Millaista on olla 10/10 ulkonäöltä ja liikkua julkisilla paikoilla :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskan vitut. Hyvännäköinen ihminen saa päinvastoin olla rauhassa, kun kukaan ei uskalla lähestyä. 7 saa aina enemmän lähestymisiä kuin 10. Fakta.

Niinpä. Minä olen koko elämäni kuullut niiiiiin monilta kaikkea kehua ulkomuodosta, kaikkia tosi hämmentäviäkin tilanteita, joissa en ole todellakaan osannut odottaa sitä. Itsetuntoni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, koska kaikista kehuista huolimatta kukaan ei ikinä lähesty minua missään enkä kuule oikeastaan ikinä mitään kaunista sisimmästäni. Paitsi tältä ulk. miekkosella, joka jäänee historiaan mitättömien suuttumustensa vuoksi.

Suurin osa naikkosista on myös ilkeitä. Työelämä on joskus täyttä hlvettiä, kun minua kohdellaan kuin roskaa. Yllättäen miekkoset sanovat kyllä myös negatiivisista asioista, mutta ihan eri sävyyn kuin naikkoset.

No minä en ole minkään näköinen ja minua kohdellaan kuin roskaa. Eikä miehet kiinnostu.

Oli se suoraan sanoen rasittavaa. Jo 12-vuotiaana tuli härskejä ehdotuksia, tarjouksia ja kutsuja jos vaikka mihin, ja sitä jatkui. Huomiota miehiltä (monilta) ja kateutta (joiltakin) naisilta. Ammatissani ja työssäni yritin pukeutua mahdollisimman mitäänsanomattomasti ja jättää meikit pois ja laittaa tukkaa kiinni, että olisin vakuuttava ammattilaisena eikä kauniina naisena. Silti kohtasin asennetta, jossa minut nähtiin ensisijaisesti naisena eikä asiani osaavana ammattilaisena (jota todella olen aina ollut). 

Hakeuduin sitten hyvin naisvaltaiseen työpaikkaan, jossa vältyin enimmäkseen tältä nätittelyltä ja tytöttelyltä. Onneksi ikä korjaa asioita rauhallisemmiksi. Nyt 60-vuotiaana harvoin enää joudun satunnaisten henkilöiden ehdotteluille tai kommenteille alttiiksi, eikä juuri tarvitse pelätä että joku puristaa perseestä kassajonossa. Toki ihailuja tulee vieläkin, mutta ne tulevat vanhemmilta miehiltä - ja yllättäen, nuorilta naisilta (tyyliin oletpa upea,  ihana tukka, kauniit vaatteet).

Kerran olin menossa töihin sellaiseen tosi lyhytaikaiseen pestiin XDDD. En ikinä löytänyt perille vaan pyörin yhtä metsää ympäri ja pari kertaa kuvittelin tosissani, että NYT löysin oikean reitin. Vtut, samaa ympyrää vain pyörin ja lopulta päätin, etten jää tänne koko yöksi pyörimään vaan häivyn kotiin, kun en vttu osaa sinne stnan työpaikalle. Oli jo ilta enkä halunnut venyttää metsäretkeä enää yhtään pidemmälle. Sitten töissä jouduin puhutteluun, koska en ilmaantunut paikan päälle XD. Mutta se oli ihan asiallinen puhuttelu eivätkä nämä MIEKKOSET vaikuttaneet siltä, että halusivat hiillostaa minua. Se oli lähinnä sellainen pakkopuhuttelu, johon oli velvollisuus tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskan vitut. Hyvännäköinen ihminen saa päinvastoin olla rauhassa, kun kukaan ei uskalla lähestyä. 7 saa aina enemmän lähestymisiä kuin 10. Fakta.

Niinpä. Minä olen koko elämäni kuullut niiiiiin monilta kaikkea kehua ulkomuodosta, kaikkia tosi hämmentäviäkin tilanteita, joissa en ole todellakaan osannut odottaa sitä. Itsetuntoni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, koska kaikista kehuista huolimatta kukaan ei ikinä lähesty minua missään enkä kuule oikeastaan ikinä mitään kaunista sisimmästäni. Paitsi tältä ulk. miekkosella, joka jäänee historiaan mitättömien suuttumustensa vuoksi.

Suurin osa naikkosista on myös ilkeitä. Työelämä on joskus täyttä hlvettiä, kun minua kohdellaan kuin roskaa. Yllättäen miekkoset sanovat kyllä myös negatiivisista asioista, mutta ihan eri sävyyn kuin naikkoset.

No minä en ole minkään näköinen ja minua kohdellaan kuin roskaa. Eikä miehet kiinnostu.

Onnea sinulle. Minusta miekkoset ovat aina kiinnostuneet, mutta eivät ihmisenä. Naikkoset ovat aina ilkeitä. No eivät aina, mutta valtaosa.

Minua oikeastaan hävettää puhua ulkonäöstä. Se kuulostaa niin retulta. Olen tosi jalat maassa-tyyppi enkä tee itsestäni numeroa. Kuitenkin totuus on se, että aina olen kuullut tiettyjä asioita vuodesta toiseen eri miekkosilta.

Koulussamme oli super kaunis tyttö, joka ei saanut kävellä käytävän päästä päähän rauhassa, saati ulkona kaupungilla. koko ajan oli joku mies pysäyttämässä. Aina hän jaksoi ystävällisesti vaihtaa muutaman sanan, puoli tuttujen kanssa ja vieraammille koitti mahdollisimman kauniisti sanoa ei.

Miehet ihastuu pelkän ulkonäön perusteella kovasti kauniiseen ihmiseen, eli kuitenkin vielä haavekuvan ihmisestä ja ottavat kontaktia. Kauniin ihmisen pitää enemmän jaksaa olla lähestyville kiva ja ystävällinen, kun leimataan herkemmin huonoksi tyypiksi, vaikka ihan normaalisti sanoisi ei tai torjuisi. Saa herkemmin ikävän ihmisen leiman, vaikka normaali äänellä puhuisi, verrattuna tavallisemmankin näköiseen ihmiseen. tuntuu, että tavallisen näköinen nainen saa sanoa kovastikin ilman leimaa, kaunis ei voi sanoa juuri mitään oletta bit@h.

Kauniskin on ihan normi tavallinen ihminen tavalliseen ongelmineen ja saattaa se haavekuva murtua.

Tuntuu myös, että nykyään miehet kestää torjuntaa huonommin ja alkaa selkäänpuukotus ja paskanjauhanta, jos nainen nyt ei satu kiinnostumaan juuri heistä. Ei osata ajatella, että nyt ei natsannut, kaikkea hyvää hänelle kuitenkin ja jatkampa matkaa seuraavan luo. Otetaan liian henkilökohtaisesti ja verisesti. Herrasmies tavat puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskan vitut. Hyvännäköinen ihminen saa päinvastoin olla rauhassa, kun kukaan ei uskalla lähestyä. 7 saa aina enemmän lähestymisiä kuin 10. Fakta.

Niinpä. Minä olen koko elämäni kuullut niiiiiin monilta kaikkea kehua ulkomuodosta, kaikkia tosi hämmentäviäkin tilanteita, joissa en ole todellakaan osannut odottaa sitä. Itsetuntoni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, koska kaikista kehuista huolimatta kukaan ei ikinä lähesty minua missään enkä kuule oikeastaan ikinä mitään kaunista sisimmästäni. Paitsi tältä ulk. miekkosella, joka jäänee historiaan mitättömien suuttumustensa vuoksi.

Suurin osa naikkosista on myös ilkeitä. Työelämä on joskus täyttä hlvettiä, kun minua kohdellaan kuin roskaa. Yllättäen miekkoset sanovat kyllä myös negatiivisista asioista, mutta ihan eri sävyyn kuin naikkoset.

No minä en ole minkään näköinen ja minua kohdellaan kuin roskaa. Eikä miehet kiinnostu.

Onnea sinulle. Minusta miekkoset ovat aina kiinnostuneet, mutta eivät ihmisenä. Naikkoset ovat aina ilkeitä. No eivät aina, mutta valtaosa.

Kiinnostuuko miehet edes naisista ensisijaisesti ihmisinä? En tiedä. Mutta olisi kiva kun kiinnostuisivat edes jostain.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa just tuli se, miksi tuntemattomien miesten lähestymiset kadulla ovat ahdistavia. Jos kieltäydyt, et voi tietää miten tyyppi reagoi. Jos mies sattuu olemaan sellainen, joka ei hyväksy kielteistä vastausta, voi tapahtua vaikka mitä. Joskus olen antanut tyypille numeron ihan vain siksi, että pääsisin tilanteesta mahdollisimman sujuvasti pois, vaikken ole ollut yhtään kiinnostunut. Erityisesti on jäänyt mieleen yksi lähestynyt mies, joka oli niin aggressiivisen oloinen, etten todellakaan olisi uskaltanut sanoa ei. En vastannut miehen

viesteihin mitään ja pitkään sen jälkeen ulkona liikkuessani pelkäsin kohtaavani hänet.

Anna väärä numero.

Ymmärrän tätä tyttöä täysin. Olin itsekin parikymppisenä kaunis, ja yleensä kun vastasin vieraiden miesten huuteluihin että ei kiitos, niin sain osakseni haukut siitä miten ylpeä olen. Kun valmistuin yliopistosta 24 -vuotiaana ja sain ensimmäisen oman alan työpaikan, en voinut ajatellakaan meneväni töihin tyylilleni tavallisesti meikattuna ja hiukset auki. Huomasin nopeasti että sain osakseni tytöttelyä ja ahdistavia lähestymisyrityksiä niin työkavereilta kuin asiakkailtakin. Kun tutustuin nykyiseen aviomieheeni, kiinnostuin hänestä todella ja halusin tutustua häneen paremmin. Ja vaikka miehet jatkuvasti lähestyivät minua ja sain osakseni vaikka minkälaisia ehdotuksia, niin sitten kun olisin oikeasti halunnut tutustua paremmin yhteen mieheen eli nykyiseen puolisooni, hänen ensireaktionsa olikin todella varovainen ja sanoi ettei tiedä uskaltaako lähteä tapailemaam minua koska tietää että minun kanssani saisi jatkuvasti taistella muiden miesten huomiosta. Vaikka itse lähinnä vihasin miehiltä saamaani huomiota. No uskalsihan tuo onneksi tutustua minuun ja sai nopeasti huomata että minuun voi luottaa enkä ole kiinnostunut muilta miehiltä saamastani huomiosta. Tästä on nyt 22 vuotta aikaa ja edelleen yhdessä ja kolme lasta :)

Vierailija kirjoitti:

Koulussamme oli super kaunis tyttö, joka ei saanut kävellä käytävän päästä päähän rauhassa, saati ulkona kaupungilla. koko ajan oli joku mies pysäyttämässä. Aina hän jaksoi ystävällisesti vaihtaa muutaman sanan, puoli tuttujen kanssa ja vieraammille koitti mahdollisimman kauniisti sanoa ei.

Miehet ihastuu pelkän ulkonäön perusteella kovasti kauniiseen ihmiseen, eli kuitenkin vielä haavekuvan ihmisestä ja ottavat kontaktia. Kauniin ihmisen pitää enemmän jaksaa olla lähestyville kiva ja ystävällinen, kun leimataan herkemmin huonoksi tyypiksi, vaikka ihan normaalisti sanoisi ei tai torjuisi. Saa herkemmin ikävän ihmisen leiman, vaikka normaali äänellä puhuisi, verrattuna tavallisemmankin näköiseen ihmiseen. tuntuu, että tavallisen näköinen nainen saa sanoa kovastikin ilman leimaa, kaunis ei voi sanoa juuri mitään oletta bit@h.

Kauniskin on ihan normi tavallinen ihminen tavalliseen ongelmineen ja saattaa se haavekuva murtua.

Tuntuu myös, että nykyään miehet kestää torjuntaa huonommin ja alkaa selkäänpuukotus ja paskanjauhanta, jos nainen nyt ei satu kiinnostumaan juuri heistä. Ei osata ajatella, että nyt ei natsannut, kaikkea hyvää hänelle kuitenkin ja jatkampa matkaa seuraavan luo. Otetaan liian henkilökohtaisesti ja verisesti. Herrasmies tavat puuttuu.

Kuulostaa ihan utopialta tällaiselle harmaahiirulaiselle. Lähikauppani eräs myyjä on varmaan tuollainen, en ikinä mene hänen kassalleen koska tunnen itseni ihan pas kakikkareeksi hänen rinnallaan. Varmaan saa kymmeniä puhelinnumeroja päivässä miehiltä eikä tarvitse olla päivääkään yksin. Minäkin olen ollut myyjänä, eipä kukaan kiinnostunut vaikka ilmeisesti kaikille muille myyjätytöille flirttaillaan.

Pitää kaiketi taas olla ihan tyytyväinen, että olen vain ihan siedettävän näköinen. Saan kulkea kaupungilla ilman, että kukaan vilkaiseekaan päin, baarissakin saan olla useimmiten rauhassa.

Saamani huomio on lähinnä satunnaisia känniläisten iskuyrityksiä baarissa, katseita maa.han.muuttaj1lta ja ovien availua ja se on ok.

Toista se on erittäin kauniilla ja sysirumilla. Ovat, kuin sirkuksen parrakkaita naisia, joita saa avoimesti tuijottaa, arvostella ja jopa koskea.

Kauneuden plussat:

Baarissa ei ole välttämättä tarvinnut ostaa itse juomiaan, jos ei ole halunnut.

Työpaikan saaminen on ollut aina varma nakki, jos haastattelijoissa on ollut yksikin miespuolinen henkilö

Miehet tarjoavat aina apuaan, niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissa

Nuorempana kun biletin vielä aika paljon, saatoin elää viikkotolkulla melkein vieraiden miesten rahoilla, aina järjestyi ruokaa, yöpaikkaa, kyytiä, puuttuneita tavaroita yms vaikka mitään muita vastapalveluksia eivät saaneetkaan kuin seuran. Aina joku oli kaupassa valmis maksamaan meikit tai muut tarpeet joita ei ollut tullut mukaan.

Miinuksia:

Naisten ilkeä suhtautuminen

Mustasukkaisuusdraamat

Kokemus siitä, että on jonkinlainen koriste-esine

Seksuaalinen ahdistelu

Ajatus siitä, että on vain ulkonäkönsä takia suosittu

Nyt pian nelikymppisenä kun ei enää käy juurikaan baareissa jne niin tilanne on vähän rauhoittunut, ja ulkonäkö ei enää ole niin merkityksellistä. Joskus saan kuitenkin vieläkin viestejä miehiltä, miten kaunis olen jne. Se on vähän rasittavaa, koska olen naimisissa ja uskollinen miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Se on rankkaa, koko ajan tuijotetaan joko salaa tai avoimesti, jotkut tulevat jopa koskettelemaan. Ikävuodesta 14-35 päivittäin jouduin silitellyksi, tai kourituksi. Nyt nelkymppisenä saan olla rauhassa.

Vieraat, varsinkin naiset haukkuivat ääneen ilman että olimme ikinä edes puhuneet. Ihan kuin olisin kuuro tai niin typerä etten ymmärtäisi.

Jotkut, "vale-ystävät" halusivat kanssani baariin tai ravintolaan koska pöytään tuli yleensä paljon ilmaista juotavaa, mitäpä siitä että minua ahdisteltiin sen vuoksi.

Onneksi muutama oikea ystäväkin on ollut.

Olen tuttavapiiristäni ainoa, joka odotti vanhenemista.

Aika samanlainen kokemus on mullakin nuoruudestani vaikka en nyt ihan kyllä 10/10 ollut, ysin taso on lähempänä. Tosiaan miehet koskettelivat ihan missä vaan ja oman ikäiset naiset levittivät juoruja helppoudestani. Vanhemmat naiset taas esim. ratikassa puhuivat ihan kovaan ääneen, kuinka levitän jalkoväliäni ja yritän näin vampata miehiä, olen selvästi virolainen h***a jne.

Vähän alle kolmikymppisenä aloin keräämään painoa, koska en enää jaksanut jatkuvaa huomiota. Lihavana sai olla rauhassa. Nyt olen 47 ja pudottelen viimeisiä kiloja takaisin normaalipainoon. Ajattelin, että ikää on jo sen verran, että "uskallan" olla taas normaalimitoissa ilman naisten haukkuja ja vieraiden miesten kähmintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussamme oli super kaunis tyttö, joka ei saanut kävellä käytävän päästä päähän rauhassa, saati ulkona kaupungilla. koko ajan oli joku mies pysäyttämässä. Aina hän jaksoi ystävällisesti vaihtaa muutaman sanan, puoli tuttujen kanssa ja vieraammille koitti mahdollisimman kauniisti sanoa ei.

Miehet ihastuu pelkän ulkonäön perusteella kovasti kauniiseen ihmiseen, eli kuitenkin vielä haavekuvan ihmisestä ja ottavat kontaktia. Kauniin ihmisen pitää enemmän jaksaa olla lähestyville kiva ja ystävällinen, kun leimataan herkemmin huonoksi tyypiksi, vaikka ihan normaalisti sanoisi ei tai torjuisi. Saa herkemmin ikävän ihmisen leiman, vaikka normaali äänellä puhuisi, verrattuna tavallisemmankin näköiseen ihmiseen. tuntuu, että tavallisen näköinen nainen saa sanoa kovastikin ilman leimaa, kaunis ei voi sanoa juuri mitään oletta bit@h.

Kauniskin on ihan normi tavallinen ihminen tavalliseen ongelmineen ja saattaa se haavekuva murtua.

Tuntuu myös, että nykyään miehet kestää torjuntaa huonommin ja alkaa selkäänpuukotus ja paskanjauhanta, jos nainen nyt ei satu kiinnostumaan juuri heistä. Ei osata ajatella, että nyt ei natsannut, kaikkea hyvää hänelle kuitenkin ja jatkampa matkaa seuraavan luo. Otetaan liian henkilökohtaisesti ja verisesti. Herrasmies tavat puuttuu.

Kuulostaa ihan utopialta tällaiselle harmaahiirulaiselle. Lähikauppani eräs myyjä on varmaan tuollainen, en ikinä mene hänen kassalleen koska tunnen itseni ihan pas kakikkareeksi hänen rinnallaan. Varmaan saa kymmeniä puhelinnumeroja päivässä miehiltä eikä tarvitse olla päivääkään yksin. Minäkin olen ollut myyjänä, eipä kukaan kiinnostunut vaikka ilmeisesti kaikille muille myyjätytöille flirttaillaan.

Varmasti molempi ääri pää on kurja.

Tuntuu, että tuota voisi verrata julkkiksena oloon. Moni siihen hinkuaa, mutta sitten hetken oltuaan toteaa sen pilanneen elämän, kun mitään ei voi tehdä rauhassa.

Kuten tyttö videolla toteaa, se kauniiisti lähestyin annettu kiva palaute on ihanaa, mutta valtaosa lähestymis yrityksistä on vaan ahdistavia tai pelottavia.

Ymmärrän toki, jos huomiota ei saa lainkaan, että tuohan on positiivinen ongelma ja osin onkin. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa just tuli se, miksi tuntemattomien miesten lähestymiset kadulla ovat ahdistavia. Jos kieltäydyt, et voi tietää miten tyyppi reagoi. Jos mies sattuu olemaan sellainen, joka ei hyväksy kielteistä vastausta, voi tapahtua vaikka mitä. Joskus olen antanut tyypille numeron ihan vain siksi, että pääsisin tilanteesta mahdollisimman sujuvasti pois, vaikken ole ollut yhtään kiinnostunut. Erityisesti on jäänyt mieleen yksi lähestynyt mies, joka oli niin aggressiivisen oloinen, etten todellakaan olisi uskaltanut sanoa ei. En vastannut miehen

viesteihin mitään ja pitkään sen jälkeen ulkona liikkuessani pelkäsin kohtaavani hänet.

Anna väärä numero.

Jotkut miehet testaavat paikan päällä heti että olen antanut oikean numeron, soittavat siihen. En halua edes tietää mitä tapahtuisi jos antaisin väärän numeron ja mies soittaisi siihen ollessani vielä paikalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussamme oli super kaunis tyttö, joka ei saanut kävellä käytävän päästä päähän rauhassa, saati ulkona kaupungilla. koko ajan oli joku mies pysäyttämässä. Aina hän jaksoi ystävällisesti vaihtaa muutaman sanan, puoli tuttujen kanssa ja vieraammille koitti mahdollisimman kauniisti sanoa ei.

Miehet ihastuu pelkän ulkonäön perusteella kovasti kauniiseen ihmiseen, eli kuitenkin vielä haavekuvan ihmisestä ja ottavat kontaktia. Kauniin ihmisen pitää enemmän jaksaa olla lähestyville kiva ja ystävällinen, kun leimataan herkemmin huonoksi tyypiksi, vaikka ihan normaalisti sanoisi ei tai torjuisi. Saa herkemmin ikävän ihmisen leiman, vaikka normaali äänellä puhuisi, verrattuna tavallisemmankin näköiseen ihmiseen. tuntuu, että tavallisen näköinen nainen saa sanoa kovastikin ilman leimaa, kaunis ei voi sanoa juuri mitään oletta bit@h.

Kauniskin on ihan normi tavallinen ihminen tavalliseen ongelmineen ja saattaa se haavekuva murtua.

Tuntuu myös, että nykyään miehet kestää torjuntaa huonommin ja alkaa selkäänpuukotus ja paskanjauhanta, jos nainen nyt ei satu kiinnostumaan juuri heistä. Ei osata ajatella, että nyt ei natsannut, kaikkea hyvää hänelle kuitenkin ja jatkampa matkaa seuraavan luo. Otetaan liian henkilökohtaisesti ja verisesti. Herrasmies tavat puuttuu.

Kuulostaa ihan utopialta tällaiselle harmaahiirulaiselle. Lähikauppani eräs myyjä on varmaan tuollainen, en ikinä mene hänen kassalleen koska tunnen itseni ihan pas kakikkareeksi hänen rinnallaan. Varmaan saa kymmeniä puhelinnumeroja päivässä miehiltä eikä tarvitse olla päivääkään yksin. Minäkin olen ollut myyjänä, eipä kukaan kiinnostunut vaikka ilmeisesti kaikille muille myyjätytöille flirttaillaan.

Olin 7 vuotta myyjänä eikä kukaan edes jutellut moita enempää kanssani. Mutta yli 170cm, alle 60kg, pitkähiuksiset, kauniskasvoiset kollegani saivat säännöllisesti treffikutsuja. Siinä se resepti taitaa olla. Harmi että itse olen lyhyt ja taviskasvoinen. Panostan kyllä siihen mihin voin, kroppaan, hiuksiin, vaatteisiin, kynnet aina kauniit ja meikki neutraali/siisti. Ei auta. Vaikka olisin maailman ihanin persoona, ketään ei kiinnosta kun ulkonäkö ei riitä.

Olen saanut kokea saman vähän toisesta näkökulmasta. Olen nuorekas ja komea homomies. Keski-ikäiset ja vanhemmat ukot on joka paikassa kyttäämässä ja tulossa ehdottelemaan. Sen näköisiä, että ei vois vähempää kiinnostaa. Siis eniten tietysti paikoissa, joissa voi olettaa muiden olevan homoja, esim. homobaareissa. Sitten uimahalleissa samanlaiset tyypit hiihtää perässä suihkun ja saunan väliä ”hienovaraisesti” kyttäämässä.

En jaksa olla epäkohtelias kuin räikeimpiä kohtaan, kun tavallaan sympatisoin heitä. Ei välttämättä ole kovin paljon vientiä heillä. Sitä ihmettelen, että miten suoraan kehtaa tulla ehdottelemaan, kun ei mätsää niin kuin yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussamme oli super kaunis tyttö, joka ei saanut kävellä käytävän päästä päähän rauhassa, saati ulkona kaupungilla. koko ajan oli joku mies pysäyttämässä. Aina hän jaksoi ystävällisesti vaihtaa muutaman sanan, puoli tuttujen kanssa ja vieraammille koitti mahdollisimman kauniisti sanoa ei.

Miehet ihastuu pelkän ulkonäön perusteella kovasti kauniiseen ihmiseen, eli kuitenkin vielä haavekuvan ihmisestä ja ottavat kontaktia. Kauniin ihmisen pitää enemmän jaksaa olla lähestyville kiva ja ystävällinen, kun leimataan herkemmin huonoksi tyypiksi, vaikka ihan normaalisti sanoisi ei tai torjuisi. Saa herkemmin ikävän ihmisen leiman, vaikka normaali äänellä puhuisi, verrattuna tavallisemmankin näköiseen ihmiseen. tuntuu, että tavallisen näköinen nainen saa sanoa kovastikin ilman leimaa, kaunis ei voi sanoa juuri mitään oletta bit@h.

Kauniskin on ihan normi tavallinen ihminen tavalliseen ongelmineen ja saattaa se haavekuva murtua.

Tuntuu myös, että nykyään miehet kestää torjuntaa huonommin ja alkaa selkäänpuukotus ja paskanjauhanta, jos nainen nyt ei satu kiinnostumaan juuri heistä. Ei osata ajatella, että nyt ei natsannut, kaikkea hyvää hänelle kuitenkin ja jatkampa matkaa seuraavan luo. Otetaan liian henkilökohtaisesti ja verisesti. Herrasmies tavat puuttuu.

Kuulostaa ihan utopialta tällaiselle harmaahiirulaiselle. Lähikauppani eräs myyjä on varmaan tuollainen, en ikinä mene hänen kassalleen koska tunnen itseni ihan pas kakikkareeksi hänen rinnallaan. Varmaan saa kymmeniä puhelinnumeroja päivässä miehiltä eikä tarvitse olla päivääkään yksin. Minäkin olen ollut myyjänä, eipä kukaan kiinnostunut vaikka ilmeisesti kaikille muille myyjätytöille flirttaillaan.

Olin 7 vuotta myyjänä eikä kukaan edes jutellut moita enempää kanssani. Mutta yli 170cm, alle 60kg, pitkähiuksiset, kauniskasvoiset kollegani saivat säännöllisesti treffikutsuja. Siinä se resepti taitaa olla. Harmi että itse olen lyhyt ja taviskasvoinen. Panostan kyllä siihen mihin voin, kroppaan, hiuksiin, vaatteisiin, kynnet aina kauniit ja meikki neutraali/siisti. Ei auta. Vaikka olisin maailman ihanin persoona, ketään ei kiinnosta kun ulkonäkö ei riitä.

Joo. Ja kauniimpien kavereiden kanssa missään liikkuminen on ahdistavaa kun on itse aina se jota kukaan ei vilkaisekaan.

Vali vali, sääli tyttöä. Ulkonäköä voi aina tuunata vaatimattomammaksi jos ahdistaa. Pesee vaan meikin naamasta, laittaa hiukset kiinni, pukeutuu väljiin vaatteisiin ja lakkaa hakemasta jokaisen vastaan tulevan miehen huomiota. Kyllä, huomiota saa jos sitä haluaa saada.

Lähes koko ikäni olen ollut kaunis, kuten filmitähdet. Aikoinaan sain kuulla päivittäin kehuja ulkonäöstäni ja siitä miten ihana vaatimaton luonne minulla oli. Olen myös saanut osani typerien naisten välisestä kateudesta ja ilkeydestä. Turpiin tuli nuorempana muutama kerta. Kun täytin 45, aloin minäkin muuttua näkymättömäksi, mutta totta on, että miellyttävä ulkonäkö on hyvä lisäarvo kuten Lenitakin on sanonut.