Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen entinen "ikisinkku" ja nyt parisuhteessa, eivätkä kaverit meinaa kestää sitä millään
23.02.2020 |
Olen ollut pitkään lyhyitä tapailusuhteita lukuun ottamatta sinkku. Syitä varmaankin monia, mutta pääosin varmaankin johtuen lapsuuden perheestäni (alkoholismia, väkivaltaa). Pelkäsin, etten osaisi olla parisuhteessa tai että ajautuisin huonoon parisuhteeseen. Kieltämättä ne lyhyet parisuhteet, joita minulla oli, olivatkin huonoja (mm. miehen päihdeongelmaa tai uskottomuutta), mutta onneksi osasin katkaista nopeasti. Viihdyin hyvin myös sinkkuna, ajatuksella että paljon parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Viime kesänä kuitenkin tutustuin mieheen, jonka kanssa aika nopeasti tutustuminen syveni ihastukseksi ja sitten rakkaudeksi puolin ja toisin. Puolen vuoden seurustelun jälkeen suunnittelemme jo yhteen muuttamista ja naimisiin menemistä. Mitään hullua alkuhuumaa meillä ei ole, vaan sen sijaan ystävyyttä, syvällisiä keskusteluja, fyysistä vetovoimaa ja ennen kaikkea halua sitoutua ja tehdä psyykkistä työtä parisuhteen hyväksi.
Ystävilleni parisuhteeni on kuitenkin ollut ihan vitsi. Suurin osa kavereista suhtautuu humoristisella asenteella, esim. kysytään "nooh heh heh, vieläkö sä näät sitä tyyppiä"? Edes miehen nimeä ei mukamas viitsitä opetella. Vastaan vaan, että kyllä, seurustelemme edelleen ja hyvin menee.
Osa ystävistäni taas on ottanut eri asenteen, ovat muka minun suhteen ylisuojelevia. Tulee kommentteja tyyliin "jos joku vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, niin silloin se on sitä. Ettehän te kuitenkaan tunne vielä yhtään, sulle voi käydä tässä tosi huonosti". Näihin kommentteihin jään aika sanattomaksi. Kyllä tiedän, että parisuhteessa on riskinsä siitä, ettei asiat aina sujukaan mutta tuollaiset kommentit sisältää piiloviestin, etten minä olisi kivan, tasapainoisen ja fiksun miehen arvoinen. Nämä ystävät myös tulkitsevat mieheen liittyviä asioita lähtökohtaisesti negatiivisesti. Esim. miehellä on hyvät välit ex-vaimoonsa ja lastensa äitiin: tähän "suojeleva" kaveri kommentoi, että huono juttu kun välit ex:ään on hyvät, mitäs jos vanha suola alkaakin janottaa? Piti myös huolestuttavana merkkinä sitä, että mies oli esitellyt mut ex-vaimolleen ennen kuin esitteli lapsensa minulle. Minusta tuo taas on kohteliasta ja fiksua, kaverin mielestä vallankäyttöä ja manipulointia. Toinen esimerkki: mies on eronnut kolme vuotta sitten. Tämä "suojeleva" kaveri varoittaa, että erosta on liian vähän aikaa, ei ole päässyt yli, kun taas toinen "hyväntahtoinen" kaveri varoittaa, että miehessä on pakko olla jotain vikaa, kun on ollut kolme vuotta eron jälkeen sinkkuna. Olenkin päättänyt, etten enää kerro mitään mieheen tai suhteeseen liittyviä asioita ystäville, kun ne kuitenkin käännetään nurin.
Itseasiassa nyt kun mietin, niin mulla on vain yksi ystävä joka on vilpittömästi sanonut, että on iloinen mun puolesta.
Kommentit (56)
Onko se nyt mikään ihme, että ystäviä epäilyttää tuo nopea yhteenmuutto yms, jos ovat tottuneet sinun ihastuvan vain johonkin juoppoihin pettäjiin? Kaikki aiemmat kokemukset parisuhteistasi ovat päättyneet siihen, että olet joutunut pettymään ja olet osoittanut taipumusta valita huonoja miehiä. Heidän lienee vaikea uskoa, että asia olisikin nyt vihdoin muuttunut.
Toki kyseessä voi olla myös joku kateus tai mustasukkaisuus, mutta miksi edes olet sellaisten kaveri sitten..? En minä kutsuisi kaveriksi ihmisiä, jotka katsoo mua alaspäin ja pilkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kritisoinut ystäväni suhdetta. Toki hän ei ikisinkku ole ollut.
Mies on pettänyt toistuvasti suhteen alkuajoista lähtien. Tartuttanut sukupuolitaudin ystävääni kaksi kertaa.
Miehellä ei ole edes peruskoulua takanaan, ei käy töissä eikä opiskele.
Hänellä on pöytälaatikossaan väärennettyjä passeja.
Hän on syyllistynyt pahoinpitelyyn. Ei toki ystäväni.
On mustasukkainen, jos ystäväni menee kodin ulkopuolelle. On kuulemma pettämässä.
Ystäväni maksaa heidän kulunsa, ulkomaanreissut, miehen autonkorjaukset, kaikki.
Lopulta en jaksanut enää kuunnella valitusta miehestä. Omapa on valintansa.
Seuraavan kerran, kun mies syyllistyy johonkin laittomaan, hänet karkoitetaan takaisin Afrikkaan. Ainakin poliisit sanoivat niin hänelle.
Juopot ja rikolliset lienee oma lukunsa. Mutta kun mies on hyvässä firmassa töissä ja muutenkin hoitanut asiansa hyvin - ja nyt myös auttelee naistaan kotiasioissa jne., ei ole mitään syytä moittia. Tai on tietysti, vaikka se kun on absolutista tai kun takaraivo paistaa hiusten ehettua. Tai kun ei käytä farkkuja.
Huoh. näitä YSTÄVIÄ.
Minulla on ihan samoja kokemuksia kuin sinulla, ap. Paitsi, että nämä dissaajat ovat omia sisaruksiani. Ystäväni ovat olleet aina onnellisia puolestani ja kutsuneet myös uuden kumppanini juhliin yms. vaikka suhteeni avioeron jälkeen olivat vain kuukausien mittaisia. Jotenkin sisareni eivät osanneet suhtautua jos rakastuin. Luulen, että kyseessä oli myöskin osaltaan se, että olin ollut aina heille käytettävissä (lastenhoitoapua), mutta myöskin se, että pari siskoani eivät ole tyytyväisiä omiin liittoihinsa. Se suretti kovasti, että sinulle läheisimmät ihmiset eivät halunneetkaan sinun olevan onnellinen. Olenkin ottanut etäisyyttä näihin siskoihin ja huomannut, että ne parhaat ystävät ovat aina puolellasi ja kannustavat, vaikka saisit siipeesi. Olenkin muodostanut ystävistäni ikäänkuin perheen ja tiedän heidän ajattelevan samoin minusta.
Tällä hetkellä olen ollut sinkkuna taas reilut 2 vuotta ja hyvin onnellinen näin. Lapseni ovat jo aikuisia ja teinejä, joten aikaa olisi seurustelulle, mutta rakastan elämääni juuri tällaisena. Onnea sinulle ap, ihanaa että olet löytänyt välittävän kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset parisuhteet heillä itsellään on? Heitä takaisin jotain nasevaa, ehkä se loppuu kun näkevät että tämä suhde on täysin erilainen kuin mitä sinulla on aiemmin ollut. Tai sitten sano suoraan että miksei he voi olla onnellisia sinun puolesta.
Aika erilaisia parisuhdetilanteita. Osa on vakavassa parisuhteessa lasten kanssa, osa ihmeellisissä tapaillaan-ei tapailla kevytsuhteissa, osa eronnut ja uudella kierroksella tai etsimässä uutta miestä, muutama eronnut ja ei etsi parisuhdetta.
Muutama ystävä on kommentoinut, että haluaisi olla onnellinen tästä suhteesta, mutta kuulemma näkevät niin paljon riskitekijöitä, etteivät vain voi olla. Riskitekijöinä mm. siis mainittu se miehen hyvät välit entiseen puolisoonsa ja entisiin appivanhempiin. Mainittakoon, että mies aloitti seurustelun eksänsä kanssa 15 vuotiaana ja olivat reilut 20 vuotta yhdessä, yksinkertaisesti kasvoivat erilleen. Minusta on ihan luontevaa ja pelkästään positiivista, että välit ovat hyvät. Ystävän mielestä on merkki siitä, ettei mies ole päässyt eksästä yli, vaikka erosivat yhteisestä sopimuksesta kun olivat tajunneet olevansa kuin sisko ja veli.
ap
Siis ystävien povaama riski on lähinnä että suhde teillä ei kestäkään? Eihän sitä voi taata, oli eksää tai ei. Ehkä kannattaa todeta ulkopuolisille korkeintaan että et halua tuomita miestä ja suhdetta aiempien kokemusten perusteella, mutta että et ole myöskään kavereille velvollinen todistelemaan suhteen luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantapainen tarina takana. Paitsi, että olin vähän päälle kolmikymppinen vanhapiika. Ystävilläni oli jo perheet suurimmalla osalla.
Olin jotenkin olettanut, että elän tyytyväisenä yksin koko elämäni, eikä ollut mitään hinkua parisuhteeseen. Kunnes sitten tapasin miehen, kenestä ei päässyt yli eikä ympäri. Suhde eteni todella nopeaa.
Mutta ystävänipä eivät olleet onnellisia puolestani. Alkoi kauhea mustamaalaaminen ja virnuilu, ettei tule kestämään ja heti pettää sua ja voi voi, kohta eroatte. Ootko varma, että on luotettava ja voi sinua raukkaa, kun biologinen kello alkoi tikittää, niin iskit kiinni ekaan mieheen, jonka sait.
Kummasti välit viileni näihin ystäviini. Puheet vain parani, kun aika pikaisesti menimme naimisiin ja aloin odottamaan esikoita ja teimme toisenkin perään. Sain kuulla monenlaista näiltä ystäviltä. Kuinka väännän lapsia, että mies ei pääsisi karkuun. Mieheni oli ollut veljensä kanssa baarissa, niin yksi ystäväni oli yrittänyt iskeä ja säälitellyt, kuinka mieheni joutui minun vanhanpiian koukkuun ja mies rukka kärsii, kun väänsin kakaroita niin tiuhaan tahtiin. Että hän voisi sängyssä ymmärtää ja lohduttaa miesrukkaa, kun minunlaisen vanhanpiian joutui ottamaan.
Tästä on pitkästi aikaa ja edelleen olemme yhdessä ja lapsetkin aikuisia. Välit loppui jossain vaiheessa kokonaan näihin ystäviini. Tuntui, että heille oli todella piikki lihassa, että avioliittomme jatkui ja olimme onnellisia yhdessä, kun koko ajan odottivat kieli pitkällä, että eroaisimme ja saisivat nauraa, että mitä me sanoimme, että ei tule onnistumaan.
En tiedä, kuinka onnellisia nämä entiset ystäväni ovat nykyään. Kuulemma suurin osa on eronnut ja uusia suhteita on ollut. Ei oikeastaan kiinnosta. Jonkin verran olen heidän elämästään kuullut yhteisiltä tutuilta, mutta itse en ole pitänyt mitään yhteyttä. Ja hyvä näin, koska voin paljon paremmin ilman näitä ankeuttajia. Uusia tuttuja on tullut myöhemmin, joiden kanssa on paljon parempi viettää aikaa ja jotka eivät koko ajan mustamaalaa muita.
Onnea ap parisuhteesta. Heitä pois tuollaiset ankeuttajat elämästäsi. Et tee heillä mitään.
Ovatko kaikki kaverisi palstamammoja? Kuulostaa ihan siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko te naiset käyttäytyä edes ystäviänne kohtaanaan niin, kuin haluaisitte teitä kohtaa käyttäydyttävän? Ihan käsittämätöntä näin miesnäkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin jotenkin olettanut, että elän tyytyväisenä yksin koko elämäni, eikä ollut mitään hinkua parisuhteeseen. Kunnes sitten tapasin miehen, kenestä ei päässyt yli eikä ympäri. Suhde eteni todella nopeaa.
Mutta ystävänipä eivät olleet onnellisia puolestani. Alkoi kauhea mustamaalaaminen ja virnuilu, ettei tule kestämään ja heti pettää sua ja voi voi, kohta eroatte. Ootko varma, että on luotettava ja voi sinua raukkaa, kun biologinen kello alkoi tikittää, niin iskit kiinni ekaan mieheen, jonka sait.
Kummasti välit viileni näihin ystäviini. Puheet vain parani, kun aika pikaisesti menimme naimisiin ja aloin odottamaan esikoita ja teimme toisenkin perään. Sain kuulla monenlaista näiltä ystäviltä. Kuinka väännän lapsia, että mies ei pääsisi karkuun. Mieheni oli ollut veljensä kanssa baarissa, niin yksi ystäväni oli yrittänyt iskeä ja säälitellyt, kuinka mieheni joutui minun vanhanpiian koukkuun ja mies rukka kärsii, kun väänsin kakaroita niin tiuhaan tahtiin. Että hän voisi sängyssä ymmärtää ja lohduttaa miesrukkaa, kun minunlaisen vanhanpiian joutui ottamaan.
Tällaista asennoitumista olen muuten huomannut enemmänkin. Että jos nainen pariutuu "vasta" yli kolmekymppisenä, niin naureskellaan, että taitaa vanhallapiialla biologinen kello tikittää, mitä se meidän vanhapiika miehellä tekee, noinkohan saa pidettyä miehen rinnallaan. Härskeimmät yrittävät juuri iskeä miestä, koska eihän se vanhaltapiialta kuitenkaan kotonaan saa. Eli jos et ole pariutunut viimeistään tyyliin 25-vuotiaana, olet aina ja ikuisesti vanhapiika, vaikka löytäisitkin sitten puolison esim. 50-vuotiaana.
Vielä omituisempaa tästä tekee se, että nämä samat nälvijät ja naureskelijat ovat yleensä aina myös niitä innokkaimpia naittajia ja suhdetilanteesta utelijoita. Sitten, kun se kaveri tai sukulainen pariutuu, niin se ei olekaan hyvä asia. Olen ottanut sen linjan, että mikäli itse joskus puolison löydän, niin en kerro oma-aloitteisesti näille utelijatyypeille asiasta lainkaan. Vanhempani ehkä saattavat kertoa, tai ehkä meidät saatetaan bongata jossain yhdessä mutta itse en aio kertoa mitään. Suhteen alku on muutenkin herkkää aikaa kaikin puolin eikä siihen tarvita ilkeämielisiä päsmäröijiä enää soppaa sekoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi elämä miten ärsyttäviä ja kateellisia tyyppejä sulla on kavereina. Nyt nautit, vieläpä näkevät.
Tapasin nykyisen mieskaverin vajaa kaksi vuotta aviomieheni kuolemasta. Kaiken lisäksi minua nuorempi, karrrrseeeeta, ja ikävä kyllä kehtaa olla vielä komeakin.
Erehdyin kertomaan asiasta sellaisillekin, jotka olivat leskeytyessäni paljon minua tukeneet ja auttaneet. Kommentit olivat pääsääntöisesti torjuvia ja tuomitsevia, jotka peiteltiin "huolehtivaisuuteen". Niinpä rajoitin elämääni koskevat hyvät uutiset vain kahdelle tärkeimmälle ystävälleni. Muille, jotka vielä utelivat mieskaveristani totesin vain epämääräisesti ehkä näkeväni hänet kuukauden kuluttua. Annoin heidän mässätä sillä ihanalla tunteella, miten olivat kuitenkin oikeassa.
Aikuisten parisuhde ei ole muutenkaan koko kylän asia, vaan tärkeintä on viihtyä yhdessä. Monilta puuttuu hienotunteinen ja kohtelias asenne toisia kohtaan, niin aivan turhaa on toivoa että olisivat yhtään sen fiksumpia kaverin onnen äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sulla on ollut aikaisemmin vain lyhyitä ja huono suhteita niin kai ne kaverit pelkää että tämä on taas vain yksi sellainen? Muhun suhtaudutaan myös noin, että kun on ollut paljon huonoja ja pettymyksiin päättyneitä kokemuksia niin jokainen uusi suhde on heidän silmissään myös potentiaalisesti samanlainen.
Voi olla että kyse on vain tästä.
Mutta kun aikaa vielä kuluu niin kyllä teihin totutaan ja se nimikin muistetaan.
Juu ymmärrän, ettei ainakaan alkuun kavereiden olisi kannattanut laittaa rahojaan likoon tämän suhteen puolesta, sillä aiemmat suhteeni ovat kestäneet vain pari kuukautta. Lisäksi edellisestä suhteestani on yli kymmenen vuotta aikaa. Siinä mielessä itsekin ymmärrän, että en vaikuta parhaalta mahdolliselta seurustelukumppanilta. Toisaalta juuri siksi on ollut vähän tylsä, kun en ole voinut jakaa kavereiden kanssa kuulumisia seurustelun etenemisestä kun vaihtoehdot ovat olleet joko naurunsekainen pärskintä tai vakavat varoittelut.
ap
Viimeisen lauseen loppu viittaa siihen, että suhde/mies on jollain tapaa poikkeuksellinen. Eli poikkeaa stereotypiasta. Kysyn ilman sarvia ja hampaita, onko mies ulkomaalaιnen, ehkä mamυ? Tai onko hän sinua huomattavasti nuorempi tai vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sulla on ollut aikaisemmin vain lyhyitä ja huono suhteita niin kai ne kaverit pelkää että tämä on taas vain yksi sellainen? Muhun suhtaudutaan myös noin, että kun on ollut paljon huonoja ja pettymyksiin päättyneitä kokemuksia niin jokainen uusi suhde on heidän silmissään myös potentiaalisesti samanlainen.
Voi olla että kyse on vain tästä.
Mutta kun aikaa vielä kuluu niin kyllä teihin totutaan ja se nimikin muistetaan.
Juu ymmärrän, ettei ainakaan alkuun kavereiden olisi kannattanut laittaa rahojaan likoon tämän suhteen puolesta, sillä aiemmat suhteeni ovat kestäneet vain pari kuukautta. Lisäksi edellisestä suhteestani on yli kymmenen vuotta aikaa. Siinä mielessä itsekin ymmärrän, että en vaikuta parhaalta mahdolliselta seurustelukumppanilta. Toisaalta juuri siksi on ollut vähän tylsä, kun en ole voinut jakaa kavereiden kanssa kuulumisia seurustelun etenemisestä kun vaihtoehdot ovat olleet joko naurunsekainen pärskintä tai vakavat varoittelut.
ap
Viimeisen lauseen loppu viittaa siihen, että suhde/mies on jollain tapaa poikkeuksellinen. Eli poikkeaa stereotypiasta. Kysyn ilman sarvia ja hampaita, onko mies ulkomaalaιnen, ehkä mamυ? Tai onko hän sinua huomattavasti nuorempi tai vanhempi?
Miehessä ei välttämättä ole mitään "poikkeavaa". Ap:n niin sanotut ystävät nyt vain paljastivat oikeat karvansa, kun ap löysi rakkauden eivätkä he voi enää kuvitella olevansa parempia, koska heillä on miehet ja ap:lla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla katkesi kaksi ystävyyssuhdetta viime vuonna. Molemmat olivat mustasukkaisia miesystävästäni. Molemmat toivoivat että olisin pysynyt onnettomana sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata antaa kavereiden mielipiteden vaikuttaa liikaa ajatuksiin ja tekoihin. Ehkä he kertovat asioista enemmän oman elämänkokemuksensa valossa kuin että tarkoittaisivat juuri sinun suhdettasi. Miksi se sinua niin vaivaa?
Niin, en tietenkään anna kavereiden mielipiteiden vaikuttaa mutta myönnän, että jollain tasolla asia vaivaa. Esim. se, että ei edes muka vaivauduta opettelemaan miesystäväni nimeä tai pidetään ikään kuin oletusarvona, että emme edes oikeasti seurustele (vaikka asumme esim. viikonloput yhdessä).
Osta miehelle parit tekoviikset ja muuta rekvisiittaa, haette vaikka kirpparilta erityylisiä vaatekertoja ja esittele niiden avulla tuunattu mies aina ajoittain kavereillesi uutena miesystävänä. Seuraa, kauanko kestää, ennen kuin kaverit hoksaavat jujun.
Mihin ihminen tarvitsee vihollisia jos ystävät on tuollaisia. Karsi elämästäsi turha porukka ja keskity mieheen ja siihen ystävään, joka on iloinen puolestasi.