Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Jäisin.
Jäisin siis kotiin.
Olen yh, joten tarvitsisin kotiin jäämiseen lähinnä konkreettisesti lottovoiton.
Haaveilen siitä, turhaan.
Haaveilempahan teillekin: olisin kotona, kun lapsi tulee koulusta, kävisin salilla säännöllisesti, shoppailisin ja harrastaisin työntekoa huvikseni.
Piupaut joillekin CV:n aukoille, koska haavekuvassani en mitään CV:ta enää tarvitse.
Työni on sellaista, jota voisi tehdä myös yksityisyrittäjänä.
Olen korkeakouluttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan siinä tapauksessa, että olisin itse miljonääri (eli omat rahat). Toki ottaisin myös lastenhoitajan, jotta voisin harrastaa tms enkä olisi koko ajan vain lasten kanssa.
Kyllä jäisin ja jäinkin. "Uran teko" alkoi noin nelikymppisenä.
Jäisin mielelläni, jos olisi taloudellisesti mahdollista. Kotiäitiyttä ei vaan tueta juuri mitenkään, vaikka olisi yhteiskunnan etu loppujen lopuksi. Iso säästö valtiolle.
Voisin jäädä, vaikka 3-6 vuodeksi. Tämä jos kotiäitiys kerryttäisi yhtä hyvin eläkettä kuin työssäkäynti.
T- lapseton N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, tykkään työstäni tosi paljon.
Toivottavasti jokaiselle kansalaiselle maksettava perustulo saadaan aikaiseksi pian. Se mahdollistaisi monelle pidemmän kotona olon lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista kaikille.
Minulla on korkeakoulututkinto ja olen ”entinen uraohjus”, en miljonääri, mutta velaton. Arvostan koulutustani ja työkokemustani. Haaveissa olisi osa-aikainen työ, tämä ei vaan näytä realistiselta vaihtoehdolta. Itse tykkään olla kotona, käyn salilla ja käytän lastenhoitajaa toisinaan, että saan myös omaa aikaa. Tulevaisuuden vaihtoehtoja tässä pohdin, lapsi nyt 2-vuotias. Ap
Joo. Jäinkin. Hoitoala.
Olen ollut tosi tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jäisin. Tai ehkä mieluiten osa-aikatyö.. Maksimissaan 20h viikossa töitä. Pysyisi kiinni työelämässä mutta olisi aikaa myös lapselle. Kokoaikatyö matkoineen vie n. 10 tuntia hereilläoloajasta mikä on ihan liikaa. Nyt vaan ei ole muuta tarjolla.. Onneksi toinen lapsi syntyy kesällä niin saa olla jonkin aikaa ihan kotosalla taas.
En jäisi. Äiti opetti, että naisen pitää aina pystyä tarvittaessa elättämään itsensä ja lapsensa, eikä olla miehen tuloista ja hyväntahtoisuudesta riippuvainen.
Kotiäiti on tyhjän päällä, kun mies saa viidenkympin kriisin ja lähtee elämään uutta nuoruutta. Prosentit on niin karut, että riski realisoituu joka toiselle. Edessä on köyhä vanhuus, jos työeläke jää kartuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäidiksi haluavia alapeukutetaan. Tää on tätä nykyajan postfeminismiä. 🙄
Joo. Nainen, joka ei hymistele myöntävästi kaikkeen, on niin omituinen otus että tarvitset oman termin kyetäksesi käsittelemään asiaa.
Jos olisi varaa silti kehittää itseään jollain tavalla harrastaen/opiskellen tms ja mahdollisuus omaan vapaa-aikaan hoitoapua ostaen, miksipäs ei. Työn plussat ovat minulle lähinnä vaihtelu kotiarkeen ja palkka. Keksin kyllä parempaakin vaihtelua kuin nykyinen työ, jos raha-asiat järjestyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Äiti opetti, että naisen pitää aina pystyä tarvittaessa elättämään itsensä ja lapsensa, eikä olla miehen tuloista ja hyväntahtoisuudesta riippuvainen.
Kotiäiti on tyhjän päällä, kun mies saa viidenkympin kriisin ja lähtee elämään uutta nuoruutta. Prosentit on niin karut, että riski realisoituu joka toiselle. Edessä on köyhä vanhuus, jos työeläke jää kartuttamatta.
Kaikki ei edes pääse eläkeikään, kuolema koittaa monilla työikäisillä ennen sitä. Monille tärkeämpi arvo on lasten kanssa vietetty aika. Onnellinen aika, sille joka nauttii kotiäitiydestä.
Viisas kotiäiti toki laittaa edes pienen summan rahaa säästöön / sijoituksiin. Esim. myymällä lasten pieniä vaatteita, tarvikkeita, yms eteen päin.
Kyllä jäisin, jos olisi mahdollisuus toteuttaa myös itseäni. Nyt pienten lasten kanssa on raskasta olla kotona, mutta olen silti kunnes kuopus on 3v.
Sitten kun lapset ovat kouluikäisiä, niin nauttisin varmasti kotiäitinä/rouvana olosta. Saisin omaa aikaa kun lapset ovat koulussa ja voisin esimerkiksi tehdä etänä jotain luovempaa työtä. Kun lapset tulisivat kotiin koulusta, niin niiden kanssa olisi jo eri tavalla mukavaa olla ja keksiä puuhaa. Ensin tehtäisiin läksyt ja syötäisiin, sitten lähdettäisiin yhdessä käymään jossain yms. Voisin jutella lasten kanssa siitä miten koulupäivä meni, miten kavereiden kanssa menee. Mies tulisi kotiin niin että ruoka on valmis ja ilta olisi aikaa olla ihan yhdessä perheenä/kuskata lapsia kavereille tai harrastuksiin. Mun mielestäni koululaisten kotiäitiys jollain pienellä etätyöllä olisi aivan ihanaa arkea.
Ihanaa se nytkin on olla kotona, mutta kyllä 3v ja 1v kanssa on vielä raskasta ja yksinäistä, eikä omaa aikaa ole. Isompien kanssa se oman ajan ongelma korjaantuisi ja kaikki kotiäitiyden mahdollisuudet avautuisivat eri tavalla.
Olin kotiäitinä kolme vuotta. Äitiyslomalla ja sitten hoitovapaalla. Se oli elämäni ihaninta aikaa. Meillä on yksi lapsi. Kävin lapsen kanssa erilaisissa harrastuksissa ja lastentapahtumissa. Ulkoilimme ja leikimme. Jos väsytti, oltiin kotona. Meillä oli säästöjä, joten rahapulaa ei ollut. Lopulta töihin oli pakko palata, ei ne säästötkään ikuisuuksia riittäneet. Olin ennen äitiyslomaa ja hoitovapaata ollut uratykki ja edennyt esimiesasemaan. Kaikki kova työ valui hukkaan kotiäitiyden aikana. Työtehtäväni muuttuivat, alenin työntekijäksi eikä minulla ollut enää edes omaa työpistettä vaan teen töitä harjoittelijoiden kanssa nk. harjoittelijoiden nurkassa.
En silti kadu kotiäitiyttäni, se antoi minulle enemmän kuin tämä paska jobi koskaan. Olen alkanut katsomaan itselleni uutta työpaikkaa. En tiedä tulenko enää tekemään lapsia. Haluan olla lapsen kanssa kotona, kun lapsi on vauva ja taapero, mutta pelkään, jos jään enää pois työelämästä, voin sanoa hyvästi työuralleni, jonka eteen olen tehnyt kovasti töitä, lopullisesti.
Jäisin ehdottomasti ja olisin vaikka koko lasten lapsuuden ajan kotosalla. Meillä n. 80% talouden tuloista tulee minun töistäni, joten ei taloudellisesti mahdollista (etenkin kun Suomen tulevaisuudesta hyvinvointivaltiona ei voi olla varma).
Olen kuitenkin yksityisyrittäjä alalla, josta ei voi olla pois pitkiä aikoja tai joutuu aloittamaan alusta. Teen töitä siis aina osa-aikaisesti läpi äitiyslomani, ensimmäisen lapsen kohdalla pidin äitiyslomaa 5 viikkoa ja muiden kohdalla vain viikon.
En jäisi. 2 lasta, KTM ja erityisasiantuntija.
Alue: Aihe vapaa
Mun lapset on nyt lukiossa ja eniten katuisin jos en olisi ollut heidän kanssaan tarpeeksi. Vuodet menevät nopeasti eikä sitä lastensa lapsuutta saa ikinä takaisin.