Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jäisin, olen ehtinyt paahtaa pyöreitä päiviä töissä ihan tarpeeksi ja nyt minuuttiaikataulutusta lasten kanssa. En tosin ymmärrä miksi niin moni kuvittelee että tässä elettäidiin muehen rahoilla, siitähän ei kysymyksessä sanottu mitään. Jäisin siis jos varallisuus ja pääomatulot mahdollistaisivat. Nyt niin ei valitettavasti ole. Lapsille hommaisin puolipäivähoitajan että saisin omaa aikaa ja touhuta kiinnostavia asioita.
Moni lähtee siitä että kotiäitinä eläisi miehensä armopalojen varassa johtuu siitä että näin asia suurimmalla osalla kansasta on. Harvempi perii suurta omaisuutta tai ehtii muutaman työvuoden aikana tienaamaan jättiomaisuuden jonka tuottojen turvin olisi taloudellisesti riippumaton.
Ethän sitäpaitsi itsekään ole valmis perinteiseen kotiäiteyteen. Itsekin ulkoistaisit lastesi hoidon toiselle taholle joten asia ei eroa oikeastaan mitenkään siitä että tekisit osa-aikaisena töitä ja lapset sen ajan tarhassa. Niin sanottua omaa aikaa ei tietenkään jäisi sen enempää osa-aikaisena, se on ainoa ero. Kodissasi kävisi säännöllisesti siivoaja, ruoat tilaisit netistä ja ruoatkin epäilemättä tulisi valmiina foodorasta tms. En siis tuomitse, kivaltahan tuo kuulostaa, mutta näethän ettei kotiäiteys sinun mallillasi ole suurimmalle osalle ihmisistä mitenkään realistinen odotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen joka kerta näitä "aivot surkastuu" kommentteja.
Olin 7 vuotta kotiäitinä ja koko tuon ajan seurasin alaani ja luin alan julkaisuja. Tapasin säännöllisesti entisiä työkavereitani ja puhuttiin mm. työasioita. Töihin palatessa en ollut mitenkään pihalla siitä missä mennään.
Muutenkin kotona ollessa luin enemmän kuin ikinä töissä ollessa ehtii. Ihan harrastuksen ja mielenkiinnon vuoksi perehdyin muihinkin kuin työasioihin.
Lastenkaan kanssa ei kökitty kotona, vaan aktiivisesti kuljettiin kerhoissa, lasten tapahtumissa, näyttelyissä, museoissa ja luonnossa. Liikuttiin ja harrastettiin ja tutkittiin maailmaa. Ja tämä kaikki silti, vaikka univaje painoi melkoisesti. Tai ennemminkin siksi; kun pysyi aktiivisena, elämässä oli edes joku tolkku.
Koko lasten lapsuudeksi minusta ei ole kotiäidiksi. Ihanteellista mulle olisi tehdä esim. kolme päivää viikossa töitä, ja vaikka vähän pitempiä päiviä, ja loppuviikko vapaata, mutta ei valitettavasti ole mahdollista.
Oma unelmani olisi tehdä jonkinsortin kevyttä työtä joka ei työllistäisi koko viikkoa, palkka voisi olla pienikin, mutta kunhan sen verran ettei mieheltä tarvitse koskaan pyytää rahaa. Muuten olisi tosi vangittu olo.
Jos olisi OMAT rahat, esim pääomatuloja, voisin harkita.
Jäisin! Jos miehen tuloilla pystyisimme elämään, käyttäisin mielelläni aamupäivät vaapaehtoistyöhön ja muihin omiin projekteihin, joita nyt teen työn ohessa. Opiskelisin kaikkea kiinnostavaa mihin ei nyt ole tarpeeksi aikaa, esimerkiksi jotain taidehistoriaa ja kieliä. Illat menisi lasten läksyissä, harrastuksissa ja yhdessäolossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäidiksi haluavia alapeukutetaan. Tää on tätä nykyajan postfeminismiä. 🙄
Eniten alapeukkuja on kommentissa, jonka kirjoittaja ei missään nimessä jäisi kotiin (kommentti 12). Se on myös tätä feminismi-kommenttia edeltävistä ainoa, jolla on tällä hetkellä enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Eniten yläpeukkuja kommentissa, jonka kirjoittaja kertoo olleensa kotona (kommentti 2). Kaikissa kommenteissa on molempia.
Tää on tätä, kun on päätetty, että "kotiäitejä sorsitaan" ja sitten valitaan siihen agendaa sopivat faktat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Minulla ei ole lapsia, haluaisin kyllä tulevaisuudessa yhden tai kaksi. En ole yhtään hoivaajatyyppiä, vihaan ruuanlaittoa ja kaikkia kotitöitä. Miehen kanssa ollaan puhuttu että hän voisi jäädä kotiin, kun hän on enemmän sen tyyppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jäisin, olen ehtinyt paahtaa pyöreitä päiviä töissä ihan tarpeeksi ja nyt minuuttiaikataulutusta lasten kanssa. En tosin ymmärrä miksi niin moni kuvittelee että tässä elettäidiin muehen rahoilla, siitähän ei kysymyksessä sanottu mitään. Jäisin siis jos varallisuus ja pääomatulot mahdollistaisivat. Nyt niin ei valitettavasti ole. Lapsille hommaisin puolipäivähoitajan että saisin omaa aikaa ja touhuta kiinnostavia asioita.
Moni lähtee siitä että kotiäitinä eläisi miehensä armopalojen varassa johtuu siitä että näin asia suurimmalla osalla kansasta on. Harvempi perii suurta omaisuutta tai ehtii muutaman työvuoden aikana tienaamaan jättiomaisuuden jonka tuottojen turvin olisi taloudellisesti riippumaton.
Ethän sitäpaitsi itsekään ole valmis perinteiseen kotiäiteyteen. Itsekin ulkoistaisit lastesi hoidon toiselle taholle joten asia ei eroa oikeastaan mitenkään siitä että tekisit osa-aikaisena töitä ja lapset sen ajan tarhassa. Niin sanottua omaa aikaa ei tietenkään jäisi sen enempää osa-aikaisena, se on ainoa ero. Kodissasi kävisi säännöllisesti siivoaja, ruoat tilaisit netistä ja ruoatkin epäilemättä tulisi valmiina foodorasta tms. En siis tuomitse, kivaltahan tuo kuulostaa, mutta näethän ettei kotiäiteys sinun mallillasi ole suurimmalle osalle ihmisistä mitenkään realistinen odotus.
Ymmärrän ilman muuta. En itse olisi kuitenkaan valmis kotiäitiyteen siinä perinteisessä mallissa, että mies elättää ja lasten kanssa ollaan 24/7. Pääomatuloilla ja lastenhoitajalla rupeaisin heti huomenna. Ja kyllä jo nyt ruokaa tulee kotiinkuljetuksella, kauppakassipalvelulla jne. Siivooja olisi hyvä lisä myös. Jos mulla olisi taloudellisesti turvattu tulevaisuus tekisin omia sijoutusprojekteja sen puoli päivää ja silloin lapsille hoitaja. Työpaikalla en enää naamaani näyttäisi. :D
Äitini oli perinteinen miehestä riippuvainen kotiäiti. Olkoonkin että lisäksi vielä luonnehäiriöinen narsisti (marttyyri). Lapsen paras kitona vaikka äiti raivohullu ja väkivaltainen. Itse olisin halunnut tarhaan! En pidä sitä perinteistä kotiäitimallia kovin kummousena. Kaikki ei myöskään sovi kotiäideiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttisi kertoo sinusta enemmän kuin uskotkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun koko arvomaailmani meni ihan uusiksi lasten myötä. Oikeasti vähän pelottavaa mutta ihan kuin olisin ihan eri ihminen?? Ennen halusin asua kaupungin keskustassa, syödä ulkona ja juhlia, ura oli tärkeä ja sosiaaliset ympyrät. Nykyään haaveilen jostain pienestä torpasta maalla, jossa kasvattaisin vaikka kanoja ja lapset juoksisivat paljain jaloin nurmikolla ja söivät mansikoita suoraan puskasta.. minä en käyttäisi ollenkaan enää meikkiä ja me peseydyttäisiin pihasaunassa.. rahaa tulisi sen verran kun tarvitaan, ylimääräiselle ei olisi tarvetta. Kuka.minä.olen?
En Suomessa todellakaan jäisi, mutta sellaisessa maassa kuten Saksa, jossa kotiäiti ei jää eron tai miehen kuoleman jälkeen tyhjän päälle, voisin harkitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Töissä on ihanaa, kotona lapsen kanssa oli äärettömän tylsää.
Toisaalta en myöskään haluaisi viedä pientä lasta (alle 2v) hoitoonkaan. Tämä on yksi syy siihen että en halua enempää lapsia.
Kuule,tuolla tylsyydellä teet lapsellesi hallaa!
otappa selvää,paikkakunnallasi on taatusti lapsille kerhoja,seurakunnassa,MLL,avoin päiväkoti,leikkipuisto jne. Sinne vaan!
Lapsi saa seuraa ja sinä vertaistukea ja juttukaverin!
Et taatusti jaksa askarrella,maalata,liimata,leikata,jumpala,laulaa,liikkua,lukea....jotta lapsella ois tekemistä!
Sinne vaan!
Just kirjoitin tuolla aiemmin,itse olin kotona ja se oli antoisaa aikaa,meille molemmille.
Hänellä on vieläkin pikkulapsi ajoilta ystäviä! No mulla kans mutta se ei ole se pointti tässä.
Jäisin mielelläni lasten alakoulun ajaksi. Sitten palaisin.
Perinteinen kotiäitiys, jossa kaikki kotityöt kuuluisi äidille ei olisi minunkaan valinta. En vaihtaisi työtäni siihen. Myöskään tilanne, jossa kotiin jääminen olisi taloudellinen riski, ei olisi minulle vaihtoehto. Aloituksessa olikin selkeästi rajattu tilanne, jossa on taloudellinen mahdollisuus jäädä kotiin ja taloudellisesti turvattu tulevaisuus. Ammatillinen riski tässä on olemassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En jäisi vain koska kyllästyisin ja kokisin että korkeakoulutukseni olisi mennyt hukkaan. Teen osa-aikatyötä, se sopii minulle parhaiten.
Nyt joku vei sanat suusta. Lisäksi koen, että pelkkä kotiäitiys antaisi huonon esimerkin lapsille. Miksi kasvattaisin tytöistäni - uusia kotiäitejä? Kun on sellainen työ, joka ei vie koko elämää, mutta jossa viihdyn, jää aikaa myös kotiin ja lapsille.
Sen sijaan puntaroin usein työn ohessa tekemäni väitöskirjaprojektin mielekkyyttä. Tuntuu, että se ollut lähes samassa pisteessä jo monta vuotta, ja motivaatiota sen tarmokkaampaan edistämiseen ei oikein ole. Väikkäri liittyy työhöni, mutta ei ole työni, eli sen lopettaminen ei tietäisi töiden loppumista tms. Toisaalta olen kyllä oppinut sen tekemisestä paljon jo tähön mennessä, ja olisi tavallaan kiva, kun lapset ovat isompia, että on saanut jonkun oman isomman projektinkin tässö valmiiksi...
Vierailija kirjoitti:
Minun koko arvomaailmani meni ihan uusiksi lasten myötä. Oikeasti vähän pelottavaa mutta ihan kuin olisin ihan eri ihminen?? Ennen halusin asua kaupungin keskustassa, syödä ulkona ja juhlia, ura oli tärkeä ja sosiaaliset ympyrät. Nykyään haaveilen jostain pienestä torpasta maalla, jossa kasvattaisin vaikka kanoja ja lapset juoksisivat paljain jaloin nurmikolla ja söivät mansikoita suoraan puskasta.. minä en käyttäisi ollenkaan enää meikkiä ja me peseydyttäisiin pihasaunassa.. rahaa tulisi sen verran kun tarvitaan, ylimääräiselle ei olisi tarvetta. Kuka.minä.olen?
Tämä muuten hyvä, mutta kunhan lapset pääsevät teini-ikään, eivät muuta teekään kuin odottavat, että pääsisivät tuolta pois... ;-)
Lapsuudessa koettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun koko arvomaailmani meni ihan uusiksi lasten myötä. Oikeasti vähän pelottavaa mutta ihan kuin olisin ihan eri ihminen?? Ennen halusin asua kaupungin keskustassa, syödä ulkona ja juhlia, ura oli tärkeä ja sosiaaliset ympyrät. Nykyään haaveilen jostain pienestä torpasta maalla, jossa kasvattaisin vaikka kanoja ja lapset juoksisivat paljain jaloin nurmikolla ja söivät mansikoita suoraan puskasta.. minä en käyttäisi ollenkaan enää meikkiä ja me peseydyttäisiin pihasaunassa.. rahaa tulisi sen verran kun tarvitaan, ylimääräiselle ei olisi tarvetta. Kuka.minä.olen?
Tämä muuten hyvä, mutta kunhan lapset pääsevät teini-ikään, eivät muuta teekään kuin odottavat, että pääsisivät tuolta pois... ;-)
Tietenkin, ainahan teinit haluavat jonnekin missä on meininkiä, itsekin halusin. En kuitenkaan koe että minun pitää tehdä elämäni valinnat sen mukaan mitä ”teinit ehkä joskus haluavat”. Muuttavat sitten pois kun on sen aika, itse nyt vasta arvostan sitä rauhallista ja turvallista lapsuutta maalla.
En todellakaan jäisi. Töissä on ihanaa, kotona lapsen kanssa oli äärettömän tylsää.
Toisaalta en myöskään haluaisi viedä pientä lasta (alle 2v) hoitoonkaan. Tämä on yksi syy siihen että en halua enempää lapsia.