Naiset, otatteko uusia miespuolisia ystäviä elämäänne ollessanne parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä, miten mies voisi olla muka vain ystävä. Minua ainakin häiritsisi se ajatus, että mies saattaisi vain kaivata päästä panemaan, jos saa mahdollisuuden. Siis että ystävyys pohjautuu sille toiveelle, vaikka mieskin tietäisi, ettei ole mahdollista ihan vähään aikaan.

Siinä ois aina se pelko, että ystävä lähtisi, jos en olisi enää kiinnostava panomielessä.

En ota ollenkaan ystäviä juuri tästä syystä. Naisetkin on aina vaan halunneet panna.

Kelpuutan uusia miespuolisia ystäviä elämääni vain jos heistä tulee meidän molempien ystäviä.

Miespuoliset tutut työpiireistä on mielestäni OK, kunhan näiden uusien miesten kanssa ei pidä jatkuvaa kontaktia yllä tai hengaile kahden kesken vapaa-ajalla. Mielestäni toisen miehen kanssa bondaaminen on emotionaalista pettämistä, koska itselleni oma mies ja oman miehen kanssa vietetty aika on luonnollisesti ykkösprioriteetti.

Mieheni ei edes suoranaisesti kiellä, mutta mielestäni on tarpeetonta rakentaa suhteessa ollessa uusia läheisiä suhteita toisiin miehiin. Vaikka joku mies olisi mielestäni kiinnostava tyyppi, annan mieluummin olla kuin viettäisin aikaa jonkun muun miehen kanssa sillä koen sen epäkunnioittavaksi ja se luo mahdollista kitkaa parisuhteeseemme.

Toisekseen miesten kaveruus on usein miesten puolelta taka-ajatuksellista. En ole itse törmännyt moneenkaan heteromieheen joka haluaisi viettää aikaa kanssani vapaa-ajalla mutta joka ei haluaisi tilanteen tullen myös harrastaa seksiäkin kanssani.

Samalla tavalla olisin vattuuntunut mikäli mies alkaisi yhtäkkiä viettää paljon aikaa jonkin toisen naisen kanssa. Vielä jos kyseessä olisi joku silminnähden viehättävä naishenkilö, kokisin miehen suoraan sanoen hierovan kakkua naamaani. Enhän itsekään vietä tiivistä kahdenkeskistä aikaa jonkun Pertti26v kanssa, 195cm/kehonrakentaja ja lentäjälääkäri. :D

Saan varmaan alapeukkuja, mutta itselleni on selvää että parisuhteessa ollessa muut vastakkaisen sukupuolen edustajat elämässäsi ovat jatkossa hieman erilaisessa suhteessa sinuun. Se on jokseenkin konservatiivista, mutta myös kunnioittavaa kumppania kohtaan. Parisuhde vaatii tiettyjä ”uhrauksia” ja siinä missä sinkkuna voisin olla yökylässä mieskavereilla niin suhteessa koen sen asiattomaksi. Aivan kuten en juokse varattuna yökerhoissakaan kerjäämässä ongelmia ja muiden miesten saatilla.

Minulla naisena ei ole hyviä kokemuksia miespuolisista kavereista. Joten en niitä enää ota. Juuri eilen minusta kiinnostunut ukkeli kysyi, kun kerroin meneväni saunomaan kaverin kanssa, että onko mies vai nainen. Sanoin nainen ja että minulla ei ole miespuolisia kavereita, koska se ei ole sopivaa. Sori vain mutta omalla kohdallani ei koskaan ole toiminut kaveripohjalta.

En ota minkäänpuolisia kun en jaksa

En. Miespuolisista ystävistä katosi 80% kun aloin seurustelemaan tosissani mieheni kanssa. Tämä kertoo kaiken siitä kannattaako miespuolisia ystäviä haalia ollenkaan. 2 miespuolista ystävää jäi, ja yksi, jonka tunsimme yhtä hyvin molemmat, minä ja mieheni, mutta hänestä tuli mieheni ystävä enemmän, eli vaikka ennen oltiin kahviteltu ja käyty tämän kaverin kanssa kahdestaan, niin nykyään hän soittaa vain miehelleni ja sopii vain hänen kanssaan meille tulosta jne. Ymmärrän että hän mielestään kunnioittaa tällä tavalla miestäni minun puolisonani, mutta näen myös että tämä mies ei ehkä sitten ollutkaan kaveri kanssani sillä tavalla kuin minä olin hänen kanssaan. eli riippumatta muista ihmisistä.

Mieheni on paras ystäväni, enkä tarvitse hänen lisäkseen toista parasta ystävää. Naispuolisista minulla on yksi 28v takainen ystävä, jonka kanssa olemme edelleen kuin silloin nuorena, vaikka hän asuukin 700km päässä. Ei ole aikaa eikä halua eikä jaksamista näiden kahden lisäksi enää kertoa ja kuunnella kaikkia omia ja hänen asioitaan. 

Mulla on aina, lapsesta asti ollut kavereita sukupuoleen katsomatta. En ymmärrä tätä sukupuolijaottelua, ei kaikki ajattele sukupuolielimet edellä kaikkea. On mulla biseksuaaleja ja lesboja kavereissa/tutuissa, pitäskö mun niitäkin pelätä, että varmaan haluavat vaan seksiä kanssani? :D

Vuosien varrella oon kyllä oppinut spottaamaan ne, jotka mahdollisesti on sitä seksinvinkujia, kyllä niitäkin toki on tullut vastaan, mutta ei niiden kanssa syvemmin olla sitten ystävystytty. Miehen kanssa kun ruvettiin seurustelemaan, niin tiesi vallan hyvin, että mulla on miespuolisia kavereita ja ei kyllä ajatellut mitään negatiivista asiasta. En alkaisi koskaan seurustelemaan sellaisen kanssa, joka vaatisi kavereista luopumista tms. Ollaan kohta oltu 10 vuotta yhdessä ja vuosien aikana oon saanut sekä mies- että naispuolisia kavereita, joita ei olla nähty tarpeen lokeroida mihinkään eri kasteihin sen mukaan, että millaset sukupuolielimet niillä on.

Jos heterona pitäs tiputtaa kaikki kaverimiehet pois, niin mites sellasessa tapauksessa, jos olis ite biseksuaali, eikö sillon sais olla kavereita ollenkaan? Tai herranen aika jos ois panseksuaali...

En ota. Vanhoja miespuolisia ystäviäkin on ihan tarpeeksi jo. 

En. Mutta mies haalii kaiken maailman ämmiä ympärilleen. Muka kavereita, ja pah.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina, lapsesta asti ollut kavereita sukupuoleen katsomatta. En ymmärrä tätä sukupuolijaottelua, ei kaikki ajattele sukupuolielimet edellä kaikkea. On mulla biseksuaaleja ja lesboja kavereissa/tutuissa, pitäskö mun niitäkin pelätä, että varmaan haluavat vaan seksiä kanssani? :D

Vuosien varrella oon kyllä oppinut spottaamaan ne, jotka mahdollisesti on sitä seksinvinkujia, kyllä niitäkin toki on tullut vastaan, mutta ei niiden kanssa syvemmin olla sitten ystävystytty. Miehen kanssa kun ruvettiin seurustelemaan, niin tiesi vallan hyvin, että mulla on miespuolisia kavereita ja ei kyllä ajatellut mitään negatiivista asiasta. En alkaisi koskaan seurustelemaan sellaisen kanssa, joka vaatisi kavereista luopumista tms. Ollaan kohta oltu 10 vuotta yhdessä ja vuosien aikana oon saanut sekä mies- että naispuolisia kavereita, joita ei olla nähty tarpeen lokeroida mihinkään eri kasteihin sen mukaan, että millaset sukupuolielimet niillä on.

Jos heterona pitäs tiputtaa kaikki kaverimiehet pois, niin mites sellasessa tapauksessa, jos olis ite biseksuaali, eikö sillon sais olla kavereita ollenkaan? Tai herranen aika jos ois panseksuaali...

Onko nyt tarkoituksesi kehua miten hieno  ja hyvä ihmistuntija olet, ja miten kukaan ei ole koskaan sinua päässyt loukkaamaan, kun olet niiiiin etevä? Vai oletko niin vuori ja naiivi, ettei sinulal ole mitään kokemusta oikeastaan vielä, ja siksi paistattelet omassa erinomaisuudessasi?

Täällä moni ouhuu omasta kokemuksestaan. ja mikäli sinä et ole hänen saappaissaan kulkenut, niin sinulla ei ole mitään varaa tulla elvistelemään miten typerästi muuta käyttäytyvät, ja herranjestas lesbojakin on!!!

Oahan tämä nyt opiksesi elämäsi varrelle. Ei tarvitse olla samanlaisia kokemuksia, mutta pitää ymmärtää, tai jos ei ymmärrä, niin ainakin ymmärtää olla hiljaa, TAI NÄTISTI kysyä asiaa jota ei ymmärrä. Tuo tyylisi on ikävä ja hyökkäävä, ja on vaikea kuvitella kaltaisellesi ihmiselle kovinkaan monta hyvää ystävää. Suurin osa kun arvostaa ystävässä nimen omaan empatiakykyä ja toisen saappaisiin asettumisen osaamista.