Lue keskustelun säännöt.
Työhakemusten kirjoittelu ja lähettämien on ärsyttävää
18.02.2020 |
Olisipa vaan nykyäänkin niin helppoa, että kävelisi vain suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään pääseekö töihin.
Kommentit (63)
Joskus 80-luvulla sait työn, kun kävelit sisälle firmaan. Olen 58v. ja sain nuorena kaikki työni vain kysymällä suoraan firmasta töitä. Oi aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää kävelemästä suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään, pääseekö töihin?
Sanovat joka kerta että katso/hae netistä tms.
Joka kerta? Kuinka monta kertaa olet tehnyt näin? Oletko käynyt myös sellaisissa yrityksissä, joissa ei ole meneillään julkista rekryä?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se edes olisi paha jos tarvitsisi pistä vain hakemuskirje sekä CV, mutta kun ne kaikki tiedot pitää näpytellä yrityksen omaan hakukaavakkeeseen yksitellen ja lopuksi saattaa olla kohta "valinnainen: liitä CV ja hakemus". Kirjeen pystyy nopeasti tekemään valmiista pohjasta muutamia kohtia muuttamalla ja CV pysyy pitkään samana. Siihen tietojen näpyttelyyn päivämäärineen menee pitkään.
Joo, tuollaiset nettihakemukset ovat kyllä järkkyjä. Niissä voi olla monta sivua kaavakkeita, eikä voi tietää, mitä viimeisellä sivulla kysytään. Sitten siellä onkin "liitä CV ja hakemus" vaikka jo aiemmin on pitänyt täyttää johonkin tekstilaatikkoon syyt, miksi hakee ja mikä on motivaatio ja mielenkiinnonkohteet. Meinaa veri kiehua tosissaan. Eikö muka ne lomakkeen tiedot riitä? Miksi vielä erillinen CV?
Eihän firmat koskaan edes käytä niitä lomakkeiden tietoja etsiessään myöhemmin uusia työntekijöitä.
En muista minkä firman lomake se oli, mutta se ehti vanheta selaimessa, ennen kuin sain erillisen (yksilöidyn) hakemuksen kirjoitettua. Jätinkö homman siihen vai täytinkö sen kaamean lomakkeen uudestaan, on onneksi muistista kadonnut.
Yhden laivayhtiön hakemuksessa vaaditaan valokuva, vaikka työ olisi puhelimessa asiakkaiden kanssa keskustelua. Ilman kuvaa se nettilomake ei lähde eteenpäin. Voihin siihen tietysti laittaa vaikka kissansa kuvan, mutta tuskin tulee valituksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisipa vaan nykyäänkin niin helppoa, että kävelisi vain suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään pääseekö töihin."
Se on juuri noin helppoa. Soitat yritykseen, sovit tapaamisen ja jätät hakemuksen henkilökohtaisesti. Soittelet perään.
Noin löydetään piilotyöpaikka. Aktiivinen ja motivoitunut palkataan ohi niiden tuhannen vetelyksen, jotka täyttää hakemuksia netissä työkkärin pakottamina.
Tytär teki noin viime viikolla ja nyt miettii, mihin kolmesta firmasta menee kesäinssiksi.
Mikä on kesäinssi?
Työharjoittelua tekevä insinööriopiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se edes olisi paha jos tarvitsisi pistä vain hakemuskirje sekä CV, mutta kun ne kaikki tiedot pitää näpytellä yrityksen omaan hakukaavakkeeseen yksitellen ja lopuksi saattaa olla kohta "valinnainen: liitä CV ja hakemus". Kirjeen pystyy nopeasti tekemään valmiista pohjasta muutamia kohtia muuttamalla ja CV pysyy pitkään samana. Siihen tietojen näpyttelyyn päivämäärineen menee pitkään.
Joo, tuollaiset nettihakemukset ovat kyllä järkkyjä. Niissä voi olla monta sivua kaavakkeita, eikä voi tietää, mitä viimeisellä sivulla kysytään. Sitten siellä onkin "liitä CV ja hakemus" vaikka jo aiemmin on pitänyt täyttää johonkin tekstilaatikkoon syyt, miksi hakee ja mikä on motivaatio ja mielenkiinnonkohteet. Meinaa veri kiehua tosissaan. Eikö muka ne lomakkeen tiedot riitä? Miksi vielä erillinen CV?
Eihän firmat koskaan edes käytä niitä lomakkeiden tietoja etsiessään myöhemmin uusia työntekijöitä.
En muista minkä firman lomake se oli, mutta se ehti vanheta selaimessa, ennen kuin sain erillisen (yksilöidyn) hakemuksen kirjoitettua. Jätinkö homman siihen vai täytinkö sen kaamean lomakkeen uudestaan, on onneksi muistista kadonnut.
Yhden laivayhtiön hakemuksessa vaaditaan valokuva, vaikka työ olisi puhelimessa asiakkaiden kanssa keskustelua. Ilman kuvaa se nettilomake ei lähde eteenpäin. Voihin siihen tietysti laittaa vaikka kissansa kuvan, mutta tuskin tulee valituksi.
Itseasiassa se on mainio tapa erottua massasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo tuo työpaikkoja ei riitä jauhanta!!!! Palkkavaatimukset ovat täysin irtautuneet todellisuudesta. Tajuatteko mikä meidän korkeastikoulutettujenkin lähtöpaikka on?? Hyvin matalat useilla aloilla, mutta fiksut ihmiset hankkivat kokemusta ja palkka nousee ajan myötä. Nyt huudellaan kotisohvalta etten lähde alta kahden tonnin, jopa kolmen tonnin tekemään tuota, mihin ei edes vaadita koulutusta. Herätkää nyt unestanne!!!
Olen itse ennen oman alani hyvää paikkaa tehnyt vaikka minkälaista työtä ja ei niin hyvällä palkalla, mutta enpä ole ollut yhteiskunnan elättinä ja monet ovet aukeavat ahkeralle. Nyt hyvin tienaava, mieleistä työtä tekevä.
Onko 16 e/h sinusta liian kova palkkatoive työstä, johon on pätevä? On kouluttautunut, on työkokemusta useita vuosia, on fyysinen taitoa vaativa työ kyseessä. Monessa työpaikassa eivät halua maksaa kuin 11 e/h työnhakijalle, jolla on asuntolaina maksettavana ja lapsi(a) elätettävänä. Kukaan järkevä ihminen taas ei mene 11 eurolla töihin, jos oikeasti haluaa elää muuten kuin nälkäkurkena.
Onneksi on niitäkin yrityksiä, jotka ovat valmiita maksamaan jopa tuon 16 e/h. Se tuntuu toki todella pieneltä palkalta sellaisesta ihmisestä, joka on tottunut vähintään kolmosella alkavaan nettopalkkaan. Sellaisesta duunari voi vain haaveilla. Eikä se palkka siitä koskaan nouse, vaikka 40 vuotta sitä työtä tekisi. Ei auta uuteen yritykseen siirtyminen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 80-luvulla sait työn, kun kävelit sisälle firmaan. Olen 58v. ja sain nuorena kaikki työni vain kysymällä suoraan firmasta töitä. Oi aikoja.
Minä tein saman 10 vuotta sitten. Puolisoni teki saman 3 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisipa vaan nykyäänkin niin helppoa, että kävelisi vain suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään pääseekö töihin."
Se on juuri noin helppoa. Soitat yritykseen, sovit tapaamisen ja jätät hakemuksen henkilökohtaisesti. Soittelet perään.
Noin löydetään piilotyöpaikka. Aktiivinen ja motivoitunut palkataan ohi niiden tuhannen vetelyksen, jotka täyttää hakemuksia netissä työkkärin pakottamina.
Tytär teki noin viime viikolla ja nyt miettii, mihin kolmesta firmasta menee kesäinssiksi.
Mikä on kesäinssi?
Työharjoittelua tekevä insinööriopiskelija.
Siis parikymppinen opiskelija-kesätyttö, joka tekee halvalla ja määräaikaisesti firman juoksevia töitä, kun muut ovat lomalla.
Minulla on kolme alle kaksikymppistä sukulaista, joista jokainen on ollut vuoden sisällä monta viikkoa lähikaupoissa töissä. Reippaina nuorina kaksi heistä sai jatkoksi työtä koko kesäksi ja kolmas jahkailee vielä kahden myymälän väillä; hänelle olisi ollut tarjolla myös palkatonta työharjoittelua, mutta hän löysi palkallistakin.
Minä piruuttani ja tosissani otin yhteyttä noihin kolmeen ruokakauppaan ja kyselin reippaasti töitä; auto on ja voin tehdä yövuorojakin. Töitä ei ollut tarjota työhaluiselle viisikymppiselle maisterille. Syytä eivät kertoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 80-luvulla sait työn, kun kävelit sisälle firmaan. Olen 58v. ja sain nuorena kaikki työni vain kysymällä suoraan firmasta töitä. Oi aikoja.
Minä tein saman 10 vuotta sitten. Puolisoni teki saman 3 vuotta sitten.
Mitä töitä te teette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa paljon sellainen " yksikään virhe tai epäröinti tuhoaa kaiken!!!!"- ilmapiiri, joka tuntuu vallitsevan työnhaussa. Sitä oikeen lietsoo kaikki "tämä virhe saattaa romuttaa työhaastattelusi"-lehtijutut. Siis hemmetti sentään, onhan työhaastattelu tosi luonnoton sosiaalinen tilanne, mutta sitä ei vaan jotenkin myönnetä. Tuo hyvä tyyppi-kuvaus pitäisi kyllä kieltää lailla. Voiko joku avata, että mitä sillä oikeen konkreettisesti tarkoitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää kävelemästä suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään, pääseekö töihin?
Sanovat joka kerta että katso/hae netistä tms.
Joka kerta? Kuinka monta kertaa olet tehnyt näin? Oletko käynyt myös sellaisissa yrityksissä, joissa ei ole meneillään julkista rekryä?
Tota... toi neuvo ei oikeasti sovellu nykypäivään. Esim. meihdän firmaan ei voi eikä saa tulla sisälle noin vain kyselemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hain ihan harjoittelupaikkojakin vastavalmistuneena ktm:na. Ei tärpänneet nekään. Olisin ollut siis valmis tekemään työtä ihan ilmaiseksi! Hain myös paikkoihin, joiden lähtöpalkka oli 1800e/kk. Olis ollut ihan ok mulle. En päässyt edes haastatteluun. Että se siitä työnhakijoiden nirsoilusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää kävelemästä suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään, pääseekö töihin?
Sanovat joka kerta että katso/hae netistä tms.
Joka kerta? Kuinka monta kertaa olet tehnyt näin? Oletko käynyt myös sellaisissa yrityksissä, joissa ei ole meneillään julkista rekryä?
Kyllä niitä oli ainakin kymmeniä. Menin vain siksi koska äitini ei suostunut uskomaan etteivät tänä päivänä ota kysymällä toisinkuin hänen 80-luvun nuoruudessaan... hain siis lähinnä kesätöitä silloin.
Missä oli, missä ei... en tiennyt etukäteen oliko.
Yleensä niissä ei myöskään ole paikalla ketään joka tietää, yksikin kerran sanoin törkeästi että näyttääkö siltä että täällä olisi muita työntekijöitä kuin hän? Eli ei näköjään saisi edes kysyä kun hän on töissä yksin eli ei tarvita toista...
Mutta joo, ehkä tilanne voisi olla eri kun on koulutus ja/tai kokemusta. Noiden turhien käyntien jälkeen on vaan tullut haudattua koko idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hain ihan harjoittelupaikkojakin vastavalmistuneena ktm:na. Ei tärpänneet nekään. Olisin ollut siis valmis tekemään työtä ihan ilmaiseksi! Hain myös paikkoihin, joiden lähtöpalkka oli 1800e/kk. Olis ollut ihan ok mulle. En päässyt edes haastatteluun. Että se siitä työnhakijoiden nirsoilusta!
Harjoittelupaikat ovat yleensä opiskelijoille, ja moni voi uskoa tehtävään nähden ylikoulutetun viihtyvän ko. työssä vain vähän aikaa. Se voi antaa myös vähän epäluotettavan tai jotenkin oudon kuvan, jos roimasti alihinnoittelee itsensä suhteessa muihin, joilla vastaava koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ennen oman alani hyvää paikkaa tehnyt vaikka minkälaista työtä ja ei niin hyvällä palkalla, mutta enpä ole ollut yhteiskunnan elättinä ja monet ovet aukeavat ahkeralle.
Eivätkö ne sitten olleet ahkeria, jotka jäivät firman konkurssissa työttömäksi pitkän uran jälkeen 5-kymppisenä eikä kukaan enää halunnut palkata heitä?
Vierailija kirjoitti:
Työnhakijana olo on miljoona kertaa haastavampaa kuin töissä oleminen.
Niin on. Vihaan työtäni ja haluaisin uuden työpaikan, mutta en vaan jaksa alkaa väsätä hakemuksia muualle vaan mieluummin jään tänne kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen kannattaa kuvainnollisesti kävellä kiinnostavaan paikkaan ja kysyä töitä. Käytännössä kaivaa sopivan ihmisen yhteystiedot ja joko soittaa tai lähettää mailia. Kaikista firmoista, joihin olen ollut näin yhteydessä on irronnut vähintään haastattelukutsu ja usein työtarjous perään. Monesti yrityksessä on harkittu rekrytointia, mutta prosessi vie aikaa ja energiaa eli avointa rekrytointia saatetaan venyttää viime tippaan. Osa yrityksistä ei edes julkaise hakuilmoitusta muualla kuin omilla tiedotuskanavillaan, koska ne kiinnostuneet ja osaavat löytävät paikan ilman te-toimistoakin.
Tätä "kävele vain yritykseen sisään" -menetelmää kehuvat ihmiset eivät oikeastaan koskaan kerro, millaiseen yritykseen kävelivät, millaista työtä saivat ja missä vaiheessa työuraansa. Voisitko sinä kertoa alkajaisiksi omasi?
Voin kertoa oman kokemukseni. Kävelin mäkkäriin. Kävelin sinne vähän alle 30 vuotiaana, kyseisestä työstä työkokemusta omaavana + samalta alalta muutenkin + muualtakin. Kysyin onko tarve työvoimalle. Sain ravintolapäälliköltä hänen mailiosoitteensa johon pyysi laittamaan hakemuksen. Pääsin haastatteluun ja sain töitä. Työkokemustani ei laskettu mitenkään hyväkseni eli harjoittelijan palkalla 6kk ahertaminen edessä.
Silloin tuntiliksa oli 10,06e/h, harjoittelijan palkka tuosta 80% eli 8,048e. Otin työn silti vastaan ajatuksella ”no mä näytän niille”. Osasin käyttää kassakonetta heti. Osasin kaikki perusduunarin työt heti. Tein keskimäärin 50h työviikkoa. Tein jopa 9 päivän työputkia. Venyin ja paukuin joka suuntaan oman jaksamiseni äärirajoilla. Sain törkeän paljon hyvää asiakaspalautetta niin suullisesti kuin kirjallisesti. Mäkkäri kirjoitti taukotilan seinällä olevassa dokumentissa palkitsevansa niistä. No ei tullut palkintoja, ei yhtäkään.
Esimiehet tsemppaavat ”jatka samaan malliin”. Kun olin tuota osaamistani näyttänyt reilun parin kuukauden verran alipalkattuna pyysin perusteluineen palkankorotusta. Seuraavana päivänä erotettiin koeajalla syyllä ”työntekijä ei suoriutunut työtehtävistä työnantajan toivomalla tasolla”. Niin mikähän se taso mahtaa olla kun normaalisti kassakoneenkin käytön opettelussa menee parisenkin viikkoa ynnä muita virheitä sattuu jatkuvasti. Tein siellä myös muiden töitä jotka niitä mulle nakittivat. Ja nämä nakittelijat seisoskelivat jossain nurkkauksessa marttakerhoilemassa. Että mikä se toivottu taso mahtoi olla? Itselleni ei koskaan selvinnyt. Pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma lienee siinä, että liikaa koulutetaan ihmisiä muille kuin sote-aloille.
Ei sekään toimi, että pakotetaan tai edes ahkerasti houkutellaan ihmisiä sote-alalle. Se ei todellakaan sovi kaikille. Jos tässä maassa ei enää muita töitä ole kuin sote-hommia, niin eikö voitaisi laittaa jo pillit pussiin?
Kun avoimia paikkoja katselee, niin pulaa näyttäisi olevan sairaanhoitajista, sossutädeistä ja erityisopettajista. Kertoo oikeastaan kaiken Suomen tilasta; sairaita, köyhiä, moniongelmaisia ja häirikkölapsia riittää. Tosi surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että mitä enemmän hakemukseen panostaa, sitä huonommin pääsee haastatteluun. Siis on ollut näitä paikkoja jotka ehdottomasti haluaisin ja niihin laittamiani hakemuksia olen sitten hionut ja luetuttanut miehelläni. Olen oikein korostanut miten osaamistani voisin hyödyntää kyseisessä työssä jne. Ei haastattelukutsua.
Sitten nämä paikat, jotka "olisi ihan ok", mutta ei nyt niin harmittaisi vaikka en pääsisikään. Sinne pikaisesti kirjoitettu hakemus sen suuremmin miettimättä ja tadaa, haastattelukutsu.
Ehkä siitä liian yritteliäästi kirjoitetusta hakemuksesta sitten kuitenkin paistaa jonkinlainen epätoivo, en tiedä.
Itselläni tismalleen identtisiä kokemuksia! Täysin! Se on suorastaan käsittämätöntä, että silloin kun on oikeasti "sydänverellä" laatinut ainakin omasta mielestään nappiin menevän hakemuksen ja räätälöinyt kaikki detaljit, ei kuule työpaikasta mitään. Sen sijaan niissä tapauksissa missä on laittanut jopa hyvinkin ylimalkaisesti roiskaistun hakemuksen eikä pidätellyt hengitystään, silloin kyllä haastattelukutsuja satelee.
Tuo ilmiö on mielestäni aidosti mielenkiintoinen.
Jos rekrytoijat ovat samanlaisia kuin minä, ei ne jaksa lukea tarkkaan harkittuja selostuksia. Mitä lyhyempi virsi, sen parempi (toki osaamisen on tultava esille). Ihmisiä ne on jotka joutuu lukemaan monia hakemuksia. Monesti liian osaavan ja pätevän kuuloinen hakija kuulostaa pelottavalta. Miettikää ominaisuuksia mitä työnkuvassa tarvitaan ja painottakaa niitä, kaikki ylimääräinen jättäkää pois.
Itselläni tismalleen identtisiä kokemuksia! Täysin! Se on suorastaan käsittämätöntä, että silloin kun on oikeasti "sydänverellä" laatinut ainakin omasta mielestään nappiin menevän hakemuksen ja räätälöinyt kaikki detaljit, ei kuule työpaikasta mitään. Sen sijaan niissä tapauksissa missä on laittanut jopa hyvinkin ylimalkaisesti roiskaistun hakemuksen eikä pidätellyt hengitystään, silloin kyllä haastattelukutsuja satelee.
Tuo ilmiö on mielestäni aidosti mielenkiintoinen.