Lue keskustelun säännöt.
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jäisin, olen ehtinyt paahtaa pyöreitä päiviä töissä ihan tarpeeksi ja nyt minuuttiaikataulutusta lasten kanssa. En tosin ymmärrä miksi niin moni kuvittelee että tässä elettäidiin muehen rahoilla, siitähän ei kysymyksessä sanottu mitään. Jäisin siis jos varallisuus ja pääomatulot mahdollistaisivat. Nyt niin ei valitettavasti ole. Lapsille hommaisin puolipäivähoitajan että saisin omaa aikaa ja touhuta kiinnostavia asioita.
Kyllä minäkin voisin olla kotirouva, jos olisi lastenhoitaja edes sen puoli päivää. Kokopäiväistä lastenhoitoa en kestäisi. Siinä menisi itsekunnioitus, itsenäisyys ja siitä seuraisi huono olo koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi. Tuntui jo sen 10kk aikana mitä olin lapsen kanssa kotona että aivot alkoi surkastua pois. Onneksi lapsi viihtyy hoidossa, siellä on kivat kaverit ja menee mielellään. Kotona ei ole lähellä samanikäisiä kavereita, asutaan maalla.
Voisin olla 3 vuotta kotona, jotta lapsen ei tarvitsisi joutua päivähoitopyöritykseen ihan pienenä. Ja sen verran olen lasteni kanssa ollutkin kotona, että ovat menneet 1v. 11kk iässä hoitoon. Olen siinä kohtaa itse tarvinnut "muita virikkeitä ja muuta elämää" ja oikein kaivannut töihin. Mutta lapsille hoidossa käyminen on tosi rankkaa. Jopa tuolle isommalle, joka on nyt 5v., hälyinen päiväkotiarki on rankkaa. Ja tuolle 2-vuotiaalle se vasta rankkaa onkin :( Välillä mietin, olisiko parempi kaikkien jaksamisen kannalta tehdä 4-päiväistä viikkoa, tms.
Jos olisi hypoteettinen tilanne, ettei rahasta ja urakehityksestä tarvitsisi välittää, olisin mielelläni sen 3 vuotta kotona lasten kanssa.
Aivan varmasti jäisin. Mulla on jo isot lapset. Nukkuisin iltapäivään, kunnes lapset tulisi koulusta. Valvoisin läksyt jne. En tekisi kotitöitä.
Olin kaksosista kotona 1,5v. Palasin pikkupomohommaan toimistolle. Harmitti myöhemmin, mikä kiire oli töihin, silloin maksettiin kuntalisiä ja kahdesta pienestä se olisi ollut 400 eur. Kun ottaa huomioon täydet hoitomaksut, ei rahallinen tappio ollut edes valtava.
Lapset nyt paljon harrastavia alakoululaisia ja jäisin mielellään vuodeksi pariksi kotiin kokkaamaan, kuskaamaan ja nauttimaan ajasta lasten kanssa ennen teinivuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin av-rouvaksi. Vähän liikaa onkin ollut mahdollisuutta.
On ollut kiva lukea kokemuksista, erityisesti kiinnostavia olleet ne, joissa on kerrottu työllistymisestä kotiäitiyden jälkeen. Tämä on oikeastaan ainoa huolenaiheeni.
Viihdyn kotona, olemme aktiivisia ja käymme lapsen kanssa joka päivä tapaamassa muita lapsiperheitä. Lapsi käy myös kerhossa, jotta oppii itsenäisyyttä ja toimimaan ryhmässä. Tapaan ystäviäni ja urheilen. Tämä on ollut minulle parasta aikaa elämässä. Lapsi voi hyvin ja on tyytyväinen.
Koska selvästi tiedän mitä haluan, ajattelin olla kotona siihen saakka, että lapsi täyttää kolme. Tämän jälkeen yritän hakea osa-aikatyötä omalta alaltani. Jos tämmöisestä työnhausta on jollakin kokemuksia, niin kuulen myös niistä mielelläni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin, jos toimeentulo olisi turvattu esim omilla pääomatuloilla (eikä siis ainoastaan miehen tuloilla). Varmaan ensimmäinen vuosi menisi omakotitalon sisäremppaan sekä autotallin laajentamiseen.
Lapset nyt 4- ja 6-vuotiaat, joten heillä arki pyörii kivasti päiväkodissa ja eskarissa. Ehkä innostuisin tekemään miehen kanssa vielä kolmannen lapsen.
Jotain töitä tekisin, olisiko se sitten nykyinen ammatti (sairaanhoitaja vaativassa erikoissairaanhoidossa) vai hoitelisiko sitten omia sijoituksia.
N35
Minä olen kotiäiti, lapset 4v ja 9v. Asumme mastilalla ja hommaa on niin paljon etten edes ehtisi käymään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin jäisin. Olen kyllästynyt työelämään ja sen vaativuuteen. Nuorempana luulin olevani uraihminen, mutta en olekaan. -DI, 1 lapsi.
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ. Te kotiakat olette alinta saastaa yhteiskunnassa. Tyttöjä abortoidaan heidän kotitalousroolinsa takia. Tienaavia arvostetaan ja se on ihan fakta. Kotireikä on naurunaihe omalle sivulle, miehelleen ja laajemmin koko yhteiskunnalle. Kukaan ei arvosta kotiäitejä, vaan teknologian alat ja miesvaltaiset alat on niitä kuningasaloja.
Kotikana heikentää myös kaikkien naisten asemaa sukunimenvaihdoillaan, tyttölasten aborteilla ja laiskuudellaan. Kotikana on näkymätön ja turhake. Suurin naurunaihe olette miehillenne. Heille, joiden nimeä kannatte ;)
Oho, kylläpäs sua ahdistaa. Toivottavasti löydät apua ja menet vihanhallinnan kurssille. Toisia ihmisiä ei voi haukkua saastaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AIvan heti! Lapseni ovat kyllä jo aikuisia, mutta siitä huolimatta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisas kotiäiti toki laittaa edes pienen summan rahaa säästöön / sijoituksiin. Esim. myymällä lasten pieniä vaatteita, tarvikkeita, yms eteen päin.
*Huutonaurua*
50snt per muovikassillinen ruokatahrasia vanhoja lastenvaatteita. Silleen ne miljoonat tehdään XD
Varsinainen talousnero. Katsotaanpa. Kassillinen lastenvaatteita, hankintahinta 100-500e. Myydessä saat ehkä sen 50snt takas. Vois varmaan sanoa että noilla tuotoilla ei varhaiseläkkeelle lähdetä, vai mitä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Olin melkein kaksi vuotta kotona kuopuksen synnyttyä ja se kyllä riitti. Palaisin vasta töihin ja on aivan ihanaa kun saa puhua aikuisten kanssa ja käyttää aivojaan muuhunkin kuin viikon ruokalistan suunnitteluun ja nuppipalapelien tekoon. Niin ihania kun lapset ovatkin, kaipaan elämääni muutakin. Taloudellisesti ei olisi ollut pakko mennä töihin, itseasiassa ei tämä töissäkäynti tee talouteen suurtakaan eroa verrattuna ansiosidonnaisella oloon, kun lasten päivähoitomaksut ja työmatkakulut vie niin monta sataa euroa kuussa. Olen farmaseutti, tosin en työskentele apteekissa.
Jäisin koti-isäksi jos olisi mahdollisuus. Nainen saisi ihan vapaasti mennä töihin luomaan uraa. Itseäni ei sellainen urailu kiinnosta. No ensin pitäisi löytää se nainen jonka kanssa haluan lapsia ja joka haluaa kanssani lapsia. Vaikeeta on. Parisuhteen muodostaminen kun usein loppuu siihen, että nainen saa tietää minun olevan varaton sekä työtön.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kiva lukea kokemuksista, erityisesti kiinnostavia olleet ne, joissa on kerrottu työllistymisestä kotiäitiyden jälkeen. Tämä on oikeastaan ainoa huolenaiheeni.
Viihdyn kotona, olemme aktiivisia ja käymme lapsen kanssa joka päivä tapaamassa muita lapsiperheitä. Lapsi käy myös kerhossa, jotta oppii itsenäisyyttä ja toimimaan ryhmässä. Tapaan ystäviäni ja urheilen. Tämä on ollut minulle parasta aikaa elämässä. Lapsi voi hyvin ja on tyytyväinen.
Koska selvästi tiedän mitä haluan, ajattelin olla kotona siihen saakka, että lapsi täyttää kolme. Tämän jälkeen yritän hakea osa-aikatyötä omalta alaltani. Jos tämmöisestä työnhausta on jollakin kokemuksia, niin kuulen myös niistä mielelläni.
Ap
Tätä en kyllä tajua. Miten joku jaksaa olla yhden lapsen kanssa vuosia kotona.
Esittäkääpä sama kysymys miehelle. Viherituhippejä lukuunottamatta (eikä siitäkään porukasta kaikki) kukaan ei vapaaehtoisesti jättäytyisi tekemään orjatyötä ja elämään puolisonsa taloudellisen mielivallan alla. Kun lisätään yhtälöön jatkuva 24/7 raataminen ilman kiitosta tai omaa aikaa määrä pienenee entisestään. Harvempi on valmis myöskään luopumaan älyllisestä stimulaatiosta mitä työelämä tarjoaa. Kotihenkilönä taantuu älyllisesti.
Olen asunut sattuman kautta useammassa maassa missä kotiäiteys on ympäristön sanelema pakko. Voisi sanoa että poikkeuksetta kotona oleva puoliso on vain välttämätön paha, joku joka tekee + hoitaa lapset, hakee paidat pesulasta ja joskus emännöi kutsuja mutta se varsinainen elämä on näillä miehillä muualla. Työmatkat ja edustukset mukana kulkee rakastajatar jonka kanssa suurin osa vapaa-ajastakin vietetään. Vaimot useimmiten tietävät asioiden oikean laidan mutta sulkevat silmänsä koska ovat taloudellisesti täysin riippuvaisia miehistään. Osa miehistä jättää vaimonsa tyhjän päälle viimeistään keski-iässä ja vaihtaa lennossa nuorempaan. Tässä ei mitään uutta mutta jätetyt kotiäidit ovat kirjaimellisesti pennittömiä. Sitten yritetään pärjätä tekemällä kahta tai kolmea matalapalkkatyötä. Surullista ja kuvittelisi että tässä asiassa olisi jotain edistystä tapahtunut.
Jäisin ja jäinkin. Ei minulla ole tarvetta tehostaa itseäni uraputkella. Kaksi lapsista jo muuttaneet omilleen, kaksi vielä kotona.
Olen kotoäiti, emme asu Suomessa, vaan eräässä Balkanin maassa, joten tämä ei ole ehkä vertailukelpoinen. MIehelläni on erittäin hyvä työ, kuuluu firman ylimpään johtoon ja reissaa tämän takia ympärimaailmaa. Hän on noin 100-150 yötä poissa kotoa. Lapsia on 5, mutta meillä on myös kodinhoitaja ja lastenhoitaja, joita käytän. Niiden ansiosta on paljon omaa aikaa. Voi tehdä, mitä huvittaa. Myös vanhuuden varalle on turvaa, sillä minun mieheltäni saamista rahoista (noin 3000 euroa kuussa), joku 30 %:a jää säästöön. Tämän lisäksi meillä on sopimus, että 5 kertaa vuodessa (ystävänpäivä, naisten päivä, syntymäpäivä, hääpäivä, joulu) saan lahjaksi jotain tarvittaessa helposti rahaksi muutettavaa, kuten jalokiviä, kultaa, yms. Esimerkiksi meidän vene on virallisesti minun nimissäni. Näitä myymällä saan sitten vanhuuden turvaa tai turvaa erossa tai mieheni sairauden kohdalla. Rakastan tätä ratkaisua ja elän unelmaani.
Minä myönnän, että olisin huono kotiäiti. Olen vähän päsmäriluonne ja lapset joutuisivat suuren kontrollin alle, jos olisin kaikki päivät heidän kanssaan. Omakin äiti on samanlainen, voi isäparkaa!