Lue keskustelun säännöt.
Kun jännittäminen pilaa työhaastattelun
19.02.2020 |
Taas yksi haastattelu, turha haastattelu, joka ei poikinut työpaikkaa. Jännittäminen pilaa kaiken. Tuntuu, etten saa suustani järkevää sanaa ulos ja olemuskin huokuu epävarmuutta. En jaksa tätä enää. Muutoin kyvykäs ja osaava pilaa omat mahdollisuutensa huonon itsetunnon takia. Pahinta on se, että syy on minun: miksi en ole parempi, rohkeampi, varmempi.
Ikääkin alkaa jo olla, ja kaikkeni olen tehnyt itsetunnon parantamiseksi. Yrityksistäni ei ole ollut mitään apua, romutun heti pienenkin negatiivisen pienen eleen, äänensävyn tai katseen havaitessani.
Itkettää.
Kommentit (26)
Jep, ei ole työelämään mullakaan asiaa. Kyvykäs ja osaava muuten 🙄, mutta osaavaa työvoimaa on niin paljon saatavilla, että sosiaalisesti awkwardilla ei ole sijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten harmittaa että tituleerataan lusmuksi yhteiskunnan elätiksi. Asenteeltaan vajaaksi. Joitakuita revitään töihin kun mua vältetään kuin ruttoa.
Kertoisitko, mikä on se 'kaikki' mitä olet tehnyt? Millaisilla kursseilla käynyt, millaisiin uusiin ja jännittäviin tilanteisiin heittäytynyt jne?
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko, mikä on se 'kaikki' mitä olet tehnyt? Millaisilla kursseilla käynyt, millaisiin uusiin ja jännittäviin tilanteisiin heittäytynyt jne?
Harrastustoiminnassa ”joudun” olemaan ihmisten kanssa tekemisissä - ei mitään apua ja tottumista silmien pyöritelijöihin. Se myös vaihtelee, kuinka varmalta minusta tuntuu. Esimerkiksi liikunnallisten harrastusten parissa olen varmempi sosiaalisesti kun taas pönötystilanteissa, jollaisia myös työhaastattelut ovat, jähmetyn täysin.
Luen paljon aihetta käsitteleviä teoksia ja altistan itseäni uusille tilanteille ja tapahtumille. Lisäksi myös kokeilen uusia asioita ja pyrin sitä kautta saamaan onnistumisen kokemuksia. Eikä mistään mitään apua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko, mikä on se 'kaikki' mitä olet tehnyt? Millaisilla kursseilla käynyt, millaisiin uusiin ja jännittäviin tilanteisiin heittäytynyt jne?
Vaikkapa mihin tilanteisiin, mutta jännitys kertaantuu mitä useammin altistaa. Herkistynyt torjutuksi ja arvostelluksi tulemiselle. En ole ap, mutta näin omalla kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko, mikä on se 'kaikki' mitä olet tehnyt? Millaisilla kursseilla käynyt, millaisiin uusiin ja jännittäviin tilanteisiin heittäytynyt jne?
Harrastustoiminnassa ”joudun” olemaan ihmisten kanssa tekemisissä - ei mitään apua ja tottumista silmien pyöritelijöihin. Se myös vaihtelee, kuinka varmalta minusta tuntuu. Esimerkiksi liikunnallisten harrastusten parissa olen varmempi sosiaalisesti kun taas pönötystilanteissa, jollaisia myös työhaastattelut ovat, jähmetyn täysin.
Luen paljon aihetta käsitteleviä teoksia ja altistan itseäni uusille tilanteille ja tapahtumille. Lisäksi myös kokeilen uusia asioita ja pyrin sitä kautta saamaan onnistumisen kokemuksia. Eikä mistään mitään apua.
Ap
❤️
Mitä sitä turhaan jännittämään. Kun kerran tiedät jo etukäteen ettet saa paikkaa, niin ota rennosti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä turhaan jännittämään. Kun kerran tiedät jo etukäteen ettet saa paikkaa, niin ota rennosti vaan.
Tässä voisi olla pieni totuudenjyvä. Kun olisi jo valmiiksi kyyninen, ei näkisi vaivaa ja välttyisi paineilta kun ei edes yritä.
Ap
Metsiin mielii menninkäiset, pois liioista ärsykkeistä 🧚♀️ . Rauhaisaa eloa sammalmättäillä 🍂🍄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko, mikä on se 'kaikki' mitä olet tehnyt? Millaisilla kursseilla käynyt, millaisiin uusiin ja jännittäviin tilanteisiin heittäytynyt jne?
🤦♂️
Sain kesätyön viime vikolla. Haastattelussa meni kaikki vaikka jännitin. Jännitän vatsalla. Käyn vessassa usein ennen h-hetkeä. Joudun jo päivää kahta ennen suunnittelemaan mitä syön ettei vatsa mene liian sekaisin ja pilaa tärkeää tilannetta. Eilen kävin tutustumassa tulevaan työpaikkaani ja esimieheen. Olin syönyt väärin. 5 min ennen tapaamista juoksin taas vessaan. Ja juuri kun tapaaminen alkoi, olo oli kehno ja sain pienen paniikkikohtauksen mutta selvisin tilanteesta ja koko ajan katsoin esimiestä silmiin ja keskustelin.Se oli kamalaa mutta selvisin. Olen hyvä työssä mutta liian jännittävä tilanne käy vatsaan.
Tsemppiä kaikille työhaastatteluihin. Onneksi haastattelut tms ovat vain yksi tapaaminen. Myöhemminkin ehtii antaa hyvän kuvan ja fiksu esimies näkee jännityksen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tässä rekrytoija. Jännittäminen on normaalia ja kertoo vain siitä, että tilanne on sinulle tärkeä. Melkein kaikki jännittävät, ja rekrytoijat ovat tottuneet siihen. Ei se haittaa oikeasti!
Toki tiedän kyllä itse, miten kurjaa jännittäminen on tunteena. Se vie itsetuntoa ja energiaa, kun siihen asiaan joutuu kohdistamaan niin paljon huomiota. Oletko kokeillut beetasalpaaja-lääkkeitä? Ne auttavat jännityksen fyysisten oireiden hillitsemiseen, ja antavat muutenkin rauhaa ja levollisuutta kehoon.
Vierailija kirjoitti:
Hei, tässä rekrytoija. Jännittäminen on normaalia ja kertoo vain siitä, että tilanne on sinulle tärkeä. Melkein kaikki jännittävät, ja rekrytoijat ovat tottuneet siihen. Ei se haittaa oikeasti!
Toki tiedän kyllä itse, miten kurjaa jännittäminen on tunteena. Se vie itsetuntoa ja energiaa, kun siihen asiaan joutuu kohdistamaan niin paljon huomiota. Oletko kokeillut beetasalpaaja-lääkkeitä? Ne auttavat jännityksen fyysisten oireiden hillitsemiseen, ja antavat muutenkin rauhaa ja levollisuutta kehoon.
Asia on varmasti ihan juuri noin silloin kun kyse on normaalista jännittämisestä.
Minulla tuo jännitys lopulta johtaa jokseenkin täydelliseen alentumisen tilaan: en ole kukaan, en mitään, enkä mitään mieltä mistään tai vähintäänkin itsekin tiedän mielipiteeni täysin naurettaviksi ja lapsellisiksi. Tämä kaikki sekä näkyy olemuksessani että myös kuuluu hapuilevassa puheessani.
Asia ei ole aina ollut ihan näin vakava. Olen kehittynyt vähemmän jännittäväksi, mutta enemmän alistuneeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, tässä rekrytoija. Jännittäminen on normaalia ja kertoo vain siitä, että tilanne on sinulle tärkeä. Melkein kaikki jännittävät, ja rekrytoijat ovat tottuneet siihen. Ei se haittaa oikeasti!
Toki tiedän kyllä itse, miten kurjaa jännittäminen on tunteena. Se vie itsetuntoa ja energiaa, kun siihen asiaan joutuu kohdistamaan niin paljon huomiota. Oletko kokeillut beetasalpaaja-lääkkeitä? Ne auttavat jännityksen fyysisten oireiden hillitsemiseen, ja antavat muutenkin rauhaa ja levollisuutta kehoon.
Huh, aika raju neuvo rekrytoijalta. Että ihan lääkkeissä pitäisi tulla haastatteluun että antaisi paremman kuvan! Olen järkyttynyt.
Kyllähän sen itse haastattelutilanteen tulee luoda mahdollisuudet rentoon, aitoon ja positiiviseen kanssakäymiseen. Ja tässä katse kohdistuukin potentiaaliseen työnantajaan ja heidän rekrytoijiinsa. Ehkä ammattitaidossa voisi olla kehittämisen varaa?
Lisäksi jännittäjille mietittävää: ehkä ylenpalttinen jännitys kertookin siitä, että et oikeasti paikkaa halua. Miten ylipäätään voisit suoriutua työssä, joka ahdistaa jo siinä vaiheessa kun sinun pitäisi olla innokkaimmillasi osoittamaan taitosi ja pätevyytesi tehtävään.
Joku kurssi jolla harjoitellaan juuri tuollaisia tilanteita, hengitysharjoitukset ja meditointi ennen haastattelua. Rescue remedy suihke https://www.amazon.co.uk/Nelsons-Rescue-Remedy-BF01394-RESCUE/dp/B000YI…
Minä sanon haastattelijalle suoraan jos jännittää.
Kerro että jännität.
Kirjoita itsellesi paperille etukäteen vastauksia. Esim että olen näppärä tietokoneen kanssa, rauhallinen asiakkaan kanssa, osaan ohjata omaa toimintaani, pystyn itsenäiseen työhön tms mikä nyt sitten onkaan kyseessä. Kirjoita vastauksia puhemuotoon, siten kuten oikeasti vastaisit. Pidä paperi edessäsi esim kalenterin välisivuna jota muutenkin voisit pitää haastattelussa.
Ota mukava asento tuolissa, hengitä rauhallisesti ja ajatteli jutustelevasi kaverin kanssa.
Haastattelijalle ei ole tärkeintä se että vastaatko juuri oikein tai tiedätkö kaikki mitä hän kysyy.
Itse haastattelijana katson kokonaiskuvaa. Siisti yleisilme, puhtaat vaatteet. Elämäntilanne, hymyileekö ja katsooko silmiin.
Lähyeekö edes yrittämään annettua tehtävää tai kyssäriä vai sanooko heti ettei tätä osaa.
Onko innostunut työtehtävästä vai hakeeko vain jotain työtä. Haluaako juuri meille töihin vai ylipäätään työpaikan.
Inhimillisyys ja rehellisyys tärkeää.
Siinä tapauksessa et varmasti myöskään ole oikea henkilö haettuun työympäristöön. Oletko kokeillut hakea varastoalan töitä, niissä ei tarvitse olla kovin sosiaalinen?
Kokoomuksen äänestäjä
Minulla on sama ongelma. Olen toki yrittänyt suunnitella vastauksia ja kysymyksiä etukäteen, mikä on auttanut siihen, että varsinaisia jäätymisiä ei enää tule. Kuitenkin se jännitys ja ujostelu tuntuu kuuluvan äänenkäytössä, enkä oikein mitenkään onnistu antamaan itsestäni kovin reipasta ja sanavalmista kuvaa.
Onko tässä enää mitään järkeä.