Lue keskustelun säännöt.
LOGGED IN -sarja. En pysty katsoo.
Kommentit (239)
outoa, että puhutaan ettei ole mitään ongelmaa pelaamisen kanssa, vaikka sitä tekisi 14h vuorokaudessa.
Jos vaihdetaan tilalle jokin muu aktiviteetti, niin huomataan että selkeä ongelma on:
- kuka harrastaa seksiä 14h/vrk?
- salilla treenaamista?
- tanssia?
- shakkia?
- postimerkkejä?
- lintujen bongaamista?
- leffoja?
- kaljan juomista?
- mitä tahansa?
Kyllä se on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Psyykkisesti sairas. Oli ollut kiusattu päiväkodista amikseen. Ei ihme, että äiti paapoo ja haluaa olla hyvä poikaansa kohtaan pesemällä esim. tämän pyykit (eihän sillä pojalla ollut edes omaa pesukonetta) koska eipä sillä paljoa ole hyviä kokemuksia elämästä, tai ylipäätään mitään hyvää elämässä jonka takia varmaan viihtyy pelimaailmassa. Kävihän se siellä kuntouttavassa työtoiminnassa kerran viikossa ja on suorittanut ammattikoulunkin.
Puhun tyypin asenteesta. Pitää etuoikeutenaan elää kuten elää, eikä ole haluakaan tehdä itse mitään. Riittää, että äiti hoitaa kaiken mitä eteen tulee ja kaveri vaan mussuttaa naureskellen ja pelaa. Ei näin! En todellakaan tunne mitään sympatiaa kyseisenlaisia ihmisiä kohtaan.
Kaikki myötätunto heille, jotka edes yrittävät rämpiä sieltä kuilusta ylös.
Ja mistä luulet moisen asenteen tulevan? Aivan, psyykkisestä sairaudesta. Ei ole terve ihminen kyseessä.
Kaikki tässä sarjassa olivat koulukiusattuja ja vielä tällä palstallakin haukutaan rasvapalloksi jne. Herätkää kiusaajat!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
"Miksi ei auteta". Oivoi, no koska se on MIES. Näitä on kymmeniä tuhansia Suomessa ja joka päivä tulee lisää. Asiasta on myös toitotettu vuosikausia, eikä ketään kiinnosta. Ei ole resursseja ja nuorten mielenterveyspalveluita ajetaan yhä alemmas ja alemmas. Eivät ole seksikkäitä, tai asiansa houkuttele äänestäjiä. Seuraavaa kymmenien tuhansien nuorten miesten tph-aaltoa odotellessa, silloin otetaan taas vaikka velkaa ja seinät on leveällä, sekä katto korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätän fiksun tuntuisia kavereira, tilanteen huomioonottaen. Puhuivat järkevämmin kuin monet "normaalit" kapakkajonossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Psyykkisesti sairas. Oli ollut kiusattu päiväkodista amikseen. Ei ihme, että äiti paapoo ja haluaa olla hyvä poikaansa kohtaan pesemällä esim. tämän pyykit (eihän sillä pojalla ollut edes omaa pesukonetta) koska eipä sillä paljoa ole hyviä kokemuksia elämästä, tai ylipäätään mitään hyvää elämässä jonka takia varmaan viihtyy pelimaailmassa. Kävihän se siellä kuntouttavassa työtoiminnassa kerran viikossa ja on suorittanut ammattikoulunkin.
Puhun tyypin asenteesta. Pitää etuoikeutenaan elää kuten elää, eikä ole haluakaan tehdä itse mitään. Riittää, että äiti hoitaa kaiken mitä eteen tulee ja kaveri vaan mussuttaa naureskellen ja pelaa. Ei näin! En todellakaan tunne mitään sympatiaa kyseisenlaisia ihmisiä kohtaan.
Kaikki myötätunto heille, jotka edes yrittävät rämpiä sieltä kuilusta ylös.
Vai riittäisikö, että vannoisi itku silmässä yrittävänsä? Koita nyt käsittää, että noista osa esitti ja rehvasteli kameran edessä vai luuletko oikeasti olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tällä palstalla voi keskustella tästä. Menee vaan naiset vs. miehet jankkaukseksi (kuten tässäkin heti alussa) ja pari oikeistohörhöä huutaa tukia alas. Onneksi muutama asiallisempi ja jotain lisäarvoa keskusteluun tuova kommentti mahtuu sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuollaisia nuoria miehiä kyllä. Ja heilläkin on piirteitä ja taitoja joita voisi korostaa, kun vaan itse jaksaisivat uskoa. Ja mikäli huumeet eivät niitä ihan tuhoaisi.
Höpöhöpö, lisää miesten syyllistämistä, itsetunnon polkemista ja iRakeille kaikki loputkin resurssit. Tuollaisista häviäjistä tule ikinä mitään. Voisivat pelaamisen sijasta kohottaa mielialojaan esim. mammapalstan miesrakkausketjuja lukemalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on tuttu tunne. Joskus näen entisiä kavereita lapsuudesta sattumalta, he kysyvät mitä olet puuhaillut, sanon en mitään ja häpeän niin perkeleesti. Ilman kavereita koko aikuisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on tuttu tunne. Joskus näen entisiä kavereita lapsuudesta sattumalta, he kysyvät mitä olet puuhaillut, sanon en mitään ja häpeän niin perkeleesti. Ilman kavereita koko aikuisuus.
Mulla on ihan sama juttu. Kotipaikkakunnalla käydessä jos törmää johonkin tuttuun ja pitäisi kuulumisia vaihtaa niin tulee se häpeä kun elämässä ei ole tapahtunut vuosiin mitään eikä ole mitään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on tuttu tunne. Joskus näen entisiä kavereita lapsuudesta sattumalta, he kysyvät mitä olet puuhaillut, sanon en mitään ja häpeän niin perkeleesti. Ilman kavereita koko aikuisuus.
Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kumpa olisi edes naiseksi syntynyt. Saisi vapaasti seksiä niin paljon kun haluaa enkä olisi mikään ikineitsyt. Ja joku sokeripappa kehiin vaan niin saisi jotain luksuselämää kaukomatkoineen ilman tarvetta tehdä töitä.
Kuvittele itsesti naisversiona. Luuletko saavasi loputtomasti seksiä ja matkoja?
Jos oikeasti uskot niin, voisit tehdä samat jo nyt.
Olen ihan perusnätti nainen, mutta tuskin maailmasta löytyy montaa ihmistä joka haluaisi mulle kustantaa luksuselämän seksiä vastaan, ne hommat on joillekin huippukauniille.
Helposti seksin saaminen joltain rumilta juopoilta taas ei kiinnosta ketään naista. Ja sitä voisi suuri osa miehistäkin saada joten mitä valitatte, jos seksi kuin seksi kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on tuttu tunne. Joskus näen entisiä kavereita lapsuudesta sattumalta, he kysyvät mitä olet puuhaillut, sanon en mitään ja häpeän niin perkeleesti. Ilman kavereita koko aikuisuus.
Minkä ikäinen olet?
Päälle 30
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä tuossa sarjassa muka on? Mun mielestä ei vain ole oikein mitään vaivaa nähty koko dokumentin eteen. Siinähän vain jutellaan mitä sattuu ja näytetään jotain kämppää. Ei kovin korkeatasoinen tekele.
Ei mitään, jos tuntee syrjäytyneitä ja nähnyt tuollaista elämää vierestä. Tämä on av ja monilla ei ole pienintäkään käsitystä miten pahoinvoivia nuoria tässä maassa on. Ottaa vaan päähän sohvalla makoilevat loiset kun Juhana Vartiainen kertoo miten työttömät makaavat mieluummin sohvalla, kuin menisivät töihin. Kohtaanto-ongelma se suurin ongelma hohhoijaa. Siihen se aktiivimallikin tyssäsi kun olisi pitänyt ryhtyä hoitamaan porukkaa työkuntoon ja eläkehakemusten määrä räjähti käsiin. Rahasta tässäkin vain on kysymys ja tilanne tulee vain pahenemaan, jos korjausliikkeitä ei tehdä ja nopeasti. Yksi sukupolvi voidaan menettää helposti. Mikä parasta niin näillä, ei ole enää hirveästi menetettävää ja suuri osa luopunut jo toivostakin. Seuraavaksi alkaa keskiluokan kurjistaminen ja se tulee koskemaan montaa palstamammaakin. Voi sitä sosiaalisen häpeän määrää muun kurjuuden lisäksi. Kuulostaako satuilulta? Seuratkaa samassa kehityksessä edellä olevia maita ja palataan viiden vuoden päästä tekemään väliaikakatsaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan niinku ne olis filmannu mun omaa elämää.
Voi kumpa olisi edes naiseksi syntynyt. Saisi vapaasti seksiä niin paljon kun haluaa enkä olisi mikään ikineitsyt. Ja joku sokeripappa kehiin vaan niin saisi jotain luksuselämää kaukomatkoineen ilman tarvetta tehdä töitä.
Saattaisi tuo halu olla nainen loppua kyllä ekoihin menkkoihin ja totuuteen siitä, että seksi vain ei ole naisen puolella aina kiva kokemus.
Juu, miehet toitottavat kuinka naiset saa aina seksiä, mutta eivät kuitenkaan sitä tajua että vaikka saisivatkin, se on mitä luultavimmin paskaa.
Jos satunnaisjamppa ja satunnaisirmeli harrastavat seksiä keskenään, jampalla on varmaan vähintään ihan kivaa ja seksi loppuu jampan orgasmiin. Irmeli luultavasti saa pari minuuttia paskaa rynkytystä ilman orgasmia, näin keskimäärin. Ihan helvetin kadehdittavaa että tällaista irmeli voisi saada niin paljon kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Psyykkisesti sairas. Oli ollut kiusattu päiväkodista amikseen. Ei ihme, että äiti paapoo ja haluaa olla hyvä poikaansa kohtaan pesemällä esim. tämän pyykit (eihän sillä pojalla ollut edes omaa pesukonetta) koska eipä sillä paljoa ole hyviä kokemuksia elämästä, tai ylipäätään mitään hyvää elämässä jonka takia varmaan viihtyy pelimaailmassa. Kävihän se siellä kuntouttavassa työtoiminnassa kerran viikossa ja on suorittanut ammattikoulunkin.
Olen itse lapseton enkä niitä tule koskaan hankkimaankaan mutta aika viileää porukkaa täällä on. Jos lapsen hankkii niin siitä sitten huolehditaan.
Ei kai lasta hylätä jos siitä ei tulekaan sellaista 10 plus oppilasta joka hankkii viimeistään 23-v akateemisen koulutuksen, hyvän työpaikan, aviopuolison ja lapset ja oman asunnon ja valmentaa pesäpallojoukkuetta vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
"Miksi ei auteta". Oivoi, no koska se on MIES. Näitä on kymmeniä tuhansia Suomessa ja joka päivä tulee lisää. Asiasta on myös toitotettu vuosikausia, eikä ketään kiinnosta. Ei ole resursseja ja nuorten mielenterveyspalveluita ajetaan yhä alemmas ja alemmas. Eivät ole seksikkäitä, tai asiansa houkuttele äänestäjiä. Seuraavaa kymmenien tuhansien nuorten miesten tph-aaltoa odotellessa, silloin otetaan taas vaikka velkaa ja seinät on leveällä, sekä katto korkealla.
Miksi luulet että naisia autetaan, tai ettei miehiä auteuta? Kunnasta se eniten riippuu. Miespuolinen tuttavani sai apua todella nopeasti kun masennus todettiin ja siitä eteenpäin ollut vuosia avun piirissä, mutta koska resurssit vähenee joka puolella, apua on vähemmän kuin ennen.
Itse muutin muualle entiseltä paikkakunnalta jossa autettiin nopeasti ja odottelin yli puoli vuotta että otettiin minkäänlaista yhteyttä. Senkin jälkeen aika heikoksi jäi, lääkkeitä sain ja siinäpä se olikin.
Mutta ei, kyllä se on niin että miehiä syrjitään koska sukupuoli ja naiset saa kaiken.
😔