LOGGED IN -sarja. En pysty katsoo.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Mua ei etonut, mutta aika sanattomaksi veti kyllä. Masennustako tuo Patrik potee? Ei ole päässyt koulukiusaamisesta yli, vaikka niin väittää? Vai mistä tuossa on kyse?
Kundi on 22, ei mitään tavoitteita tai unelmia elämässä ja esim. ylipainoa aivan tolkuttomasti. Ei kauan mene, kun on fyysisiäkin sairauksia vaikka muille jakaa. "Aikuisten" päiväkerhossa kerran viikossa opettelemassa kaatamaan perunoiden keitinvettä. Ja äiti hyysää ja lässyttää. Uskomatonta.
Siis miksi tuota ilmistä ei oikeasti auteta? Ja ei, oikea auttamiskeino ei ole tukien lopettaminen tms. Jotain terpaiaa tai vastavaa pitäisi olla. Tai en minä tiedä, mutta onhan tuo nyt järkyttävää elämän hukkaamista.
Sori kirjoitusvirheet.
Tunnen tuollaisia nuoria miehiä kyllä. Ja heilläkin on piirteitä ja taitoja joita voisi korostaa, kun vaan itse jaksaisivat uskoa. Ja mikäli huumeet eivät niitä ihan tuhoaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Joo, onhan se sen nuoren vika, että äiti on kasvattanut tuollaiseksi, ja kannustaa jatkamaan samalla polulla. Se äiti on sun mielestä varmaan hieno ihminen, kun taas poika täys luuseri. Satutko itse olemaan tuontyyppinen äiti?
Tässä nyt mitään syyllisiä haeta, vaan aikuisen yksilön vastuuta itsestään ja muista. Useimmat ihmiset ovat selvinneet lapsuuden ja nuoruuden koettelemuksista aikuisuuteen ilman, että on jäänyt leikkimään Peter Pania.
Mitä ihmeellistä tuossa sarjassa muka on? Mun mielestä ei vain ole oikein mitään vaivaa nähty koko dokumentin eteen. Siinähän vain jutellaan mitä sattuu ja näytetään jotain kämppää. Ei kovin korkeatasoinen tekele.
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua etoi sarjassa vain yksi henkilö. Tämä astetta suurempi veitikka, jolle äityli mahdollisti muita hyväksikäyttävän elämän. Muut nuoret sentään yrittivät päästä elämään kiinni. Parasiitit ja siitä ylpeät ovat hyvinvointiyhteiskunnan vihollisia nro 1.
Joo, onhan se sen nuoren vika, että äiti on kasvattanut tuollaiseksi, ja kannustaa jatkamaan samalla polulla. Se äiti on sun mielestä varmaan hieno ihminen, kun taas poika täys luuseri. Satutko itse olemaan tuontyyppinen äiti?
Tässä nyt mitään syyllisiä haeta, vaan aikuisen yksilön vastuuta itsestään ja muista. Useimmat ihmiset ovat selvinneet lapsuuden ja nuoruuden koettelemuksista aikuisuuteen ilman, että on jäänyt leikkimään Peter Pania.
🙁
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Ei kukaan ymmärrä paitsi saman kokeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sarja voisi olla myös kuvaus omasta elämästä ja ainakin samoja piirteitä siinä oli paljon. Tosin minä en pelaa tai juo, mutta yksinäisempi olen paljon yksinäisempi kuin jotkut jaksojen tyypit. Itse tosin olen nuori nainen ja lukion jälkeen en ole opiskelemaan päässyt, töissä hyvin vähän. Minua ollaan kiusattu paljon ja ei ole ollut yhtään ystävää pitkään aikaan. Jotenkin pelkään ihmisiä ja en koe pärjääväni enää hyvin tässä elämässä ja tuntuu, ettei minusta vaan tule niin vahvaa ja sellaista joka oikeasti pääsee eteenpäin. Jään kaikessa jälkeen ja monesti mietin, että kun nyt jo näin nuorena meni tähän huonoon suuntaan niin miten täältä enää pääsee ylös. Töihin pääsy vaikeaa ja en pärjää joku ammatissa. Silti pitäisi päästä opiskelemaan ja vielä pysyä kunnossa, ettei mitään suurempaa ahidstusta enää tulisi. Itse näin tämän sarjan tyypit myös ihan sympaattisina kaikesta huolimatta. Ehkä se auttaa ymmärtämään heitä paremmin, kun elää itse sitä elämää sivussa ja syrjässä ja tuntee kuinka aina putoaa kauemmas jostain ihmisestä joa vielä elää ja pystyy elämään sitä hyvää ja normaalia elämää joka itselle on jo liian suuri haave.
Joku myös sanoi ettei nainen ole yksin ja voin kyllä todistaa tämän vääräksi ja itse nyt jännitän ihmisten seuraa muutenkin niin paljon, ettei esim ajatus kumppanista olisi mitenkään mahdollinen jos en nyt tapaisi jotain kohtalontoveria tai muuten sellaista joka ymmärtäisi näitä juttuja ja käsittäisi vaikka sen kun en pystyisikään lähtemään kaupungille yms kun alkaisi ahdistaa. Jollekin "normaalille" ihmisellä näitä rajoitteita ja pelkoja on vaikeaa ja häpeällistä selittää. Muistan vaan yhdenkin tytön ilmeen, kun menin nuorempana paljastamaan ettei minulla ole yhtään ystävää ja muistan aina sen miten hän reagoi siihen ja hänellä ei edes ollut paljon kavereita itselläkään joten ehkä luulin ymmärtävän paremmin. Nyt en enää luule mitään ja en elämästäni halua edes kertoa, kun saa aina peitellä kaikkea.
Ei kukaan ymmärrä paitsi saman kokeneet.
👆
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä tuossa sarjassa muka on? Mun mielestä ei vain ole oikein mitään vaivaa nähty koko dokumentin eteen. Siinähän vain jutellaan mitä sattuu ja näytetään jotain kämppää. Ei kovin korkeatasoinen tekele.
Tee ite jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan kauniit naiset pääsevät nauttimaan "sugardaddyjen" kustantamasta elämästä, ei rumille naisille miehet mitään kustanna :D Ihmeellisiä harhaluuloja täällä, että pelkkä naissukupuoli tekisi elämästä jotenkin helpompaa ja että kaikki naiset saa kaikilta miehiltä...
Ja miehet voivat itsekin myydä itseään naisille tai toisille miehille, siitä vaan kauppaamaan.
Varmaan jotain puumaa tai varakasta homsselia kiinnostaisi joku mutsin vintillä asuva dotaa pelaava peräkammarin poika.😂
Ei edes niitä puumia ja ne saavat ilmaiseksi aina jos haluavat. Ainut olisi hinaajat jotka voisivat antaa jotain roposia.
Sarjassa ei ollu mitään kovin yllättävää. Jokaisella jollain tavalla surkea tausta elämässä. Lisäksi jokaisella addiktioita: peliaddiktiota, osallamyös päihdeaddiktio. Yhdellä henkilöllä ilmeisen pahoja mielenterveysongelmia.
Mä oon nainen ja oon ollut samassa jamassa kun noi. Päihdeongelmia mulla ei ollut, mutta mielenterveysongelmia oli ja on edelleen. Mä olin kirjoilla yliopistossa ja yrtin räpeltää opintojani, mutta koin oikeasti olevani syrjäytynyt. En nauttinut yhtään siitä kotona lojumisesta, mutta kun mulla oli niin paha oloa, että en muuhun pystynyt. Mä pelkäsin ihmisia, en pystynyt katsomaan heitä silmiin, koska häpesin itseäni ja tilannettani niin paljon. Olin ja olen edelleen todella yksinäinen. Mulla on ollut viimeisen 11 vuoden aikana puhelimessa kaksi numeroa, joihin voin soittaa. Olen erittäin kiitollinen heistä kahdesta (äiti, veli). En tiedä olisiko mua enää jos heitä ei olisi.
Syrjäytyneen elämä ei todellakaan ole helppoa. Nyt kun oon työelämässä, niin yritän kaikkeni peittääkseni historiani.
Miksi et pysty katsomaan, ottaako kurjuus koville?
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä ahdistaa valkoisten etuoiketettujen miesten elämien katseleminen.
Ihan yhtä etuoikeutettuja ovat myös mustat ketkä elävät suomessa
Vierailija kirjoitti:
Sarjassa ei ollu mitään kovin yllättävää. Jokaisella jollain tavalla surkea tausta elämässä. Lisäksi jokaisella addiktioita: peliaddiktiota, osallamyös päihdeaddiktio. Yhdellä henkilöllä ilmeisen pahoja mielenterveysongelmia.
Yhdellä ruoka-addiktio peliaddiktion lisäksi.
Tää on jo kolmas ketju samasta ohjelmasta. Voisiko varmistaa ennen aloituksen tekoa onko samasta aiheesta jo keskustelu, niin voisi keskustella samassa ketjussa? Tästä on hyvä keskustelu aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo kolmas ketju samasta ohjelmasta. Voisiko varmistaa ennen aloituksen tekoa onko samasta aiheesta jo keskustelu, niin voisi keskustella samassa ketjussa? Tästä on hyvä keskustelu aiemmin.
Ei kaikki ole palstalla vuorokauden ympäri. Minä olen 🤭, mutta***
Vierailija kirjoitti:
Toi rasvapallo on järkyttävä.
Miten joku päästää itsensä tuohon kuntoon?
Sun kaltaiset ilkimykset on yksi syy.
Se yksi poika, jonka äiti haki äitienpäiväksi syömään olisi tasan samanlainen, vaikka äiti kuinka kohtelisi. Ei kukaan täysjärkinen käännä selkää omalle lapselle ja yritä unohtaa koko henkilöä, vaan siksi että se mahdollisesti sitten ottaisi itseään niskasta kiinni. Näkeehän siitä, et se ei niin tekisi. Äiti pitää yhteyttä ja yrittää edes kodkus saada sitä kotoa pois ja muistuttaa siivoamisista. Mikä taas ei yhtään jannua kiinnosta.