Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Jäisin ja olisin niin kauan kuin lapset on peruskoulussa. Olen sosionomi ja asiantuntijatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapset ainakin arvostavat äitiä, joka on kotona. Alakoululaisille on lottovoitto, jos pääsevät koulun jälkeen kotiin, jossa vanhempi odottaa välipalan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset ainakin arvostavat äitiä, joka on kotona. Alakoululaisille on lottovoitto, jos pääsevät koulun jälkeen kotiin, jossa vanhempi odottaa välipalan kanssa.
Arvostan myös itseäni, vaikkeivät muut niin ajattelisi. Näen hyvinvoinnin lapsestani. T. Onnellinen kotiäiti
Jäisin. En loppuelämäksi, mutta useammaksi vuodeksi. Lapset ovat vain kerran pieniä ja se aika menee nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen tällä hetkellä kotona lapsien kanssa joista pienin 8 kk ja en ole miettinyt koska menen takaisin töihin tai menenkö ollenkaan. Nyt kun työt ei häiritse niin voidaan matkustellakkin ilman mitään kiireitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin jäädä
T. Työtön
Työttömyys voi olla tässä tapauksessa lapsillesi onnenpotku!
Moni miettii asiaa itsensä kannalta... Mitä jos miettisi ensisijaisesti lapsia? Esim tähän tyyliin:
”Jäisin kotiäidiksi jos olisi mahdollisuus, koska lapsille on varmasti parempi kun äiti on kotona”.
Lapsille ei voi antaa liikaa läsnäoloa ja huolenpitoa. Tottakai äiti voi miettiä sitä omaa elämäänsä ja mitä haluaa siltä, mutta mielestäni aikuiseksi kasvaminen on ensisijaisesti sitä, että opitaan laittamaan omien lasten tarpeet etusijalle sekä ymmärtämään, että maailma ei pyöri oman navan ympärillä. Omaa itseä ehtii sitten ajatella taas kun lapset aikuistuu. Toki aikuisen on hyvä huolehtia myös itsestään ja tehdä sellaisia asioita joista saa voimaa, mutta sen ei tarvitse olla mitään suurta ja mahtavaa. Esimerkiksi kävelylenkki, kirjan lukeminen, käsityöt tms.
Kotiäitiys on todella arvokasta työtä. Se ei ole mitään pientä puuhastelua vaan vaativaa työtä, jota äiti tekee 24/7 omien lastensa hyvinvoinnin hyväksi. Paras satsaus tulevaisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli kotirouva. Mikä ruikutus vieläkin, kuinka hän, FM, jäi kotiin lasten ja perheen takia, jotta isällä ja lapsilla olisi asiat hyvin.
Minä kadehdin kavereita, joiden äidit olivat töissä. Siellä tehtiin koulun jälkeen itse lämpimiä leipiä, paistettiin lettuja ja rokki soi.
Meillä oli valmis välipala odottamassa ja aina se sama ruisleipä maksamakkaralla ja paprikalla. Kaverit eivät edes saaneet tulla meille koulun jälkeen vaan vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Jäisin ja olisin niin kauan kuin lapset on peruskoulussa. Olen sosionomi ja asiantuntijatyössä.
Mitä asiantuntijatyötä sosionomi muka tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin ihan mielelläni moneksi vuodeksi.
Mies
Vierailija kirjoitti:
Jäisin ihan mielelläni moneksi vuodeksi.
Mies
Miehiltä ei kysytty. Jo nyt on kumma kun miehet yrittää änkeä naisten tontille. Perinteiset arvot kunniaan. Ihan löperöksi mennyt tämä nykyaika. Ei ihme, että ihmiset eroaa kun miehet on lapatossuja ja naiset uraohjuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotirouva. Mikä ruikutus vieläkin, kuinka hän, FM, jäi kotiin lasten ja perheen takia, jotta isällä ja lapsilla olisi asiat hyvin.
Minä kadehdin kavereita, joiden äidit olivat töissä. Siellä tehtiin koulun jälkeen itse lämpimiä leipiä, paistettiin lettuja ja rokki soi.
Meillä oli valmis välipala odottamassa ja aina se sama ruisleipä maksamakkaralla ja paprikalla. Kaverit eivät edes saaneet tulla meille koulun jälkeen vaan vasta myöhemmin.
Tunnistan myös itseni. En ollut hyvä kotiäiti vaan puutuin liian paljon lasten asioihin. Tein liian paljon heidän puolestaan, kerroin aina, mikä heille on parasta.
Ehkä kotiäitiys on hyvä ihan pienille lapsille, mutta isommat tarvitsevat virikkeitä, muiden lasten seuraa, itsenäisiä onnistumisia ja epäonnistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotirouva. Mikä ruikutus vieläkin, kuinka hän, FM, jäi kotiin lasten ja perheen takia, jotta isällä ja lapsilla olisi asiat hyvin.
Minä kadehdin kavereita, joiden äidit olivat töissä. Siellä tehtiin koulun jälkeen itse lämpimiä leipiä, paistettiin lettuja ja rokki soi.
Meillä oli valmis välipala odottamassa ja aina se sama ruisleipä maksamakkaralla ja paprikalla. Kaverit eivät edes saaneet tulla meille koulun jälkeen vaan vasta myöhemmin.Tunnistan myös itseni. En ollut hyvä kotiäiti vaan puutuin liian paljon lasten asioihin. Tein liian paljon heidän puolestaan, kerroin aina, mikä heille on parasta.
Ehkä kotiäitiys on hyvä ihan pienille lapsille, mutta isommat tarvitsevat virikkeitä, muiden lasten seuraa, itsenäisiä onnistumisia ja epäonnistumisia.
Selityksen makua
Jäisin jos olisin syntymärikas niin ei tarvitsisi olla riippuvainen miehen hyväntahtoisuudesta. Olisi myös turvattu tulevaisuus jos tulisi ero tai jäisi leskeksi. Työ ei ole minulle elämänsisältö, olen tradenomi toimistorotta.
Miksi alapeukutat kotiäitiyttä? Onko kyse vain siitä, että et itse valitsisi sitä vai onko jokin muu syy esim. yhteiskunnallinen, feminismi tms?
Ap
Tottakai jäisin, olen ehtinyt paahtaa pyöreitä päiviä töissä ihan tarpeeksi ja nyt minuuttiaikataulutusta lasten kanssa. En tosin ymmärrä miksi niin moni kuvittelee että tässä elettäidiin muehen rahoilla, siitähän ei kysymyksessä sanottu mitään. Jäisin siis jos varallisuus ja pääomatulot mahdollistaisivat. Nyt niin ei valitettavasti ole. Lapsille hommaisin puolipäivähoitajan että saisin omaa aikaa ja touhuta kiinnostavia asioita.
Ja olen juristi ja ktm, 2 lasta. T. Nro 99
Alue: Aihe vapaa
78
Lisään vielä edelliseen, että kokemus kotiäitiydestä on varmasti erilainen, jos omassa lähipiirissä on hyviä ystäviä samankaltaisessa elämäntilanteessa ja juttuseuraa riittää. Itselleni ei ollut. Toki juttelin niitä näitä muiden äitien kanssa kerhoissa ja muutaman kanssa kävin vaunulenkillä ja kylässä. Tosi asiassa kuitenkaan yhteenkään en onnistunut luomaan niin hyvää ystävyyttä, että olisin aidosti nauttinut kanssakäymisestä. Siksi paluu työelämään tuntui todella ihanalta, kun sai arkeen muutakin ajateltavaa kuin lapset ja puoliväkinäiset kerhotuttavuudet.