Mitä ajattelette, rehellisesti, kun kohtaatte 130 kiloisen naisen

Riippuu tilanteesta. Normaalisti en ajattele mitään. Jos minulla on kiire, ja edessäni on hitaasti liikkuva reilusti ylipainoinen ihminen, jonka ohi ei pääse, myönnän ajattelevani ärtyneenä: v*tun lyllertäjä. Jos mieltäni painaa omat addiktiot, saatan ajatella: onneksi en sentään ole ruokariippuvainen.

Korostan, että em. ajatukset ovat hetkellisiä, lapsellisia, pikkusieluisia. Kaikki ovat arvokkaita koosta ja mielen ongelmista riippumatta. Monen ruoka-addiktion takana on trauma.

Tiedän myös ihmisen, jolla on elefanttitauti, ja jonka isoa kokoa kauhistellaan. Jokainen voi miettiä, miltä paheksuvat katseet hänestä tuntuvat.

Painan 130kg, mutta en usko kenenkään ymmärtävän sitä että painan niin paljon. En osaa itse ainakaan arvioida kenenkään painoa. Riippuu niin monesta asiasta.

Olen yrittänyt vuosikausia laihduttaa, mutta paino ei vain tipu. Minulla on ollut useampi personal trainer, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt miksi en laihdu. Elän ruuhkavuosia ja työni on stressaavaa. Verikokeissa selvisi että kortisoliarvo on tosi korkea ja d-vitamiini- ja rauta-arvot tosi matalat. Nyt yritetään saada ne kuntoon. Sisätautilääkäri sanoi että voi olla että paino alkaa tippua vasta sitten kun ne arvot on normaalit, vaikka tekisin mitä.

Elän ja syön ihan normaalisti, kuten muukin perhe. Olen ainoa ylipainoinen perheestä. Olen vuosia kuullut haukkumista ja kehoituksia lopettaa pullan mussuttaminen, ja moni on sanonut minun syövän huomaamattani liikaa. Olen 4 vuotta pitänyt ruokapäiväkirjaa, punninnut kaikki syömiseni ja pitänyt kalorit suositellusta, mutta mitään ei tapahdu. Lomilla paino saattaa pudota yhtäkkiä monta kiloa, mutta voi myös nousta 6-7 kg kuukaudessa, yleensä jos on jotain tosi stressaavaa.

Yleensä pysyn hiljaa jos joku puhuu laihduttamisesta, minua ei uskota kuitenkaan ja olen kyllästynyt vakuuttelemaan etten mussuta herkkuja tai ylisuuria annoksia päivästä toiseen. Oikeasti olen epätoivoinen asian kanssa.

Mietin, että hyi kauhistus, enkä pidä tällaista läskikasaa edes täysijärkisenä. Ei kukaan älykäs ihminen päästä itseään siihen kuntoon.

Ajattelen: Lihava nainen

Jokainen saa olla vapaasti sitä mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämän kokoisen naisihmisen päivittäiseen ruokavalioon kuuluu? Töissä syödään lounaalla salaattia ja aamupalaksi tyyliin yksi ruisleivän siivu, jogurtti ja kuppi kahvia ja välipalaksi omena, banaani tms. Herkkuja ei oteta, jos niitä on tarjolla tai otetaan yksi keksi tai pari suklaakonvehtia (kuten kaikki muutkin ja jopa paljon vähemmän, kuin ne hoikat ja normaalipainoiset). Mitä siellä kotona sitten syödään? Kalorit työpäivän aikana saattavat jäädä jopa alle 2000 kcal!

Reilusti alle 2000 kcal jää, jos työpäivän ruokailut on tuollaista närppimistä.

Niin ehkä se salaisuus piilee siinä, että töissä syödään vain se pieni valmissalaatti lounaaksi ja välipala on joku yksi omena... Mitäpä luulet millainen nälkä on sitten kotiin päästyään ja illalla? Ehkä sellainen, että hontataan kitusiin vaan kaikkea mitä kaapista löytyy ja sieltä varmaan löytyy sipsiä, suklaata, leivonnaisia jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiin mittoihin pääsee oikeasti ihan valtavasti syömällä. Jos vaikka käy töissä, niin kulutusta kuitenkin on edes vähän, niin kyllä saa sitten joka päivä syödä sipsipussin, suklaalevyn, pullaa, keksejä jne. Normaalilla ateriarytmillä ilman herkkuja ei tuollaisiin mittoihin pääse.

Höpsistä. Ihminen joka söisi päivittäin normaalin ruoan lisäksi sipsipussin, suklaalevyn, pullaa ja keksejä, paisuisi nopeasti lähes tuplaksi. Tuo 130kg voi kuulostaa pienestä ihmisestä paljolta, mutta siihen ei todellakaan vaadita mitään törkeitä ahmimisia.

Uskon että itse pääsisin helposti tuohon painoon parissa vuodessa jos päivittäin lisäisin ruokailuuni korvapuustin ja limun. Jo nyt painoni nousee hitaasti ylös vaikka syön kohtuunormaalisti (toki turhan suuria annoksia välillä) arjessa, ja painoni lähentelee jo 100 kiloa. Vaatekokoni on 44-46 ja minulla on edelleen vyötärö vaikka olenkin pullukka. En itsekään olisi 20v hoikkana tyttösenä uskonut kuinka helposti paino voi nousta, mutta näin 15v myöhemmin pakko se on uskoa, kun en edelleenkään juo sokerijuomia tai natustele karkkia/herkkuja viikottain.

"Vain 165 cm". Täysin tavallinen pituus naiselle ja on ihan sama minkä pituinen on, jos paino on 130 kg. En tosin ajattele siitä mitään, en kiinnitä huomiota toisten mittoihin, koska olen itseni kanssa sinut.

Vierailija kirjoitti:

Painan 130kg, mutta en usko kenenkään ymmärtävän sitä että painan niin paljon. En osaa itse ainakaan arvioida kenenkään painoa. Riippuu niin monesta asiasta.

Olen yrittänyt vuosikausia laihduttaa, mutta paino ei vain tipu. Minulla on ollut useampi personal trainer, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt miksi en laihdu. Elän ruuhkavuosia ja työni on stressaavaa. Verikokeissa selvisi että kortisoliarvo on tosi korkea ja d-vitamiini- ja rauta-arvot tosi matalat. Nyt yritetään saada ne kuntoon. Sisätautilääkäri sanoi että voi olla että paino alkaa tippua vasta sitten kun ne arvot on normaalit, vaikka tekisin mitä.

Elän ja syön ihan normaalisti, kuten muukin perhe. Olen ainoa ylipainoinen perheestä. Olen vuosia kuullut haukkumista ja kehoituksia lopettaa pullan mussuttaminen, ja moni on sanonut minun syövän huomaamattani liikaa. Olen 4 vuotta pitänyt ruokapäiväkirjaa, punninnut kaikki syömiseni ja pitänyt kalorit suositellusta, mutta mitään ei tapahdu. Lomilla paino saattaa pudota yhtäkkiä monta kiloa, mutta voi myös nousta 6-7 kg kuukaudessa, yleensä jos on jotain tosi stressaavaa.

Yleensä pysyn hiljaa jos joku puhuu laihduttamisesta, minua ei uskota kuitenkaan ja olen kyllästynyt vakuuttelemaan etten mussuta herkkuja tai ylisuuria annoksia päivästä toiseen. Oikeasti olen epätoivoinen asian kanssa.

Uskon sua. Mulla ei painoa ole noin paljoa, mutta kaikesta huolimatta se ei vaan putoa. Syy on mysteeri. Kilpirauhanen on vähän vajaalla, mutta vuodenkaan hoidon jälkeen ei paino putoa.

Järkyttävää. Ei minkään pituinen nainen, oli vaikka 190 cm, ole normaalipainoinen 130 kiloisena. 

Lihavista naisista tulee ekana mieleen sääli ja myötähäpeä. Itse olen hoikka.

Olen kotoisin Helsingistä eli en ole mikään kaikkea hämmästelevä maalaistollo. Mutta tuollaiset megaläskit liikkuvat melkein aina ilta- ja yöaikaan, tiedän siitä että olen itsekin yöelukka. Vastaavasti minut voi bongata erittäin (!) aikaisin aamulla kaupasta, esim. 24 h-kaupasta. Mutta harvoin käyn keskellä päivää.

Niin kun sitten näköpiiriin osuu megaläski, niin kyllä se aina pysäyttää ja sitä jotenkin hämmästelee, että ameriikan meininkiä on Suomessakin, vaikka sitä äärimmäisen harvoin näkee. Voin vain kuvitella kuinka monia tuhansia (???) megaläskejä on kotinsa vankeina. Ihmisiä, jotka ovat olemassa, mutta joita ei ikinä näe...

En yleensä mieti ihmisten painoa tms. Mutta täytyy sanoa, että siinä vaiheessa kun ihminen ei mahdu kunnolla normaalista ovesta kulkemaan niin kyllä se pistää miettimään että mitähän tuo oikein mahtaa syödä..

Ps. En asu enää Helsingissä, mutta sisimmässäni olen aina stadilainen. Asuin missä tahansa.

Voih,ompa komia ,runsas muotoinen kaunotar.Osaa kaiketi valmistaa,kunnon pöperöt.Ihana olento,soppaluita on maailma pullollaan.Pyöreys on varakkuuden merkki,en tarkoita mitään tv-sarjaa.....♥♥♥

Vieraasta ihmisestä ajattelen mielessäni "hui miten iso ihminen", mutta tuttujen lihavien ihmisten kanssa en ajattele oikeastaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa olla vapaasti sitä mitä on.

Totta. Kunhan hoidattaa lihavuuden aiheuttamat sairautensa omilla rahoillaan, eikä käy kansan kukkarolla.

Säälin ja mietin kuinka raskasta ja masentavaa kaikki varmasti on hänelle. Samalla olen kiitollinen omasta normaalista painostani ja jätän ehkä seuraavan jäätelön syömättä...

Aikuisviihdenäyttelijöistä yksi suosikeistani on 163cm/127kg. Eli tuo runsas massa voi parhaimmillaan näyttää tavallaan erittäinkin seksikkäältä. Mutta tuo on vain aikuisviihdettä ja vähän pervoa silmänruokaa. Tosielämässä toivon ettei kukaan söisi itseään sairaalloisen lihavaksi, kai se heille itselleen olisi parempi pysyä terveemmän kokoisena. Normaaliarjessa en tosin koskaan pohdi muiden ihmisten painoa. Ei muiden ihmisten painolla ole mitään merkitystä muussa kuin aikuisviihteessä.

Säälin ja mietin, että voisin itsekin olla tuossa tilanteessa. Olen 160/92 ja mulla on aika kipeät nivelet. En jaksaisi varmaan 130-kiloisena tehdä mitään.

Ei lihava sulta rahaa pyydä ,eikä sääliä sairauksiinsa.Samanlaista jyrkkää ajattelua,voi kohdistaa laieliineihinkin.Mistä kohtaa laihdutat,kun sormissa on nivelrikko?Lapsilisät ja asumistuet pois,niin alat ymmärtää muitakin tallaajia.Aina lihavat hampaissa!!!!