Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Mulla on vain 8-vuotias lapsi, joten en kehtaisi. Olisi ihanaa vain lorvia kotona kun hän on koulussa, ja iltapäivät olla lapsen kanssa, mutta kuten sanottua, en kehtaisi. Kotiäiti olin 2 vuotta kun hän oli pieni.
T. N39, VTM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Mä valitsin samoin. Yli 10v nyt kotona ja kolmas lapsi aloittaa koulun syksyllä. Joutessani olen opiskellut koodausta ja sitä varmaan nyt vähitellen lisää, kun kaikki koulussa. Ehkä jossain kohtaa sitten töihin, kun lapset isompia. Tämä on oma ja erilainen valinta, mutta tekisin uudelleen sen koska vaan.
Ktm minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain 8-vuotias lapsi, joten en kehtaisi. Olisi ihanaa vain lorvia kotona kun hän on koulussa, ja iltapäivät olla lapsen kanssa, mutta kuten sanottua, en kehtaisi. Kotiäiti olin 2 vuotta kun hän oli pieni.
T. N39, VTM
Oletan, että ap tarkoittaakin niitä äitejä, joilla on alle kouluikäiset lapset. En minäkään jäisi kotiäidiksi, jos lapseni olisivat 15v ja 25v. Enkä jäisi kotiin vaikka nuorin olisi eskari-ikäinen. Pikkulasten paikka on kuitenkin mielestäni kotona eli alle 3-vuotiaiden. Heille koti on lähtökohtaisesti parasta hoitoa tarjoava paikka. Tai ainakin näin asian pitäisi olla.
Minusta alle 3-vuotias ei kuulu tarhaan, joten kyllä jäisin kolmeksi vuodeksi. Tai jos useampi tulee niin mitä siitä nyt sitten vapaata tulee. Todennäköisesti opiskelisin avoimessa mahdollisuuksien mukaan. Toinen vaihtoehto osa-aikatyö esim 4 pvä/vko jos isovanhempi haluaa hoitaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain 8-vuotias lapsi, joten en kehtaisi. Olisi ihanaa vain lorvia kotona kun hän on koulussa, ja iltapäivät olla lapsen kanssa, mutta kuten sanottua, en kehtaisi. Kotiäiti olin 2 vuotta kun hän oli pieni.
T. N39, VTMOletan, että ap tarkoittaakin niitä äitejä, joilla on alle kouluikäiset lapset. En minäkään jäisi kotiäidiksi, jos lapseni olisivat 15v ja 25v. Enkä jäisi kotiin vaikka nuorin olisi eskari-ikäinen. Pikkulasten paikka on kuitenkin mielestäni kotona eli alle 3-vuotiaiden. Heille koti on lähtökohtaisesti parasta hoitoa tarjoava paikka. Tai ainakin näin asian pitäisi olla.
Jatkan vielä... Alle kouluikäisten lasten hoito harvemmin on lorvimista. Niissä pienissä vipeltäjissä kun yleensä on täysi työ. Toivoisin, että tätä työtä arvostettaisiin suomalaisessa yhteiskunnassa enemmän juuri esimerkiksi eläkkeen muodossa. Mielestäni alle 3-vuotiaan lapsen kotihoidon tulisi kerryttää eläkettä. Työ on raskasta ja yhteiskunnalle hyödyllistä. Lisäksi lasten päivähoito maksaa yhteiskunnalle moninkertaisesti enemmän lasten kotihoitoon verrattuna. Kotiäidit siis säästävät yhteiskunnan varoja hoitamalla lapsensa itse kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin kotiäidiksi siihen asti että nuorin kolme vuotta. Olen lähihoitaja. Huono liksa työpaikassani ja saan saman verran kolmivuorotyöstä mitä kotiäitinä tukina eli motivaatiota työn varhaiseen paluuseen ei ollut. Nautin lasten kanssa puuhastelusta
En jäisi miehen armopalojen varaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin kotiäidiksi siihen asti että nuorin kolme vuotta. Olen lähihoitaja. Huono liksa työpaikassani ja saan saman verran kolmivuorotyöstä mitä kotiäitinä tukina eli motivaatiota työn varhaiseen paluuseen ei ollut. Nautin lasten kanssa puuhastelusta
Mä sain kotihoidontukea 250e + lapsilisät kahdesta lapsesta n. 200 e (mitkä maksetaan myös työssäkäyville). En usko, että lähihoitajankaan palkka on 250 euroa/kk.
Olin kotiäiti reilu 10 vuotta.
Lapsista kolme meni eskari-iässä päiväkotiin ensimmäistä kertaa ja kuopus 3-vuotiaana kun lähdin kurssille ja töihin.
Olen onnellinen ja ylpeä kotiäitinä vietetyistä vuosista.
Se oli huoletonta aikaa jolloin sai keskittyä lapsiin ja kotiin.
Siskolla ja serkuilla oli saman ikäisiä lapsia joten yhdessä kävimme kerhoissa, leikkipaikoissa, puistoilemassa ja mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo aiemmin kirjoittanut kolmen lapsen KTM äiti joka on kohta yhdeksän vuotta ollut kotona.
Niin siis en tiedä miksi minusta on jotenkin hullua panostaa niin paljon aikaa ja energiaa töihin hyvän eläkkeen toivossa. Ne vanhuusvuodet ovat kuitenkin eläkkeelle pääsyn jälkeen monilla noin kymmenen vuotta. Siitä "aktiivista peliaikaa" ehkä viisi vuotta jolloin sillä paremmalla eläkkeellä voi sitten tehdä niitä unelmareissuja ja mitä nyt kukakin kuvittelee varakkaana vanhuksena tekevänsä.
Sitä varten en itse uhraa hetkiä lasteni kanssa nyt kun he ovat pieniä ja mielellään aikaansa vielä kanssani jakavat.
Ja sitä fiksua juttuseuraa löytää fiksu ihminen muualtakin kuin toimistosta. Kotiäiti saa ihan itse valita seuransa.
Oleellista on tietenkin mies joka jakaa saman arvomaailman ja tottakai ok tulot jotka koetaan koko perheen rahoiksi. Sanoin kuin lapset jotka ovat meidän molempien vaikka minä ne olen "tehnyt". Olemme viiden hengen joukkue.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Aukoton cv, ehjä eläkekertymä ja ennen kaikkea itse tienattu raha ovat minulle hyvin tärkeitä. Mikään mieheltä saatu "elatus" ei niitä riittäisi korvaamaan, ja tuntuu todella alentavalta pelkkä ajatuskin olla puolison elatuksesta riippuvainen.
Voi miten tyhjältä ja kylmältä elämäsi kuulostaa. Tärkeitä asioita on aukoton cv... hali täältä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotona siihen saakka kunnes kuopus täytti 2,5v. Kolmatta lasta ei olla suunniteltu. En jäisi uudestaan kotiäidiksi jos tulisi mahdollisuus. Ollaan nyt paljon onnellisempi perhe. Mä voin paremmin ja lapsetkin menee aina innoissaan hoitoon.
Työskentelen johdon assistenttina.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa. t 3 lapsen äiti, juristi.
En myöskään missään tapauksessa, tosin nyt titteli olisi kotirouva koska lapset aikuisia mutta en myöskään koskaan haveillut siitä kun lapset olivat pieniä. t 2 lapsen äiti, erityisasiantuntija, FT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitinä olen. Lapset 1,5v ja 3v. Ehkä sitten kun pienempikin täyttää sen 3 tai 4 vuotta palaan takaisin työelämään. Lapset on vaa kerran pieniä, nauttikaa siitä ajasta vaikka tiedän on joo raskastakin puuhaa..
En , tylsää oli ne pari vuotta, kun olin ekan lapsen kanssa kotona. Olen parempi äiti, kun käyn töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin kotiäidiksi siihen asti että nuorin kolme vuotta. Olen lähihoitaja. Huono liksa työpaikassani ja saan saman verran kolmivuorotyöstä mitä kotiäitinä tukina eli motivaatiota työn varhaiseen paluuseen ei ollut. Nautin lasten kanssa puuhastelusta
Mä sain kotihoidontukea 250e + lapsilisät kahdesta lapsesta n. 200 e (mitkä maksetaan myös työssäkäyville). En usko, että lähihoitajankaan palkka on 250 euroa/kk.
Unohdit tukilaskustasi asumistuen ja lapsilisät
Voisin jäädä "kotiäidiksi", jos olisi taloudellinen mahdollisuus samalla toteuttaa omia mielihaluja. Kuten palkata välillä lastenhoitaja, samalla kun itse menee maalauskurssille, personal trainerin ohjauksessa kuntosalille, keramiikkakurssille tai avoimen yliopiston kursseille jne. Sen sijaan minua ei pätkääkään enää kiinnostaisi sellainen kotiäitiys, jota jo tein pari vuotta: pääasiallisesti päivät meni seurakunnan kerhossa, avoimessa päiväkodissa ja leikkikentällä puolituttujen perhepäivähoitajien kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin: arvostan noita ilmaisia mahdollisuuksia lasteni kanssa ja olihan se pari vuotta ihanaa katsoa lasten varhaista kasvua. Mutta se pari vuotta oli tarpeeksi ja pidemmän päälle kyllästyin kuoliaaksi, varsinkin kun varaa ei ollut edes siihen kuntosalikorttiin ja omaa aikaa ei ollut koskaan. Riemusta kiljuen menin takaisin töihin.
Ai niin olen sairaanhoitaja.
En jäisi, enkä jäänyt kahden lapsen taaperoaikoina. Jaettiin miehen kanssa jo vanhempaislomatkin, mies jäi vuorotteluvapaalle/kotihoidontuelle molempien lasten kanssa siihen, että lapset olivat 1,5 vuotta. Miehellä oli tuolloin vakivirka, minä olin määräaikaisilla tutkijan pesteillä, oli tärkeämpää edetä töissä. Nyt minullakin hyväpalkkainen virka, kummallakin yhtä läheiset välit kouluikäisiin lapsiin, molemmat tyytyväisiä valintoihin. Onko kotivanhemmuus vain naisten etuoikeus? Onneksi lainsäädäntö muuttaa tilanteen piakkoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Itse en tylsistynyt vaan uuvuin kotona. En voinut lähteä vapaasti lasten kanssa julkisille paikoille kun molemmat karkaili. Ainoa paikka mihin pystyin menemään oli CM jonka kärryissä oli kahdelle lapselle istumapaikka.
Nukuin älyttömän huonosti yöni ja taistelin kaikki päivät pysyäkseni hereillä. Mulla oli jatkuvasti huono omatunto koska tiesin että mun pitäisi järjestää lapsille virikkeitä, mutta en jaksanut niin paljoa kuin olisin halunnut.
Musta tuli paljon parempi äiti kun lähdin töihin. Lapsetkin oli siinä vaiheessa jo valmiita päiväkotiin( 2,5 v ja 4,5 v), ja hekin voi nyt paljon paremmin. Uskon että niin kauan kun lapset viihtyy äidin sylissä niin on hyvä jos äiti pystyy olemaan kotona heidän kanssaan. Mutta meidän super sosiaaliset lapset nauttii nyt täysillä päiväkodin hulinasta.
Alue: Aihe vapaa
Olin kotiäitinä melkein kymmenen vuotta. Yliopistokoulutus. Kotiäitivuosien jälkeen opiskelin lisää ja työllistyin sitä kautta, jos en olisi opiskellut, olisin epäilemättä työtön.
Kotiäitivuodet olivat elämäni parhaita vuosia, ehdottomasti pienemmän eläkkeen ja lisäopiskelun arvoisia. Nyt kun lapset jo isompia, on kiva olla töissä, kotirouvana en ehkä olisi viihtynyt ja taloudellisestikin on nyt helpompaa, ei olla rikkaita mutta aina on pärjätty.