Helsinkiläiset loukkaantuivat kahvilan mainoskyltin tekstistä. Onko huumorintajuttomuus uusi normaali?

Ihan oikein .Kaikkihan sen tietää mitä porukkaa tuolla asuu.Toivottavasti saamme kohta uuden pääkaupungin.

Vierailija kirjoitti:

Mietitään hetki mitä obsessive coffee disorder tarkottais:

1. Aamulla pakko saada kahvia vaikka olisi kuinka kiire, eikä tekisi yhtään mieli, koska muuten äitisi kuolee.

2. Kahvia keittäessä kahvia pitää mitata juuri oikea määrä, mitan pinnan kanssa tasassa oleva määrä tai paras ystäväsi kuolee. Saatat siis mitata kahvin viiteen kertaan koska aina jotain menee pieleen.

3. Kahvia keittäessä vesihana pitää avata oikealla kädellä, oikeasta kohtaa ja veden pitää olla juuri oikean lämpöistä, muuten voit sairastua. Toistat siis veden mittaamisen kolmisen kertaa.

4. Kahvin keitin täytyy painaa päälle vasemman käden etusormella ja kahvin valmistuttua laittaa heti päältä pois samalla sormella, muuten riskeeraat sen että kahvinkeitin syttyy palamaan kun et ole kotona.

5. Kahvia pitää kaataa kuppiin juuri oikea määrä (siihen kohtaan kuppia missä on pieni kolhu), joten mittaat viimeiset millit lusikalla tippa kerrallaan.

6. Kaapissa olevassa maidossa päivämäärä on 11.2. joten et voi käyttää sitä koska numeroiden summa on 13, joudut siis avaamaan toisen maitotölkin.

7. Nyt pääset vihdoin siemailemaan kahvia. Kuppiin täytyy tarttua juuri oikealla tavalla oikealla kädellä ja siemailun pitää tapahtua 30 sekunnin välein tasaisina siemauksina. Muuten voit vaikka jäädä auton alle kun lähdet kotoa.

Mä en nyt tiedä oliko toi Obsessive Coffee Disorder jonkun mielestä hauska kokemus...

Kokemuksena ei välttämättä siinä hetkessä olisi hirveän hauska. Mutta jos kykenee ottamaan vähän etäisyyttä itseensä, voi huomata ne hauskat ja ironiset piirteet. Itselleen nauraminen on oikeasti hyvä taito, lievittää mm. stressiä.

Mikä on ocd?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ocd?

Pakko-oireinen häiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on äärimmäisen tiukkapipoisten ihmisten maa. Kun katsoo maailmalla palkittuja, nerokkaita mainoksia, niissä on usein todella rohkeaakin huumoria. Suomessa ihmiset sekoaisivat jos näkisivät niitä kadulla. Suomessa yleensäkin paheksutaan kaikkea hauskaa ja rajoja rikkovaa.

Heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien pilkkaaminen ei ole "hauskaa" eikä "rajoja rikkovaa", päinvastoin se ylläpitää yhteiskunnan valtarakenteita.

Sairaat saavat tehdä pilaa omasta sairaudestaan, terveiden asia se ei ole. Sairaat saavat myös pilkata terveitä, koska terveillä on enemmän statusta kestää se. Terve ei joudu arkielämässään jatkuvasti kärsimään rajoitteista ja ongelmista kuten sairas.

Tämän vuoksi  myöskään ns. käänteistä rasismia ei ole olemassa, koska valkoihoisia ei oikeasti missään syrjitä, vaan suositaan.

Eli kenestäkään ei saa tehdä pilaa. Koska meistä kaikki on jossain määrin alisteisessa asemassa johonkin toiseen.

Toihan on hyvä oivallus, ihan hauskakin!

Itse kärsin jonkin asteisesta OCD:stä, enkä ota tuosta nokkiini! Miksi pitäisi? Ei minulla ole aikaa ottaa nokkiini kaikesta mitä vastaan missäkin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ottaa niin vakavissaan kaiken. Jopa hyväntahtoinen leikinlasku on niiden mielestä halveksuntaa ja nimittelyä ja ra si smia ja syrjintää jne.

Mä olen sitä mieltä että kaikki kohtuullisen hyväntuulinen vitsailu pitäisi sallia kaikkia kohtaan. Se nimittäin lähentää meitä toisiimme. Jos joku nostetaan yläpuolelle kaikenlaisen puheen ja vahditaan sanomisia sakotuksen uhalla, siitä ei koskaan tule kaikkien hyväksymää ja tykkäämää. Se on tietysti makuasia missä raja menee vitsailussakin eivätkä kaikki hallitse sitä.

No siinähän olet sitä mieltä. Et selvästi kuulu siihen joukkoon, jonka vaikeilla asioilla vitsaillaan jatkuvasti. Niillä asioilla, jotka on ongelmallisia ja stigmaisia tässä yhteiskunnassa. Tiedätkö, että se on kiusaamista tuo mitä tahdot? Siis se, että pidetään me muut hauskaa tuon kustannuksella ja sitten irvitään vielä vähän lisää kun sille tulee siitä paha mieli. 

Mitenkään sairauksia ja herkkyyttä väheksymättä, loukkaantuja etsii sen syyn mistä tahansa kun on tarpeeksi ahdistunut. Koko yhteiskuntaa ei voi käsitellä silkkihanskoin.

Miksi ei voi olla kertomatta loukkaavia vitsejä? Miten se liittyy yhteiskuntaan ja silkkihanskoihin? En tajua logiikkaasi. Eikä loukkaantuja todellakaan "etsi syytä", vaan monilla on jo pitkä historia siinä kyseisestä asiasta tulevien ennakkoluulojen ja naureskelun traumatisoimana, joten ei tosiaan enää jaksa näitä hihhihhiii, kato vammanen-juttuja. Se aika on mennyt jo kun poikkeavia käytiin sirkuksessa nauramassa. 

Ei taida olla olemassa vitsiä, josta joku ei loukkaantuisi.

Komedia on myös yksi yhteiskunnallisen keskustelun muoto. Toisinaan sen on tarkoituskin provosoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on äärimmäisen tiukkapipoisten ihmisten maa. Kun katsoo maailmalla palkittuja, nerokkaita mainoksia, niissä on usein todella rohkeaakin huumoria. Suomessa ihmiset sekoaisivat jos näkisivät niitä kadulla. Suomessa yleensäkin paheksutaan kaikkea hauskaa ja rajoja rikkovaa.

Heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien pilkkaaminen ei ole "hauskaa" eikä "rajoja rikkovaa", päinvastoin se ylläpitää yhteiskunnan valtarakenteita.

Sairaat saavat tehdä pilaa omasta sairaudestaan, terveiden asia se ei ole. Sairaat saavat myös pilkata terveitä, koska terveillä on enemmän statusta kestää se. Terve ei joudu arkielämässään jatkuvasti kärsimään rajoitteista ja ongelmista kuten sairas.

Tämän vuoksi  myöskään ns. käänteistä rasismia ei ole olemassa, koska valkoihoisia ei oikeasti missään syrjitä, vaan suositaan.

Eli kenestäkään ei saa tehdä pilaa. Koska meistä kaikki on jossain määrin alisteisessa asemassa johonkin toiseen.

Kaikille inhimillisille piirteilla voi vähän nauraa sen sijaan, että millekään ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yleensä loukkaannu tälläsestä, mutta kun on kärsinyt OCD:stä laps uiesta asti, tämmöset vitsit ei oikeen naurata. Ei silloin kun on lapsesta asti saanut pelätä satuttavansa jotakuta muuta tai itseensä. Sen nimi on Harm OCD ja sen kanssa eläminen on yhtä helvettiä. Joka ilta kun mä meen nukkumaan, mä näen hirveitä skenaarioita mielessäni, enkä mä edes aina saa nukuttua. Siinä ei vitsit paljoa auta.

Ei se vitsi ollut tähdätty juuri sinuun, eikä siinä ivattu ilkeästi ketään. Kunhan läppäiltiin yleisellä tasolla.

Mielestäni asioita käsitellään huumorilla mukavammin kuin ennen. Silloin oltiin tarkoituksella häijyjä ja herkälle tiuskittiin, jos paha olo näkyi.

Minulla on hiv. Ja arvaa kuinka paljon törmään vitseihin? Niistä näkyy tietämättömyys ja asenteellisuus. Kyllä se saa minut edelleen huokailemaan. Miksi minun pitää ne niellä ja olla hiljaa? Siksikö, koska minulla on sairaus, joka toisille on hyvä vitsi? En muistaakseni koskaan ole loukkaantunut vitseistä, joissa toinen osapuoli tietää mistä ja miten vitsailee. Koskien siis omaa sairauttani.

Toisen sairaus ei tarvitse olla toisen vitsi.

Hetkinen. Eli et loukkaannu vitseistä, jotka koskee sairauttasi, mutta loukkaannut kumminkin?

Hiv-aiheinen vitsi, joka loukkaa sinua, ei välttämättä loukkaa toista hiv:ta sairastavaa ja päinvastoin. Ihmisten huumorintaju on erilainen. Tämä on hyvä muistaa.

Sama näkyy tässä ketjussa. Osa ocd:ta sairastavista piti mainosta loukkaavana ja osa ei. loukkaantuivat tästä olisivat voineet äänestää jaloillaan mainoksen poistamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi sukupolvi eli lumihiutalesukupolvi on opetettu pienestä pitäen siihen, että hänen paha mielensä on nyt koko maailman kokoinen ongelma. Turhasta itkemisestä palkitaan hössöttämällä, "voi kyllä on kamalaa ja epäoikeudenmukaista". Lapset riitelevät jostain asiasta, koska ovat erimieltä ja toinen alkaaitkemään kun ei saa tahtoaan läpi toisaalta merkityksettömässä tilanteessa ja vanhemmat ovat välittömästi kitisijän puolella kyseenalaistamatta tilannetta.

Seurauksena meillä on ihmisiä, jotka kohdatessaan epämukavan mielipiteen lopettavat keskustelun "et sinä voi sanoa noin, tuo on loukkaavaa" ja jatkettaessa suivaantuvat asiasta vain pahemmin ja alkavat itkemään. Emme opeta lapsia ja nuoria enää keskustelemaan, vaan ennemminkin kiillottamaan marttyyrin kruunuaan.

Se nyt vain on tosi seikka, että suurimmasta osasta asioita mielensä pahoittamisella ei ole mitään merkitystä edes paikallisesti. Epämukavia asioita tulee vastaan ja erimieltä olevia tulee myös vastaan ja se on ihan ok. Silloin keskustellaan, eikä olla kuin 3v jolle ei suostuta antamaan tikkaria.

Mikäs sinut ja kaltaisesi ylensi siihen asemaan, missä päätetään mistä kukakin saa lloukkaantua. Kun minäminäminä haluan tästä asiasta näin sanoa ja minämimäminä olen tätä mieltä niinmuita ei tarvitse kohdella asiallisesti. Heitä voi , saa ja tuleekin loukata kaikin mahdollisin tavoin koska minäminäminun mielipide on tärkein. Normaali uhminen on empaattinen ja huomioi toiset ihmiset.

Sinä saat loukkaantua juuri siitä mistä haluat. Mutta mitä et voi olettaa, on se, että sillä sun loukkaantumisella on oikeasti iso merkitys yhtään mihinkään. Tai että sinun ei tarvitse sietää mitään epämukavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitään hetki mitä obsessive coffee disorder tarkottais:

1. Aamulla pakko saada kahvia vaikka olisi kuinka kiire, eikä tekisi yhtään mieli, koska muuten äitisi kuolee.

2. Kahvia keittäessä kahvia pitää mitata juuri oikea määrä, mitan pinnan kanssa tasassa oleva määrä tai paras ystäväsi kuolee. Saatat siis mitata kahvin viiteen kertaan koska aina jotain menee pieleen.

3. Kahvia keittäessä vesihana pitää avata oikealla kädellä, oikeasta kohtaa ja veden pitää olla juuri oikean lämpöistä, muuten voit sairastua. Toistat siis veden mittaamisen kolmisen kertaa.

4. Kahvin keitin täytyy painaa päälle vasemman käden etusormella ja kahvin valmistuttua laittaa heti päältä pois samalla sormella, muuten riskeeraat sen että kahvinkeitin syttyy palamaan kun et ole kotona.

5. Kahvia pitää kaataa kuppiin juuri oikea määrä (siihen kohtaan kuppia missä on pieni kolhu), joten mittaat viimeiset millit lusikalla tippa kerrallaan.

6. Kaapissa olevassa maidossa päivämäärä on 11.2. joten et voi käyttää sitä koska numeroiden summa on 13, joudut siis avaamaan toisen maitotölkin.

7. Nyt pääset vihdoin siemailemaan kahvia. Kuppiin täytyy tarttua juuri oikealla tavalla oikealla kädellä ja siemailun pitää tapahtua 30 sekunnin välein tasaisina siemauksina. Muuten voit vaikka jäädä auton alle kun lähdet kotoa.

Mä en nyt tiedä oliko toi Obsessive Coffee Disorder jonkun mielestä hauska kokemus...

Kokemuksena ei välttämättä siinä hetkessä olisi hirveän hauska. Mutta jos kykenee ottamaan vähän etäisyyttä itseensä, voi huomata ne hauskat ja ironiset piirteet. Itselleen nauraminen on oikeasti hyvä taito, lievittää mm. stressiä.

Muistatteko televisiosarjan etsivästä Edward Monk, jolla oli kaikenlaisia rajoittavia pakko-oireita? Hahmo oli sympaattinen ja hauska ja juurikin noiden piirteiden takia. Oliko väärin pitää siis sarjasta? En tullut edes ajatelleeksi, että se olisi ollut joitakin loukkaava!

Hesarin kommenteissa joku kirjoitti, että mainos oli kertakaikkisen epäonnistunut: ensinnäkin ohikulkijan pitäisi tuntea OCD-sairaus. Pitäisi osata myös englantia, jotta mainos avautuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sun syövästä laskettaisiin leikkiä ja sanottaisiin että sun kyky ymmärtää huumoria on *aska ja loukkaannut kaikesta ja se on sulla nykyään valitettavan yleistä.

Tuo sairaus OCD on jollekin todellista ja vakavaa. Se täyttää 24/7 elämästä.

Oletko tampio AP.

Sun käsityskyvyssä ja ymmärryskyvyssä on vajetta ja paljon. Sinuna en lähtisi arvostelemaan muiden ymmärryskykyä.

En kyllä lainkaan verrastaisi OCDta syöpään. Aika psykopaattinen vertaus.

Veikkaan että aika monikin pahasta OCD:stä kärsivä vaihtaisi sen ihan mielellään syöpään. "Psykopaattinen vertaus", mitä helvettiä.

Näin kaksi läheistä syöpään menettäneenä täytyy varmaan kysyä sitten miksi nämä OCD:stä kärsivät eivät sitten tapa itseään jos kerta haluaisivat mieluummin kuolemaan johtavan taudin kuin elää omansa kanssa? Melko turhaa sanoa että vaihtaisi mieluummin tautia kun samaan lopputulokseen pääse ilmankin.

P.s vituttaa niin paljon sellaiset sairaat jotka käyvät jotain kilpailua siitä kenenkä tauti on pahin. Tässäkin ketjussa jo ykkössivulla ollaan että tämä meidän OCD se on kyllä pahin kaikista. Kurjuudella kilpaileminen on kyllä sairasta hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitään hetki mitä obsessive coffee disorder tarkottais:

1. Aamulla pakko saada kahvia vaikka olisi kuinka kiire, eikä tekisi yhtään mieli, koska muuten äitisi kuolee.

2. Kahvia keittäessä kahvia pitää mitata juuri oikea määrä, mitan pinnan kanssa tasassa oleva määrä tai paras ystäväsi kuolee. Saatat siis mitata kahvin viiteen kertaan koska aina jotain menee pieleen.

3. Kahvia keittäessä vesihana pitää avata oikealla kädellä, oikeasta kohtaa ja veden pitää olla juuri oikean lämpöistä, muuten voit sairastua. Toistat siis veden mittaamisen kolmisen kertaa.

4. Kahvin keitin täytyy painaa päälle vasemman käden etusormella ja kahvin valmistuttua laittaa heti päältä pois samalla sormella, muuten riskeeraat sen että kahvinkeitin syttyy palamaan kun et ole kotona.

5. Kahvia pitää kaataa kuppiin juuri oikea määrä (siihen kohtaan kuppia missä on pieni kolhu), joten mittaat viimeiset millit lusikalla tippa kerrallaan.

6. Kaapissa olevassa maidossa päivämäärä on 11.2. joten et voi käyttää sitä koska numeroiden summa on 13, joudut siis avaamaan toisen maitotölkin.

7. Nyt pääset vihdoin siemailemaan kahvia. Kuppiin täytyy tarttua juuri oikealla tavalla oikealla kädellä ja siemailun pitää tapahtua 30 sekunnin välein tasaisina siemauksina. Muuten voit vaikka jäädä auton alle kun lähdet kotoa.

Mä en nyt tiedä oliko toi Obsessive Coffee Disorder jonkun mielestä hauska kokemus...

Kokemuksena ei välttämättä siinä hetkessä olisi hirveän hauska. Mutta jos kykenee ottamaan vähän etäisyyttä itseensä, voi huomata ne hauskat ja ironiset piirteet. Itselleen nauraminen on oikeasti hyvä taito, lievittää mm. stressiä.

Muistatteko televisiosarjan etsivästä Edward Monk, jolla oli kaikenlaisia rajoittavia pakko-oireita? Hahmo oli sympaattinen ja hauska ja juurikin noiden piirteiden takia. Oliko väärin pitää siis sarjasta? En tullut edes ajatelleeksi, että se olisi ollut joitakin loukkaava!

Yksi parhaista sarjoista. Minulla kaksi kautta DVD:nä.

Kaipa sekin jotain herkkähipiää nyt loukkaisi, vaikka nimenomaan on osoitus siitä, että sairaita on monenlaisia, mutta niidenkin kanssa oppii löytämään oman tavan elää.

😃

Siis sairauksien kanssa oppii elämään.

312

Se oli muuten Adrian Monk, ei Edward. 😊

Ihme nillitystä. Kyllä sairauksia pitää voida käyttää myynnin edistämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihme nillitystä. Kyllä sairauksia pitää voida käyttää myynnin edistämiseen.

Pikku-Jennan leukemia leivokset myyntiin heti nyt!

Sitruunan ja hopeaveden makuinen Rassepossun persesyöpä-limu.

Joku mainitsi synnin. Se on juuri näin, vitsailu ja leikinlasku on näiden puritaanien silmissä syntiä. Hauska lopetettakoon maan päältä, ihmisten kanssakäyminen muuten kuin valvojien läsnäollessa kiellettäköön. Ettei kukaan lausu jotain tuhmaa, kiellettyä sanaa. Siten pääsee hyvien ihmisten hirvittävään huumorittomaan jääkylmään joukkoon, taivaaseen. Pirun kanssa toiset sitten laskevat huumoria helvetissä, sieltä kaikuu rehevä nauru...