Kaikki plussanneet
"Vauva vuodelle 2020-21" -ketjun innoittamana ketju kaikille raskautuneille. Ideana oli siis se, että lasketusta ajasta riippumatta voidaan kaikki jatkaa juttua täällä, ja tottakai kaikki muutkin odottajat on tervetulleita jakamaan ajatuksiaan :)
Itse olen plussannut reilu viikko sitten. Nyt menossa 6+5 vikoista menkoista laskien.
Jännittää ja pelottaa kun ei tiiä miten tässä käy, mutta positiivisella mielellä, että pieni pysyy matkassa :) Kovasti ootan, että pääsis ekaan ultraan, mutta kyllähän sitä saa vielä tovin oottaa... Ennen sitä en uskalla kenellekään kertoa (tai sille ainakin nyt tuntuu).
Kommentit (1188)
Wannabe mami, ihan sairaanhoitopiirien nettisivuilta löytyy. Ja niiden somesta. 😊 Vähän vaihtelevia linjauksia näköjään tehtiin, kun osassa ei vieläkään pääse sektioon mukaan ja osassa pääsee. Ja osassa otetaan taas käyttöön perhehuoneet ja osassa ei. Ja Hus tiedotti, ettei se valitettavasti vielä höllennä rajoituksia.
Rajoitukset ikävä kyllä pysyy toistaiseksi ultrissa ja muissa äitiyspolikäynneissä.
Esikoinen, LA 7/2020
AlvaÄng kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-11375298
https://yle.fi/uutiset/3-11374910
https://www.tays.fi/fi-FI/Raskaus_ja_synnytys/Ohjeita_raskaana_oleville…Tässä ainakin on muutaman sairaanhoitopiirin info asiasta.
Tuo HUS on kyllä harmillinen, itsekin kuulun sille alueelle. Kuinkahan käy, jos HUS pitää tiukan linjan koko kesän. Lähtevätkö uusimaalaiset noille höllemmille alueille oleskelemaan ja odottamaan synnytyksen alkua, jos siellä päin sattuu esimerkiksi olemaan sukua. Itsekin pohdin tätä vaihtoehtoa..
Taysin tiedotteessahan ainakin oli, että pelkästään Pirmanmaalaiset saa tulla synnyttämään (ja muut keillä lääketieteellisesti perusteltua). Eiköhän nuo muutkin noudata samaa linjaa.
Meillä koska mies ei saanut tietenkään olla nt-ultrassa mukana ja heinäkuun rakenneultrasta ei vielä tiedetä, niin varattiin kesäkuun lopulle yksityiselle aika. Haluan, että pääsee mies myös kokemaan sen, että näkee oikeasti vauvan liikkuvan.
Neuvolassa ei oo mua ollenkaa a haitannut käydä yksin, koska se olisi miehelle todennäköisesti täysin puuduttavaa jaarittelua, hänet niin hyvin tuntien.
30 v / ensimmäinen lapsi LA 12/20
Miten Räpätädillä menee, joko vauva on syntynyt? 😊 Tuli vaan sellanen tunne.
Oma napa: tänään 33+2 ja maha alkaa näyttää ”jo” ihan raskausmahalta. 😂 Vaikka mies on hokenut mahan kasvua heti nt-ultran jälkeen niin ei sitä itse jotenkin ole huomannut. Onneks oon joka viikko ottanut mahakuvan niin voi tehdä myöhemmin kollaasin. Toki mä huomaan selvän eron kuvista katsoen esim. rv 20 verrattuna tähän hetkeen. Selkäpuolelta ei huomaa yhtään että odottaisin vauvaa, kun kasvaa niin eteenpäin pallona. Nyt oon myös alkanut huomata, etten osaa avata ovia tarpeeksi isoksi ennen kuin yritän mennä sisään: törmään mahalla oveen! 🤣
Ja miten tuntuukaan, että te muut otatte ihan hurjaa vauhtia kiinni raskausviikoissa! Tuntuu että omat viikot ei etene! 😮
Vauvan liikkeet on usein hurjaa myllerrystä ”isoilla vedoilla”, ei enää sellasia pikkusia täsmäiskuja. Tuntuu kuin ihoa vasten tosiaan liikkuu raaja, ja välillä iho venyy ihan hurjasti kun vauva puskee läpi. Yleensä myös tuntuu vatsan läpi pää/pylly/käsi/jalka. Se on niin hassua! Vauvan hikkaan sen sijaan alan jo kyllästyä, kun sitä tulee vähintään kerran päivässä eikä se hetkeen lopu.
Esikoinen, LA 7/2020
nadada kirjoitti:
Meillä koska mies ei saanut tietenkään olla nt-ultrassa mukana ja heinäkuun rakenneultrasta ei vielä tiedetä, niin varattiin kesäkuun lopulle yksityiselle aika. Haluan, että pääsee mies myös kokemaan sen, että näkee oikeasti vauvan liikkuvan.
Neuvolassa ei oo mua ollenkaa a haitannut käydä yksin, koska se olisi miehelle todennäköisesti täysin puuduttavaa jaarittelua, hänet niin hyvin tuntien.
Täällä mietin samaa, tuota yksityistä. Ahdistaa ajatus mennä yksin. Lisäksi vastustaa sekin, että rakenneuä paikka on siirretty -toki lähemmäs itseäni kuin normaalisti- mutta en yhtään tiedä onko siellä 3d/4d niin kuin kauempana on. Tämä siirto siis kauemman paikan kesäsulun vuoksi.
Ouluhan tuota olis kohtalaisen matkan päässä, jos loman kannalta ottaisi.. mikäli työt antavat periksi siis. En vain vissiin osaa googlettaa, missä olisi halvinta rakenneuä:ssä käydä 🤦🏻♀️
Pitkän lapsettomuuden jälkeen kahden lapsen äiti.
uusi plussannut tuolta 2020-21 ketjusta varovasti siirtyy tänne. Eilen tein kp 32 vahvan positiivisen raskaustestin.
Huomenna ajattelin tehdä aamulla uuden testin, ja mikäli ollaan edelleen plussalla niin varailen ekaa neuvolakäyntiä.
Mutta miten tässä nyt kestää sitten järjissään kun pelko keskenmenosta on niin suuri? tai siitä että olisi vain tuulimuna?
jotenkin tuntuu aika vahvasti siltä, että olisi ihan oikeasti tärpännyt, mutta on ollut aikaisemminkin "vahvoja tuntemuksia" jotka johtuneet vain omasta mielikuvituksesta ja kropan moninaisuuksista. Ensimmäinen plussa kyllä ikinä itselle.
36v pariskunta, ensimmäistä lasta yritetään
yk 10 -> la 2/21
Mustelidae, onnea! Kiva saada aina uutta verta tänne mukaan 😊
Mullakin oli iso pelko keskenmenosta/tuulimunasta. Varhaisultraankin tuntui olevan loputtoman pitkä aika, ja kaikenlaisia tunteita tuli käytyä läpi. Toki niitä onnen tunteita oli, mutta samaan aikaan mietin, uskallanko iloita. Varhaisultra kyllä auttoi itseäni paljon, kun näki sen mytyn ja sen sydämensykkeen. Nyt olo on levollinen ja odottava.
Helppohan muiden on sanoa, että iloitse vaan, kaikki on varmasti hyvin. Etenkin jos oireita ei juuri ole, voi olo olla hyvin epäuskoinen. Toivottavasti pystyisit silti nauttimaan myös tästä alkuraskaudesta.
Mietin tuota sun laskettua aikaa tuolla allekirjoituksessa. Se ei varmaan ole vuoden päästä toukokuussa 😅
Esikoinen 1/21, toinen lapsi haaveena
Haha, hyvä kun huomasit 😂
LA on 5.2. niin sekoitti.
Ja kiitos <3
36v pariskunta, ensimmäistä lasta yritetään
yk 10 -> la 2/21
Mureke, kiitos kysymystä mut ei oo vauva vielä päättänyt ulkoistaa itseään! Nyt mennään 40+6 ja oon aivan kypsä jo tähän hommaan! Nää kelit ottaa vielä oman osansa😬 tiistaista asti on supistellut lähes taukoomatta 10 min välein. Luojanlykky ettei ole juurikaan kivuliaita et saan edes näiltä nukuttua.. selkeästi pitkittyneeltä latenssilta haiskahtaa! No jospa huomenna olisi se päivä😅
Huomenta naiset, Mustelidae onnea paljon, toivotaan tietenkin, että kaikki menee hyvin.
Meillä eletään taas jännää aikaa, päätin kertoa kuopukselle (14v) tällä viikolla jos tilaamani "Isosisko"-muki tulee postissa. Ajatus oli koota hänelle pieni paketti, jolla kerrotaan tulevasta pikkusisaruksesta.
Ylihuomenna on ensimmäinen neuvola, rv nyt siis 8+3. Olen ihan järkyttynyt digitaalisesta äitiyskortista, minne katosi hyvät pahviläpyskät 😂
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021
Paljon onnea mustelidae, ihanaa että pääsit tänne ketjuun mukaan!
Mulla pahoinvointi helpotti kuin taikaiskusta viikon 12 aikana, tuntuu etten ole koskaan ollut onnellisempi siitä että saa käydä kävelyllä, jaksan siivoilla kotona ja ajatella vähän tulevaisuuttakin. :D
N 39 M 39
lapset 11/2020 ja 07/2023
Onnea ja tervetuloa uusille! Hurjasti tsemppiä teille, joilla synnytys lähenee!
Pitäis jaksaa odottaa 2 vko vielä rakenneultraan, mutta jostain se pelko ja paniikki taas alkoi hiipiä. Entä jos kaikki ei olekaan kunnossa? Dopplerilla olen kuunnellut, että pieni sydän siellä kovasti jyskyttää, mutta liikkeitä ei vielä tunnu. Nyt siis rv 18+3. En ymmärrä, mistä tämä kammottava pelko ja jännitys hiipii. Olen yrittänyt helpottaa ajatuksia tilastoilla ja todennäköisyyksillä, mikä on auttanut onneksi vähän. Ärsyttää olla näin paha stressaaja.
LA 10/20, ensimmäinen tulossa
Täällä rv 9+5 ja taas vaihteeksi panikointia - ilman mitään syytä. Oireet siis loistaa poissaolollaan, se pelottaa.
Ultraan pitäisi vielä 20 päivää odotella ja mielessä jo kävi jos varaisikin yksityisen kolmatta kertaa ja kävisi tyyliin ensi viikolla tarkastamassa. Järki kuitenkin sanoo että NYT RAUHOTU ja malta muutama viikko!
Mun yhdellä tutulla kävi vuosia sitten niin että meni ekaan ultraan (rv 11-12) ja siellä huomattiin että sikiö kuollut rv8. Se kummittelee niin kovin mielessä.
Vaikea nauttia mistään kun jatkuva pelko päällä. En oikein uskalla edes puhua vauvoista ja suunnitella tulevaa kun kokoajan hakkaa ajatus takaraivossa että onko kaikki hyvin 😵
LA 12/20
Uusi odottaja liittyy joukkoon! Nyt rv5+0. :)
Viime viikolla plussasin elämäni ensimmäistä kertaa <3 Lasta aloitimme yrittämään vasta pari kk sitten ja nyt onkin epätodellinen olo, että voiko tämä todella onnistua näin nopeasti kohdallamme, kun etukäteen olin jo stressannut ja varautunut kuukausien ja vuosienkin yrittämiseen. Niin kiitollinen olo! <3
Keskenmeno pelottaakin tästä syytä ihan hirmuisesti, kun taustalla kalvaa ajatus siitä, että tämä ei voi mennä näin helposti. Ei oikein uskalla vielä nauttia raskaudesta, vaikka pitäisikin yrittää olla stressaamatta turhaan.
Samoin nämä koronarajoitteet turhauttaa jo etukäteen, toivottavasti niitä nyt tässä kesän aikana lievennettäisiin, että puoliso pääsisi osallistumaan ultraan ym. kun kuitenkin molempien esikoisesta kyse.
28v, esikoinen tulossa <3 LA 2/2021
Mä en oo aikasemmin kirjotellu tänne, oon ollu aktiivisempi marraskuiset- ketjussa.
MUTTA,
Haaveilija91 koita olla stressaamatta; tiedän, helpommin sanottu kun tehty. Mulla alkuraskaudessa saatto oireet kadota kokonaan muutamaksi päiväksi/oli tosi lieviä, mut voimistu sitte mitä pidemmälle mentiin. Meni vähän nurinperin ku mitä "normaalisti" ihmisillä. Esimerkiksi nyt viikolla 17 mulla on vieläki pahoinvointia, järkyttävää väsymystä ja rintojen arkuutta/jomotusta, mitä mulla ei niinkään ollu alkuraskaudessa. Olin jossain kohti jo ihan varma et ei sieltä mitään löydy tai on keskeytyny tai mitä ikinä kauhuskenaarioita nyt voikaan olla. Mä siis tosiaan ootan kaksosia myös, löyty nt-ultrassa kaks sikiötä :) Mulla jotenki helpotti stressi ku ajattelin että jos tossa kohtaa menee jotain vikaan, ni sille ei oikeesti voi tehdä mitään eikä siihen voi ite vaikuttaa. Uskon että stressaaminen helpottaa myös mitä pidemmälle raskaus menee. Kyllä mäki vielä stressaan et mitä jos jotain menee pieleen, ja oon viikolla 18 mut se kai osittain kuuluu asiaan ku omat pikkuset kyseessä.
Buns voi ihanaa! Toinen kaksosten odottaja 😍 Mulla ei oo oireita ollut oikeastaan missään vaiheessa, tissitkään ei ole yhtään kipeät tai kasvaneet 🙊 Ehkäpä muutamien viikkojen päästä alkaa sitten rytinällä kasvut ja oireet - tai sittem pääsen vaan äärettömän helpolla (mitä on niin vaikea uskoa kun tuolla masussa kaksi touhuilee🙊). Mä kans uskon että osaan ottaa rauhallisemmin esimerkiksi kuukauden päästä kun alkaisi olla rv15 (tai sitten en🙊🤦🏼♀️)
Kiitos sulle tsempeistä ja jaksamiset sinne♥️
LA 12/20
Uskon et oot Haaveilija vaan tosi onnekas ♥ Mulla alko liitoskivut tosi aikasin ja kohtu on tuntunu siltä et se räjähtäis hetkenä minä hyvänsä jostain viikolta 12 asti.. Luulisin et kaksosilla on osansa tässä, onnea koitoksiin :D
No kieltämättä ainut selvä oire mitä on ollut niin särkee ja painaa alavatsaa päivittäin lähes aamusta iltaan. Vähän kuin menkkakivut mutta tuntuu enemmän siltä että kohtua revitään joka suuntiin ja se vaan VENYYYYY 🙊♥️ Ja näistäkin oon välillä paniikissa että tapahtuuko jotain kamalaa kun niin särkee - mutta kai ne vauvat siellä vaan tilaa itselleen tekevät😍
LA 12/20
Tervetuloa uusille ja onnea :) Ihana saada taas lisää jengiä kasaan!
Siis superia Helvi, että sulla parempi olo! Oon niin iloinen sun puolesta :)
Voin samaistua niin monen fiiliksiin täällä siitä, että miten voi olla tässä tilassa stressaamatta. On tämä odotusaika jotenkin vaan niin poikkeuksellista ja epävarmaa, että väkisinkin hiipii mieleen ajatukset onko kaikki hyvin ja mitä jos jotakin ikävää löytyy. Tiedän itsekin liian monta tapausta missä on käynyt huonosti, niin nämä toki kummittelee. Pakko vain jotenkin päästää irti siitä epävarmuudesta ja kontrollista. Kuten Buns sanoit, niin asioihin ei voi itse vaikuttaa. Harvemmin voi. Sehän se riski aina on lapsen saamisessa, että jotakin voi olla pielessä tai mennä pieleen. Perus olettamus on kuitenkin se, että kaikki on kunnossa ja menee hyvin :) Siihen on vain luotettava! Sitä puolisoni minulle hokee jatkuvasti ja siihen yritän itsekin sinnikkäästi uskoa. Tsemppiä kanssaeläjät! Ei ole helppoa olla näiden asioiden äärellä.
Mulla tosiaan pahoinvointi palasi viime viikolla ja ihan oksensin :/ En tiedä mikä hormoni ryöppy se oli, kun tuntui, että ihan yhtäkkiä se alun pahoinvointi iski ja lujaa. Tuli todella epätoivoinen olo ja olin taas todella huonona. Oli muutenkin ihan kamala viikko :( Olin todella alamaissa, väsynyt ja itkuinen. Nyt tuntuu taas hiukan paremmalta. Toivotaan, että se oli vain jokin ohimenevä pahoinvointi viikko!
Tämä "salailu" on alkanut myös ottaa osansa ja alan olla todella kyllästynyt siihen. Emme ole siis kertoneet asiasta juuri kenellekään. Läheisimmät, kuten perhe ja muutama ystävä tietää. Sukulaiset, koulukaverit, työyhteisö eikä suurin osa kavereista tiedä ja tuntuu, etten voi olla täysin oma itseni tällä tapaa. Esimerkiksi tuo viime viikko, kun piti kuitenkin hoitaa tiettyjä velvollisuuksia, niin olisi ollut vain NIIN paljon helpompi sanoa: olen raskaana, siksi pahoinvoiva ja väsynyt. Tämä helpottaisi niin paljon omaa olemista ja ymmärrystä! En vain itse koe lainkaan luonnollisena kertoa tällaisia asioita viestitse, puhelimitse tai edes videopuhelulla. Muutamalle ystävälle kerroin videopuhelun aikana, mutta siitä jäi jotenkin etäinen olo ja osa ei osannut jotenkin suhtautua. Ehkä juuri siksi, kun ei näe kunnolla toista kokonaan. On jotenkin vaikea, kun näkee vain kasvot eikä se oleminen ole samanlaista kuin fyysisesti samassa paikassa. Muutaman kaverin olen nähnyt nyt ihan fyysisestikin, joille en ollut vielä kertonut ja se tuntui vaan NIIN paljon paremmalta! Se sujui jotenkin luonnollisemmin ja jäi super hyvä fiilis :) Tuskin tulen edes näkemään tänä odotusaikana niin paljon esim. sukulaisia tai osaa kavereista tai koulukavereista, tämän korona tilanteen takia, niin he eivät tiedä raskaudestani varmaan koskaan :D Ehkä viimeistään, kun lapsi syntyy :D Päätimme ettemme laita someen mitään infoa koko raskaudesta eikä sittenkään, kun lapsi syntyy. Joten tieto ei tosiaan taida levitä tätä lähipiiriä pidemmälle! :D Nyt kesällä on muutama tapahtuma, johon haluaisin osallistua mutta olen vielä epävarma uskallanko jos on liian paljon ihmisiä. Miten muut, oletteko kertoneet somessa/julkisesti raskaudesta?
Esikoinen 11/20
Haaveissa sisarus taaperolle
https://yle.fi/uutiset/3-11375298
https://yle.fi/uutiset/3-11374910
https://www.tays.fi/fi-FI/Raskaus_ja_synnytys/Ohjeita_raskaana_oleville…
Tässä ainakin on muutaman sairaanhoitopiirin info asiasta.
Tuo HUS on kyllä harmillinen, itsekin kuulun sille alueelle. Kuinkahan käy, jos HUS pitää tiukan linjan koko kesän. Lähtevätkö uusimaalaiset noille höllemmille alueille oleskelemaan ja odottamaan synnytyksen alkua, jos siellä päin sattuu esimerkiksi olemaan sukua. Itsekin pohdin tätä vaihtoehtoa..