Minusta ärtyneisyydessä ei ole mitään vikaa. Vika on kaikissa muissa, kuin siinä ärtyneessä ihmisessä, asia on niin päin

Jos pyytäisi anteeksi ja katuisi sitä, että pilasi elämääni pakottamalla mut sopeutumaan KAIKKEEN PASKAAN JOKA OLI MULLE VAIN PAHAKSI, niin antaisin anteeksi. Ja auttaisin äitiäkin taloudellisesti. Mutta koska sillä ei niska taivu, olkoot! Sopeutukoot siihen, että tyttärensäon rikas ja itte ei saa mitään! Haha!

Ap

Tiedän kyllä, että leskikin sopeutui kaikkeen paskaan eläessään isäni kanssa, siis isä ei pakottanut sopeutumaan, mutta isä ei suostunut muuttumaan lesken mieliksi, ja koska tämä ei valinnut jättää isääni, niin sopeutui kaikkeen ikävään siinä sen takia. Kuten juopotteluun iltaisin ja saituuteen. Minua ne asiat eivät isässäni ole koskaan häirinneet, hän vain meni nukkumaan, unilääkkeeksi hän alkoholia väärin käyttikin. Ja saituus ei haitannut, koska se ei kohdistunut niin suorasti minuun, kun asuin äitini kanssa ja sitten toisaalta on arvo sekin, että osaa ajatella säästäväisesti. Isä osasi.

Niin siis lesken sopeutuminen ikäviin asioihin, toivottavasti ei kuvittele, että mä olen hänelle jotenkin sen velkaa :D En ajattele niin koska läski oli vapaa, aikuinen ihminen, joka olisi voinut lähteä, jos ei ollut onnellinen. Mutta kuulemma hän isääni rakasti, että kai tuollainen lammas sitten valitsee sopeutua kärsimykseen, ennemmin kuin elelee vapaana kuulemma omilla rahoillaan, joihin ei tarvitse isäni rahaa. Sehän nähdään!

Ap

Toisaalta henkistä avuttomuuttahan se aina on, kun ihminen valitsee sopeutua kärsimiseen, ellei siis todella ole kyse valinnasta jossa ymmärtää, että itse valitsee elää siinä kärsien. Moni kyllä aina syyttää valinnastaan sopeutua paskaan toisia.

Mä syytän mun äitiä siitä tietenkin siksi, että olin alisteinen hänelle, se onkin oikeasti hänen syytään ja vastuullaan. Myös sen jälkeen, kun olin täysi-ikäinen, koska hän opetti minut ensin uskomaan, että sopeutuminen kärsimykseen on AINOA mahdollisuus elää elämää. Koska äitini on köyhä, säälittävä paska. Vain sellainen nuoja opettaa niin. Voittaja tajuaa, että hän ei ole kenenkään vanki, ja vastaa itse sopeutumisestaan paskaan.

Ap

Mun lasteni isälle siitä pisteet, että hän ei ole koskaan syyttänyt minua siitä, että oli niin tyhmä, että halusi sopeutua elämään kanssani. Se on oikein. Ei se ole ikinäollut mun vastuulla. Se on aikuisen ihmisen omalla vastuulla. En tiedä, mikä häntäkin siihen sopeutumaan veti. Ehkä se, että avullani sai taloudellista hyötyä. Ja hän on taas aina auttanut minua, joten hänelle annan arvoa ihmisenä kyllä.

Tosin se on minusta kamalaa, että joku ei lähde, vaan sopeutuu paskaan, siitä hänelle kyllä miinus. Se on huono esimerkki.

Ap

Ja kyllä mä itsekin tein sen virheen, että koitin vain sopeutua elämään lasteni isän kanssa. Kun ei ole se oikea ihminen, niin ei ole. Mutta syytän tässäkin äitini toimintaa, hän nimenomaan opetti ja pakotti minua opettelemaan sopeutumaan paskaan. Koitin hänelle sanoa, etten halua, niin hän aina raivostui. Eikö ole täysin selvä merkki siitä, että äitinä ei toivo parasta lapselleen? Ei toivonut ei. Paska, johon pitää sopeutua, oli se, mitä hän minulle tahtoi. Ei yhtään sen parempaa elämää. Oli vihainen, kun pidin sitä täysin paskana häneltä ja väitti, että olen kaikkien mielestä itsekeskeinen. Aha? Kun en katso, että minun pitää elää elämäni samanlaisena paskahiirenä, kuin hänen? Koska olen syntynyt sata kertaa parempiin oloihin, kuin hän. Rikkaaseen sukuun.

Ap

Mutta minun hyvän elämäni mahdollisuudet menivät jo, siihen on syynä se, että äitini pakotti sopeutumaan paskaan ja terapeutti, jolta hain apua, ei kyennyt irrottamaan vaan koitti auttaa sopeutumisessa eli tavallaan pahensi asiaa.

Ap

Tarvitsen vain jonkun asian, jonka sanon äidilleni, kun alkaa kerjätä varoja minulta, jolla teen täysin selväski, että aion kieltäytyä kaikesta avusta ja syy on hänen käytöksensä. Eli jos tahtoo saada jotain, hänen on pakko muuttua. Ja ymmärtää, missä on loukannut ja satuttanut minua. Mutta en vielä tiedä, miten sen sanoisin. Että menisi edes jollain lailla perille.

Ehkä häntäkin on pakotettu sopeutumaan, en välitä. Hän pakotti minua sopeutumaan ja se oli virhe.ja hän korjaa sen, tai kuolee sopeutuen kakkaan suussa. En tule ikinä nostamaan häntä ylös, enkäauttamaan, jos ei ymmärrys kehity.

Ap

Mullahan on sillälailla täysin erilainen suhde isääni, kuin läskillä, ja tätä läski ei selkeästikään käsitä, että mun ei tarvinnut ikinä sopeutua mihinkään isäni piirteisiin ollakseni aina hänen tyttönsä ja rakkaansa. Ja toisaalta mun on ollut helppoa sopeutua isäni luonteen erikoisuuksiin, koska olen saanut hänen luonteensa annettuna, ilman mitään harhakuvitelmia siitä, millainen kumppani hän olisikaan. Läski ei tajua tätä eroa minun ja isäni suhteessa verrattuna hänen suhteeseen isään. Joka olisi ollut sitten ex, jos olisi päättänyt lähteä. Mä taas, vaikka menin missä menin, olin isälle aina sama tytär. Nih. Typerää läskiltä edes vertailla suhdettamme. He olivat täysin eri tasolla, erokin ois ollut mahdollinen. Mun suhteeni ei oikeastaan. Läski tiesi sen toisaalta ja oli kade.

Ap

Että sellaista tänää.

Ap

Vain totuus vapauttaa.