Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus?
Jäisitkö kotiäidiksi, jos olisi mahdollisuus? Kuinka monta vuotta haluaisit olla kotona? Mahdollisuudella tarkoitan taloudellisesti turvattua tulevaisuutta ja taloudellista mahdollisuutta. Jos jäisit, millä alalalla työskentelet ja mikä on koulutuksesi?
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Aukoton cv, ehjä eläkekertymä ja ennen kaikkea itse tienattu raha ovat minulle hyvin tärkeitä. Mikään mieheltä saatu "elatus" ei niitä riittäisi korvaamaan, ja tuntuu todella alentavalta pelkkä ajatuskin olla puolison elatuksesta riippuvainen.
Mahtuuko se lapsi kuvioon mitenkään? Tai sen tarpeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäidiksi haluavia alapeukutetaan. Tää on tätä nykyajan postfeminismiä. 🙄
Joo. Nainen, joka ei hymistele myöntävästi kaikkeen, on niin omituinen otus että tarvitset oman termin kyetäksesi käsittelemään asiaa.
Miksei voi antaa naisen valita itse? Jos joku on onnellinen kotiäitinä, mitä se on sulta pois?
Vierailija kirjoitti:
En, tykkään työstäni tosi paljon.
Enemmän kuin lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Voisin jäädä, jos oltaisiin oikeasti todella varakkaita. Ei siis ihan ok toimeentulevia, vaan lähes rikkaita. Haluaisin paljon lapsia, esim 4-6, mutta siihen ei kahden lähihoitajan tuloilla ole mahdollisuutta. Voisin olla lasten kanssa pitkään kotona, ostettaisiin vaikka joku ihana vanha kyläkoulu työmaaksi. Mutta sekään ei meidän tuloilla onnistu.
Harrastelisin tietysti paljon, ompelisin, laittaisin kasvimaata, leipoisin, liikkuisin ja tapaisin myös ystäviä. Olisi tietysti rahaa myös palkata säännöllisesti lastenhoitaja kotiin, jotta saisin myös omaa aikaa päivisin ja yhteistä aikaa miehen kanssa.
Mutta ei kun ei. Meidän molempien kuukausipalkka on 1960€, mies saa sentään lisiä joitain satasia. Ei näillä rahoilla kovin pitkään kotona olla. Yksi lapsikin saa riittää.
Onko tuo about 1960€ käteen jäävä osuus? Jos, niin tuntuu uskomattomalta ettei perheenne tule 3920 € (+ miehen lisät) toimeen.
Jäin kotiäidiksi, olen akateeminen yrittäjä. Olen pystynyt yhdistämään kotiäitiyden ja yrittäjyyden, koska mieheni on joustanut omista aikatauluistaan ja menoistaan. Lapsi nyt eskarissa. Tyytyväinen valintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä jäisi. Olin lapseni kanssa kotona 1,5 vuotta ja loppuajasta se oli jo todella pitkästyttävää. Jos ikinä saisin toisen niin max vuoden verran olisin kotona. Sitten vaikka lyhennetylle työviikolle. Terveydenhoitoala.
Luultavasti en.
Olin molempien vauvojemme kanssa noin vuoden kotona, mies jäi sen jälkeen vielä kotiin ja viihtyi paljon paremmin kotihommissa kuin minä.
Tosin vauva-arki on aika erilaista kuin esim koululaisten äitinä, vauvan kanssa kyllästyin jatkuvasti saatavilla oloon ja hoivakoneena toimimiseen. Isompien lasten kanssa olisi varmasti hauskempaa, enemmän omaa aikaa ja kivaa yhteistä tekemistä.
Tykkään kyllä kovasti työstäni ja sen tarjoamasta älyllisestä haasteesta. Täysin ilman työtä en voisi elää, mutta lyhennetystä päivästä haaveilen kyllä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rahaa olisi niin paljon, että voisin palkata kokopäiväisen lastenhoitajan, niin sitten voisin jäädä. Mutta lasten kanssa oleminen kaiket päivät kävisi kyllä liian tylsäksi itselleni, kaipaan vertaistani keskusteluseuraa.
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viisi vuotta kotiäitinä kahden lapsen kanssa. Suosittelen. Lapset ovat pieniä vain hetken. Ihania olivat rauhalliset aamut, jolloin yhdessä loikoilimme sängyssä vailla kiirettä minnekään. Nyt olen palannut työelämään opettajan työhöni. Sekin on mukavaa, mutta kyllä omien lasten kanssa on kaikkein hauskinta.
Jäisin, jos oltaisiin tarpeeksi rikkaita ja miehen mielestä aidosti ok. Olin monta vuotta kotona kun lapset oli pieniä. Olihan se raskasta mutta nyt jo muistelen lämmöllä. Nytkin jos olen kotona sairaspäivällä lapset ovat tosi iloisia että olen kotona kun tulevat koulusta ja saavat kertoa asiansa.
Työelämä ei nyt niin herkkua ole vaikka työni on ihan ok. Keksisin kyllä itselleni parempaakin tekemistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotiäitinä 7 vuotta ja oli elämäni parasta aikaa. Oli aikaa treenata kunnolla ja tehdä muitakin omia juttuja. Toinen paras juttu oli, että sai olla omien lasten kanssa.
Hoitoala. Eläkekertymään toki vaikutti, mutta vasta kun katsoin tulevan eläkkeen, on 2200. Eläkeikään 8 vuotta vielä. Enköhän tuolla kuitenkin tule toimeen. Rahastoissa on vähän lisää vanhuudenvaraa.
Olisin pärjännyt rahallisesti, vaikka miehelle olisi viiden kympin villitys iskenyt
En jäisi.
Olen vasta hiljattain saanut viiden vuoden opiskelut päätökseen ja päässyt kunnolla työelämään kiinni. Jos jäisin nyt vuosiksi kotiin, kokisin ahkerointini olleen turhaa. Tekniikka kehittyy hurjaa vauhtia, ja oma osaamiseni vanhenisi auttamatta jo muutamissa vuosissa (työskentelen mm. sähköautojen ja niiden latauslaitteiden kanssa).
Kaipaan elämääni virikkeitä. Olen joskus miettinyt, että jos voittaisin vaikka kymmenen miljoonaa lotossa, niin luultavasti siltikin tulisin olemaan työelämässä, edes osa-aikaisesti. Sellainen nelipäiväinen työviikko, abouttirallaa 25h/vko, kuulostaisi oikein passelilta.
Meidän perheessä miehestä tulisi aivan loistava koti-isä. Viihtyy hyvin kotona, myös lapsien kanssa, tykkää puuhastella kotona (ruuanlaittoa jne) yms. Meillä mies on todennäköisesti jäämässä osittaiselle hoitovapaalle tehden 80% työaikaa, sillä aikaa kun itse teen täyspäiväistä viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäidiksi haluavia alapeukutetaan. Tää on tätä nykyajan postfeminismiä. 🙄
Joo. Nainen, joka ei hymistele myöntävästi kaikkeen, on niin omituinen otus että tarvitset oman termin kyetäksesi käsittelemään asiaa.
Miksei voi antaa naisen valita itse? Jos joku on onnellinen kotiäitinä, mitä se on sulta pois?
Mitä se on sinulta pois, että ihmiset sanovat mielipiteensä? Miksi pitää yrittää tukkia suut toisin ajattelevilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jäisi. Aukoton cv, ehjä eläkekertymä ja ennen kaikkea itse tienattu raha ovat minulle hyvin tärkeitä. Mikään mieheltä saatu "elatus" ei niitä riittäisi korvaamaan, ja tuntuu todella alentavalta pelkkä ajatuskin olla puolison elatuksesta riippuvainen.
Mahtuuko se lapsi kuvioon mitenkään? Tai sen tarpeet?
Et kysyisi tuota mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin jäädä, jos oltaisiin oikeasti todella varakkaita. Ei siis ihan ok toimeentulevia, vaan lähes rikkaita. Haluaisin paljon lapsia, esim 4-6, mutta siihen ei kahden lähihoitajan tuloilla ole mahdollisuutta. Voisin olla lasten kanssa pitkään kotona, ostettaisiin vaikka joku ihana vanha kyläkoulu työmaaksi. Mutta sekään ei meidän tuloilla onnistu.
Harrastelisin tietysti paljon, ompelisin, laittaisin kasvimaata, leipoisin, liikkuisin ja tapaisin myös ystäviä. Olisi tietysti rahaa myös palkata säännöllisesti lastenhoitaja kotiin, jotta saisin myös omaa aikaa päivisin ja yhteistä aikaa miehen kanssa.
Mutta ei kun ei. Meidän molempien kuukausipalkka on 1960€, mies saa sentään lisiä joitain satasia. Ei näillä rahoilla kovin pitkään kotona olla. Yksi lapsikin saa riittää.
Onko tuo about 1960€ käteen jäävä osuus? Jos, niin tuntuu uskomattomalta ettei perheenne tule 3920 € (+ miehen lisät) toimeen.
Ai lähihoitajalle ilman lisiä 1960€/kk käteen, salli mun nauraa. Bruttopalkka se on. Mulla jää 1550€/kk käteen ja miehellä 1550-1800€/kk. Ja kyllä me toimeen tullaan, enhän minä niin sanonut. Mutta yhden ihmisen palkalla ei voi olla vuosikausia kotona lasten kanssa. 1550€/kk + kotihoidontuki ei ole mitenkään herkkua ja hyvä elintaso. En halua olla vuosikausia väkisin kotona niin, että kaikesta pitää tinkiä ja pennejä laskea.
Vierailija kirjoitti:
KTM, kotona kohta 9v ja lapsia kolme. Tämä on mahdollistanut perheellemme pitkät yhteiset lomat, harrastuksia, minimaalisen stressin, itsetehdyt ruuat, vilkkaan sosiaalisen elämän ja läheiset suhteet perheen sisällä.
Elämä on peliä. Vaikka mieheni jättäisi/menehtyisi ei se poista näitä yhteisiä vuosia ja kaikkea sitä yhdessä vietettyä aikaa joka uraa tehdessä olisi jäänyt viettämättä. Jos kaikki menee hyvin niin tässä on yksinomaan voitettu. Jos koittaa köyhä vanhuus niin onpa ollut mukava keski-ikä eikä mitään ruuhkavuosia.
Raha ei itselleni ole elämässä kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Sitä tietenkin olisi enemmän jos olisin tehnyt enemmän töitä. Kolmatta lasta tuskin olisi ja hän nyt on kultaakin kalliimpi.
Kuraa saa tietenkin niskaansa, mutta kukapa sitä ei saisi? Jokainen tekee jotain väärin "yhteiskunnan" mielestä.
Ihmettelen myös näitä kotona tylsistyviä. Minulla ei todellakaan ole tylsää?! Minulla on paljon ystäviä ja aikaa heidän heille.
Minustakin on mielikuvituksen puutetta, jos tylsistyy kotona. Minulla oli kotiäitinä aina tekemistä. Joka päivä siivosin ja laitoin lapsille ruokaa. Leivoimme, askartelimme, piirtelimme, soitimme musiikkia, luimme kirjoja jne. Kävin lasten kanssa joka päivä tunnin kävelylenkillä ja poikkesimme leikkipuistoissa. Itse lauloin kuorossa, kävin kuntosalilla ja opiskelin avoimessa kaikkea mielenkiintoista. Isompaa lasta vein muskariin, askartelukerhoon ja liikuntaleikkikouluun. Kävimme usein uimahallissa ja kirjastossa. Lisäksi innostuin ompelemaan lapsille vaatteita ja kutomaan ja virkkaamaan kaikkea kivaa. Mammakerhot kyllä kiersin kaukaa.
Jäin vähäksi aikaa jokaisen lapsen kanssa. Lapset menivät hoitoon 2-3-vuotiaina. Olen korkeakoulutettu hyvätuloinen virkanainen ja todellakin feministi. Pidän työstäni ja palkastani toki, mutta vielä enemmän pidän lapsistani.
Olin kotiäitinä 13 vuotta. Minulla on opistotason terveydenhuollon koulutus. Palasin työelämään kun nuorin meni kouluun. Kotivuosia en ole katunut. Eivätkö lapsetkaan jotka muistelevat, nyt jo aikuisina, kiireetöntä lapsuuttaan. Eläke on varmaan huono. Jos edes elän siihen asti kun se onni koittaisi. Kotiin voisin jäädä vaikka heti jos kehtaisin. Työ ei ole palkitsevaa ja palkka on pieni. Omaisuus on lähinnä mun nimissä. Mies tienaa hyvin mutta on varmistanut minunkin tulevaisuuteni. Harkinnassa lopullinen työelämän ulkopuolelle jääminen.
Alue: Aihe vapaa
Voisin jäädä, jos oltaisiin oikeasti todella varakkaita. Ei siis ihan ok toimeentulevia, vaan lähes rikkaita. Haluaisin paljon lapsia, esim 4-6, mutta siihen ei kahden lähihoitajan tuloilla ole mahdollisuutta. Voisin olla lasten kanssa pitkään kotona, ostettaisiin vaikka joku ihana vanha kyläkoulu työmaaksi. Mutta sekään ei meidän tuloilla onnistu.
Harrastelisin tietysti paljon, ompelisin, laittaisin kasvimaata, leipoisin, liikkuisin ja tapaisin myös ystäviä. Olisi tietysti rahaa myös palkata säännöllisesti lastenhoitaja kotiin, jotta saisin myös omaa aikaa päivisin ja yhteistä aikaa miehen kanssa.
Mutta ei kun ei. Meidän molempien kuukausipalkka on 1960€, mies saa sentään lisiä joitain satasia. Ei näillä rahoilla kovin pitkään kotona olla. Yksi lapsikin saa riittää.