Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista on olla 10/10 ulkonäöltä ja liikkua julkisilla paikoilla :(
16.02.2020 |
Tällä videolla nuori nainen kertoo miten ei voi liikkua yksin ilman että joku tulee aina ahdistelemaan. Ajatelkaa millaista elämä olisi hänen kengissään.. ttps://m.youtube.com/watch?v=RPLzVMIXE9E
Kommentit (423)
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, ettei kauniin ihmisen ongelmia oteta todesta. Vannon, että olisin mieluummin tavis kuin kauniina pidetty. Olisi ihanaa olla rauhassa, sulautua tapettiin. Ylenmääräinen huomio ei ole kivaa, se on PELOTTAVAA! Toivon todella, että te epäilijät, kadehtijat tai ketä lienettekään, saisitte itse kokea saman, ja tulisitte sitten kertomaan, oliko kivaa. (Ja tiedoksi vielä, en ole edes koskaan käyttänyt meikkiä enkä pukeudu paljastavasti - eli kaikkeni olen tehnyt, eikä se auta kun geenit on mitä on.)
Kiitos, minäkin toivon, että toiveesi toteutuu ja minusta tulee kaunis ja ihailtu ja saan valita parhaat miehet päältä . Vastalahjaksi toivon, että sinusta tulee ruma ja lihava, niin saat olla rauhassa ilman kovasti inhoamaasi positiivista huomiota ja kohteliaisuuksia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Minä vastaan nyt täältä ulkopuolelta... Olen lähes 50v. nainen.
Tiedätkö mitä? Minulle ei tapahdu yhtään mitään missään. Minua ei kukaan huomioi millään tavalla. Ei tapahdu koskaan mitään kohtaamisia. Olen jo alkanut epäilemään, että en ole oikeasti olemassakaan, vaan elän jossain toisessa todellisuudessa ja minä näen muut ihmiset, mutta he eivät näe minua.
Ainoastaan työpaikalla keskustelen työkavereiden kanssa (vai keskustelenko sittenkään...), mutta kun liikun tuolla muualla, niin olen ihan näkymätön muille.
Minulle on ihan vieras ajatus, että joku mies osoittaisi positiivista tai negatiivista huomiota, koska sellaista ei todellakaan ole koskaan tapahtunut, eikä varmasti koskaan tule tapahtumaankaan. No en tietenkään halua mitään ahdistelua yms., mutta olisihan se kiva, että joku joskus katsoisi kiinnostuneena ja vaikka pyytäisi kahville...
Ikävä kuulla että koet noin. Oletko kuitenkaan yrittänyt ajatella toisen saappaista asiaa? Että vaikka se positiivinen ja asiallinen huomio voikin tuntua hyvältä ikävä ja epäasiallinen ei, jolloin näyttävä ihminen voi kokea taas että olisi mukavampi olla kuten sinä että ei vetäisi puoleensa huomiota, toisin kuin luulet kaikki eivät nauti olosta parrasvaloissa.
Kai se on niin että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa tässä asiassa.
Ai sinäkö oikeasti mieluummin olisit ilman mitään huomiota, koskaan?
En tosiaan usko. Olen eri kuin tuo aiempi kommentoija mutta täysin sama kokemus näkymättömyydestä. Kun kukaan ei huomaa, alkaa maailma näyttää konkreettisestikin epätodelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa huutelua juopoilta kadulla. Runkkari istui bussissa viereen. Miehiä istuu seuraan lounaalla vaikka ei kiinnostaisi. Ehdotetaan päiväkahveja hotelllissa. Työelämässä ei mitään uskottavuutta jos ei pidä laseja ja hiuksia kiinni. Tuijottelua.. katkeria naisia..
Kuulostaa kamalalta, etenkin tuo että väkisin ängetään lounasseuraksi. Itse olen introvertti ja tykkään syödä yksin omissa ajatuksissani. Olisi ihan hirveää, jos joku tuntematon päättää tuppautua samaan pöytään seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Olen ehkä sitten naispuolinen kilttis, mutta vaikea olla olematta kun on aina kuullut moitteita ulkonäöstään. Tai no, oli minulla n 20 vuotiaana lyhyehkö ajanjakso jolloin jotkut kehuivat kauniit i, mutta sen jälkeen on tullut lähinnä arvostelua siitä milloin mikäkin paikka repsottaa, jos siis edes mitään huomiota on kiinnitetty. Baarissa ei ole kukaan koskaan lähestynyt. Sen sijaan olen katsonut useita kertoja vierestä kun miehet tuijottaa kavereitani kuin lehmät uutta porttia. Ja sitten ne kaverit valittaa naama loistaen kuinka miehet on "iilimatoja". Please.
Katkera much?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Minä vastaan nyt täältä ulkopuolelta... Olen lähes 50v. nainen.
Tiedätkö mitä? Minulle ei tapahdu yhtään mitään missään. Minua ei kukaan huomioi millään tavalla. Ei tapahdu koskaan mitään kohtaamisia. Olen jo alkanut epäilemään, että en ole oikeasti olemassakaan, vaan elän jossain toisessa todellisuudessa ja minä näen muut ihmiset, mutta he eivät näe minua.
Ainoastaan työpaikalla keskustelen työkavereiden kanssa (vai keskustelenko sittenkään...), mutta kun liikun tuolla muualla, niin olen ihan näkymätön muille.
Minulle on ihan vieras ajatus, että joku mies osoittaisi positiivista tai negatiivista huomiota, koska sellaista ei todellakaan ole koskaan tapahtunut, eikä varmasti koskaan tule tapahtumaankaan. No en tietenkään halua mitään ahdistelua yms., mutta olisihan se kiva, että joku joskus katsoisi kiinnostuneena ja vaikka pyytäisi kahville...
Ikävä kuulla että koet noin. Oletko kuitenkaan yrittänyt ajatella toisen saappaista asiaa? Että vaikka se positiivinen ja asiallinen huomio voikin tuntua hyvältä ikävä ja epäasiallinen ei, jolloin näyttävä ihminen voi kokea taas että olisi mukavampi olla kuten sinä että ei vetäisi puoleensa huomiota, toisin kuin luulet kaikki eivät nauti olosta parrasvaloissa.
Kai se on niin että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa tässä asiassa.[/
Kumma juttu, että hyvät ulkonäkögeenit ja saatu huomio tuntuvat usein menevän väärään osoitteeseen. Vai onkohan vain niin, että hyväosaiset eivät osaa tässäkään asiassa arvostaa ja olla kiitollisia siitä mitä heillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks oon ruma niin on elämä helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, ettei kauniin ihmisen ongelmia oteta todesta. Vannon, että olisin mieluummin tavis kuin kauniina pidetty. Olisi ihanaa olla rauhassa, sulautua tapettiin. Ylenmääräinen huomio ei ole kivaa, se on PELOTTAVAA! Toivon todella, että te epäilijät, kadehtijat tai ketä lienettekään, saisitte itse kokea saman, ja tulisitte sitten kertomaan, oliko kivaa. (Ja tiedoksi vielä, en ole edes koskaan käyttänyt meikkiä enkä pukeudu paljastavasti - eli kaikkeni olen tehnyt, eikä se auta kun geenit on mitä on.)
Ai mieluummin et saisi ikinä yhdeltäkään mieheltä mitään huomiota vaan olisit lopun ikää sinkku? En usko.
Ole sitten uskomatta. Ihmisillä on kumma taipumus olettaa, että kaikki haluavat samoja asioita kuin he itse. Ei se ihan näin mene. Kokeiltuani seurustelua jonkin verran olen tullut siihen tulokseen, ettei ole mun juttu. Todellakin mulle käy hyvin olla loppuikäni sinkku. Olen nörtti ja aseksuaali. Se ei näy päällepäin, koska porukkaa olettaa kliseisesti, että sellainen on jokin finninaamainen rillipää tms. En viitsi pitää tekorillejä ja maalata naamaani näppylöitä vain siksi, että täyttäisin odotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Olen ehkä sitten naispuolinen kilttis, mutta vaikea olla olematta kun on aina kuullut moitteita ulkonäöstään. Tai no, oli minulla n 20 vuotiaana lyhyehkö ajanjakso jolloin jotkut kehuivat kauniit i, mutta sen jälkeen on tullut lähinnä arvostelua siitä milloin mikäkin paikka repsottaa, jos siis edes mitään huomiota on kiinnitetty. Baarissa ei ole kukaan koskaan lähestynyt. Sen sijaan olen katsonut useita kertoja vierestä kun miehet tuijottaa kavereitani kuin lehmät uutta porttia. Ja sitten ne kaverit valittaa naama loistaen kuinka miehet on "iilimatoja". Please.
Katkera much?
No todellakin olen. Kaikki olisi minun asemassani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, ettei kauniin ihmisen ongelmia oteta todesta. Vannon, että olisin mieluummin tavis kuin kauniina pidetty. Olisi ihanaa olla rauhassa, sulautua tapettiin. Ylenmääräinen huomio ei ole kivaa, se on PELOTTAVAA! Toivon todella, että te epäilijät, kadehtijat tai ketä lienettekään, saisitte itse kokea saman, ja tulisitte sitten kertomaan, oliko kivaa. (Ja tiedoksi vielä, en ole edes koskaan käyttänyt meikkiä enkä pukeudu paljastavasti - eli kaikkeni olen tehnyt, eikä se auta kun geenit on mitä on.)
Kiitos, minäkin toivon, että toiveesi toteutuu ja minusta tulee kaunis ja ihailtu ja saan valita parhaat miehet päältä . Vastalahjaksi toivon, että sinusta tulee ruma ja lihava, niin saat olla rauhassa ilman kovasti inhoamaasi positiivista huomiota ja kohteliaisuuksia. :)
Vai niin. :D kiitosta vain. En kyllä tiedä missä ilmaisin olevani kumpaakaan.
Älä huoli kaikki vanhenee ja rumenee kun solut ei enää uusiudu uuden veroisesti, tiedätkö sisäiseen olemukseesi voit vaikuttaa siitä huolimatta ja se näkyy myös ulos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, ettei kauniin ihmisen ongelmia oteta todesta. Vannon, että olisin mieluummin tavis kuin kauniina pidetty. Olisi ihanaa olla rauhassa, sulautua tapettiin. Ylenmääräinen huomio ei ole kivaa, se on PELOTTAVAA! Toivon todella, että te epäilijät, kadehtijat tai ketä lienettekään, saisitte itse kokea saman, ja tulisitte sitten kertomaan, oliko kivaa. (Ja tiedoksi vielä, en ole edes koskaan käyttänyt meikkiä enkä pukeudu paljastavasti - eli kaikkeni olen tehnyt, eikä se auta kun geenit on mitä on.)
Ai mieluummin et saisi ikinä yhdeltäkään mieheltä mitään huomiota vaan olisit lopun ikää sinkku? En usko.
Ole sitten uskomatta. Ihmisillä on kumma taipumus olettaa, että kaikki haluavat samoja asioita kuin he itse. Ei se ihan näin mene. Kokeiltuani seurustelua jonkin verran olen tullut siihen tulokseen, ettei ole mun juttu. Todellakin mulle käy hyvin olla loppuikäni sinkku. Olen nörtti ja aseksuaali. Se ei näy päällepäin, koska porukkaa olettaa kliseisesti, että sellainen on jokin finninaamainen rillipää tms. En viitsi pitää tekorillejä ja maalata naamaani näppylöitä vain siksi, että täyttäisin odotukset.
No se nyt on eri asia jos poikkeaa keskimääräisen ihmisen tarpeista. Suurin osa kuitenkin kaipaa romanttista ja seksuaalista kumppanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole ulkonäöltään täysi 10. Ei kukaan.
No on tuo nyt aika täydellinen. Mieti itse kuinka moni on hänen näköisensä. Aika harva kaduntallaaja on edes 9/10. En siis ihmettele miten tämä Nea saa niin paljon huomiota. Itsekin kiinnittäisin huomiota häneen kadulla.
Täydellinen :D:D Tuo on korkeintaan 7/10 mikä sekin on toki suomessa harvinaista ja selvästi yli keskitason. Täällä jaetaan näitä ysejä ja kymppejä ulkonäöstä kuin halpaa karkkia, vaikka suomessa ei ole ainuttakaan 9/10 naista, tuo on huippumallin tasoa.
Ehkäpä se johtuu siitä, että noita kymppejä antavat eivät halua myöntää omaa rumuuttaan ja uskotella itselleen, että jos tuo on 10/10 niin minä olen 7/10 vaikka todellisuudessa olet 2/10 ja se kymppisi on 7/10.
Suomessa tavallainen nainen luulee olevansa kaunis ja ruma nainen luulee olevansa tavallinen.
Suomi tunnetaan rumista naisista, lähditpä mihin ilmansuuntaan tahansa niin naiset kaunistuvat ja miehet alkavat näyttää miehiltä paitsi ruotissa.
Niin ja tuo videon nainen tulee kokemaan todella tuskallisen naisen ensimmäisen kuoleman kun muuttuu ilmaksi miesten silmissä, selvästi on täysin riippuvainen miesten huomiosta ja luulee olevansa kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa huutelua juopoilta kadulla. Runkkari istui bussissa viereen. Miehiä istuu seuraan lounaalla vaikka ei kiinnostaisi. Ehdotetaan päiväkahveja hotelllissa. Työelämässä ei mitään uskottavuutta jos ei pidä laseja ja hiuksia kiinni. Tuijottelua.. katkeria naisia..
Kuulostaa kamalalta, etenkin tuo että väkisin ängetään lounasseuraksi. Itse olen introvertti ja tykkään syödä yksin omissa ajatuksissani. Olisi ihan hirveää, jos joku tuntematon päättää tuppautua samaan pöytään seuraksi.
Olen introvertti ja kokenut samaa. Se on hirveää, varsinkin jos mies on selvästi iskemässä ja alkaa ehdottelemaan kahvittelua tms. Ja noista tilanteista on tosi vaikea päästä pois.
Jos häiritsee oma täydellinen ulkonäkö ja siihen liittyvä jatkuva ahdistelu, niin sitten vaan pesee meikit pois naamasta, ei laita niitä supertiukkoja farkkuja jalkaan, laittaa vaikka silmälasit päähän ja pipon syvälle päähän jne.
Tarvitseeko sitä ilolinnun näköisenä lähteä aina joka paikkaan. En tarkoita tuota tyttöä tuossa videolla vaan yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Videon nainen ei todellakaan ole 10/10 vaan 13 tusinassa täyteainebimbo. Ehkä joidenkin Instagramissa aikaansa viettävien ja siellä tuollaista keinotekoista kauneutta näkevien mielestä voi toki ollakin täydellinen. Itse en nähnyt hänessä mitään kaunista, luonnollista, raikasta. Kaiken kaikkiaan jopa tavallinen, joka vain luulee olevansa jotenkin erikoinen.
Hyvin sanottu! Ei lisättävää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Minä vastaan nyt täältä ulkopuolelta... Olen lähes 50v. nainen.
Tiedätkö mitä? Minulle ei tapahdu yhtään mitään missään. Minua ei kukaan huomioi millään tavalla. Ei tapahdu koskaan mitään kohtaamisia. Olen jo alkanut epäilemään, että en ole oikeasti olemassakaan, vaan elän jossain toisessa todellisuudessa ja minä näen muut ihmiset, mutta he eivät näe minua.
Ainoastaan työpaikalla keskustelen työkavereiden kanssa (vai keskustelenko sittenkään...), mutta kun liikun tuolla muualla, niin olen ihan näkymätön muille.
Minulle on ihan vieras ajatus, että joku mies osoittaisi positiivista tai negatiivista huomiota, koska sellaista ei todellakaan ole koskaan tapahtunut, eikä varmasti koskaan tule tapahtumaankaan. No en tietenkään halua mitään ahdistelua yms., mutta olisihan se kiva, että joku joskus katsoisi kiinnostuneena ja vaikka pyytäisi kahville...
Ikävä kuulla että koet noin. Oletko kuitenkaan yrittänyt ajatella toisen saappaista asiaa? Että vaikka se positiivinen ja asiallinen huomio voikin tuntua hyvältä ikävä ja epäasiallinen ei, jolloin näyttävä ihminen voi kokea taas että olisi mukavampi olla kuten sinä että ei vetäisi puoleensa huomiota, toisin kuin luulet kaikki eivät nauti olosta parrasvaloissa.
Kai se on niin että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa tässä asiassa.
Ai sinäkö oikeasti mieluummin olisit ilman mitään huomiota, koskaan?
En tosiaan usko. Olen eri kuin tuo aiempi kommentoija mutta täysin sama kokemus näkymättömyydestä. Kun kukaan ei huomaa, alkaa maailma näyttää konkreettisestikin epätodelliselta.
Kyllä koska en usko tuohon että kukaan ei koskaa huomaa. Onko itse yrittänyt huomata ja ystävällisesti jutella. On se erikoista kun kaupungit on pullollaan ihan normaalin näköisiä ihmisiä jotka ovat pariutuneet, mutta palstalla jos et ole huippukaunis malli olet hyljeksitty yksilö.
Introverttinä en myöskään pidä että tuntemattomat tuppaavat seuraan, joten näkymättömyys on vain hyve mielestäni mikäli jossakin asioin.
NAL(sinkut palsta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole ulkonäöltään täysi 10. Ei kukaan.
No on tuo nyt aika täydellinen. Mieti itse kuinka moni on hänen näköisensä. Aika harva kaduntallaaja on edes 9/10. En siis ihmettele miten tämä Nea saa niin paljon huomiota. Itsekin kiinnittäisin huomiota häneen kadulla.
Täydellinen :D:D Tuo on korkeintaan 7/10 mikä sekin on toki suomessa harvinaista ja selvästi yli keskitason. Täällä jaetaan näitä ysejä ja kymppejä ulkonäöstä kuin halpaa karkkia, vaikka suomessa ei ole ainuttakaan 9/10 naista, tuo on huippumallin tasoa.
Ehkäpä se johtuu siitä, että noita kymppejä antavat eivät halua myöntää omaa rumuuttaan ja uskotella itselleen, että jos tuo on 10/10 niin minä olen 7/10 vaikka todellisuudessa olet 2/10 ja se kymppisi on 7/10.
Suomessa tavallainen nainen luulee olevansa kaunis ja ruma nainen luulee olevansa tavallinen.
Suomi tunnetaan rumista naisista, lähditpä mihin ilmansuuntaan tahansa niin naiset kaunistuvat ja miehet alkavat näyttää miehiltä paitsi ruotissa.
Niin ja tuo videon nainen tulee kokemaan todella tuskallisen naisen ensimmäisen kuoleman kun muuttuu ilmaksi miesten silmissä, selvästi on täysin riippuvainen miesten huomiosta ja luulee olevansa kaunis.
Taisi ruma nainen tunnistaa itsensä ja alapeukutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, ettei kauniin ihmisen ongelmia oteta todesta. Vannon, että olisin mieluummin tavis kuin kauniina pidetty. Olisi ihanaa olla rauhassa, sulautua tapettiin. Ylenmääräinen huomio ei ole kivaa, se on PELOTTAVAA! Toivon todella, että te epäilijät, kadehtijat tai ketä lienettekään, saisitte itse kokea saman, ja tulisitte sitten kertomaan, oliko kivaa. (Ja tiedoksi vielä, en ole edes koskaan käyttänyt meikkiä enkä pukeudu paljastavasti - eli kaikkeni olen tehnyt, eikä se auta kun geenit on mitä on.)
Kiitos, minäkin toivon, että toiveesi toteutuu ja minusta tulee kaunis ja ihailtu ja saan valita parhaat miehet päältä . Vastalahjaksi toivon, että sinusta tulee ruma ja lihava, niin saat olla rauhassa ilman kovasti inhoamaasi positiivista huomiota ja kohteliaisuuksia. :)
Vai niin. :D kiitosta vain. En kyllä tiedä missä ilmaisin olevani kumpaakaan.
Älä huoli kaikki vanhenee ja rumenee kun solut ei enää uusiudu uuden veroisesti, tiedätkö sisäiseen olemukseesi voit vaikuttaa siitä huolimatta ja se näkyy myös ulos. :)
Onneksi maailmassa on sentään jotain oikeudenmukaisuutta, vanhuus koittaa kaikille, jos ei ennen sitä kuole, ja kauneus on katoavaista. Mistä syystä sitä pitäiskin osata arvostaa ja nauttia siitä, eikä ulista kiittämättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Minä vastaan nyt täältä ulkopuolelta... Olen lähes 50v. nainen.
Tiedätkö mitä? Minulle ei tapahdu yhtään mitään missään. Minua ei kukaan huomioi millään tavalla. Ei tapahdu koskaan mitään kohtaamisia. Olen jo alkanut epäilemään, että en ole oikeasti olemassakaan, vaan elän jossain toisessa todellisuudessa ja minä näen muut ihmiset, mutta he eivät näe minua.
Ainoastaan työpaikalla keskustelen työkavereiden kanssa (vai keskustelenko sittenkään...), mutta kun liikun tuolla muualla, niin olen ihan näkymätön muille.
Minulle on ihan vieras ajatus, että joku mies osoittaisi positiivista tai negatiivista huomiota, koska sellaista ei todellakaan ole koskaan tapahtunut, eikä varmasti koskaan tule tapahtumaankaan. No en tietenkään halua mitään ahdistelua yms., mutta olisihan se kiva, että joku joskus katsoisi kiinnostuneena ja vaikka pyytäisi kahville...
Ikävä kuulla että koet noin. Oletko kuitenkaan yrittänyt ajatella toisen saappaista asiaa? Että vaikka se positiivinen ja asiallinen huomio voikin tuntua hyvältä ikävä ja epäasiallinen ei, jolloin näyttävä ihminen voi kokea taas että olisi mukavampi olla kuten sinä että ei vetäisi puoleensa huomiota, toisin kuin luulet kaikki eivät nauti olosta parrasvaloissa.
Kai se on niin että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa tässä asiassa.
Ai sinäkö oikeasti mieluummin olisit ilman mitään huomiota, koskaan?
En tosiaan usko. Olen eri kuin tuo aiempi kommentoija mutta täysin sama kokemus näkymättömyydestä. Kun kukaan ei huomaa, alkaa maailma näyttää konkreettisestikin epätodelliselta.
Kyllä koska en usko tuohon että kukaan ei koskaa huomaa. Onko itse yrittänyt huomata ja ystävällisesti jutella. On se erikoista kun kaupungit on pullollaan ihan normaalin näköisiä ihmisiä jotka ovat pariutuneet, mutta palstalla jos et ole huippukaunis malli olet hyljeksitty yksilö.
Introverttinä en myöskään pidä että tuntemattomat tuppaavat seuraan, joten näkymättömyys on vain hyve mielestäni mikäli jossakin asioin.
Niin eli et haluaisi että kukaan ei koskaan huomaa. Sanot että et usko että kukaan ei koskaan huomaa, joten haluaisit olla sellainen, koska kuitenkin joku joskus huomaisi. Mutta minä kysyinkin että kumpi on parempi, liiallinen huomio vai ei mitään huomiota koskaan. Ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina helpompaa lla kaunis kuin huomaamaton. Kukaan kaunis ei vaihtaisi osia esim minun kanssani, vaikka miten olisi ikävää kun miehet pyytää treffeille. Miettikää että kukaan mies ei missään koskaan kiinnittäisi mitään huomiota?
Samaa mieltä. Kauneudesta ja huomiosta valittaminen on sama asia kuin joku valittaisi siitä, että hänellä on niin paljon rahaa, ettei tiedä mihin sen kaiken käyttäisi. Todellakin, kuvitelkaapas te saamastanne huomiosta rutisijat, miltä tuntuu, kun kukaan mies ei ikinä kiinnittäisi teihin mitään huomiota ja teidät jätetettäisiin ja vaihdettaisiin suhteissa aina heti kun joku paremman näköinen on tarjolla.
Niinpä! Joo, suoranainen ahdistelu ei ole kivaa mutta e ei aina ole yhteydessä vain ulkonäköön. Sen sijaan en jaksa sympatisoida valitusta siitä että muutkin kuin se Chris Hemsworth pyytää kahville tai kehuu kauniiksi. Nämä ovat usein sellaista humble bragia vieläpä, tai valitusta valituksen vuoksi. Miettikää sitä vaihtoehtoa: laittaudutte, menette baariin, olette ihan yhtä iloisia kuin muutkin porukasta jne mutta vain kavereitasi lähestytään, miehet ei vilkaise sinuun päinkään. Kukaan ei lähesty kadulla kukaan ei koskaan kehu kauniiksi vaan huomauttelee virheistäsi (jos niin pitkälle pääset suhteessa edes), työhaastatteluissa ei ole apuna ulkonäkö vaan se kaunis mutta vähemmän osaava valitaan sinun sijastasi, koska haastattelija sattui olemaan mies. Kaverit seurustelee, menee naimisiin ja saa lapsia, sinä hymyilet väkisin valokuvissa morsiamen vieressä.
Et sitten ajatellut että olemus ja asenne vaikuttaa tuohon?
Että antaisit liikaa painoarvoa ulkonäölle?
Kyllä ikäviä kohtaamisia sattuu kaikille ulkonäöstä riippumatta, ei kukaan lähesty vaikkapa kaunista mutta vihaisen näköistä ja toisinpäin. Pariutumattomuuskin voi olla valinta, voi myös olla että ei löydä sopivaa tai itsessään on puitteita joita ei ole korjannut, ihan ulkonäöstä riippumatta.
Kovin pinnallinen ajatusmaailma tuntuu olevan.
Onko siellä kilttis ruuduntoisella puolella jonka maailmassa on vain epäönnistujia ja sitten kauniita ja lentäjäkirurgeja? Siltä tekstisi nimittäin kuulostaa.
Minä vastaan nyt täältä ulkopuolelta... Olen lähes 50v. nainen.
Tiedätkö mitä? Minulle ei tapahdu yhtään mitään missään. Minua ei kukaan huomioi millään tavalla. Ei tapahdu koskaan mitään kohtaamisia. Olen jo alkanut epäilemään, että en ole oikeasti olemassakaan, vaan elän jossain toisessa todellisuudessa ja minä näen muut ihmiset, mutta he eivät näe minua.
Ainoastaan työpaikalla keskustelen työkavereiden kanssa (vai keskustelenko sittenkään...), mutta kun liikun tuolla muualla, niin olen ihan näkymätön muille.
Minulle on ihan vieras ajatus, että joku mies osoittaisi positiivista tai negatiivista huomiota, koska sellaista ei todellakaan ole koskaan tapahtunut, eikä varmasti koskaan tule tapahtumaankaan. No en tietenkään halua mitään ahdistelua yms., mutta olisihan se kiva, että joku joskus katsoisi kiinnostuneena ja vaikka pyytäisi kahville...
Ikävä kuulla että koet noin. Oletko kuitenkaan yrittänyt ajatella toisen saappaista asiaa? Että vaikka se positiivinen ja asiallinen huomio voikin tuntua hyvältä ikävä ja epäasiallinen ei, jolloin näyttävä ihminen voi kokea taas että olisi mukavampi olla kuten sinä että ei vetäisi puoleensa huomiota, toisin kuin luulet kaikki eivät nauti olosta parrasvaloissa.
Kai se on niin että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa tässä asiassa.
Uskon, että kultainen keskitie tässäkin asiassa on parhain vaihtoehto. Tuskin huomiota saava haluaisi olla tilanteessani, että ei koskaan mitään, enkä minä taas haluaisi saada jatkuvasti huomiota. Tuolla vuodatuksellani tarkoitin vain sitä, että on olemassa meitä joita ei näe kukaan ja että olisi ihan kiva, että edes kerran vuodessa joku ottaisi kontaktia.
Kyllähän tällainen näkymättömyys näivettää ja itsetunto on nollassa. Omasta mielestäni kun en ole pahannäköinen, enkä ole luonteeltani ja olemukseltani vihainen tai katkera ja "anteeksi että olen olemassa"- tyyppiä. Mutta näillä mennään ja yritän hyväksyä "kohtaloni".
- Sama n. 50v.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä kuulla että koet noin. Oletko kuitenkaan yrittänyt ajatella toisen saappaista asiaa? Että vaikka se positiivinen ja asiallinen huomio voikin tuntua hyvältä ikävä ja epäasiallinen ei, jolloin näyttävä ihminen voi kokea taas että olisi mukavampi olla kuten sinä että ei vetäisi puoleensa huomiota, toisin kuin luulet kaikki eivät nauti olosta parrasvaloissa.
Kai se on niin että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jopa tässä asiassa.