Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelottavimmat unihalvauksenne?
24.02.2020 |
Minulla on ollut vain kerran elämäni aikana unihalvaus, mutta se oli todella pelottava, olen sen ennenkin kertonut johonkin vastaavaan ketjuun.
Olin saanut lapsen n.6-8kk sitten, tarkkaan en muista. Heräsin yöllä itkuun, tottakai oletin sen olevan lapseni, enkä heti avannut silmiä.
Kun avasin ne, näin sängyn jalkopäässä, lapsen pinnasängyn ylle kumartuneen naisen. Hänellä oli vanhanaikainen, jäänsininen röyhelömekko, sellainen jossa on vanne alla, vaaleat ja pitkät hiukset muistan myös.
Hän oli kumartunut todella lähelle vauvan kasvoja, hänen hiuksensa roikkuivat melkein vauvan kasvojen päällä, ja itki korvia raastavasti. Suljin ja availin silmiäni, mutta hän ei kadonnut.
Kun kerran taas avasin silmäni, hän oli suoristautunut seisomaan pinnasängyn viereen. Hän itki koko ajan ja se raastoi korvia, todella vaikea selittää.
Kun taas avasin silmäni, hän oli kävellyt n.1,5m matkan pinnasängyn vieressä olleelle ovelle ja katsoi sitä. Sitten hän alkoi hakata ovea ja itku yltyi. Hän alkoi hakata ovea lujempaa ja lujempaa, kunnes alkoi myös potkia sitä. Hän hakkasi ja potki ovea hulluna ja itkun ja valituksen sekamelska yltyi kirkunaksi.
Koko ajan suljin ja availin silmiäni, kunnes kerran avattuani silmäni hän oli kadonnut, mutta silti kuulin hänen itkunsa ja kirkunansa. Heti kun hän oli kadonnut, syöksyin pinnasängyn viereen, en edes tajunnut etten voinut liikkua ennen sitä. Vauva nukkui ihan rauhassa sängyssä, hän ei ollut itkenyt. Kuulin naisen itkun vielä tuntikausia korvissani ja voin vieläkin kuulla sen, kun muistelen tuota, menee vieläkin kylmät väreet kun muistelen.
Mikä on teidän pelottavin unihalvauksenne tai valveunenne?
Kommentit (40)
Se pelottaa joka kerta. En pysty liikkumaan ja joku lähestyy mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut unihalvauksia lukuisia kertoja, mutta ei ne ole olleet ikinä pelottavia. Ne ovat olleet sellaisia, että (mukamas) herään enkä pystykään liikkumaan. Silmiä saan vain hiukan raotettua ja luomet tuntuvat hurjan painavilta. Kuulen että samassa huoneessa tai viereisessä liikkuu ihminen tai ihmisiä, mutta äänet ja läsnäolon tunne eivät ole pelottavia. Kerran unihalvauksen aikana joku veti minut sängystä alas ja raahasi jalasta viereiseen huoneeseen, mutta tuonkin koin lähennä hämmentävänä, en pelottavana.
Heräsin unestani keskellä yötä ja sänkyni ympärillä oli 4-5 tummaa hahmoa. Olin paniikissa, sydän hakkasi kuin viimeistä päivää .Kuulin äänen, joka sanoi, että "rauhoitu, olet laittanut tummia pyykkejä kuivumaan katosta. Sitten näin punaisen valon lattianrajasta ja sen jälkeen nukahdin. Aamulla kun heräsin, ajattelin, että en koskaan laita tummia pyykkejä kuivumaan katosta. Ihmeellinen unihalvaus. En halua kokea uudelleen.
Heräsin yöllä ja koin todella vahvasti, että pahuus (saatana) on huoneessa. Hädissäni en keksinyt muuta kuin soperella Isä meidän-rukousta. Ja en ole edes uskovainen. Tässä tilanteessa rukous kuitenkin rauhoitti ja tilanne meni ohi. Oli kyllä pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka ja toistaiseksi viimeinen kohtaus oli hirveä: heräsin ja kuulin tosi outoa säksättävää ääntä vierestäni sängyltä (olin siis yksin), jouduin paniikkiin, en pystynyt liikahtamaan enkä uskaltanut avata silmiä. Ihan hirveä tunne, kun tajuaa olevansa hereillä ja on aivan varma, että jotain käsittämättömän kauheaa oikeasti tapahtuu... Tuosta jäi traumat ja yritin unohtaa koko jutun. Vasta myöhemmin luin unihalvauksista ja ymmärsin, että sitähän se oli, ei mitään yliluonnollista sentään kuitenkaan. En sitten tiedä, olisinko mahdollisesti seuraavalla kerralla rauhallisempi - toivottavasti en tule sitä koskaan tietämään.
Heräsin yöllä äärettömään kauhun tunteeseen. En voinut liikkua. Sydän hakkasi. Makuuhuoneen ovella oli tumma hahmo, jolla hame tai mekko. Tytär kujerteli tälle pinnasängystään. Luulin kiljuvani, mutta ääntä ei kuulunut. Se kauhu oli kylmää, jäätävää, hirveää! Sitten hahmo katosi ja pystyin liikkumaan. Kävin hakemassa tytön viereeni sänkyyn ja torkahtelin lopputyön. Ainoa unihalvaukaeni ikinä. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun ajattelen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesuksen nimi lopettaa unihalvauksen kuin veitsellä leikaten. Kokeile seuraavalla kerralla.
Se on samalla aika hyvä testi siitä onko kyseessä vihamieliset (yliluonnolliset) voimat vai oma mielikuvitus.
Nukuin yläkerrassa. Meillä oli siskon kanssa hetken aikaa yhteinen makuuhuone kun vanhemmat rakensivat uutta taloa mutta silloin olin yksin.
Heräsin enkä pystynyt liikkumaan. Joku tumma hahmo (aave) seisoi ovella ja lähti kävelemään kohti. Ihan hirveä kauhun tunne oli. Puhelimeni alkoi soimaan mutten pystynyt vastaamaan. Hahmo tuli ihan sänkyni viereen seisomaan. Sitten hahmo katosi ja pystyin liikkumaan. Katsoin puhelinta muttei siihen ollut kukaan soittanut. Tuo oli ihan hirveä kokemus.
Kerrottakoon vielä että asuimme rakentamisen ajan vuokralla vanhassa mummonmökissä. Löysin sieltä vintiltä ison lasipallon ja toin sen sisälle. Sen jälkeen olin ripustamassa pyykkiä ja yks kaks alkoi stereot soittaa täysiä mamas&papasin califirnia dreamingia. Ei ollut mitään herätystä päällä eikä tuo toistunut. Tavarat putoili meikkipöydältäni ilman syytä ja sitten tuli tuo unihalvaus. Lämminvesiputket pamahti rikki eikä saatu enää lämmintä vettä koko talvena. Marsummekin kuoli yllättäen vähän sen pallon tuomisen jälkeen. Muutenkin oli olo että talossa oli jotain outoa. Äitini käski viedä sen pallon takaisin sinne vinttiin ja siihen loppui kaikki oudot jutut.
Myöhemmin kuultiin muuton jälkeen että sinne oli hirttäytynyt nuori tyttö keittiöön.
Oli kyllä sellainen "kummitustalo" ja puhuttiin äidin kanssa että joku ei selvästikään meitä sinne taloon halunnut. Ei uskota sen kummemmin aaveisiin mutta tuo oli kyllä creepyä.
Tämä tapahtui 2000-luvulla eli tästä on jo aikaa.
Tuon jälkeen ei unihalvauksia onneksi ole tullut.
Ap:n halvaus kuulosti kyllä hirveältä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SiruLiina kirjoitti:
Heräsin yöllä äärettömään kauhun tunteeseen. En voinut liikkua. Sydän hakkasi. Makuuhuoneen ovella oli tumma hahmo, jolla hame tai mekko. Tytär kujerteli tälle pinnasängystään. Luulin kiljuvani, mutta ääntä ei kuulunut. Se kauhu oli kylmää, jäätävää, hirveää! Sitten hahmo katosi ja pystyin liikkumaan. Kävin hakemassa tytön viereeni sänkyyn ja torkahtelin lopputyön. Ainoa unihalvaukaeni ikinä. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun ajattelen sitä.
Kyllä minä vahvasti veikkaan, ettei nämä ole vain omassa päässä vaan kyseessä on jonkinlainen eri ulottuvuuksien kohtaaminen ja jotkut olennot oikeasti käyvät kylässä.
Olin "hereillä" mutta en pystynyt liikkumaan, makasin siis sängyssä selälläni. Jalkopäässä näin pahan "peikon" tai vastaavan joka muistaakseni siirtyi istumaan rintakehäni päälle. Pahinta oli se kun en pystynyt liikkumaan, taisin pelätä että halvaannun oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli jokunen vuosi sitten usein unihalvauksia. Jotkut toistuivat samanlaisina.
Tässä muutama niistä:
1. Herään kesken unien kun huoneen nurkassa on jokin musta hahmo/demoni joka tuijottaa ja sitten lehahtaa rintani päälle makaamaan. Tekisi mieli huutaa , mutta ei pysty.
2. Paljon rottia vilisee päältäni, enkä tietenkään voi liikkua, koska halvaus.
3. Joku mies tulee nukkuessani asuntoon, olen kyljelläni selin mieheen päin. Esitän nukkuvaa jotta mies lähtisi pois. Joskus mies vain katselee ja lähtee, mutta joskus hän nostaa minut pois sängystä vähäksi aikaa, mutta aina laskee kuitenkin takaisin sänkyyn ja sitten katoaa. En koskaan uskalla katsoa taakseni heti tuon unihalvauksen jälkeen, koska pelkään jos se vieras vielä olisikin takanani.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut unihalvauksia lukuisia kertoja, mutta ei ne ole olleet ikinä pelottavia. Ne ovat olleet sellaisia, että (mukamas) herään enkä pystykään liikkumaan. Silmiä saan vain hiukan raotettua ja luomet tuntuvat hurjan painavilta. Kuulen että samassa huoneessa tai viereisessä liikkuu ihminen tai ihmisiä, mutta äänet ja läsnäolon tunne eivät ole pelottavia. Kerran unihalvauksen aikana joku veti minut sängystä alas ja raahasi jalasta viereiseen huoneeseen, mutta tuonkin koin lähennä hämmentävänä, en pelottavana.
Ei hitto että nauroin mielikuvalle, jossa sinua raahataan jalasta huoneesta toiseen ja sinä olet vaan tyyliin "hmm.." 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut unihalvauksia lukuisia kertoja, mutta ei ne ole olleet ikinä pelottavia. Ne ovat olleet sellaisia, että (mukamas) herään enkä pystykään liikkumaan. Silmiä saan vain hiukan raotettua ja luomet tuntuvat hurjan painavilta. Kuulen että samassa huoneessa tai viereisessä liikkuu ihminen tai ihmisiä, mutta äänet ja läsnäolon tunne eivät ole pelottavia. Kerran unihalvauksen aikana joku veti minut sängystä alas ja raahasi jalasta viereiseen huoneeseen, mutta tuonkin koin lähennä hämmentävänä, en pelottavana.
Ei hítto että nauroin mielikuvalle, jossa sinua raahataan jalasta huoneesta toiseen ja sinä olet vaan tyyliin "hmm.." 😂
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen nimi lopettaa unihalvauksen kuin veitsellä leikaten. Kokeile seuraavalla kerralla.
Se on samalla aika hyvä testi siitä onko kyseessä vihamieliset (yliluonnolliset) voimat vai oma mielikuvitus.
Unihalvaus ei ole yliluonnollinen, eikä varsinaisesti mielikuvituksestakaan johtuva ilmiö, vaan se on seurausta siitä, että unitilassa vaikuttava lihashalvaus ei lakkaakaan herätessä ja unikuvat sekoittuvat valvetodellisuuteen. Kyseessä on parasomnia eli unihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Nukuin yläkerrassa. Meillä oli siskon kanssa hetken aikaa yhteinen makuuhuone kun vanhemmat rakensivat uutta taloa mutta silloin olin yksin.
Heräsin enkä pystynyt liikkumaan. Joku tumma hahmo (aave) seisoi ovella ja lähti kävelemään kohti. Ihan hirveä kauhun tunne oli. Puhelimeni alkoi soimaan mutten pystynyt vastaamaan. Hahmo tuli ihan sänkyni viereen seisomaan. Sitten hahmo katosi ja pystyin liikkumaan. Katsoin puhelinta muttei siihen ollut kukaan soittanut. Tuo oli ihan hirveä kokemus.Kerrottakoon vielä että asuimme rakentamisen ajan vuokralla vanhassa mummonmökissä. Löysin sieltä vintiltä ison lasipallon ja toin sen sisälle. Sen jälkeen olin ripustamassa pyykkiä ja yks kaks alkoi stereot soittaa täysiä mamas&papasin califirnia dreamingia. Ei ollut mitään herätystä päällä eikä tuo toistunut. Tavarat putoili meikkipöydältäni ilman syytä ja sitten tuli tuo unihalvaus. Lämminvesiputket pamahti rikki eikä saatu enää lämmintä vettä koko talvena. Marsummekin kuoli yllättäen vähän sen pallon tuomisen jälkeen. Muutenkin oli olo että talossa oli jotain outoa. Äitini käski viedä sen pallon takaisin sinne vinttiin ja siihen loppui kaikki oudot jutut.
Myöhemmin kuultiin muuton jälkeen että sinne oli hirttäytynyt nuori tyttö keittiöön.
Oli kyllä sellainen "kummitustalo" ja puhuttiin äidin kanssa että joku ei selvästikään meitä sinne taloon halunnut. Ei uskota sen kummemmin aaveisiin mutta tuo oli kyllä creepyä.
Tämä tapahtui 2000-luvulla eli tästä on jo aikaa.
Tuon jälkeen ei unihalvauksia onneksi ole tullut.Ap:n halvaus kuulosti kyllä hirveältä!!
Tuo ei ole unihalvaus vaan ehtaa kummittelua.
Alue: Aihe vapaa
Heräsin kyljelläni naama seinään päin, enkä voinut liikkua. Samalla tunsin kuin joku olisi hengittänyt niskaani (nukuin siis yksin), mutta en pystynyt kääntymään ja katsomaan. Jossain vaiheessa sängyn päädyssä seisoi joku hahmo ja yritin huitoa sitä, mutta käsi ei liikkunut. Pumppu hakkasi tuhatta ja sataa ja olin aivan kauhuissani. Sitten taisin vaan nukahtaa ja heräsin aamulla ihmettelemään asiaa. Taisin kokea halvauksen myös toisellakin kertaa, mutten onneksi muista siitä paljoa. Ainoastaan sen, että heräsin ja taas oli joku kauhu ja tykytykset päällä, mutta nukahdin pian uudestaan.