Lue keskustelun säännöt.
LOGGED IN -sarja. En pysty katsoo.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Katsoitko muka sarjan ja patrikin jakson? Se kävi kuntouttavassa juuri sen takia, ettei työmarkkinatuki katkea. Se on 32€/päivä miinus verot, toki patrik saa kuntouttavan (1 päivä viikossa) päiviltä lisäksi sen 9€ tohon lisää. Että eipä sillä paljoa rahaa ole eikä kuluja. Kertoi ostavansa ruokaa, röökiä ja välillä pelejä eli kulut on suht minimaaliset. Asunnossaan oli sänky, tuoli, tietokonepöytä ja tietokone ja jotain rojuja.
Oikeasti pienituloinen työssäkäyvä lapsiperhekin on oikeutettu tukiin, jos tulot on tarpeeksi pienet. Jos olet kateellinen dokumentin kundeille, niin ei muuta kun irtisanoudu työstäsi ja ala elämään yhteiskunnan tuilla.
Patrik tuntui viihtyvän tämänhetkisessä tilanteessaan. Kuntouttavasta sanoi, että kyllähän sitä istuu neljä tuntia vaikka kaktus per$ee$$ä, jos siitä saa rahaa. "Meen töihin sitten jos rahat ei riitä." Miten kuvittelee noin vain menevänsä töihin kun tässä maassa edes koulutetut ihmiset eivät pääse töihin noin vain, vaan niistä vapaista paikoista tapellaan verissä päin? Mitä töitä hän edes kuvittelee saavansa noin vain, kun rahantarve yllättää? Niistä, joilla ei ole työkokemusta, se työnantajakin mieluummin ottaa jonkun reippaan, huolitellun näköisen ja normaalipainoisen opiskelijan kuin syrjäytyneen pitkäaikaistyöttömän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
Miksi minusta ei tehdä ohjelmaa? 35v nainen, 2v työkokemus, 3 lasta, ei mitään tavoitta tai unelmia, työtön, elämä lopullisesti ohi ja mietin itsaria.
Ollapa 22v poju, maailma olisi avoinna!!
35-vuotiaskin on vielä aika nuori.
Muistan aina sen, kun eräs aika ikävääkin elämää elänyt nuori sanoi minulle, että emme me ole mitään heikkoja ihmisiä vaan me olemme vahvoja ihmisiä, hyvin vahvoja kun kestimme juuri tämän tien ja nämä kokemukset näin hyvin. Itsekin otin siitä itselleni jonkun mietelauseen elämääni, koska minäkin olen hyvin yksinäinen, syrjässä oleva ja muuten paljon pahaa kokenut nuori. Minä olen vahva kun olen kestänyt kiusaamisen näin hyvin ja olen vahva kun olen selvinnyt yksin ja ilman kenenkään apua. Sitä ei muuta se, vaikka olisin jonkun mielestä epäonnistunut, arvoton ja kaikin tavoin väärä esimerkki toisille. Ne jotka sanovat niin eivät tunne minua ja tiedä minkälainen tie juuri minulla on ollut. He vaan luulevat tietävänsä ja haluavat satuttaa, vaikka eihän se tunnu missään sen jälkeen kun miettii mitä itsekin olen jo kokenut.
Minäkin olen vasta nuori ihminen ja silti kukaan ei ajattele sitä, että tuskin kukaan on ehjä jos kokee paljon pahaa ja ei mieti sitä, että minulla on matkaa jo siihen, että saisin itseni kuntoon ja voisin sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ei siinä voi aina miettiä sitä miltä näyttää yhteiskunnan mielestä ja onko jotain roskaa vai ei. Siinä yrittää selvitä omassa elämässään ja saada sitä jotenkin parannettua. Siihenkin voi mennä aikaa ja jotkut miettivät ettei tuosta tule yhtään mitään. Täytyy silti muistaa, että jokainen vaan yrittää selvitä eteenpäin ja moni tekee vielä sen matkan ihan yksin ja ilman apua.
Täytyy myös muistaa etteivät kaikki edes kestä ja monet lähtevät täältä liian nuorina ja monien ikävien kokemusten särkeminä jo hyvin aikaisin ja se ei aina ole ihme jos miettii monien ihmisten asennetta ja yhteiskunnan paineita. Se on minusta ihan luonnollista jos joku ei jaksa. Minäkin tunsin viisi täältä jo lähtenyttä nuorta. Yksi lähti lukion jälkeen sekä toinen kesken yliopiston, yksi oli hyvin yksinäinen ja kaksi entistä pahoin kiusattua nuorta myös. He kaikki jäivät jonnekin matkan varrelle, eikä heistä kukaan saanut tarpeeksi apua keneltäkään. Senkin vuoksi toivoisin aina ymmärrystä, kannustusta ja sitä että ihmiset välittäisivät toisistaan ja se on surullinen asia jos tilanne menee vaan siihen toiseen suuntaan kokoajan.
Jatkuu
Jatkoa
Ulkopuoliset ovat kovia sanomaan toisen elämästä, arvostelemaan sekä polkemaan toista vielä alaspäin. Muuta hyötyä heidän sanoistaan ei sitten enää olekaan. Ei sille ihmiselle eikä yhteiskunnalle ja silti he ovat tyytyväisiä, kun saavat asiansa sanottua. Mitä väliä sillä vaikeuksia kohdanneella ihmisellä sitten enää onkaan ja kukaan ei oikeasti tiedä hänen elämästään yhtään mitään vaan luulee tietävänsä. Onko hän jokin merkintä tilaistoissa, jokin kadonnut piste järjestelmässä, verorahoilla lomaileva loinen, sairas tai muuten särkynyt tai työtön ja saako hän silti pysyä hengissä täällä ja elää edes jotenkin kelvollista elämää. Onko hänellä edes oikeus enää elää vai onko hän arvoton. Ei särjetä niitä särkyneitä enää lisää. Pyydän tätä itseni ja kaikkien niiden puolesta joiden elämä ei olekaan mennyt sitä hyvää tietä vaan joilla on vielä matkaa itsensä ja maailman kanssa taivallettavana.
Haluaisin myös etteivät ihmiset kilpailisi siitä kenen elämä on ollut vaikeinta ja kenen kurjinta vaan käännettäisiin ne elämän kokemukset vaan ymmärrykseksi niitä kohtaan jotka eivät olekaan selvinneet niin hyvin kuin itse on selvinnyt. Monet tarinat kirjoitetaan voittajien puolelta ja unohdetaan se, että toisellakin puolella on paljon porukkaa. Heistäkin pitäisi puhua ja on hyvä jos edes joku kokee heidänkin tarinansa kertomisen arvoiseksi. Minua ei tarvitse sääliä, vihata tai pilkata vaan toivon jonkun vaan ymmärtävän edes joskus ja miettivän sanojaan. Minä kun yritän olla hyvä ihminen niillä mittareilla millä pystyn. Itse haluan ajatella, että jokaisella ihmisellä on arvonsa joka ei riipu mistään tämän maailman saavutuksista tai rahasta ja arvokas on sellainen ihminen joka kohtelee muita hyvin. Itse katsoin kaikki jaksot myös välillä aika surullisissa tunnelmissa ja toivon heille kaikkea hyvää.
Joskus yöllä alkaa kaikki ikävät asiat pyöriä mielessä ja tulee aina ajatus, että tahtoo kirjoittaa edes jotakin, kun ei ole muuten ketään kenen kanssa asioista puhua ja elämäänsä miettiä. Tämäkin viesti on niistä ajatuksista joskus yöllä syntynyt, kun näin tämän ketjun ja katsoin yhden asiaan liittyvän dokumentin joka sai minut aika surullisiin ajatuksiin. Ehkä haluan uskoa liikaa kaikkeen hyvään ja edes yrittää löytää niitä ihmisiä joilla sama ajatus.
Patrikin rahat riittää just siihen sisällöttömään elämään jota hän elää. Pyykkipussikin oli pieni nyssykkä, ja hän kertoi että yhdet vaatteet ovat puhtaina, hän omistaa siis 3-4 vaatekertaa ja vähän alusvaatteita. Kuvista päätellen elää pitsalla ja kaupan halvimmalla omenamehulla, jäätelö on luksusta jota saa äidin luona.
En minä osaa tuota mitenkään kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi viimeisin Henri eli kiltamestari oli aika kuuma. Ymmärrän, miksi sillä on lapsikin.
Jos nyt pitää sanoa ( vaikka muuten inhoan pinnallisuutta ja ulkonäön korostamista) niin minusta heissä ei todellakaan ole mitään vikaa muutenkaan ja ulkonäön puolesta voin sanoa Juhon, Jonin, Henrin tai Aaronin ( Aaron näytti lopussa kuin eri ihmiseltä) olevan ihan sellaisia jotka todellakin olisivat itselle ihan mieleisiä. Patrik tietenkin on ylipainoinen, mutta ehkä häntäkin auttaisi painon pudotus jo paljon. Itse näin heissä myös paljon hyvääkin ja eivät varmaan ole mitään ikäviä ihmisiä muutenkaan. Olen siis vähän samanlaista elämää kuin he elävä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
Miksi minusta ei tehdä ohjelmaa? 35v nainen, 2v työkokemus, 3 lasta, ei mitään tavoitta tai unelmia, työtön, elämä lopullisesti ohi ja mietin itsaria.
Ollapa 22v poju, maailma olisi avoinna!!35-vuotiaskin on vielä aika nuori.
Henkisellä tasolla tänä päivänä ainkin:D kas kummaa kun tolla nuorella tarkoitetaan miehiä:D miehet kehuu että ovat nuoria vaikka olisivat yli 50...ja nainen tuntuu olevan jo vanha kun täyttää 25...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoitko muka sarjan ja patrikin jakson? Se kävi kuntouttavassa juuri sen takia, ettei työmarkkinatuki katkea. Se on 32€/päivä miinus verot, toki patrik saa kuntouttavan (1 päivä viikossa) päiviltä lisäksi sen 9€ tohon lisää. Että eipä sillä paljoa rahaa ole eikä kuluja. Kertoi ostavansa ruokaa, röökiä ja välillä pelejä eli kulut on suht minimaaliset. Asunnossaan oli sänky, tuoli, tietokonepöytä ja tietokone ja jotain rojuja.
Oikeasti pienituloinen työssäkäyvä lapsiperhekin on oikeutettu tukiin, jos tulot on tarpeeksi pienet. Jos olet kateellinen dokumentin kundeille, niin ei muuta kun irtisanoudu työstäsi ja ala elämään yhteiskunnan tuilla.
Patrik tuntui viihtyvän tämänhetkisessä tilanteessaan. Kuntouttavasta sanoi, että kyllähän sitä istuu neljä tuntia vaikka kaktus per$ee$$ä, jos siitä saa rahaa. "Meen töihin sitten jos rahat ei riitä." Miten kuvittelee noin vain menevänsä töihin kun tässä maassa edes koulutetut ihmiset eivät pääse töihin noin vain, vaan niistä vapaista paikoista tapellaan verissä päin? Mitä töitä hän edes kuvittelee saavansa noin vain, kun rahantarve yllättää? Niistä, joilla ei ole työkokemusta, se työnantajakin mieluummin ottaa jonkun reippaan, huolitellun näköisen ja normaalipainoisen opiskelijan kuin syrjäytyneen pitkäaikaistyöttömän.
Sinähän sen sanoit; Patrik on menetetty tapaus. Kiitos eskarista amikseen jatkuneen kiusaamisen ei hän koe tätä oikeaa maailmaa omakseen eikä halua olla osa sitä. On tyytyväinen pelimaailmassa, se riittää elämäksi. Selvää on se, että on se psyykkisesti rikki. Defenssit vahvana siitä mitä sanoi kuntouttavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan niinku ne olis filmannu mun omaa elämää.
Voi kumpa olisi edes naiseksi syntynyt. Saisi vapaasti seksiä niin paljon kun haluaa enkä olisi mikään ikineitsyt. Ja joku sokeripappa kehiin vaan niin saisi jotain luksuselämää kaukomatkoineen ilman tarvetta tehdä töitä.
Tsekkaa etuoikeutes veli
Joo, missä on mun vtun etuoikeus? Sekö että on oikeus tehdä töitä jotta voisin maksaa verojen kautta ylläpidon näille mustaruskeille uuskansalaisille?? Valkoihoista tavisnaama miestä nyt koko yhteiskunta saa käyttää sylkykuppina.
Kysy palstafeministeiltä, kyllä ne aina jotain keksii. Ainakin sulla on oikeus päästä vankilaan, jos ei asevelvollisuus nappaa. Etuoikeutettu sä oot niinku kaikki valkoset miehet tossa sarjassakin, et vaa näe sitä koska patriarkaattiset rakenteet on Suomessa niin syvällä. Oot lisäksi syyllinen kaikkeen mahdolliseen siirtomaa-ajoista jalkojen levittelyyn bussissa. Ja kannattaa lopettaa toi myrkyllinen maskuliinisuus!
Surullisia harhoja, jotka vaikeuttavat elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tässä itsekin kokenut syrjäytymistä ja kiusaamista, silti työelämässä olen. Toinen vanhempi on narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen mikä vaikuttanut itsetuntoon, sosiaalisuuteen yms...
Osa nuorista menee eteenpäin vaikka kuinka elämä koettelis ja ei olis tukiverkostoa
Tuossa sarjassa Ainostaan yhdellä ei tuntunut olevan edes sitä yhtä kaveria, siis se joka asui metsämökissä.
Pointtina siis se oli että itse pystyy edes vähän vaikuttamaan omaan elämäänsä tai no aika paljonkin jos vaan viitsii yrittää. Jos siis ei ole pahaa masennusta tai jotain riippuvuutta
No ei meitä syrjäytettyjä naisiakaan kukaan auta, päinvastoin. Naiset ehkä pakotetaan yhä(?)enempi jo lapsena hoitamaan kotia, ainakin itse jouduin raataamaan koko suurperheen kotityöt ala-asteikäisestä lähtien ja vihasin sekasotkuista kotiamme kyllä muutenkin sen verran, että oma koti on minimalistisesti sisustettu ja aina siisti. Olen 30+ enkä ikinä seurustellut, kavereita oli joskus parikymppsienä vielä, mutta kun itse menivät elämissään eteenpäin ja menestyivät normaalisti, olen jäänyt unholaan.
Teen itse ruokaa kyllä, käyn kaupassa, kuntoilen ja tosiaan nuo kotityöt päivittäin, ei niitä kukaan tekisi puolestanikaan jos jättäisin välistä. KUkaan ei ota töihin vaikka kuinka yritän ,ja joitain terveysrajoitteita on. Kukaan ei välitä tai ketään kiinnosta, voisin ihan hyvin hautautua kokonaan kotiini, mutten jaksa sitäkään ilman ulkoilua ym. Mutta en tiedä kauanko tällaista "elämääkään"jaksaa, rahattomana ja täälläkin jatkuvasti ilmi tulevan "pummien"vihaamisen ja halveksunnan alaisena ja ei kenellekään merkityksellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kikisiaki kirjoitti:
On tässä itsekin kokenut syrjäytymistä ja kiusaamista, silti työelämässä olen. Toinen vanhempi on narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen mikä vaikuttanut itsetuntoon, sosiaalisuuteen yms...
Osa nuorista menee eteenpäin vaikka kuinka elämä koettelis ja ei olis tukiverkostoa
Tuossa sarjassa Ainostaan yhdellä ei tuntunut olevan edes sitä yhtä kaveria, siis se joka asui metsämökissä.
Pointtina siis se oli että itse pystyy edes vähän vaikuttamaan omaan elämäänsä tai no aika paljonkin jos vaan viitsii yrittää. Jos siis ei ole pahaa masennusta tai jotain riippuvuutta
Täytyy myös muistaa, että ihmiset on erilaisia. Osa kestää paljonkin pahaa masentumatta, toiset lamaantuvat pienestäkin vastoinkäymisestä.
No kivat sulle 117, että selviydyit narsu-vanhemman kynsistä työelämään asti, itse en, vanhemmilla just narsisimia, alkoholismia toisella ym. sisarusparvessa paljon mt-ongelmia. Itse sairastuin somaattisesti kaiken tämän ryöpytyksen jäljiltä, enkä nyt aikuisena kelpaa enää minnekään töihin pitkien sairaslomien takia vaikka kuinka yrittäisin ja haluaisin. Päälle ollut koulukiusaamista ym.joten kaikki kaikkensa yrittävät ja ahkerat jne. nyt eivät aina vaan päädy sinne työssäkäyviksi menestyjiksi vaikka kaikkensa tekisi. Jännä, että tästä pitää aina muistutella joitakin. Jos on oma kokemus, että perhehlvetistä ym. voi päätyä "edes"siihen normi-meenestyjäelämään, ja kun joku ei sitten tosian kaikkens aja ylikin antaneena pääsekään, voimat moneen kertaan kulutettuina yli, on omaa syytä "luuserius"...Hyvin surullinen asenne!:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kikisiaki kirjoitti:
On tässä itsekin kokenut syrjäytymistä ja kiusaamista, silti työelämässä olen. Toinen vanhempi on narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen mikä vaikuttanut itsetuntoon, sosiaalisuuteen yms...
Osa nuorista menee eteenpäin vaikka kuinka elämä koettelis ja ei olis tukiverkostoa
Tuossa sarjassa Ainostaan yhdellä ei tuntunut olevan edes sitä yhtä kaveria, siis se joka asui metsämökissä.
Pointtina siis se oli että itse pystyy edes vähän vaikuttamaan omaan elämäänsä tai no aika paljonkin jos vaan viitsii yrittää. Jos siis ei ole pahaa masennusta tai jotain riippuvuutta
Täytyy myös muistaa, että ihmiset on erilaisia. Osa kestää paljonkin pahaa masentumatta, toiset lamaantuvat pienestäkin vastoinkäymisestä.
No totta tuo. Itsellä ei ole paljon kavereita ja vanhemmille ei viitsinyt mitään puhua. Meitä on erinlaisia. Mutta aitoja ystäviä ei saa jotka auttaisi. Patrik noista ainoa joka ei edes yritä. On tottunut että äiti passaa, kiukutteli kun oli samansorttista jäätelöä ja sen jälkeen heti töllön eteen, äiti vaan myötäilee...
Vierailija kirjoitti:
No kivat sulle 117, että selviydyit narsu-vanhemman kynsistä työelämään asti, itse en, vanhemmilla just narsisimia, alkoholismia toisella ym. sisarusparvessa paljon mt-ongelmia. Itse sairastuin somaattisesti kaiken tämän ryöpytyksen jäljiltä, enkä nyt aikuisena kelpaa enää minnekään töihin pitkien sairaslomien takia vaikka kuinka yrittäisin ja haluaisin. Päälle ollut koulukiusaamista ym.joten kaikki kaikkensa yrittävät ja ahkerat jne. nyt eivät aina vaan päädy sinne työssäkäyviksi menestyjiksi vaikka kaikkensa tekisi. Jännä, että tästä pitää aina muistutella joitakin. Jos on oma kokemus, että perhehlvetistä ym. voi päätyä "edes"siihen normi-meenestyjäelämään, ja kun joku ei sitten tosian kaikkens aja ylikin antaneena pääsekään, voimat moneen kertaan kulutettuina yli, on omaa syytä "luuserius"...Hyvin surullinen asenne!:(
Omaan asenteeseen voi vaikuttaa ja edelleenkim omaan elämään. Selvisin äidin ja mummon ansiosta narsisti isästä, mutta äiti sairastunut narsisti isäni myötä
Ja mulla ei niit ystäviä ole jotka auttaisi. Puolittain olen itse kusenut kaveri suhteet kun en ole jaksanut olla sosiaalinen. Ja olen kärsinyt masennuksesta
Vierailija kirjoitti:
No kivat sulle 117, että selviydyit narsu-vanhemman kynsistä työelämään asti, itse en, vanhemmilla just narsisimia, alkoholismia toisella ym. sisarusparvessa paljon mt-ongelmia. Itse sairastuin somaattisesti kaiken tämän ryöpytyksen jäljiltä, enkä nyt aikuisena kelpaa enää minnekään töihin pitkien sairaslomien takia vaikka kuinka yrittäisin ja haluaisin. Päälle ollut koulukiusaamista ym.joten kaikki kaikkensa yrittävät ja ahkerat jne. nyt eivät aina vaan päädy sinne työssäkäyviksi menestyjiksi vaikka kaikkensa tekisi. Jännä, että tästä pitää aina muistutella joitakin. Jos on oma kokemus, että perhehlvetistä ym. voi päätyä "edes"siihen normi-meenestyjäelämään, ja kun joku ei sitten tosian kaikkens aja ylikin antaneena pääsekään, voimat moneen kertaan kulutettuina yli, on omaa syytä "luuserius"...Hyvin surullinen asenne!:(
Hetkinen oletko minä? Perheolot köyhyyttä, alkoholismia ja väkivaltaa. Koulussa kiusattu hylkiö. Pieni paikkakunta niin sain aina kylillä liikkuessani ilkeitä huuteluita osakseni. Tästä seurasi se, etten uskaltanut käydä missään vaan olin aika paljolti kotona. Tuosta sain aina kuulla porukoilta olevani viallinen, kun ei ole kavereita ja en käy missään ryypiskelemässä kuten muut nuoret. Sitä kun pääsi muuttamaan pois kotoa ja kouluelämäkin jäi taakse sai huomata, että yksin kotona on hyvä olla. Ei paineita eikä riskiä kohdata kiusaamista.
Herkkäluontoisena ja kiusaamista kokeneena olen todella herkkä jos joku 'leikillään' ivaa. Mulla on r-vika ja saan siitä kuulla toisinaan edelleen, koska joidenkin mielestä minua on hauska ivata "leikillä". Lapsuuden ja nuoruuden haavat aukeaa joka kerta, kun joku leikillään sanoo r kirjaimen kurkusta. Ei kaikista traumoista voi parantua ja kaikki huonot kokemukset ei vahvista ihmistä, ainakaan itseäni. Inhottaa ihmiset, jotka alkaa vähättelemään muiden kokemuksia perustellen sitä sillä, kun itse selvisivät niin pitää muidenkin. Toki yritän nähdä huonoissa kokemuksissa hyvää. Köyhän lapsuuden ansiosta tyydyn vähään, joten se on hyvä asia mitä jäi lapsuudesta käteen. Aina hyljeksittynä olleena en oikein kaipaa ihmisiä, joten yksinäisyyttäkään en koe. Tuo lienee toinen "hyvä" asia, nykymaailmassa kun moni tuntee yksinäisyyttä niin minulle se on normi.
Eli oikeus haukkua meitä "inhottavia ihmisiä" ja draamailla ja lytätä sen takia jotkut jotka ovat selvinneet. Voisitte ottaa itseänne niskasta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
Miksi minusta ei tehdä ohjelmaa? 35v nainen, 2v työkokemus, 3 lasta, ei mitään tavoitta tai unelmia, työtön, elämä lopullisesti ohi ja mietin itsaria.
Ollapa 22v poju, maailma olisi avoinna!!35-vuotiaskin on vielä aika nuori.
Joo, naisten mielestä. Miehille olen sama kuin kuollut. Naisia on vain olle 29 vuotiaat.
Olisimpa edes mies.
-Sama-
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mieluummin kustannetaan joka vuosi 5000 uudelle nuorelle mielenterveysongelmien vuoksi syrjäytyneelle työkyvyttömyyseläke ennen työelämään kunnolla astumista kuin panostetaan tehokkaasti mielenterveyspalveluihin ja muihin varhaisiin tukitoimiin. Koulukiusaaminen on lähes jokaisen nuorena eläköityneen taustalla. Mutta vielä tämä ei ole tullut niin kalliiksi tälle yhteiskunnalle että se kiinnostaisi. Ootellaampa rauhassa vielä muutamia vuosia. Karu todellisuus tulee vain kertautumaan. Että semmosta.
Eikös pitäisi ennemminkin kitkeä se koulukiusaaminen, ettei tarvitse niitä mt-palveluita lähteä käyttämään? Ja millä se kitketään niin ankarilla fyysisillä rangaistuksilla kiusaajille.
Tuo koulukiusaaminen pitäisi tehdä rikolliseksi. Kiusaajien vanhemmille kunnon sakkorangaistus ja kiusaaja uuteen kouluun. Suomessa on pakollinen oppivelvollisuus, joten olisi suotavaa jos lapsen turvallisuus on taattu.