Millaista on olla 10/10 ulkonäöltä ja liikkua julkisilla paikoilla :(

Nainen valittaa miesten antamasta huomiosta ja samalla itse pitää koko ajan huolen siitä että on viimeisen päälle kaunistautunut. Onkohan tässä kuitenkin kyse vain siitä että nainen tykkää kun saa huomiota mutta ei kehtaa sanoa sitä ääneen, vaan imarreltu olo naamioidaan loukkaantumiseksi?

Samaiset naiset jos yhtäkkiä olisivatkin asemassa jossa huomio loppuisi tyystin voisi olla sekin aika järkyttävää. Miksi kukaan kaunistautuisi, jos olisi ihmisille näkymätön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?

Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.

Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.

Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?

Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?

Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.

Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.

Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.

Olen ehkä sitten naispuolinen kilttis, mutta vaikea olla olematta kun on aina kuullut moitteita ulkonäöstään. Tai no, oli minulla n 20 vuotiaana lyhyehkö ajanjakso jolloin jotkut kehuivat kauniit i, mutta sen jälkeen on tullut lähinnä arvostelua siitä milloin mikäkin paikka repsottaa, jos siis edes mitään huomiota on kiinnitetty. Baarissa ei ole kukaan koskaan lähestynyt. Sen sijaan olen katsonut useita kertoja vierestä kun miehet tuijottaa kavereitani kuin lehmät uutta porttia. Ja sitten ne kaverit valittaa naama loistaen kuinka miehet on "iilimatoja". Please.

Löysin netistä kirjeen jonka Armi Kuusela oli saanut joltain kateellisen kitkerältä Kuopion emännältä:

Voi voi sinua tyttöraukkaa mihin oletkaan lähtenyt luulleen saavuttavasi maailmassa jotain, mutta lopulta sinä päädyt vuokrayksiöön yksinään...(tätä paskaa jatkui pari sivua),

Eipä ihme että filippiiniläisherra pelasti Armin. Eikä muuttanut ikinä Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneudesta on valtavasti hyötyä. Ihmettelen vain näitä kokemuksia sikäli, että olen viettänyt paljon aikaa ulkomailla useammassakin maanosassa, ja muuhun maailmaan verrattuna Suomessa annetaan kyllä kadulla olla rauhassa. Varsinkin Latinalaisessa Amerikassa kulttuuri on täysin toista, avoin kommentointi, viheltely ja flirttailu on todella yleistä. Yhdysvalloissakin on normaalia kommentoida vieraiden ihmisten ulkonäköä.

Suomessa miehet ovat siihen verrattuna todella arkoja ja kohteliaita, täällä on hiljaista ja rauhallista.

Se riippuu täysin siitä osaako hyödyntää. Yksi ominaisuus muiden joukossa. Jos on hyvä kielissä mutta ei ikinä opiskele kieliä onko siitä varsinaisesti hyötyä? Tai vaikka opiskelisi mutta ei usko riitä omiin taitoihin sama tulos. Yhden ominaisuuden korostaminen automaattisena hyötynä on aika suppeakatseista. Ulkonäöstä voi olla hyötyä tai voi myös olla haittaa, koska on ominaisuus jonka myös muut huomaavat, toisin kuin kielipäässä. Nykyään myös ulkonäön saa ostettua, en antaisi kamalasti painoarvoa sille. Siisti olemus ja terveys joka näkyy myös ulos auttaa urassa, sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä universaalin symmetrian ns.kauneusihanteiden kanssa.

Alempi taas ei pidä paikkaansa, jos pitäisi ei suomessa tapahtuisi ahdisteluja.

En tiedä miksi edes jaksan näihin vastata, laitetaan tylsyyden piikkiin. Tuntuu kuitenkin olevan ikuisuus aihe av.llä elätäänhän pinnallisuuden aikakautta.

No kauneutta ei tarvitse itse osata hyödyntää juuri siksi että se näkyy uloskinpäin. Muut hyödyntävät sen sinun puolestasi. Ja ei kauneutta voi ostaa, esim pituutta, ei voi lisätä eikä kauneuskirurgia ole niin kehittynyttä että sillä saisi luonnollisen näköisesti korkeat poskipäät, suuret silmät, sievän nenän jne jne. Ja ikään ei auta kirurgia myöskään.

Koska se näkyy ulos olet altis että muut yrittävät hyödyntää, ymmärrätkö? Ei se mene nin että kauniille ihmiselle tipahtelee taivaasta lahjoja, punainen matto lasketaan joka askelmalle ja kaikki mihin kosket muuttuu kullaksi. Meillä on tosi paljon historiassakin kauniita ihmisiä jotka vetivät ehkäpä juuri kauneutensa takia puoleensa ikäviä ihmisiä. Kyllä jokaisen pitää osata hyödyntää omat ominaisuudet jos haluaa pärjätä elämässä ja jokaisessa ominaisuudessa on positiivinen ja negatiivinen puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä, ettei kauniin ihmisen ongelmia oteta todesta. Vannon, että olisin mieluummin tavis kuin kauniina pidetty. Olisi ihanaa olla rauhassa, sulautua tapettiin. Ylenmääräinen huomio ei ole kivaa, se on PELOTTAVAA! Toivon todella, että te epäilijät, kadehtijat tai ketä lienettekään, saisitte itse kokea saman, ja tulisitte sitten kertomaan, oliko kivaa. (Ja tiedoksi vielä, en ole edes koskaan käyttänyt meikkiä enkä pukeudu paljastavasti - eli kaikkeni olen tehnyt, eikä se auta kun geenit on mitä on.)

Ai mieluummin et saisi ikinä yhdeltäkään mieheltä mitään huomiota vaan olisit lopun ikää sinkku? En usko.

Vierailija kirjoitti:

Löysin netistä kirjeen jonka Armi Kuusela oli saanut joltain kateellisen kitkerältä Kuopion emännältä:

Voi voi sinua tyttöraukkaa mihin oletkaan lähtenyt luulleen saavuttavasi maailmassa jotain, mutta lopulta sinä päädyt vuokrayksiöön yksinään...(tätä paskaa jatkui pari sivua),

Eipä ihme että filippiiniläisherra pelasti Armin. Eikä muuttanut ikinä Suomeen.

Niin, tuli mies ja pelasti. Koska tyttö oli kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Nainen valittaa miesten antamasta huomiosta ja samalla itse pitää koko ajan huolen siitä että on viimeisen päälle kaunistautunut. Onkohan tässä kuitenkin kyse vain siitä että nainen tykkää kun saa huomiota mutta ei kehtaa sanoa sitä ääneen, vaan imarreltu olo naamioidaan loukkaantumiseksi?

Samaiset naiset jos yhtäkkiä olisivatkin asemassa jossa huomio loppuisi tyystin voisi olla sekin aika järkyttävää. Miksi kukaan kaunistautuisi, jos olisi ihmisille näkymätön?

Kai sillä nyt on väliä millaista huomiota saa osakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin netistä kirjeen jonka Armi Kuusela oli saanut joltain kateellisen kitkerältä Kuopion emännältä:

Voi voi sinua tyttöraukkaa mihin oletkaan lähtenyt luulleen saavuttavasi maailmassa jotain, mutta lopulta sinä päädyt vuokrayksiöön yksinään...(tätä paskaa jatkui pari sivua),

Eipä ihme että filippiiniläisherra pelasti Armin. Eikä muuttanut ikinä Suomeen.

Niin, tuli mies ja pelasti. Koska tyttö oli kaunis.

Mutta koki miesten ja naisten puolelta myös törkyä koska oli kaunis.

Minä en ihan ymmärrä miksi ulkonäköään puunaavat ovat aina kovaan ääneen valittamassa saamastaan huomiosta. Ymmärtäisin paremmin jos joku älyään kehittävä, neutraaleihin vaatteisiin pukeutunut ja meikkiä käyttämätön luonnonkaunis nainen ei pitäisi siitä, että hänet noteerataan seksiobjektina.

Jos et halua että sinut huomataan, älä tee itsestäsi elävää barbie-nukkea.

Minä väitän että suurin osa näistä nukkenaisista sisimmässään nauttii huomiosta, mutta jos he myöntäisivät sen, muiden illuusio saavuttamattomasta mystisestä kaunottaresta särkyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin netistä kirjeen jonka Armi Kuusela oli saanut joltain kateellisen kitkerältä Kuopion emännältä:

Voi voi sinua tyttöraukkaa mihin oletkaan lähtenyt luulleen saavuttavasi maailmassa jotain, mutta lopulta sinä päädyt vuokrayksiöön yksinään...(tätä paskaa jatkui pari sivua),

Eipä ihme että filippiiniläisherra pelasti Armin. Eikä muuttanut ikinä Suomeen.

Niin, tuli mies ja pelasti. Koska tyttö oli kaunis.

Mutta koki miesten ja naisten puolelta myös törkyä koska oli kaunis.

Se on silti parempi kuin se ettei saisi mitään huomiota. Kauneudestaan valittajat voisi myöntää edes tämän. Että on ikävää kun muutkin kuin Chris Hemworth lähestyy, mutta vielä ikävämpää olisi jos ei lähestyisi kukaan.

Kyllähän Kirsi Salokin sanoi saavansa päivittäin kehuja kauneudestaan jne Kolumbiassako se olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän Kirsi Salokin sanoi saavansa päivittäin kehuja kauneudestaan jne Kolumbiassako se olikaan.

Juu, se oli hänelle pelkästään positiivinen juttu. Toivoi Suomeen samanlaista meininkiä.

No en nyt väitä olevani mikään 10, mutta ehkä keskivertoa kauniimpi. Vanhat ja vähän nuoremmatkin ukot kyttää kaupan käytävillä ja jää möllöttämään. Tämän takia mulla on tapana etten katsele yhtään ketään kun käyn kaupassa enkä sen vuoksi aina huomaa tuttujakaan kun paahdan menemään. Ja tästä seurauksena on se että näytän varmasti tosi ylimieliseltä!

Yksi asia ihmetyttää näissä tapauksissa.

Jos se kauniina oleminen aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja ikäviä tilanteita, mikä siinä sitten houkuttaa tehdä kaikkensa sellaisen houkuttelevan ulkonäön eteen? Voisiko joku vastata tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin netistä kirjeen jonka Armi Kuusela oli saanut joltain kateellisen kitkerältä Kuopion emännältä:

Voi voi sinua tyttöraukkaa mihin oletkaan lähtenyt luulleen saavuttavasi maailmassa jotain, mutta lopulta sinä päädyt vuokrayksiöön yksinään...(tätä paskaa jatkui pari sivua),

Eipä ihme että filippiiniläisherra pelasti Armin. Eikä muuttanut ikinä Suomeen.

Niin, tuli mies ja pelasti. Koska tyttö oli kaunis.

Mutta koki miesten ja naisten puolelta myös törkyä koska oli kaunis.

Se on silti parempi kuin se ettei saisi mitään huomiota. Kauneudestaan valittajat voisi myöntää edes tämän. Että on ikävää kun muutkin kuin Chris Hemworth lähestyy, mutta vielä ikävämpää olisi jos ei lähestyisi kukaan.

Vai niin että jos nuorta komeaa miestä käy pikkujoulussa muutamakin firman puuma lähentelemässä ja kahvihuoneessa heitetään härskiä läppää, niin toteat että äläpä laittaudu, treenaa vähemmän älä laitata itseäsi noin, kasvata parta ja tukkaa, mitä laitat itsesi komeaksi? Näinkö? Kaksinaismoralismi palstalaiset hyvät. Ei tuota nuorta miestä varmasti haittaa jos asiallisesti kohdellaan mutta tuntuisiko sitten mukavalta kun vanhemmat naiset heittävät rivouksia ja törkyä varmasti kokisi sen ahdistavana, tuo käytös on vain yleisempää miehiltä ja naiset edelleen opettavat muita naisia kestämään kaiken syyllistäen naista miesten toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?

Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.

Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.

Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?

Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?

Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.

Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.

Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.

Minä vastaan nyt täältä ulkopuolelta... Olen lähes 50v. nainen.

Tiedätkö mitä? Minulle ei tapahdu yhtään mitään missään. Minua ei kukaan huomioi millään tavalla. Ei tapahdu koskaan mitään kohtaamisia. Olen jo alkanut epäilemään, että en ole oikeasti olemassakaan, vaan elän jossain toisessa todellisuudessa ja minä näen muut ihmiset, mutta he eivät näe minua.

Ainoastaan työpaikalla keskustelen työkavereiden kanssa (vai keskustelenko sittenkään...), mutta kun liikun tuolla muualla, niin olen ihan näkymätön muille.

Minulle on ihan vieras ajatus, että joku mies osoittaisi positiivista tai negatiivista huomiota, koska sellaista ei todellakaan ole koskaan tapahtunut, eikä varmasti koskaan tule tapahtumaankaan. No en tietenkään halua mitään ahdistelua yms., mutta olisihan se kiva, että joku joskus katsoisi kiinnostuneena ja vaikka pyytäisi kahville... 

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia ihmetyttää näissä tapauksissa.

Jos se kauniina oleminen aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja ikäviä tilanteita, mikä siinä sitten houkuttaa tehdä kaikkensa sellaisen houkuttelevan ulkonäön eteen? Voisiko joku vastata tähän?

Minkä kaikkensa?

Ko tytöllä oli hyvin vähän meikkiä ja jos ei täysin, niin melkein hiukset luonnontilassa.

Meinaatko että ihmisen tulisi ajatella ennemmin sitä mitä muut ajattelevat, kuin olla oma itsensä.

Kiusattuna tiedän miltä sellainen tuntuu ja siihen ei pitäisi kenenkään ryhtyä!

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia ihmetyttää näissä tapauksissa.

Jos se kauniina oleminen aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja ikäviä tilanteita, mikä siinä sitten houkuttaa tehdä kaikkensa sellaisen houkuttelevan ulkonäön eteen? Voisiko joku vastata tähän?

Kyllä minä haluan näyttää hyvältä ja huolitellulta, mutta tarkoittaako se silloin sitä että minua saa ahdistella? Pitäisikö minun hillitä omaa ulkonäköäni ja jättää hiukset harjaamatta, koska ihmisillä ei ole muuten käytöstapoja? Tottakai on kiva näyttää hyvältä ja mukavaa että ihmiset ajattelee niin, mutta ahdistelu ja tuijottaminen on asia erikseen!

Onko tää samaa kastia  ku samanaikaisesti tavisnaiset valittavat että mennessään lähikauppaan verkkareissa pipo silmillä ja ilman meikkejä, niin miehet parveilevat ympärillä?

Naisen logiikkaa:

Naiset meikkaa ja kaunistautuu vain itseään varten.

Meikkaamattomana nainen tuntee itsensä rumaksi eikä näin ollen voi lähteä ihmisten ilmoille sen näköisenä, koska sitten muut eivät näe häntä kauniina.

Sitten kun on viimeisen päälle puunattu naama kauniiksi lähdetään ulos ja odotetaan että taas joku varmaan lähestyy, huoh. Ja jos kukaan ei lähesty niin mietitään että tulikohan tehtyä tänään vääränlainen meikki vai olenko minä yhtäkkiä rumentunut... 🤔