Työhakemusten kirjoittelu ja lähettämien on ärsyttävää

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että mitä enemmän hakemukseen panostaa, sitä huonommin pääsee haastatteluun. Siis on ollut näitä paikkoja jotka ehdottomasti haluaisin ja niihin laittamiani hakemuksia olen sitten hionut ja luetuttanut miehelläni. Olen oikein korostanut miten osaamistani voisin hyödyntää kyseisessä työssä jne. Ei haastattelukutsua.

Sitten nämä paikat, jotka "olisi ihan ok", mutta ei nyt niin harmittaisi vaikka en pääsisikään. Sinne pikaisesti kirjoitettu hakemus sen suuremmin miettimättä ja tadaa, haastattelukutsu.

Ehkä siitä liian yritteliäästi kirjoitetusta hakemuksesta sitten kuitenkin paistaa jonkinlainen epätoivo, en tiedä.

Tuosta epätoivon näkymisestä puhutaan jatkuvasti. En oikein ymmärrä, miksi epätoivo olisi työnhakijassa jotenkin niin negatiivinen seikka, että sen vuoksi hylättäisiin heti hakemuksen saavuttua. Luulisi, että epätoivoinen ihminen tekisi työtä lujemmin ja lojaalimmin kuin huolettomammat hakijat.

Osaisiko joku rekrytoijien ajattelumalleja ymmärtävä selventää? Miksi katsotaan pahasti työnhakijaa, joka aivan tosissaan haluaa paikan? Miksi pitäisi teeskennellä muuta?

Vierailija kirjoitti:

Töitä ei riitä kaikille Suomessa, joten katselkaa ulkomaita. Joku huonompikin työ kartuttaa kielitaitoa ja sitä kautta voi Suomessa aueta työpaikka.

Tässä kohtaa se pakkoruotsi nousee arvoon arvaamattomaan. 

Minun mieheni jäi työttömäksi ja oli kotona pari vuotta. Täyttelin hänen apunaan näitä helvetillisiä valikkohakemuspohjia aikani. Typerää edes hakea jotain työtä, johon haetaan rekryfirman kautta ja josta ei kerrota edes työpaikan nimeä saati tarkkaa toimenkuvaa, vaikka haastattelussa kysyisi! 

No, mies sitten kyllästyi täyttämään näitä turhia lomakkeita ja käymään turhissa haastatteluissa. Hän meni suoraan yhteen yritykseen ja kysyi, saisiko töitä. Saman tien palkattiin, ja hän on siellä nyt ollut pari vuotta jo.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se edes olisi paha jos tarvitsisi pistä vain hakemuskirje sekä CV, mutta kun ne kaikki tiedot pitää näpytellä yrityksen omaan hakukaavakkeeseen yksitellen ja lopuksi saattaa olla kohta "valinnainen: liitä CV ja hakemus". Kirjeen pystyy nopeasti tekemään valmiista pohjasta muutamia kohtia muuttamalla ja CV pysyy pitkään samana. Siihen tietojen näpyttelyyn päivämäärineen menee pitkään.

Itse en tee hakemuskirjeitä ollenkaan, etenkin tuollaisissa lomakkeissa joissa on kysymykset jo valmiina. Ne ja CV kertovat yhdessä kyllä ihan tarpeeksi. Haastattelukutsuja on tippunut tuolla menetelmällä ihan kiitettävästi.

Itse olen jo 57v. ja en enää edes etsi töitä. Olen niin kyllästynyt tähän touhuun. Haluan eläkkeelle, pois tästä systeemistä. Te-toimisto joskus lähettää jonkun pakkohakemuksen, johon laitan valmiin pohjan. Joskus oli vielä intoa, nykyään ei enää.

Mikä estää kävelemästä suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään, pääseekö töihin?

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää kävelemästä suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään, pääseekö töihin?

Sanovat joka kerta että katso/hae netistä tms.

Lopettakaa jo tuo työpaikkoja ei riitä jauhanta!!!! Palkkavaatimukset ovat täysin irtautuneet todellisuudesta. Tajuatteko mikä meidän korkeastikoulutettujenkin lähtöpaikka on?? Hyvin matalat useilla aloilla, mutta fiksut ihmiset hankkivat kokemusta ja palkka nousee ajan myötä. Nyt huudellaan kotisohvalta etten lähde alta kahden tonnin, jopa kolmen tonnin tekemään tuota, mihin ei edes vaadita koulutusta. Herätkää nyt unestanne!!!

Olen itse ennen oman alani hyvää paikkaa tehnyt vaikka minkälaista työtä ja ei niin hyvällä palkalla, mutta enpä ole ollut yhteiskunnan elättinä ja monet ovet aukeavat ahkeralle. Nyt hyvin tienaava, mieleistä työtä tekevä.

Kaikista pahinta on se, kun löytää jonkun tosi kivan ja itselleen sopivan oloisen työn ja jotenkin näkee jo itsensä kyseisessä työssä, vastaahan työnkuva sellaista josta jo omaa kokemusta eli mahdollisuudet voi olla hyvät. En tiedä pysyykö teillä muilla paremmin jalat maassa, mutta minä alan helposti haaveilla, jos paikka ja työ kuulostaa just siltä mitä haluan.

Viimeisin tällainen kunnon haavemaailmassa elo oli keväällä. Näin ilmoituksen työkkärin sivuilla ja luin sen miehellenikin, kun oli niin kiinnostava, ja olimme molemmat sitä mieltä että tuo! Olipa anoppikin bongannut saman ilmoituksen lehdestä ja oikein ympyröinyt, koska oli hänenkin mielestään juuri minulle sopiva duuni. :D Kyseinen työ olisi ollut erään toimintakeskuksen infossa, juuri samanlaisessa paikassa jossa olin aiemmin ollut ja työnkuva oli osittain myös aivan sama. No, tästä tosiaan intoilivat muutkin kuin minä ja kun soitin ko. paikkaan kysyäkseni rekryaikataulusta, niin tämä yhteyshenkilö kertoi muistavansa hakemukseni, jota minä ja taustajoukkoni pidettiin hyvänä merkkinä - ei siis ehkä ihan huono hakemus sitten.

Eipä tullut sitä kutsua haastatteluun. En ollut pitkään aikaan ollut niin pettynyt ja sen jälkeen olen yrittänyt pitää haaveiluni kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pahinta on se, kun löytää jonkun tosi kivan ja itselleen sopivan oloisen työn ja jotenkin näkee jo itsensä kyseisessä työssä, vastaahan työnkuva sellaista josta jo omaa kokemusta eli mahdollisuudet voi olla hyvät. En tiedä pysyykö teillä muilla paremmin jalat maassa, mutta minä alan helposti haaveilla, jos paikka ja työ kuulostaa just siltä mitä haluan.

Viimeisin tällainen kunnon haavemaailmassa elo oli keväällä. Näin ilmoituksen työkkärin sivuilla ja luin sen miehellenikin, kun oli niin kiinnostava, ja olimme molemmat sitä mieltä että tuo! Olipa anoppikin bongannut saman ilmoituksen lehdestä ja oikein ympyröinyt, koska oli hänenkin mielestään juuri minulle sopiva duuni. :D Kyseinen työ olisi ollut erään toimintakeskuksen infossa, juuri samanlaisessa paikassa jossa olin aiemmin ollut ja työnkuva oli osittain myös aivan sama. No, tästä tosiaan intoilivat muutkin kuin minä ja kun soitin ko. paikkaan kysyäkseni rekryaikataulusta, niin tämä yhteyshenkilö kertoi muistavansa hakemukseni, jota minä ja taustajoukkoni pidettiin hyvänä merkkinä - ei siis ehkä ihan huono hakemus sitten.

Eipä tullut sitä kutsua haastatteluun. En ollut pitkään aikaan ollut niin pettynyt ja sen jälkeen olen yrittänyt pitää haaveiluni kurissa.

Joo !! Vihaan sitä kun näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo tuo työpaikkoja ei riitä jauhanta!!!! Palkkavaatimukset ovat täysin irtautuneet todellisuudesta. Tajuatteko mikä meidän korkeastikoulutettujenkin lähtöpaikka on?? Hyvin matalat useilla aloilla, mutta fiksut ihmiset hankkivat kokemusta ja palkka nousee ajan myötä. Nyt huudellaan kotisohvalta etten lähde alta kahden tonnin, jopa kolmen tonnin tekemään tuota, mihin ei edes vaadita koulutusta. Herätkää nyt unestanne!!!

Olen itse ennen oman alani hyvää paikkaa tehnyt vaikka minkälaista työtä ja ei niin hyvällä palkalla, mutta enpä ole ollut yhteiskunnan elättinä ja monet ovet aukeavat ahkeralle. Nyt hyvin tienaava, mieleistä työtä tekevä.

Miltäpä sinusta, kirkujasta, tuntuisi, kun nyt menettäisit hyväpalkkaisen, mieleisen työsi ja joutuisit lähtemään lehtien varhaisjakeluun puolentoista tonnin kuukausipalkalla? Tekisitkö sitä työtä iloisesti vihellellen viimeiset toistakymmentä vuotta eläkkeeseen saakka? Äläkä viitsi valehdella edes itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo tuo työpaikkoja ei riitä jauhanta!!!! Palkkavaatimukset ovat täysin irtautuneet todellisuudesta. Tajuatteko mikä meidän korkeastikoulutettujenkin lähtöpaikka on?? Hyvin matalat useilla aloilla, mutta fiksut ihmiset hankkivat kokemusta ja palkka nousee ajan myötä. Nyt huudellaan kotisohvalta etten lähde alta kahden tonnin, jopa kolmen tonnin tekemään tuota, mihin ei edes vaadita koulutusta. Herätkää nyt unestanne!!!

Olen itse ennen oman alani hyvää paikkaa tehnyt vaikka minkälaista työtä ja ei niin hyvällä palkalla, mutta enpä ole ollut yhteiskunnan elättinä ja monet ovet aukeavat ahkeralle. Nyt hyvin tienaava, mieleistä työtä tekevä.

Miltäpä sinusta, kirkujasta, tuntuisi, kun nyt menettäisit hyväpalkkaisen, mieleisen työsi ja joutuisit lähtemään lehtien varhaisjakeluun puolentoista tonnin kuukausipalkalla? Tekisitkö sitä työtä iloisesti vihellellen viimeiset toistakymmentä vuotta eläkkeeseen saakka? Äläkä viitsi valehdella edes itsellesi.

Kirkujasta 🤣

"Olisipa vaan nykyäänkin niin helppoa, että kävelisi vain suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään pääseekö töihin."

Se on juuri noin helppoa. Soitat yritykseen, sovit tapaamisen ja jätät hakemuksen henkilökohtaisesti. Soittelet perään.

Noin löydetään piilotyöpaikka. Aktiivinen ja motivoitunut palkataan ohi niiden tuhannen vetelyksen, jotka täyttää hakemuksia netissä työkkärin pakottamina.

Tytär teki noin viime viikolla ja nyt miettii, mihin kolmesta firmasta menee kesäinssiksi.

Vierailija kirjoitti:

"Olisipa vaan nykyäänkin niin helppoa, että kävelisi vain suoraan kiinnostavalle firmalle kysymään pääseekö töihin."

Se on juuri noin helppoa. Soitat yritykseen, sovit tapaamisen ja jätät hakemuksen henkilökohtaisesti. Soittelet perään.

Noin löydetään piilotyöpaikka. Aktiivinen ja motivoitunut palkataan ohi niiden tuhannen vetelyksen, jotka täyttää hakemuksia netissä työkkärin pakottamina.

Tytär teki noin viime viikolla ja nyt miettii, mihin kolmesta firmasta menee kesäinssiksi.

Mikä on kesäinssi?

Edelleen kannattaa kuvainnollisesti kävellä kiinnostavaan paikkaan ja kysyä töitä. Käytännössä kaivaa sopivan ihmisen yhteystiedot ja joko soittaa tai lähettää mailia. Kaikista firmoista, joihin olen ollut näin yhteydessä on irronnut vähintään haastattelukutsu ja usein työtarjous perään. Monesti yrityksessä on harkittu rekrytointia, mutta prosessi vie aikaa ja energiaa eli avointa rekrytointia saatetaan venyttää viime tippaan. Osa yrityksistä ei edes julkaise hakuilmoitusta muualla kuin omilla tiedotuskanavillaan, koska ne kiinnostuneet ja osaavat löytävät paikan ilman te-toimistoakin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kannattaa kuvainnollisesti kävellä kiinnostavaan paikkaan ja kysyä töitä. Käytännössä kaivaa sopivan ihmisen yhteystiedot ja joko soittaa tai lähettää mailia. Kaikista firmoista, joihin olen ollut näin yhteydessä on irronnut vähintään haastattelukutsu ja usein työtarjous perään. Monesti yrityksessä on harkittu rekrytointia, mutta prosessi vie aikaa ja energiaa eli avointa rekrytointia saatetaan venyttää viime tippaan. Osa yrityksistä ei edes julkaise hakuilmoitusta muualla kuin omilla tiedotuskanavillaan, koska ne kiinnostuneet ja osaavat löytävät paikan ilman te-toimistoakin.

Tätä "kävele vain yritykseen sisään" -menetelmää kehuvat ihmiset eivät oikeastaan koskaan kerro, millaiseen yritykseen kävelivät, millaista työtä saivat ja missä vaiheessa työuraansa. Voisitko sinä kertoa alkajaisiksi omasi?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lienee siinä, että liikaa koulutetaan ihmisiä muille kuin sote-aloille.

Ei sekään toimi, että pakotetaan tai edes ahkerasti houkutellaan ihmisiä sote-alalle. Se ei todellakaan sovi kaikille. Jos tässä maassa ei enää muita töitä ole kuin sote-hommia, niin eikö voitaisi laittaa jo pillit pussiin? 

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kannattaa kuvainnollisesti kävellä kiinnostavaan paikkaan ja kysyä töitä. Käytännössä kaivaa sopivan ihmisen yhteystiedot ja joko soittaa tai lähettää mailia. Kaikista firmoista, joihin olen ollut näin yhteydessä on irronnut vähintään haastattelukutsu ja usein työtarjous perään. Monesti yrityksessä on harkittu rekrytointia, mutta prosessi vie aikaa ja energiaa eli avointa rekrytointia saatetaan venyttää viime tippaan. Osa yrityksistä ei edes julkaise hakuilmoitusta muualla kuin omilla tiedotuskanavillaan, koska ne kiinnostuneet ja osaavat löytävät paikan ilman te-toimistoakin.

Minä yritin tuota, mutta kokemukset eivät olleet yhtään samanlaisia. Yleinen kommentti oli, että "me laitamme sitten paikan hakuun, kun tarvetta on", tai täydellinen hiljaisuus.  

Vierailija kirjoitti:

Typerää edes hakea jotain työtä, johon haetaan rekryfirman kautta ja josta ei kerrota edes työpaikan nimeä saati tarkkaa toimenkuvaa, vaikka haastattelussa kysyisi! 

Sanopa muuta. Ja silti vaaditaan, että työhakemus pitäisi räätälöidä yksilöllisesti jokaista työtä varten ja oma innostus pitää näkyä. Haloo! Miten nuo voi toteutua, jos ei tiedä edes, minne edes on hakemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tytär teki noin viime viikolla ja nyt miettii, mihin kolmesta firmasta menee kesäinssiksi.

Nuoret saa kesätöitä huomattavasti helpommin kuin 40+ -ikäiset. Olen useasti jo kertonut täällä, kuinka oma sukulaistyttö sai päähänsä hakea opiskeluiden aikana kauppaan töihin. Hänen ei tarvinnut suunnilleen kuin ajatella sitä, niin tärppäsi. Minä en nelikymppisenä päässyt edes haastatteluun, vaikka yritin useasti. 

Eipä silti, hyvähän se on, jos nuoret pääsevät.