Mistä johtuu nykyajan onnettomuus deittimarkkinoilla ja sukupuolten kohtaamattomuus, jos verrataan esim 80-lukuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voin käydä treffeillä naisen kanssa josta olen jo kiinnostunut, mutta miksen aivan hyvin voi treffata naista nähdäkseni alkaako kiinnostamaan? Sokkotreffit anyone?

Pelkkä ajatus sokkotreffeistä puistattaa.

Entä se kun ehdottaa sähköpostin vaihtoa. Täällä tuntuu saavan siitäkin paljon miinuksia, jota ihmettelen. Silloin voi tutustua anonyymisti alkuun ilman tarvetta sokkotreffeille, ja jos ei kiinnosta, ehdotuksen voi sivuuttaa.

Siinäkin ongelmana on, ettei ole nähnyt naamaa.

Voihan kuvia vaihtaa ennen tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mätsiin tarvitaan kaksi. Keistä itse tykkäät, vain instababeista, vai kelpaako tavallinen harmaavarpunen pottunokka?

Minun kriteerini olivat 1) oma ikäni +/-5 vuotta 2) etäisyytta alle 30 kilometriä (PK-seudulla) 3) profiilikuva josta saa positiivisen vaikutelman 4) jotakin tekstiä profiilissa 5) ei tupakointia 

Parin kuukauden aikana kahlasin tuhansia profiileja lävitse, ja näistä karsiuitui n. 90% (ja lähes kaikki instababet) kohdan 4) perusteella. Kohta 3) on toki tulkinnanvarainen, mutta huomattavasti harvinaisempi kuin kohta 4).

Miksi noin tiukka etäisyys? :-o Olisi jäänyt oma puolisoni tapaamatta, jos olisin jonkun sovelluksen kautta etsinyt ja käyttänyt tuollaista etäisyyttä, ja kuitenkin autolla meidän välimatkamme oli noin tunnin pituinen eli tavattiin seurusteluaikana viikonloppujen lisäksi usein myös viikolla.

"Tiukka etäisyys", jonka sisäsäpuolelle jää vain 25% Suomen sinkuista. :D

Toki ymmärrän pointin että jokaisella rajauksella karsii myös potentiaalisia ehdokkaita, mutta itse olen kokeillut myös kaukosuhteita eivätkä ne ole mitään herkkua ilman sitä omaa autoa. Mutta voisihan tuota aluetta laajentaa 300 km:n sijasta vaikka 3000 km:iin, kun nykyään saa halpoja lentojakin?

Siis tämä sinun alueesihan oli 30 km, ei 300 km. Kyllä tuo 30km pääkaupunkiseudulla minusta aika pieni alue on. Ei tarvitse kaukosuhteeseen ruveta, mutta on sitä elämää pk-seudun ympäristökunnissakin. Minä asuin sinkkuna Vantaalla ja tapasin miehen Hyvinkäältä. En kokenut olevani kaukosuhteessa vaikka matkaa hänen luokseen olikin yli 30 km ja piti jopa mennä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Hankalampi mun olisi autottomana ollut mennä esimerkiksi Espooseen, kun Hyvinkäälle pääsi suoraan junalla alle tunnissa.

Valitettavasti Tinderissä ei ole rajausvaihtoehtona haluamiaan junalinjoja, vaan etäisyyden joutuu valitsemaan kilometreinä. ;)

Mutta tuo etäisyyshän ei edes ollut se olennainen pointti, joten ymmärrän miksi halusit siihen tarttua kun tuo instabeibi-teoria ei osunut lähellekään totuutta.

Lähtökohtanahan oli se, että tavallisen miehen on vaikea saada treffejä (tai edes mätsejä) tavallisten naisten kanssa vaikka olisi liikkeellä ihan asiallisella profiililla ja järkevillä kriteereillä. No, ainakin tuo parin kuukauden kokeilu opetti ettei Tinder ole minun kaltaisille ihmisille sopiva paikka ihmissuhteiden etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki voin käydä treffeillä naisen kanssa josta olen jo kiinnostunut, mutta miksen aivan hyvin voi treffata naista nähdäkseni alkaako kiinnostamaan? Sokkotreffit anyone?

Pelkkä ajatus sokkotreffeistä puistattaa.

Entä se kun ehdottaa sähköpostin vaihtoa. Täällä tuntuu saavan siitäkin paljon miinuksia, jota ihmettelen. Silloin voi tutustua anonyymisti alkuun ilman tarvetta sokkotreffeille, ja jos ei kiinnosta, ehdotuksen voi sivuuttaa.

Siinäkin ongelmana on, ettei ole nähnyt naamaa.

Olen itse valmis tutustumaan sähköpostilla naiseen, jos hän on kiinnostava keskustelun perusteella, valmis tapaamaan vaikken ole nähnyt naamaa.

Sitten itkisit redditissä kun kiinnostava ja kiva nainen kehtasikin olla livenä läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta vain puhutaan nykyisin enemmän ja avoimemmin. Ei seuranhaku ollut miehelle aikaisemmin yhtään sen helpompaa (naisillehan se on aina ollut ja on helppoa). Oikeastaan päinvastoin, ennen ilmoituksen jättäminen Pellervon kirjeenvaihtopalstalle oli noloa, mutta nyt tinderit ovat valtavirtaa.

Miten se voi olla miehille vaikeampaa, kun kuitenkin aina kun heteronainen "saa" parisuhteen niin myös heteromies saa parisuhteen?

Et oikeasti voi olla noin tyhmä

Kyllä voin. Selitä minulle. Kun aikoinaan aloin seurustella ensimmäisen poikaystäväni kanssa, niin hän sai parisuhteen ihan yhtä helpolla tai vaikealla kuin minäkin. Sama kaikissa myöhemmissä suhteissani.

Naiset ovat pullonkaula parisuhteen muodostumisissa. Kärjistän selvyyden vuoksi. Naiselle on tarjolla 200 miestä, joista hän valitsee yhden. Mies yrittää saada aikaan suhteen, kunnes vasta 200. nainen on halukas parisuhteeseen miehen kanssa. Oliko parisuhteeseen pääseminen miehelle ja naiselle yhtä helppoa?

Missä ja miten nämä 200 miestä siis ovat tarjolla naisille? Mietin vaan, kun minulle ei ole missään vaiheessa ollut tarjolla 200 miestä, joista valikoida. Toisaalta, jos oma kiinnostukseni kohde ei ole sen 200 joukossa, niin mitä sitten valitsisin sieltä?

Tuossahan selvästi kirjoitettiin, että

"KÄRJISTÄN SELVYYDEN VUOKSI."

Etkö ymmärrä, mitä kärjistäminen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta vain puhutaan nykyisin enemmän ja avoimemmin. Ei seuranhaku ollut miehelle aikaisemmin yhtään sen helpompaa (naisillehan se on aina ollut ja on helppoa). Oikeastaan päinvastoin, ennen ilmoituksen jättäminen Pellervon kirjeenvaihtopalstalle oli noloa, mutta nyt tinderit ovat valtavirtaa.

Miten se voi olla miehille vaikeampaa, kun kuitenkin aina kun heteronainen "saa" parisuhteen niin myös heteromies saa parisuhteen?

Et oikeasti voi olla noin tyhmä

Kyllä voin. Selitä minulle. Kun aikoinaan aloin seurustella ensimmäisen poikaystäväni kanssa, niin hän sai parisuhteen ihan yhtä helpolla tai vaikealla kuin minäkin. Sama kaikissa myöhemmissä suhteissani.

Naiset ovat pullonkaula parisuhteen muodostumisissa. Kärjistän selvyyden vuoksi. Naiselle on tarjolla 200 miestä, joista hän valitsee yhden. Mies yrittää saada aikaan suhteen, kunnes vasta 200. nainen on halukas parisuhteeseen miehen kanssa. Oliko parisuhteeseen pääseminen miehelle ja naiselle yhtä helppoa?

Missä ja miten nämä 200 miestä siis ovat tarjolla naisille? Mietin vaan, kun minulle ei ole missään vaiheessa ollut tarjolla 200 miestä, joista valikoida. Toisaalta, jos oma kiinnostukseni kohde ei ole sen 200 joukossa, niin mitä sitten valitsisin sieltä?

Tuossahan selvästi kirjoitettiin, että

"KÄRJISTÄN SELVYYDEN VUOKSI."

Etkö ymmärrä, mitä kärjistäminen tarkoittaa?

Ei, vaan sinä olet niin väärässä että ei ole enää tältä planeetaltakaan.

Jotain 97% kaikista ihmisistä on parisuhteessa jossain vaiheessa elämäänsä, joko yhden kanssa kymmeniä vuosia, tai muutaman vuoden, tai sitten muutaman kanssa eri pituisia aikoja. Jopa väkivaltaiset, alkoholistit, vammaiset, laihat, läskit, pitkät, lyhyet, rumat, rikolliset jne. ihan kaikki. Naisia elää elämänsä neitsyenä enemmän kuin miehiä, tosin hyvin harvinaista se on ylipäätään. Ei läheskään kaikkia naisia miehet huoli, tiedän hyviä naisia jotka ovat etsineet tavallista hyvää miestä vuosikausia, mutta eipä löydy, ja ne mitä sitten löytyy on kaikenlaisia juoppoja ja muuten pipipäitä joista ei ole kuin harmia, mutta jotkus epätoivoiset naiset niihinkin tyytyy kun eivät muutakaan saa.