieltä hesen luukulta saanut sen mega-aterian, mutta päättikin hakea kaupasta kevyttä ruokaa :)

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiin mittoihin pääsee oikeasti ihan valtavasti syömällä. Jos vaikka käy töissä, niin kulutusta kuitenkin on edes vähän, niin kyllä saa sitten joka päivä syödä sipsipussin, suklaalevyn, pullaa, keksejä jne. Normaalilla ateriarytmillä ilman herkkuja ei tuollaisiin mittoihin pääse.

Laskepa, että syöt joka päivä 100 grammaa enemmän leipää, pastaa tai riisiä enemmän kuin kulutat. Siinä tulee mukavasti lisäpehmustetta. Yksi Reissumies-pala painaa noin 70 grammaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painan 130kg, mutta en usko kenenkään ymmärtävän sitä että painan niin paljon. En osaa itse ainakaan arvioida kenenkään painoa. Riippuu niin monesta asiasta.

Olen yrittänyt vuosikausia laihduttaa, mutta paino ei vain tipu. Minulla on ollut useampi personal trainer, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt miksi en laihdu. Elän ruuhkavuosia ja työni on stressaavaa. Verikokeissa selvisi että kortisoliarvo on tosi korkea ja d-vitamiini- ja rauta-arvot tosi matalat. Nyt yritetään saada ne kuntoon. Sisätautilääkäri sanoi että voi olla että paino alkaa tippua vasta sitten kun ne arvot on normaalit, vaikka tekisin mitä.

Elän ja syön ihan normaalisti, kuten muukin perhe. Olen ainoa ylipainoinen perheestä. Olen vuosia kuullut haukkumista ja kehoituksia lopettaa pullan mussuttaminen, ja moni on sanonut minun syövän huomaamattani liikaa. Olen 4 vuotta pitänyt ruokapäiväkirjaa, punninnut kaikki syömiseni ja pitänyt kalorit suositellusta, mutta mitään ei tapahdu. Lomilla paino saattaa pudota yhtäkkiä monta kiloa, mutta voi myös nousta 6-7 kg kuukaudessa, yleensä jos on jotain tosi stressaavaa.

Yleensä pysyn hiljaa jos joku puhuu laihduttamisesta, minua ei uskota kuitenkaan ja olen kyllästynyt vakuuttelemaan etten mussuta herkkuja tai ylisuuria annoksia päivästä toiseen. Oikeasti olen epätoivoinen asian kanssa.

Uskon sua. Mulla ei painoa ole noin paljoa, mutta kaikesta huolimatta se ei vaan putoa. Syy on mysteeri. Kilpirauhanen on vähän vajaalla, mutta vuodenkaan hoidon jälkeen ei paino putoa.

Stressihormooni aiheuttaa sen ettei paino putoa. Suorittaminen ja paha mieli ylläpitävät painoa. Painoa on mahdollista pudottaa kun elämä on muuten hyvää ja rauhallista, omanäköistä. Et tarvitse pilkkaa tai toiminnallisia neuvoja. Kokemukseni mukaan ylipaino on seurausta tukahdetuista tunteista lähisuhteissa (vanhemmat, oma parisuhde).

Ylipainosta ei useinkaan kannata puhua muiden kuin ylipainoisten kanssa, sama kuin minkä tahansa sairauden kanssa. Hyvin harva ihminen on kiinnostunut ikävän asian ymmärtämisestä jos se ei tule itselle eteen pakotettuna. Terapian avulla päästään käsiksi perusongelmiin, vähennetään kuormitusta ja vapautetaan voimavaroja hyvän olon hakemiseen.

Ahdistuneena ja masentuneena lsihduin kahdessa kuuksudessa 11 kiloa. Lääkäri luuli että sairastaisin vähintään syöpää, mutta ei. Masennushan se siellä. Kaikki kun eivät ahmi masentuneina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri oli tuollainen nainen edessäni kaupan kassajonossa. Lähinnä ajattelin, että hän ilmeisesti huijaa itseään niillä kevyttuotteilla joita kärry näytti olevan täynnä.

Tai sitten hän on nyt viimeistään tajunnut sen, ettei sama meno voi jatkua, vaan pitää alkaa syödä terveellisemmin ja laihduttaa! Helpommin hän olisi sieltä hesen luukulta saanut sen mega-aterian, mutta päättikin hakea kaupasta kevyttä ruokaa :)

Juu, uskotaan 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämän kokoisen naisihmisen päivittäiseen ruokavalioon kuuluu? Töissä syödään lounaalla salaattia ja aamupalaksi tyyliin yksi ruisleivän siivu, jogurtti ja kuppi kahvia ja välipalaksi omena, banaani tms. Herkkuja ei oteta, jos niitä on tarjolla tai otetaan yksi keksi tai pari suklaakonvehtia (kuten kaikki muutkin ja jopa paljon vähemmän, kuin ne hoikat ja normaalipainoiset). Mitä siellä kotona sitten syödään? Kalorit työpäivän aikana saattavat jäädä jopa alle 2000 kcal!

Reilusti alle 2000 kcal jää, jos työpäivän ruokailut on tuollaista närppimistä.

Niin ehkä se salaisuus piilee siinä, että töissä syödään vain se pieni valmissalaatti lounaaksi ja välipala on joku yksi omena... Mitäpä luulet millainen nälkä on sitten kotiin päästyään ja illalla? Ehkä sellainen, että hontataan kitusiin vaan kaikkea mitä kaapista löytyy ja sieltä varmaan löytyy sipsiä, suklaata, leivonnaisia jne.

Kuinka monella on kotona samanlainen herkkukaappi kuin TV:n laihdutusohjelmissa? Meillä ei ole ikinä mitään herkkuja kotona arkisin eikä todellakaan otettu rajallista keittiön kaappitilaa herkkukaapiksi.

Juhlat ovat asia erikseen ja niihin hankitaan herkkuja tasamäärä, jota ei jää yli. Mikään ei ole inhottavampaa kuin muutaman kuukauden pakastimessa ollut täytekakku. Muutenkin rasvaiset ruoat härskiintyvät myös pakastimessa kolmessa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

En yleensä tiedä vastaantulevien ihmisten painoa. 

Olen lisäksi todella huono arvioimaan ihmisten painoa noin silmämääräisesti. Eikä minua edes jaksa kiinnostaa toisen paino tai kroppa niin paljoa, että kummemmin vaivaisin päätäni sillä. Jos vastaan tulee silminnähden todella lihava ihminen, saatan hetkeksi pysähtyä miettimään miksi on siinä kunnossa, tunnen sääliä ja myötätuntoakin. Harvemmin kukaan paisuu sairaalloisen lihavaksi ilman jotain sairautta, usein taustalla on psyykkisiä ongelmia, henkistä pahaa oloa. Uskon että minuakin ihmiset ovat katsoneet säälien ja ihmetellen kun anoreksiani oli pahimmillaan ja näytin valehtelematta haudasta nousseelta. Toivoisin kuitenkin ettei kukaan tuomitsisi ketään ihmisenä vain painon vuoksi. 

En mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri oli tuollainen nainen edessäni kaupan kassajonossa. Lähinnä ajattelin, että hän ilmeisesti huijaa itseään niillä kevyttuotteilla joita kärry näytti olevan täynnä.

Tai sitten hän on nyt viimeistään tajunnut sen, ettei sama meno voi jatkua, vaan pitää alkaa syödä terveellisemmin ja laihduttaa! Helpommin hän olisi sieltä hesen luukulta saanut sen mega-aterian, mutta päättikin hakea kaupasta kevyttä ruokaa :)

Vahinko vain, ettei kevyt, rasvaton tai makeutusaineella makeutettu ole yhtä kuin terveellinen. Parempi olisi syödä perusruokaa pienempiä määriä.

’Onneksi en ole tuollainen’ on mun rehellinen ajatus.