Lue keskustelun säännöt.
Erittäin uhmakas pian 7v eskarilainen, kaipaan neuvoja!
21.02.2020 |
Esim tilanteessa kun tyttö ei halua tehdä jotain. Esim. Siivoa kirjat lattialta, niin EI, en siivoa. Sitten kirjat täytyy laittaa pois käytöstä jos niitä ei kohdella hyvin, eikä jälkiään siivota. Ei kiinnosta, ihan sama ja mulkoilee kulmiensa alta. Meillä on 3 varoituksen taktiikka, kolmosella ne kirjat sitten lähtee ylimmälle hyllylle, josta seuraa jäätävä raivari, karjuu, lyö, potkii...mitä tässä tilanteessa? Hän ei todellakaan pysy missään rauhoittumis paikassa, nauraa ja pyrkii väkisin pois huoneestaan. Ei pyydä anteeksi ja yrittää esim penkin avulla ottaa kirjoja takaisin. Miten toimisin? Tuntuu että keinot on aika vähissä. Ja näitä tilanteita riittää!! Jatkuvasti, kaikesta. Emme vaadi liikoja, autamme jos on väsyneen oloinen jne. Help!
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Onko opetettu tunnetaitoja, esim. tunteiden sanoitus, tunnekortit, tunne-aiheiset pienoisnäytelmät?
En todellakaan ihmettele nykylasten käytöstä, jos tällä tavalla uhmakakaroita kasvatetaan. Voi Lilli kulta, suututtaako sua nyt? Katsopa tätä nallen kuvaa, tältäkö sinusta tuntuu? Leikittäiskö nalle kiukuttelee -leikkiä? Ai ei? No ottaisitko vähän pullamössöä jos äiti tekee sulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oivoi, toi eskaristressi oli meidän 2 muulla, mutta tämä kolmas...kun käymme hänen kanssaa taistelua edelleenkin asioista mm. Joita hän ei halua tehdä tai jos hän ei saa jotain haluamaansa, ihankuin 3vuotiaan kanssa. Milloin hän ei halua riisua haalarit, milloin hän haluaa katsoa telkkua vielä mutta aikuisten rajatessa alkaa riehua, lyödä muita, lällätellä ettei usko, yrittää ottaa kaukosäädintä..joskus mietin että mikä helvetti tuota lasta vaivaa...tavallinen lapsi asettuu kyllä, kiukkuaa aikansa, ymmärtää kun keskustellaan. Juuri äsken kävin läpi lapsen kanssa tapahtunutta, oli sitä mieltä että lyöminen on kivaa ja keskustelun lomassa juuttuu epäolennaisiin asioihin ja alkaa niistä puhua, vaikka eivät liity asiaan millään tavalla...huoh. Ap
Siis mm. lällättelee ettei usko ja sanoo että "lyöminen on kivaa".
Tuo on 100% varma merkki siitä, ettette sinä ja miehesi ole sille minkäänlaisia auktoriteetteja. Kun se kerran katsoo voivansa pitää teitä pilkkanaan ja olla nokkava miten haluaa.
Perusongelma on se, että se 7v on kovapäisempi ja itsepäisempi kuin muut lapset eikä siihen siksi tepsi yhtä lievät kurinpitokeinot kuin muihin. Kovemmat keinot käyttöön vaan (vaikka sen mukaan miten tässä ketjussa jotkut ovat neuvoneet), ja varsinkin puuttuminen joka ikinen kerta, kun lapsi suhtautuu teihin aikuisiin halveksuvasti.
Sinun ja miehesi homma on toimia "poliiseina" perheessä, ja ihan niin kuin oikeatkin poliisit, niin auktoriteetin kyseenalaistamistä _ei_ pidä katsoa sormien välistä vaan puuttua siihen joka kerta, ja lujasti. Ei se ole sattumaa, että Suomessa virkamieheen kohdistuvasta kunnianloukkauksesta, uhkauksesta tai pahoinpitelystä rangaistaan paljon kovemman skaalan mukaan kuin mitä normaalitapauksissa on asian laita.
Onko lapsella älylaitteita käytössään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opetettu tunnetaitoja, esim. tunteiden sanoitus, tunnekortit, tunne-aiheiset pienoisnäytelmät?
En todellakaan ihmettele nykylasten käytöstä, jos tällä tavalla uhmakakaroita kasvatetaan. Voi Lilli kulta, suututtaako sua nyt? Katsopa tätä nallen kuvaa, tältäkö sinusta tuntuu? Leikittäiskö nalle kiukuttelee -leikkiä? Ai ei? No ottaisitko vähän pullamössöä jos äiti tekee sulle?
Ajattelin itse vahan samalla lailla mutta en kehdannut (velana) sanoa. :D
Kurita sitä kunnes se alkaa itkeä ja pyytää sinulta anteeksi. Tahtojen taistelua ei voiteta halinallemeiningillä. Kova kovaa vasten vaan, ja ne isoimmat paukut on löydyttävä sinulta eikä lapselta. Jos et niin tee, niin neuvotteluasemasi on yhtä surkea kuin pasifistilla panssarivaunun edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta MITEN teen sen? Selkeät ja johdonmukaiset rajoitukset ja rangaistukset ei toimi. Huoneessaan ei pysy, tai pysyy jos seison ovella ja hän juoksee jatkuvasti minua päin ja lyö. Lopulta pitelen kiinni sängyssä kunnes itkee että päästä irti. Päästän kun rauhoittuu. Joskus olemme siellä sängyssä kiinni pitämässä tunnin. Ja senkin jälkeen hän saattaa sanoa ettei kiinnosta tai laittaa sormet korville. Edes se, että jää jostain super kivasta pois, ei muuta mitään, sehän on vain tyhmien aikuisten vika kun hän nyt itkee,kun ei päässyt siskojen kanssa hoploppiin. Itse syytä ei suostu hyväksymään. Ja sama meno illalla tai seuraavana päivänä. Tuntuu ettei opi syyseuraus suhteita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kasvatusneuvola. Ei kuulosta ihan normaalilta, että tuon ikäinen kiukkuaa edelleen kuin taapero.
Itseasiassa on melko tavallista. Lapsella on tuossa iässä kriisi isoksi kasvamisesta; kun samaan aikaan vaaditaan jo kaikenlaista osaamista, koulunaloitus jännittää, ja kuitenkin lapsi on vielä pieni. Siihen kuuluu monella just tuollaiset taaperoraivo- tai vinkukohtaukset. Omani esim. alkoi tuossa iässä uudestaan leikkimään spagettia; heittäytyi mahalleen maata ym. touhua. Tosi moni myös haluaa leikkiä vauvaa yms.
Toiset tietysti pääsee näissäkin vähemmällä kuin toiset. Oma poikani oli tosi haastava eskarin syksyllä, keväällä oli tasapainoisempi, kunnes kaikki uhmakiukku lähti uuteen nousuun sitten ekaluokan syksyllä....
Eikä siinä oikein voi muutakuin pitää omasta jaksamisesta huoli jotta jaksat lapsen kanssa olla pitkähermoinen ja pitää rajoista kiinni. Tehkää yhdessä kodin säännöt seinälle ja niistä ei jousteta. Joka asiasta ei kannata nipottaa vaan valitse taistelusi, se on osa lapsen itsenäistymistä että saa sopivalla tasolla tehdä itse päätöksiä ( ja kantaa seuraukset). Sanoita, sanoita, sanoita niitä tunteita ja käy lapsen kanssa läpi keinoja miten käsitellä hankalia tunteita (esim. juuri toisten satuttaminen ei koskaan ole ok). Ja hae herkästi apua esim. perheneuvolasta. Siitä saa apua omaan jaksamiseen kun tietää miten toimia ja tarvittaessa lapsi ohjataan tutkimuksiin.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta MITEN teen sen? Selkeät ja johdonmukaiset rajoitukset ja rangaistukset ei toimi. Huoneessaan ei pysy, tai pysyy jos seison ovella ja hän juoksee jatkuvasti minua päin ja lyö. Lopulta pitelen kiinni sängyssä kunnes itkee että päästä irti. Päästän kun rauhoittuu. Joskus olemme siellä sängyssä kiinni pitämässä tunnin. Ja senkin jälkeen hän saattaa sanoa ettei kiinnosta tai laittaa sormet korville. Edes se, että jää jostain super kivasta pois, ei muuta mitään, sehän on vain tyhmien aikuisten vika kun hän nyt itkee,kun ei päässyt siskojen kanssa hoploppiin. Itse syytä ei suostu hyväksymään. Ja sama meno illalla tai seuraavana päivänä. Tuntuu ettei opi syyseuraus suhteita. Ap
Itse kokeilisin varmaan seuraavaksi sitä että laittaisin sen nurkkaan seisomaan (=pitelisin sitä nurkassa jos ei suostu seisomaan itse). Nurkan tuijottelu parin sentin etäisyydeltä otsa nurkassa kiinni on sen verran ikävä kokemus, että kumma jos sillä ei saa "luuloja pois" 7v:ltä. Tarkemmin sanottuna pitäisin sen siellä seisomassa, kunnes voimakas itku ja erilaisten vaatimusten huutaminen on loppunut, ja vaihtunut nyyhkytykseksi ja anteeksipyynnöiksi/vakuutteluiksi, ja siihen päälle vielä varmemmaksi vakuudeksi muutaman minuutin. Sitten jos rangaistuksen jälkeisessä keskustelussa lapsen uhma palaa takaisin (esim. vaikka sanoo, että "ei kiinnosta" tai "tyhmä äiti" tai laittaa sormet korville), niin armotta vaan takaisin seisomaan.
Niin ja vaikka monesti sanotaan, että "nurkkaan häpeämään", niin tästä ei pidä tehdä häpeärangaistusta, vaan kannattaa mennä kaksistaan lapsen kanssa johonkin huoneeseen, sulkea ovi ja pitää sieltä muut perheenjäsenet poissa, jos tulee tarve rangaistukselle.
Lapsesta voi tuntua nöyryyttävästä tulla komennelluksi, varsinkin jos on sellaisessa kehitysvaiheessa että kriiseilee omaa isouttaan, itsenäisyyttään ja pystyvyyttään - ja tulee ohjatuksi kuin pikkulapsi (omasta mielestään). Tällöin ratkaisu on tilaisuus säilyttää kasvonsa. Meidän jääräpään kanssa auttoi muutos omassa puhetavassa. Jos ennen käskin, lapsi vastasi ei, minä vaadin tiukemmin ja jäin vahtimaan että lapsi tottelee, yritin perustella, lapsi iski liinat kiinni, aloin mäkättää/uhkailla ("laitetaan sitten tavarat pois" jne.) ja konflikti oli valmis. Kun muutin taktiikkaa niin että pyysin, lapsi ehkä vastasi ei, vastasin tyynesti hymähtäen, että "tottakai ne pitää laittaa, mä kyllä tiiän että osaat hoitaa sen/luotan että hoidat sen... kohta syödään" ja menin luontevasti jonkun homman perässä niskasta läähättämästä, ja kun tulin takaisin, homma oli melko varmasti hoidettu. Lapsi tiesi että pitäisi pääni, mutta sai tehdä homman rauhassa ilman että joku mulkoilee vieressä. Kiitin jälkikäteen sanallisesti tai ohimennen silittämällä, hymyllä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oivoi, toi eskaristressi oli meidän 2 muulla, mutta tämä kolmas...kun käymme hänen kanssaa taistelua edelleenkin asioista mm. Joita hän ei halua tehdä tai jos hän ei saa jotain haluamaansa, ihankuin 3vuotiaan kanssa. Milloin hän ei halua riisua haalarit, milloin hän haluaa katsoa telkkua vielä mutta aikuisten rajatessa alkaa riehua, lyödä muita, lällätellä ettei usko, yrittää ottaa kaukosäädintä..joskus mietin että mikä helvetti tuota lasta vaivaa...tavallinen lapsi asettuu kyllä, kiukkuaa aikansa, ymmärtää kun keskustellaan. Juuri äsken kävin läpi lapsen kanssa tapahtunutta, oli sitä mieltä että lyöminen on kivaa ja keskustelun lomassa juuttuu epäolennaisiin asioihin ja alkaa niistä puhua, vaikka eivät liity asiaan millään tavalla...huoh. Ap
Kuulostaa aika paljon minun lapselta. Jos ja kun hän ei halunnut riisua ulkovaatteita, niin kannustin ja tarjouduin auttamaan osassa, mutta en tekemään kokonaan puolesta. Yleensä auttoi, joskus ei ja sitten hän saattoi viettää puolisenkin tuntia eteisessä huutamassa- kunnes se pieni apu kelpasi.
Telkkarien/ pelien ym sammuttaminen on aina ollut enemmän tai vähemmän hankalaa, nykyään lähinnä pelien sammutus. Pidetään tarkat peliajat jotka vielä kertaan ennen pelin aloitusta. Kun kello soi ja peliaika lakkaa, hänellä on n. 5 min aikaa saattaa peli loppuun/ sopivaan kohtaan. Nykyään menee jo hyvin, ennen tuli raivareita, jolloin otin holding-otteeseen ja odotin että rauhottui. Ja sen jälkeen keskusteltiin asiasta, jolloin syy oli aina tyyliin “olisin halunnut jatkaa peliä vielä ja plaaplaaplaa”, johon aina sit selvitin mitä ollaan sovittu ja miksi ei voi pelata rajattomasti. Ja että missään nimessä hänellä ei ole oikeutta satuttaa muita tai rikkoa paikkoja tai otan pelit kokonaan pois. Ja joskus ne on ollutkin tauolla.. Mut nykyään sammuttaa pelin nätisti 90% ajasta.
Mitään taikasauvaa ei näihin yleensä ole vaan lapsi voi vaatia sen 50 toistoa ennenkuin oppii ja uskoo, mutta kannattaa olla johdonmukainen. Jos kerrankin antaa periksi kun ei jaksa käydä sitä taistelua niin se on aina iso takapakki koko hommassa. Ja tiedän kuinka turhauttavaa se on, kaikki ne “mikä helvetti tossa lapsessa on kun se ei tajua ja on aina hankala”. Silloin pitää vaan muistuttaa itseään että lapsen etuotsalohko on todellakin vielä kehittymätön.. joten hän ei oikeasti vaan osaa tai tajua meille muille itsestäänselviä asioita aina.
Itse varmaan yrittäisin mahdollisimman pitkälle jättää huomiotta koko tenavan.
Supernannyissä on monesti perheitä, joissa lapset lällättävät ja juoksevat vanhempiaan karkuun ja itselleni tulee heti mieleen, etten jaksaisi juosta lapsen perässä jos hän kerran on päättänyt minua tahallaan ärsyttää. Ei se auta mitään. Saa vain omat hermonsa riekaleiksi. Tilanne on lisäksi melkein aina ruokapöytä: tenava ei pysy pöydässä tai heittelee tahallaan ruokaa tms. Itse varmaan vaan söisin oman ruokani, jonka jälkeen korjaisin astiat pois mitään sanomatta. En lähtisi juoksemaan jonkun Nea-Oskarin perässä ihan vaan periaatteen vuoksi. Ja jos heittelisi ruokaa, niin uutta ei tulisi.
Eli: jos ei siivoa kirjoja lattialta, niin jätä ne lattialle. Älä lainaa kirjastosta uusia. Jos kysyy, miksei saa uusia kirjoja, sanot vaan, että kun nuo entisetkin on lattialla.
Yritä joka päivä leikkiä lapsen kanssa puoli tuntia. Ehdota itse jotain leikkiä, vaikka peliä tms. Tai menkää ulos.
Muuten välttelet mahdollisimman paljon älä -sanaa arkisissa tilanteissa. Lapsi tahtoo uhmata ja silloin hän uhmaa. Kunhan ei lyö ketään. Silloinkaan älä sano etukäteen "älä lyö", koska silloin lapsi nimenomaan lyö, koska haluaa tahallaan ärsyttää.
En ole itsekään mikään huippukasvattaja, omat lapseni ovat tosi kilttejä, mutta en myöskään jaksa nipottaa joka asiasta. Meillä ei edes syödä samaan aikaan koko perhe. Mies syö kun tulee töistä, minä syön, kun tulen omista töistäni ja lapset syövät keskenään päivällisaterian ja saavat syödessään katella esim. Oggya ja torakoita. En ymmärrä, miksi kasvatusohjelmissa tehdään ruokapöydästä joku elämää suurempi numero.
Mutta teillä ongelma ei tainnut olla ruokailuissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii uhkaus sillä mikä on tärkeintä. Ei se että et saa kirjoja jos et nyt korjaa niitä, lasta ei kirjat niin kiinnosta. Yleensä parhaiten meillä toimii peli/lastenohjelmakielto, tai perutaan illan uintiretki tms. Täytyy löytää se lapselle tärkeä asia jolla uhkailla. (Kuulostaa kyllä kamalalta).
Lällättelyyn ei kannata lähteä provosoitumaam. Nätisti vaan kertoa että tuollasta käytöstä ei hyväksytä ja jos nyt ei lopu, se on pelikieltoa tms huomiseksi.
Oletteko kokeilleet huomiotta jättämistä? Huonolla käytöksellä ei saa huomiota. Anna sisaruksille huomiota ja kehu oikein toimimisesta, niin todennäköisesti tämä yksikin haluaa kehuja ja tekee perässä ihan vaan näyttääkseen että kyllä hänkin osaa. Sitten annat myös hänelle positiivista palautetta kun toimii oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, että äärioikeisto mammat jakelee vinkkejä kasvatukseen. "kielletään toi ja toi" "laita nurkkaan seisomaan" Vapaa kasvatus toimii parhaiten ja se voidaan tiedemiesten tutkimuksistakin yksimielisesti todeta.
Toisaalta ei yllätä, kun lukee näitä pietari trollien kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että äärioikeisto mammat jakelee vinkkejä kasvatukseen. "kielletään toi ja toi" "laita nurkkaan seisomaan" Vapaa kasvatus toimii parhaiten ja se voidaan tiedemiesten tutkimuksistakin yksimielisesti todeta.
Toisaalta ei yllätä, kun lukee näitä pietari trollien kommentteja.
Joo mietipä vaan miten Venäjällä ihan luvan kanssa kasvatetaan lapsia. Remmin avulla kitketään kaikki oma tahto pois ja sitten oikein ylpeillään miten tottelevainen meidän pikku Tatjaana tai Igor on.
Vierailija kirjoitti:
Oivoi, toi eskaristressi oli meidän 2 muulla, mutta tämä kolmas...kun käymme hänen kanssaa taistelua edelleenkin asioista mm. Joita hän ei halua tehdä tai jos hän ei saa jotain haluamaansa, ihankuin 3vuotiaan kanssa. Milloin hän ei halua riisua haalarit, milloin hän haluaa katsoa telkkua vielä mutta aikuisten rajatessa alkaa riehua, lyödä muita, lällätellä ettei usko, yrittää ottaa kaukosäädintä..joskus mietin että mikä helvetti tuota lasta vaivaa...tavallinen lapsi asettuu kyllä, kiukkuaa aikansa, ymmärtää kun keskustellaan. Juuri äsken kävin läpi lapsen kanssa tapahtunutta, oli sitä mieltä että lyöminen on kivaa ja keskustelun lomassa juuttuu epäolennaisiin asioihin ja alkaa niistä puhua, vaikka eivät liity asiaan millään tavalla...huoh. Ap
Huoh huoh sua kun et tajua että kyseessä on uhmaikä.
Tottakai vastarinta ja uhma nousee esiin ja tämä pätee varsinaiseen myös aloituksen aiheeseen.
Mitä itse tykkäisit kun joka päivä sua joku pomottelis ja käskyttäisi?
Kun käyttäydyt tuolla tavalla, syntyy vastarinta ja sitten vielä rankaiset lasta.
Luuletko ettei se synnytä lisää uhmaa myös tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta MITEN teen sen? Selkeät ja johdonmukaiset rajoitukset ja rangaistukset ei toimi. Huoneessaan ei pysy, tai pysyy jos seison ovella ja hän juoksee jatkuvasti minua päin ja lyö. Lopulta pitelen kiinni sängyssä kunnes itkee että päästä irti. Päästän kun rauhoittuu. Joskus olemme siellä sängyssä kiinni pitämässä tunnin. Ja senkin jälkeen hän saattaa sanoa ettei kiinnosta tai laittaa sormet korville. Edes se, että jää jostain super kivasta pois, ei muuta mitään, sehän on vain tyhmien aikuisten vika kun hän nyt itkee,kun ei päässyt siskojen kanssa hoploppiin. Itse syytä ei suostu hyväksymään. Ja sama meno illalla tai seuraavana päivänä. Tuntuu ettei opi syyseuraus suhteita. Ap
Itse kokeilisin varmaan seuraavaksi sitä että laittaisin sen nurkkaan seisomaan (=pitelisin sitä nurkassa jos ei suostu seisomaan itse). Nurkan tuijottelu parin sentin etäisyydeltä otsa nurkassa kiinni on sen verran ikävä kokemus, että kumma jos sillä ei saa "luuloja pois" 7v:ltä. Tarkemmin sanottuna pitäisin sen siellä seisomassa, kunnes voimakas itku ja erilaisten vaatimusten huutaminen on loppunut, ja vaihtunut nyyhkytykseksi ja anteeksipyynnöiksi/vakuutteluiksi, ja siihen päälle vielä varmemmaksi vakuudeksi muutaman minuutin. Sitten jos rangaistuksen jälkeisessä keskustelussa lapsen uhma palaa takaisin (esim. vaikka sanoo, että "ei kiinnosta" tai "tyhmä äiti" tai laittaa sormet korville), niin armotta vaan takaisin seisomaan.
Niin ja vaikka monesti sanotaan, että "nurkkaan häpeämään", niin tästä ei pidä tehdä häpeärangaistusta, vaan kannattaa mennä kaksistaan lapsen kanssa johonkin huoneeseen, sulkea ovi ja pitää sieltä muut perheenjäsenet poissa, jos tulee tarve rangaistukselle.
Häpeä itteäs! Oot kuin vankileirin päällikkö, hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että äärioikeisto mammat jakelee vinkkejä kasvatukseen. "kielletään toi ja toi" "laita nurkkaan seisomaan" Vapaa kasvatus toimii parhaiten ja se voidaan tiedemiesten tutkimuksistakin yksimielisesti todeta.
Toisaalta ei yllätä, kun lukee näitä pietari trollien kommentteja.
Joo mietipä vaan miten Venäjällä ihan luvan kanssa kasvatetaan lapsia. Remmin avulla kitketään kaikki oma tahto pois ja sitten oikein ylpeillään miten tottelevainen meidän pikku Tatjaana tai Igor on.
Venäjä onkin äärioikeiston vahvin kasvualusta ja kakkosena tulee eurooppa ja etenkin suomi.
Venäjällä kasvatetaan lapset fyysisen ja henkisen kaltoin kohtelun jatkuvaan uhkaan.
Modet vois vähän katsoa mitä äärioikeston kanssa flirttailevat mammat kommentoivat ja poistaa lapsien oikeuksia loukkaavat kommentit ja mahdollisesti tehdä rikosilmoituksia ihmisoikeuksia loukkaavista kommenteista.
venäjä = äärioikeisto
äärioikeisto = venäjä
Komppaan monia edellisiä, että kyllä vanhempien nyt on vaan kestettävä tuo uhmailu ja oltava napakka. Ennakoitte toimintoja, annatte sovitun ajan reagoida, seuraus tiedossa, seuraus toteutetaan. Jos alkaa riehumaan, siitäkin seuraus. Ääntä saa korottaa, huonosta käytöksestä saa suuttua. Ei mitään lässynlässyn juttuja tilanteessa, jälkeenpäin toki voi käydä tunteiden tunnistamista ja toimintaa läpi. Kyllä vanhempien pitää pystyä pitämään 7 vuotias lapsi kurissa. Oikeasti.
Ei missään nimessä! Lapsellakin on oikeus integriteettiin ja yksityiselämään ilman, että se tuodaan koko kansan pällisteltäväksi.