Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eronnut äiti Tinderissä
22.02.2020 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla eronneilla äideillä on Tinderistä? Karttavatko miehet, koska pelkäävät joutuvansa keskelle lapsiperhearkea?
Olen 41-vuotias kivan näköinen, sanavalmis, koulutettu, hyvässä työssä oleva, hyvin toimeentuleva nainen. Asun viihtyisässä asunnossa merinäköalalla. Olen paljon maailmaa nähnyt, fiksu, hauska ja huumorintajuinen, hellä ja seksikäs. Kuulemma kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Nämä luonnehdinnat siis miehiltä kaikki.
Vaan erosta on lähes vuosi, eikä uutta rakkautta ole löytynyt. Tänä aikana olen käynyt treffeillä noin 30-40 miehen kanssa. Ja ennen kuin sanotte, että olen nirso, voin kertoa, että ehkä 5 näistä on ollut miehiä, joita itse en ole halunnut tavata uudelleen, muille olisin antanut toisen mahdollisuuden.
Eli 35 miestä ovat antaneet pakit minulle. Suurin osa ekojen treffien jälkeen. Osaa olen tavannut 1-5 kertaa. Osan kanssa on ainoastaan halattu, monen kanssa suudeltukin, muutaman kanssa harrastettu useamman kerran seksiä.
Lopputulos on sama, ghostaaminen tai epämääräinen ”ollaan eri elämäntilanteissa. Säännönmukaisesti miehet ovat kertoneet, että olen viehättävä ja kivaa seuraa.
Näihin miehiin mahtuu erilaisia tyyppejä: on ollut ehkä muutama hottis, mutta sanoisin, että loput 30 miestä ovat olleet ihan tavallisia. Ulkonäöltään ja muulta elämältään. Olen akateeminen, mutta olen käynyt deiteillä myös peruskoulun käyneen rekkakuskin kanssa. En katso miehiä nenän vartta pitkin.
Iältään haitari muutamaa vuotta nuoremmasta 11 vuotta vanhempaan. Ikäiseni hakevat 15 v nuorempaa, eli olen vanha. 10 v vanhemmat ikäistäni, mutta huollettavia lapsia ei saisi olla.
Mietin pitkään, mikä minussa on, kun en kelpaa edes kepeään suhteeseen tai FWB-järjestelyyn. Haen avoimin mielin, ja olen miehille sanonutkin, että haen lopulta suhdetta, mutta siihen ei kiire. Sitä etsiessä olen valmis kepeämpäänkin.
Eli en ole ruma, nirso, vaan olen sosiaalinen, avoin, saan keskustelun aikaan. Joskus mietin, että ehkä se on sporttikropan puute. En ole pulska tai isokokoinen, vaan ihan normipainoinen, mutta rintava kyllä. Sporttikroppaa kyllä ei ole, ja vain se tuntuu kelpaavan, vaikka mies olisi itsekään kymppi. No, ajattelin, että jos siitä on kiinni, niin ryhdytään sporttiseksi.
Kunnes tajusin yhteisen nimittäjän. Mulla on 5 ja 8 v lapset puolet ajasta. En ajatellut, että he ovat rasite. Heillä on hyvä isä, ja lapset ovat luonani vain 3 päivän sykleissä. Kolmen päivän välein siis aina 3-4 päivää vapaata. Harva lapsetonkaan ehtii tapaamaan joka päivä. Itse en ehdi seurusteluun asti, kun jo miehet alkavat pohtia sitä, että mulla on lapsia. Isää en lapsille hae tal edes haaveile mistään yhdessäasumisesta - ainakaan vielä.
Turhauttaa tavata miestä useamman kerran, suudella, vaihtaa viestejä iltaisin, kuulla, että olen kaunis ja haluttava. Sitten ghostaus ja lopulta viesti, että ollaan eri elämäntilanteissa. Tai sitten jo ennen treffejä miehet kirjoittavat, että miettivät sitä että minulla on lapsia. Vaikka heilläkin niitä on, tosin jo yleensä teinejä.
Eli loppuelämä yksin, vaikka olen ihan hyvä nainen? Naurattaa, kun miehet kirjoittavat, ettei Tinderistä olisi naisia tarjolla..
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettoman näkökulmasta taas lisääntyneet ovat jämähtäneitä ja tosikkoja, joilla ei ole mitään muita tulevaisuuden näkymiä ja suunnitelmia kuin lapset. Elämän sisältökin on vain lapsetlapsetlapset. Kuvittelevat olevansa kypsiä, kun oikeasti ovat yhden laatikon sisälle tyytyneitä ja kaavoihinsa kangistuneita.
On kaikille parempi että nämä jätetään seurustelemaan keskenään.
Elämän sisältö ei ole pelkät lapset. On vaativa työ, samalla tavalla myös läheiset muut ihmiset. Mutta lapseton ei voi ymmärtää lapsellisen elämän sitovuutta. Monella menee harrastukset, matkailu, pitkät yöunet hyllylle moneksi vuodeksi. Ei ole vastuussa vain omasta navastaan. Töistä lähdetään, kun lapsi sairastuu. Ja yöllä herätään, kun hän itkee. Tarhasta haut, läksyt, Wilmaviestit, lasten sosiaaliset kuviot ja mahdolliset kiusaamistapaukset, harrastuskuskaukset. Samalla syöpää sairastavat omat vanhemmat, dementoitunut täti. Potkut yt-neuvotteluissa, kun äitiysloman aikana katosivat tehtävät. Kyselyt lastenhankinnasta työhaastatteluissa. Iso asuntolaina, kun et voi eron jälkeen muuttaa muualle koulun takia. Iso laina ylipäätänsä, koska se 40 neliön kaksio Flemarilla ei ole kolmelle tarpeeksi tilava.
Joo, opettaahan se koirakin samoja asioita.
Yksi syy miesten kaikkoamiselle voisi olla tuo omahyväinen asenteesi. En veetuile, vaan ihan oikeasti vaikuttaa siltä, että pidät itseäsi lapsettomia parempana ihmisenä. Ei tule fiilistä, että olisit oikeasti sivistynyt, miellyttävä ja kaunis sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Mutta kuten huomaamme, se pituus on kuin onkin ap:lle ongelma.
175cm ei riitäkään naiselle joka on 167cm + korkkarit. Ja piti olla myös harteikas.
Samalla kaavalla mennään kuin kaikissa keskusteluissa:
1. Nainen ihmettelee miksi miestä ei löydy, vaikkei hänellä ole pinnallisia vaatimuksia
2. Miehet päättelevät että naisella on pinnallisia vaatimuksia (n samat eli pituus-harteikkuus-naamakomeus-varallisuus-koulutus-status)
3. Naiset haukkuvat miehiä siitä etteivät he usko naisen sanaa, vaan lukevat rivien välistä
3. Käy ilmi että miehet olivat 100% oikeassa
Minustakin Ap:n pitäisi miettiä vähän realistisemmin omia mahdollisuuksiaan ja unohtaa tuollaiset pituus- ja hartianleveysvaatimukset, koska ne karsivat aivan turhaan mahdollisten kumppanien määrää ja ovat suoraan sanoen ihan turhanpäiväisiä. Sitä lapsettomuusvaatimustakin miettisin uudelleen, koska jos miestä on valmis hyväksymään Ap:n lapset eikä halua omia, niin ei ole mitään syytä hylätä häntä sen takia.
Itse jäin 40+-vuotiaana kahden pienen lapsen kanssa totaaliyh:ksi ja aloin vähitellen etsiä lapsille isäpuolta, kunnes tajusin, että miehet eivät olleet kiinnostuneita isäpuolen roolista eivätkä lapset isäpuolesta. Aloin sitten deittailla ihan uudelta pohjalta ja tapailinkin hyvin mielenkiintoisia miehiä, kunnes löysin hyvin kultaisen fwb-miehen, jonka kanssa homma toimi erinomaisen hyvin. Minä saatoin keskittyä lapsiini, mutta minulla oli kuitenkin toimiva suhde, jonka ansiosta saatoin nauttia myös naisena olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus, herättää jänniä ajatuksia.
Kuvauksen perusteella lähtisin mielihyvin AP:n kanssa pitkään suhteeseen, jos luonne on normaali ja vielä olisi mahdollista että suhteesta syntyisi ehkä lapsi.
Olen 45v akateeminen menestyvä, eronnut mies, kuulemma hyvän näköinen, mukava ja hyvää juttuseuraa. Ja olen itsevarma. Viimeiset kaksi seksikumppania sanoi että parasta seksiä koskaan. Vieläkin hivelee korvia se "uuh ei ole koskaan ollut tällaista"
Olen ollut vuoden erittäin aktiivinen sinkku ja siinä ajassa olen onnistunut pääsemään kaksille treffeille.
Olen alle 175cm pitkä. Olen harkinnut jalkojen pidennysleikkausta, mutta en pysty ottamaan työstä niin pitkää sairauslomaa.
Elämä on.
Tässä on osaltani kaksi selvää ongelmaa. Sinulla ei ole lapsia, minä en halua lapsetonta, koska lapsiluku on tässä. Pituus. Ei siksi, että se minua häiritsee, vaan koska 167 cm nainen koroilla on liian pitkä. Silloin mies ei koe olevansa miehekäs. Aiheuttaa siis miehelle ongelman, joten en edes kokeile. Myös seksissä on kiva, jos mies on harteikas.
Minulla on lapsia. Naisen pituus ei ole minulle ongelma. Olen ollut pitkässä suhteessa itseäni pidemmän naisen kanssa.
Mutta kuten huomaamme, se pituus on kuin onkin ap:lle ongelma.
175cm ei riitäkään naiselle joka on 167cm + korkkarit. Ja piti olla myös harteikas.
Samalla kaavalla mennään kuin kaikissa keskusteluissa:
1. Nainen ihmettelee miksi miestä ei löydy, vaikkei hänellä ole pinnallisia vaatimuksia
2. Miehet päättelevät että naisella on pinnallisia vaatimuksia (n samat eli pituus-harteikkuus-naamakomeus-varallisuus-koulutus-status)
3. Naiset haukkuvat miehiä siitä etteivät he usko naisen sanaa, vaan lukevat rivien välistä
3. Käy ilmi että miehet olivat 100% oikeassa
Minustakin Ap:n pitäisi miettiä vähän realistisemmin omia mahdollisuuksiaan ja unohtaa tuollaiset pituus- ja hartianleveysvaatimukset, koska ne karsivat aivan turhaan mahdollisten kumppanien määrää ja ovat suoraan sanoen ihan turhanpäiväisiä. Sitä lapsettomuusvaatimustakin miettisin uudelleen, koska jos miestä on valmis hyväksymään Ap:n lapset eikä halua omia, niin ei ole mitään syytä hylätä häntä sen takia.
Itse jäin 40+-vuotiaana kahden pienen lapsen kanssa totaaliyh:ksi ja aloin vähitellen etsiä lapsille isäpuolta, kunnes tajusin, että miehet eivät olleet kiinnostuneita isäpuolen roolista eivätkä lapset isäpuolesta. Aloin sitten deittailla ihan uudelta pohjalta ja tapailinkin hyvin mielenkiintoisia miehiä, kunnes löysin hyvin kultaisen fwb-miehen, jonka kanssa homma toimi erinomaisen hyvin. Minä saatoin keskittyä lapsiini, mutta minulla oli kuitenkin toimiva suhde, jonka ansiosta saatoin nauttia myös naisena olemisesta.
Sama juttu täällä. Löysin Myös Tinderistä hyvän FWB-miehen, joka kanssa vietetään kiihkeitä hetkiä silloin tällöin, mutta joskus myös matkustellaan yhdessä tai käydään lounaalla. N37
Vierailija kirjoitti:
Itse Lapseton nainen ja deittaillut tinderistä ikävuosina 25-30 ja samat kokemukset mullakin: ei mitään pysyvää ja aina ghostaus miesten puolelta että eipä tää lapsettomuus auta asiaa mitenkään.
Ei mullakaan vuosien aikana tinderistä jäänyt mitään käteen. Etenkään positiivista. Vaikka nimenomaan kokeilin deittailla erilaisia miehiä. Olen lapseton ja kaikki asiat kunnossa jne. Villi veikkaus on et suurin osa miehistä ei vaan yksinkertaisesti etsi parisuhdetta sieltä tai en tiiä etsiikö muualtakaan. Ja veikkaan myös että he ehkä sitten viimein olisivat halukkaita sitoutumaan kun saisivat itseään selkeästi utopistisen itseään parempitasoisen ja näköisen misukan. Mitä harvoin tapahtuu. Joten he jatkavat etsintäänsä vuodesta toiseen... Välillä sekstaillen muittenkin "ei niin unelmanaisten" kanssa.
On kyllä kunnon kaksinaismoralismia jos ilmoittaa ongelmaksi naisen lapset, jotka ei edes asu kokoaikaa naisella. Ja miehellä itselläänkin on lapsia. Kyllä tyhmiä ukkeleita riittää.
Suosittelen myös elelemään ihan omissa menoissa ja touhuissa, jos ei tinderissä ole mitään kunnollista miestä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Eikös sellainen ole harvinaisuus? Jos pitäisi todella lapsista, olisi hankkinut niitä jo itse. Ja tällainen mies varmaan kuitenkin etsii lähinnä lapsetonta naista. Kun sellainen löytyy niin adjö?
Tässä asiaa nyt pohdittuani tajuan, että mulle sopiva mies on:
-41-45-vuotias
-eronnut vähintään vuosi sitten pitkästä liitosta
-1-2 lasta iältään 4-10 v
-akateeminen
-yli 185 cm, raamikas
-urallaan menestynyt, mutta myös ihmissuhteiden arvon ymmärtävä
-avarakatseinen ja hauska
-pitää seksistä ja haluaa harrastaa sitä paljon
-hakee parisuhdetta. Ainakin alkuun eri osoitteissa asuen, mutta tulevaisuudessa voi olla avoin uusperheelle
-ei halua lisää lapsia
-ei ole pelimie ja pyöritä useaa kerrallaan. Osaa pysähtyä.Tämä lista Tinderiin vaan. Raportoin sitten kuinka monta matchia näillä kriteereillä tulee. On the positive side: ei tarvitse juosta treffeillä pari kertaa viikossa.
Tuollainen mies ei ehdi Tinderiin, se napataan lennosta.
Jep.
Kuvaukseen sopivalla, parisuhdetta etsivällä, miehellä ei ole sitten ainuttakaan syytä roikkua nettitreffeillä ja harrastaa hakuamuntaa Tinder-matchien kanssa. Nyt puhutaan unelmamiehestä, etenkin pk-seudulla jolla korkeakoulutetuista 30-45v naisista on ylitarjontaa.
Ja tosiaan kannattaa miettiä millainen mahtaisi olla 40v pitkän, komean, miehekkään, koulutetun, menestyneen ja sosiaalisesti taitavan Hkin keskustassa asuvan miehen unelmanainen. Koska sellaisen naisen tuollainen mies myös saa.
Siinähän se, selitys miksi palstalla on harva se päivä ketju jossa nainen kyselee miksi "kaikki" koulutetut 40+ miehet ovat pelimiehiä.
No eiväthän ne ole. Mutta kun Tinderistä swaipataan oikealle vain ne muutamat pk-seudun unelmapoikamiehet, 99% todennäköisyydella ne ovatkin pelimiehiä. Jos miehellä on muilta osin samat speksit mutta haussa on parisuhde, kumppani löytyy helposti livenä - luultavasti ilman että miehen tarvitsee edes itse olla aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut, 2 lasta, useita seksikumppaneita vuoden aikana eikä nirso miesten suhteen. Et ehkä itse tiedosta sitä, mutta kuulostat epätoivoiselta tapaukselta. Kannattaisi pää laittaa kuntoon ensiksi ja sitten vasta miettiä parisuhteita.
Taitaa sua lähinnä haitata ne kokonaista kaksi seksikumppaneita? Vuosien seksittömän liiton jälkeen. Yksikin olisi riittänyt, mutta otti ja katosi. Ihmeellistä moralisointia.
2? Aloitusviestissä puhut muutamasta, eli useammasta. Ikähaitari liukuva, eli kaikki käy. Koulutustaustalla ei väliä. Pelkkä seksisuhdekin kelpaa. Etsit siis pelkkää laastarisuhdetta, ja ehkä tapailemasi miehet aistivat tämän? Ei ne lapset ole miehille ongelma, vaan sinä.
En etsi laastarisuhdetta, vaan parisuhdetta, kuten biossakin sanon avoimesti. Mutta itse ajattelen, että voin myös deittailla kevyemmin siinä matkan varrella, koska ei kiire. Näinhän 99 % Tinderin parisuhdetta hakevista miehistä ajattelee, kokemukseni perusteella.
Jos sanoisin, että etsin akateemista, yli 185 cm pitkää miestä, joka on 42–45 v, lapset 7-10-vuotiaita, sanoisit, että olen nirso ja vika on taas minun. Ei johonkin Tinderiin kannata mennä todella kapeakatseisesti, sekin on positiivinen asia, että suhtautuu avoimesti ihmisiin.
Ei voi saada molempia, siis parisuhdetta ja kevytsuhdetta, jos ei panosta asiaan. Itselläni ei ole lapsia, mutta muuten osun mainitsemiisi hakukriteereihin. Ei se minusta mitään nutta ole ilmoittaa, mistä kiinnostuu. Vähän niinkuin ettei voi sietää fuusiojazzia, ihan ok juttu. Toisaalta tinderit sun muut kierrän kaukaa.
En edes harkitse nelikymppistä lapsetonta miestä. Se on kai samanlainen turn off kuin näille miehille naisen lapset. Jää iso osa yheisistä kokemuksista pois, jos mies ei ole elänyt perhe-elämää. Se kuitenkin myös kehittää ihmisen luonnetta, lapseton on vielä jollain tapaa itsekäs ja naivi. Jännä, että moni mies luulee, että lapseton mies on joku plussa.
Jos olisin itse lapseton ja lähemmäs 40, niin haluaisin miehen, jolla on lapsia. Omia ei ehkä tulisi, ja haluaisin nelikymppisellä jo elåmånkokemusta.
Kovat on luulot. Helpolla elämässä päässyt lapsia hankkinut voi olla eläkeikässäkin täysi pullamössö. Toki sitä voi olla lapsetonkin. Sitten taas lapseton on saattanut hoitaa omia vanhempiaan jo alakouluikäisenä, kun heistä ei ole normaaliin elämään mt-ongelmien tai päihteiden vuoksi - mitään varsinaista lapsuutta ei kaikilla edes ole. Heistä moni jää lapsettomiksi, koska ei jaksa koko elämäänsä hoitaa ja hoivata muita.
Mutta turha kai noin yksisilmäiselle ja naiville on mitään eri sävyjä kertoa, ei niitä näe jos ei halua.
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
En nyt sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että toisellakin kierroksella löytyy hyvä mies, mutta jos tavoitteena on löytää mahdollisimman pian täydellinen uros, joka näyttää komealta sitä merinäköalaa vasten, niin sitten menee kyllä hankalaksi. Mutta jos lähtee liikkeelle rennommalla asenteella eikä ole turhan kärsimätön, elämä saattaa kummasti yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Toisaalta niin suloisen naiivia ja toisaalta niin laskelmoivan kylmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Toisaalta niin suloisen naiivia ja toisaalta niin laskelmoivan kylmää.
Ja myös niin totta.
Aika harva on palstanainen joka ainakin sai sen alfan ollessaan 41v.
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Semmoinen korjaus että nainen kyllä saa nuoremman miehen, se ei ole vaikeaa.
Mutta harvan naisen tavoitteena on saaada nuorempi mies, vaan yleensä se mitä haetaan on geenit (pituus, naamakomeus, ym), raha ja status.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Toisaalta niin suloisen naiivia ja toisaalta niin laskelmoivan kylmää.
kerro toki, mikä tuossa on suloisen naiivia? laskelmoivan kylmää, tuskin sentään, jos haluaa sitoutua suhteeseensa ja tekemään töitä sen ylläpitämiseksi. siksi, että suhde on hyvä, ja siksi myös, että ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolen. sitä ruohoa ei välttämättä edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Semmoinen korjaus että nainen kyllä saa nuoremman miehen, se ei ole vaikeaa.
Mutta harvan naisen tavoitteena on saaada nuorempi mies, vaan yleensä se mitä haetaan on geenit (pituus, naamakomeus, ym), raha ja status.
Kyllä se on yleisempää niin päin, että nainen on nuorempi. Toki on poikkeuksiakin. Itseään merkittävästi vanhemman naisen kanssa olevalle miehellehän ihan yleisesti vähän naureskellaan ainakin miesporukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä lailla. Erosta alle vuosi, sen jälkeen treffailtu 40 miestä joista muutaman kanssa myös seksiä useamman kerran. On se naisen elämä vaan todell raskasta. Toi on oikeasti eri mies joka viikko. Vuodessa kun on se 52 viikkoa.
Siis nyt oikeesti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Mikä tässä pitäisi vaivata? Aikuinen ihminen joka tekee haluamiaan asioita ilman että satuttaa ketään tai rikkoo lakeja. Hui kamala, kyllä nyt on joku vialla?
t. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Semmoinen korjaus että nainen kyllä saa nuoremman miehen, se ei ole vaikeaa.
Mutta harvan naisen tavoitteena on saaada nuorempi mies, vaan yleensä se mitä haetaan on geenit (pituus, naamakomeus, ym), raha ja status.
Kyllä se on yleisempää niin päin, että nainen on nuorempi. Toki on poikkeuksiakin. Itseään merkittävästi vanhemman naisen kanssa olevalle miehellehän ihan yleisesti vähän naureskellaan ainakin miesporukoissa.
Erikoisissa porukoissa liikut. Itse en ole koskaan törmännyt moiseen naureskeluun jos miehellä itseään vanhempi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se menee, naisille nuoruus on valuuttaa. Ei ehkä kannata erota. Nuorina naiset hallitsevat deittimarkkinoita, mutta nelikymppisenä osat ovat vaihtuneet, kun kunnollisia miehiä on liikkeellä vain kourallinen, ja he voivat kelvata myös itseään nuoremmille naisille - toisin päin harvemmin. Kun kerran löytää hyvin, niin sanoisin, että kannattaa pitää kiinni kynsin hampain ja tehdä kaikkensa, että liitto toimii. Niin olen itse ajatellut tehdä. Nuoruuden tuoma etu deittimarkkinoilla on niin katoavaista. En suoraan sanottuna usko, että lapset ovat se ongelma tässä, vaan ihan vain ikä ja sen tuoma epäsuhta.
Semmoinen korjaus että nainen kyllä saa nuoremman miehen, se ei ole vaikeaa.
Mutta harvan naisen tavoitteena on saaada nuorempi mies, vaan yleensä se mitä haetaan on geenit (pituus, naamakomeus, ym), raha ja status.
Totta, kiinnostuneita nuoria miehiä oli aika paljon, ihan kunnon parisuhde mielessäkin.
Tuosta olen kyllä erimieltä, monia ei kiinnosta raha tai status. Itsekin otin nuoren, hyväkroppaisen opiskelijan jolla ihana luonne ja hyvät arvot.
En jaksanut lukea ketjua läpi, mutta minulle ap kelpaisi oikein hyvin, minulla on 8v lapsi ja olen todella kyllästynyt työelämään.
Voisin olla ihan hyvin koti-isä, ammattikoulupohjainen duunari, mutta olen ollut ulkomaillakin töissä, nähnyt maailmaa ja tenttinyt itselleni parit henkilösertifikaatit ja teen välillä asijantuntija tehtäviä.
Naiset eivät ole ikinä vaan olleet minusta oikeasti kiinnostuneita, olen lähinnä ollut vain elättäjä, en juurikaan käytä alkoa, en ole väkivaltainen, mutta sosiaalisesti kömpelä ja "kädetön"
Olen 181cm/85kg minua ei haittaa mitenkään jos nainen on 175cm pitkä tai pidempikin.
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesti lapseton mies jolle toisen lapset ok on erinomainen vaihtoehto jos vastaan tulee. Jää kaikki uusperhesäädöt pois.
Kyllähän siitä uusperhe tulee, vaikka miehellä ei olisi lapsia (olettaen, että muutatte yhteen).
AP:llä on kyllä todellinen ongelma. Valittaa, että miestä ei löydy, vaikka on käynyt vaikka kuinka monen miehen kanssa treffeillä. Saanen kysyä, että kuinka monta sataa matchia sulla ois siellä oottamassa, jos vaan kelpuuttaisit niitä? Vaadit aika paljon mielestäni mieheltä. Saahan sitä vaatia, mutta tulee olemaan vaikea löytyy 185 cm + miestä, joka on harteikas, korkeasti kouluttautunut sekä menestynyt työssään. Pitäisi vielä pystyä keskustelemaan toksisesta maskuliinisuudesta ja ilmeisesti olla AP:n kanssa samaa mieltä tästä asiasta? Kannattaa siis kääntyä feministiseen mieheen. Mietitään tosin kuinka monta feminististä miestä Suomessa on, niin ei varmaan kuitenkaan ihan liikaa? Varsinkin, jos pitää olla 185 cm +, niin rajaa jo paljon porukkaa pois ja vaikka olisikin, niin pitää olla vielä harteikas jne. Etit sitä samaa miestä, mitä liian moni nainen ettii ja sitten itket, kun et saa miestä. Joustaisit sun kriteereistä vähän edes tai sitten vaan itket ja suret, kun et löydä sitä sun täydellistä alfa-miestä, joka on täydellinen, eikä hänestä löydy virhettäkään.
Alue: Aihe vapaa
Jep.
Kuvaukseen sopivalla, parisuhdetta etsivällä, miehellä ei ole sitten ainuttakaan syytä roikkua nettitreffeillä ja harrastaa hakuamuntaa Tinder-matchien kanssa. Nyt puhutaan unelmamiehestä, etenkin pk-seudulla jolla korkeakoulutetuista 30-45v naisista on ylitarjontaa.
Ja tosiaan kannattaa miettiä millainen mahtaisi olla 40v pitkän, komean, miehekkään, koulutetun, menestyneen ja sosiaalisesti taitavan Hkin keskustassa asuvan miehen unelmanainen. Koska sellaisen naisen tuollainen mies myös saa.