Sinä, joka kouluaikana olit kovin ujo - mitä sinusta tuli?

Asiantuntijatehtävissä minäkin, kaksi korkeakoulututkintoa plakkarissa. Olen työssäni tosi hyvä, mikä on tuonut itseluottamusta olla siinä vielä parempi. Todellakin tiedän mitä olen tekemässä ja helposti kerron siitä isoillekin yleisöille.

Nykyään viihdyn myös muunlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaaliset taidot ovat nimenomaan taitoja, niitä voi harjoitella ja opetella. Ja kun ne alkavat sujua, positiivisista kokemuksista saatu itsevarmuus parantaa aina seuraavia suorituksia.

Mielestäni ujous on pelkkä negatiivinen kierre.

Esimiehenä sote:ssa. Nykyään nautin esiintymisestä, mutta pitkä on ollut tie.

FT, asiantuntijatehtävissä. En vieläkään pidä massatilaisuuksissa puhumisesta, mutta kyllä siihenkin tottuu. Ja introverttina taidan antaa edelleen aika ujon kuvan itsestäni, mutta pahimmasta lapauusaikaisesta lukkoonmenemisestä ihmisten seurassa olen onneksi päässyt jo yli.

Olin lapsena todella ujo, mutta vähitellen pääsin kuorestani. Lukiossa sujui jo esim. esitelmien pito ihan hyvin, samoin uusien ihmisten kanssa juttelu, ainakin jos se oli välttämätöntä. Kaikkein aktiivisin ekstrovertti en ole missään nimessä, mutta selviän sosiaalista tilanteista ihan hyvin.

Harrastan musiikkia ja esiinnyin jo koululaisena jonkin verran. Aluksi se oli kamalaa, vähitellen helpottui. Musiikillinen esiintyminen jännittää yhä, mutta harjoittelu ja tilanteisiin altistuminen auttaa.

Työn kannalta minusta tuli lopulta opettaja eli työkseni "esiinnyn" kaiket päivät. Olen keikkaillut laulajanakin vähän, tosin sen lopulta jätin osittain jännityksen kuormittavuuden vuoksi. Rakastan laulamista, mutta en tarpeeksi. Sen rinnalla puhetyöläisyys ei tunnu missään, en jännitä minkäänlaisia puhetilaisuuksia. Kukaan työkavereistani ei uskoisi, jos kertoisin ujosta taustastani heille.

Olen ollut siivoojana ja keittiöapulaisena.

Pelkään edelleen sosiaalisia tilanteita 35-vuotiaana, mutta en yhtä pahasti kuin nuorena. Tavallaan koen alisuoriutuvani, koska minusta olisi ollut muuhunkin. Olin hyvä koulussa ja minulla oli suunnitelmissa yliopisto-opinnot. Kärsin lukioiässä vaikeasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta, joten jatko-opiskelut jäivät. Nyt tuntuu liian myöhäiseltä. Kohtaan usein ihmisiä, jotka olettavat ammatissani olevien pärjänneen koulussa huonosti ja olevan jotenkin tyhmiä.

Kiusattu työelämästä syrjäytynyt ihminen.

Asiakaspalvelutehtävissä jo 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut siivoojana ja keittiöapulaisena.

Pelkään edelleen sosiaalisia tilanteita 35-vuotiaana, mutta en yhtä pahasti kuin nuorena. Tavallaan koen alisuoriutuvani, koska minusta olisi ollut muuhunkin. Olin hyvä koulussa ja minulla oli suunnitelmissa yliopisto-opinnot. Kärsin lukioiässä vaikeasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta, joten jatko-opiskelut jäivät. Nyt tuntuu liian myöhäiseltä. Kohtaan usein ihmisiä, jotka olettavat ammatissani olevien pärjänneen koulussa huonosti ja olevan jotenkin tyhmiä.

Harmillista.

Erityisopettaja yläasteella. Viihdyn erinomaisesti ja pidän oppilaistani.

Kehitys- ja projektipäällikkö. Ujous lähti kun ammatillinen osaaminen ja itsetunto kasvoi.

Syrjäytynyt juoppo... 

N30

Vierailija kirjoitti:

Olin kouluaikana hirveän ujo, mutta tätä kesti yli kolmikymppikseksi. Siirryin asiantuntijatehtäviin ja kauhistukseni siihen kuului esiintymistä. Siihen tottui ja nykyään en jännitä enää. Pystyn esiintymään sujuvasti isollekin yleisölle. Tätä en olisi ikinä uskonut.

Sama. Olen nykyisin johtava psykologi. Paljon esiintymistä, "hienoillekin" ihmisille (joita ennen erityisesti pelkäsin, siis esim. korkeassa asemassa olevat).

Vedän säännöllisesti myös ryhmiä sosiaalisista peloista kärsiville ja minulla on superujoja asiakkaita.

Moni sanoo, että en ollut oikeasti ujo, kun olen pystynyt harjoittelun myötä rohkaistumaan. Kyllä olin. En ala-asteella puhunut koulussa käytännössä mitään. Yliopistoaikaan osallistuin jännittäjien ryhmään, mistä oli paljon hyötyä.

Koen edelleen olevani sisimmiltäni ujo. Siitä ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Ulkopuoliset eivät kuulemma ikinä uskoisi, että koen olevani ujo.

Kaikenlaista olen tehnyt, en ole enää vuosiin ollut se ujoin tai hiljaisin. Suunnittelijatehtävät, jotka vaativat esiintymistä ja asiakkaat olivat pääosin ulkomailta olivat hieman liikaa. Tosin muukaan elämä ei ollut silloin tasapainossa. Vaihdoin työpaikkaa koska ko työ vei enemmän voimavaroja kuin se toi.

Nykyään olen toimihenkilö ja suurimman osan päivästä puhelimessa. En enää ajattele olevani ujo.

Ihan onnellinen, sosiaalinen, työssäkäyvä ja rakastavassa parisuhteessa elävä aikuinen. Introvertti olen tosin yhä.

Minusta ei ole tullut ainakaan vielä yhtään mitään. Olin aina melko ujo, mutta kiusaaminen vei loputkin ja nyt en enää oikein pärjää ihmisten kanssa ja mietin, että monessa ammatissa pitäisi pärjätä ja hyvin, joten melkoinen ongelma. Vielä se ongelmani etten ole ihminen joka pääsee helposti opiskelemaan ja sen takia en varmaan pääse sinne minne tahtoisin ja kokeiltu on jo pari kertaa.

Olin kouluaikana ujo, mutta rohkaistuin lähikaupan myyjän hommissa. Nykyään osaan aika hyvin small talkia ja pärjään ihmisten seurassa. Tykkään jopa jutustella puolitutuille. Menin hoitoalalle.

Vastaan erään tietämäni naisen puolesta: erotiikkataiteilija

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut siivoojana ja keittiöapulaisena.

Pelkään edelleen sosiaalisia tilanteita 35-vuotiaana, mutta en yhtä pahasti kuin nuorena. Tavallaan koen alisuoriutuvani, koska minusta olisi ollut muuhunkin. Olin hyvä koulussa ja minulla oli suunnitelmissa yliopisto-opinnot. Kärsin lukioiässä vaikeasta paniikkihäiriöstä ja masennuksesta, joten jatko-opiskelut jäivät. Nyt tuntuu liian myöhäiseltä. Kohtaan usein ihmisiä, jotka olettavat ammatissani olevien pärjänneen koulussa huonosti ja olevan jotenkin tyhmiä.

Vähän samanlainen tarina minullakin, vaikka olenkin nuorempi. Tiedän, että minusta olisi johonkin paljon "suurempaankin", mutta pelot ja jännitys ihmisten kanssa vaikeuttavat elämää. Minulla niin ikäviä kokemuksia ihmisistä, että sillä varmaan suuri vaikutus ja olen tullut vielä aremmaksi. Itselläkin elämä pysähtyi lukion jälkeen ja en enää ole päässyt eteenpäin. 

Minusta tuli ujoutensa hyväksynyt aikuinen, joka tosin hyväksymisen kautta on jo vähemmän ujo. Koulutukseltani olen maisteri, mutta tällä hetkellä suorittavassa asiakaspalvelu työssä.. Unelma-ammattini olisi tutkija tai kirjailija.

Kauhean ujo syrjään vetäytyvät introvertti.