Miksei kukaan varoittanut, että raskaus tuhoaa terveyden? Enkä nyt puhu repeämistä
Koska repeämistä varoitetaan ja tiesin, että niistä saattaa jäädä loppuelämäksi tiettyjä ongelmia. Mutta kukaan ei varoittanut (siis edes raskausoppaissa eikä vastaavissa varoitettu), että voi tulla muutakin. Päivittäinen jatkuva selkäkipu vatsalihasten erkauman takia, ja lääkäri sanoi, että erkauma on sellainen, että sen voi korjata vain kirurgisesti eikä leikkausta tehdä ennen kuin lapsiluku on täynnä. Karpaalitunnelisyndrooma molemmissa käsissä, ja sen vuoksi päivittäinen kipu ja puutuneisuus ja nekin voi korjata vain kirurgisesti. Ja noudatin kaikkia raskausajan ohjeita, olin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen ennen raskautta.
Kommentit (322)
Kyllä minä olen näistä ollut tietoinen. Lisäksi alatiesynnytys voi pahimmillaan aiheuttaa elinikäisen pidätyskyvyttömyyden tai vammauttaa lapsen, ja sektio voi aiheuttaa muun muassa elinikäiset vatsakivut kiinnikkeiden tai hermovaurion vuoksi. Sen lisäksi että sekä äiti että lapsi voi kuolla synnytykseen. Ei nämä mitään salatietoa ole, sen kun ottaa selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteen tulisi pikkuhiljaa tehdä asioille jotain.
Minkä verran olet perehtynyt esim. erkaumaan ja karpaalitunnelisyndroomaan? Kumpaakaan ei oikein voisi estää tieteen keinoin. Ja molempiin on kehitetty kyllä kirurgiset hoidot, vaikkakin lääkärini sanoi että erkaumassa leikkauksen hoitotulos ei ole varma. Ap
Minulle tuli karpaalitunnelisyndrooma ilman raskautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on idareita, joille mikään informaatio ei mene perille, etenkään elopainon ylimäärän haitallisuutta koskeva.
Raskaus ei kenenkään terveyttä pilaa, vaan läski, liikkumattomuus ja viiden edestä syöminen.
Kuka helvetti käyttää sanaa "idari"?? Jostain ulipalstalta?
Kyllä se on vanhaa slangia.
Ennen muinoin, kun mua alkoi vauvaluume vaivata, luin mm. Aaveeta ja kaksplussaa ja sain kyllä kaiken tarvittavan tiedon aiheesta. Voi olla että nykyään ei sellaisia ketjuja ole, kun suurin osa täällä on jotain persuveloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onneksi teidän äidit ovat uskaltaneet raskautua, mutta mistä tuollainen ihmeellinen valitus.
Ennen jopa synnytykseen saattoi kuolla!
Kyllä niihin kuollaan Suomessa vielä nykyäänkin.
Hyvin harvinaista Suomessa.
Joka vuosi useampi synnyttäjä kuolee synnytykseen. Joten ei ole hyvin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Tieteen tulisi pikkuhiljaa tehdä asioille jotain.
Olisi tehty jo sata vuotta sitten paljonkin, jos miehet synnyttäisi. "Naiset kun aina valittaa turhista ja pienistä". !Se on vaan se naisen osa, siihen pitää alistua eikä kitistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteen tulisi pikkuhiljaa tehdä asioille jotain.
Olisi tehty jo sata vuotta sitten paljonkin, jos miehet synnyttäisi. "Naiset kun aina valittaa turhista ja pienistä". !Se on vaan se naisen osa, siihen pitää alistua eikä kitistä".
Tuo on muutenkin hyvin syvällä lääketieteessä.
Naiset saa ihan tutkitusti huonompaa hoitoa, vähemmän kivunlievitystä jne.
Mieheni oli ihan järkyttynyt siitä miten huonoa hoitoa esim. itse sain verrattuna siihen, se ei aluksi uskonut sitä, mutta näki sitten vierestä miten se menee.
Kohtuullisen erkauman saa kyllä ahkeralla jumpalla, sekä välttelemällä vääriä liikkeitä, kurottua umpeen. Mutta sitä jumppaa pitää suorittaa loppuelämän ajan. Ainoa varsinainen "paranemiskonsti" on leikkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a.. ei mulle kyllä jäänyt mitään merkkejä lapsista, paitsi tissit ovat vähän pienemmät nykyään.. olen tosin laihempikin kuin ennen lapsia. Suurimmalle osalle ei varmaan jää mitään.
laskeumia voi tulla vasta vanhemmalla iällä. tulee niitä kyllä synnyttämättömillekin
Ei kaikkia ikääntymiseen liittyviä juttuja voi raskauteen liittää.
Riskeistä olisi varmasti hyvä puhua enemmän. Kaikille ei kuitenkaan tule mitään, joten maltti kannattaa pitää ettei mene aiheettomaksi pelotteluksi.
Itselläni oli jonkin verran liitoskipuja raskausaikana, mutta ei mitään muuta. Toivuin synnytyksen jälkeen nopeasti, eikä muistoksi jäänyt edes yhtään arpea. Erkauma parantui itsekseen muutamassa kuukaudessa. Lantionpohjan lihakset eivä tunnu ihan samanlaisilta kuin ennen synnytystä, joskus jännittää aivastaa kun rakko on täynnä, mutta ei muita ongelmia. En ole treenannut kyseisiä lihaksia mitenkään, ehkä pitäisi.
Kukaan tuttuni ei myöskään ole kertonut että heille olisi jäänyt raskaudesta terveysongelmia, mutta varmaksi ei voi tietää, ihmiset eivät aina kerro kaikista asioistaan.
Ainakin omalle keholleni raskaus ja synnytys sopi hyvin.
Erkaumaa saa parannettua kyllä myös hyvän ja osaavan fysioterapeutin avulla. Aika (ensimmäiset kk synnytyksen jälkeen) korjaa myös. Vatsalihasliikkeiden teko turhan aikaisin synnytyksen jälkeen pahentaa erkaumaa. On omakohtaista kokemusta.
Ongelma on, ettei neuvolasta aina osata ohjata äitiysfysioterapiaan. Ja oma kokemukseni on, että yksityisen fyssarin puoleen kannattaa kyllä kääntyä, koska kunnallisessa antoivat kaikki ne liikkeet tehtäväksi kuin kaikille muillekin. Ei toiminut ainakaan minulla. Olemme yksilöitä.
En lukenut koko ketjua, mutta olisiko se tieto muuttanut ap:n kohdalla yhtään mitään, jos hän ei nyt kaikista riskeistä tietoisena ole valmis korjauttamaan vaivaa koska haluaa vielä synnyttää lisää lapsia? Nythän kyseessä sentään on leikkauksella hoidettavat vaivat. Voi tulla myös sellaisia, jopa invalidisoivia vaivoja joihin ei ole olemassa mitään hoitoa. Jos ei nämäkään ap:ta pelota pois lisälasten hankinnasta, niin mitä oleellista tieto erkauman ja rannekanavasyndrooman mahdollisuudesta olisi hänellä muuttanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tieteen tulisi pikkuhiljaa tehdä asioille jotain.
Olisi tehty jo sata vuotta sitten paljonkin, jos miehet synnyttäisi. "Naiset kun aina valittaa turhista ja pienistä". !Se on vaan se naisen osa, siihen pitää alistua eikä kitistä".
Tuo on muutenkin hyvin syvällä lääketieteessä.
Naiset saa ihan tutkitusti huonompaa hoitoa, vähemmän kivunlievitystä jne.
Mieheni oli ihan järkyttynyt siitä miten huonoa hoitoa esim. itse sain verrattuna siihen, se ei aluksi uskonut sitä, mutta näki sitten vierestä miten se menee.
Naisten kipukynnys on matalampi kuin miesten, mutta silti naisia hoidetaan huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Riskeistä olisi varmasti hyvä puhua enemmän. Kaikille ei kuitenkaan tule mitään, joten maltti kannattaa pitää ettei mene aiheettomaksi pelotteluksi.
Itselläni oli jonkin verran liitoskipuja raskausaikana, mutta ei mitään muuta. Toivuin synnytyksen jälkeen nopeasti, eikä muistoksi jäänyt edes yhtään arpea. Erkauma parantui itsekseen muutamassa kuukaudessa. Lantionpohjan lihakset eivä tunnu ihan samanlaisilta kuin ennen synnytystä, joskus jännittää aivastaa kun rakko on täynnä, mutta ei muita ongelmia. En ole treenannut kyseisiä lihaksia mitenkään, ehkä pitäisi.
Kukaan tuttuni ei myöskään ole kertonut että heille olisi jäänyt raskaudesta terveysongelmia, mutta varmaksi ei voi tietää, ihmiset eivät aina kerro kaikista asioistaan.
Ainakin omalle keholleni raskaus ja synnytys sopi hyvin.
No esimerkiksi minä en ole kertonut kenellekään, että kärsin päivittäisistä kivuista. Tai että minut voi korjata vain leikkauksella. Mieheni on ainoa joka tietää eikä hänkään tiedä kuinka kovia ne kivut koko ajan on. En tunne tarvetta puhua tästä ihmisille. Ystäväni varmasti luulee kaikki, että minulle ei jäänyt mitään vikaa. Ap
Mitä se ap vikisee. Pyöräytä ne loput lapset heti niin pääset pikimmiten leikkaukseen siinä se.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta olisiko se tieto muuttanut ap:n kohdalla yhtään mitään, jos hän ei nyt kaikista riskeistä tietoisena ole valmis korjauttamaan vaivaa koska haluaa vielä synnyttää lisää lapsia? Nythän kyseessä sentään on leikkauksella hoidettavat vaivat. Voi tulla myös sellaisia, jopa invalidisoivia vaivoja joihin ei ole olemassa mitään hoitoa. Jos ei nämäkään ap:ta pelota pois lisälasten hankinnasta, niin mitä oleellista tieto erkauman ja rannekanavasyndrooman mahdollisuudesta olisi hänellä muuttanut?
Sen, että olisin osannut henkisesti varautua ennakkoon. Nyt nämä kivut tuli minulle yllättäen ja järkytyksenä. Tuntuu että ne on lähes jonkunlainen traumakokemus minulle, koska yllättäen raskaus jätti minulle päivittäiset kovat kivut jopa yhä nyt kaksi vuotta myöhemmin. Jos olisin tiennyt, että esim. 5 %:lla käy näin, niin olisin etukäteen käynyt sen päässäni läpi ja varautunut siihen että niin saattaa käydä eikä se olisi silloin ollut sellainen järkytys. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riskeistä olisi varmasti hyvä puhua enemmän. Kaikille ei kuitenkaan tule mitään, joten maltti kannattaa pitää ettei mene aiheettomaksi pelotteluksi.
Itselläni oli jonkin verran liitoskipuja raskausaikana, mutta ei mitään muuta. Toivuin synnytyksen jälkeen nopeasti, eikä muistoksi jäänyt edes yhtään arpea. Erkauma parantui itsekseen muutamassa kuukaudessa. Lantionpohjan lihakset eivä tunnu ihan samanlaisilta kuin ennen synnytystä, joskus jännittää aivastaa kun rakko on täynnä, mutta ei muita ongelmia. En ole treenannut kyseisiä lihaksia mitenkään, ehkä pitäisi.
Kukaan tuttuni ei myöskään ole kertonut että heille olisi jäänyt raskaudesta terveysongelmia, mutta varmaksi ei voi tietää, ihmiset eivät aina kerro kaikista asioistaan.
Ainakin omalle keholleni raskaus ja synnytys sopi hyvin.
No esimerkiksi minä en ole kertonut kenellekään, että kärsin päivittäisistä kivuista. Tai että minut voi korjata vain leikkauksella. Mieheni on ainoa joka tietää eikä hänkään tiedä kuinka kovia ne kivut koko ajan on. En tunne tarvetta puhua tästä ihmisille. Ystäväni varmasti luulee kaikki, että minulle ei jäänyt mitään vikaa. Ap
Ehkäpä tässä on vastaus otsikon kysymykseen. Haluat että asiasta puhutaan enemmän, mutta et itsekään ole kertonut kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riskeistä olisi varmasti hyvä puhua enemmän. Kaikille ei kuitenkaan tule mitään, joten maltti kannattaa pitää ettei mene aiheettomaksi pelotteluksi.
Itselläni oli jonkin verran liitoskipuja raskausaikana, mutta ei mitään muuta. Toivuin synnytyksen jälkeen nopeasti, eikä muistoksi jäänyt edes yhtään arpea. Erkauma parantui itsekseen muutamassa kuukaudessa. Lantionpohjan lihakset eivä tunnu ihan samanlaisilta kuin ennen synnytystä, joskus jännittää aivastaa kun rakko on täynnä, mutta ei muita ongelmia. En ole treenannut kyseisiä lihaksia mitenkään, ehkä pitäisi.
Kukaan tuttuni ei myöskään ole kertonut että heille olisi jäänyt raskaudesta terveysongelmia, mutta varmaksi ei voi tietää, ihmiset eivät aina kerro kaikista asioistaan.
Ainakin omalle keholleni raskaus ja synnytys sopi hyvin.
No esimerkiksi minä en ole kertonut kenellekään, että kärsin päivittäisistä kivuista. Tai että minut voi korjata vain leikkauksella. Mieheni on ainoa joka tietää eikä hänkään tiedä kuinka kovia ne kivut koko ajan on. En tunne tarvetta puhua tästä ihmisille. Ystäväni varmasti luulee kaikki, että minulle ei jäänyt mitään vikaa. Ap
Ehkäpä tässä on vastaus otsikon kysymykseen. Haluat että asiasta puhutaan enemmän, mutta et itsekään ole kertonut kenellekään.
En koskaan valita muistakaan terveysongelmistani ystävilleni. Haluan, että tästä aiheesta puhutaan julkisesti enemmän ja että terveydenhuollon tahot validoi julkisesti nämä vauriot ja niiden olemassaolon. Sen sijaan en kaipaa sitä että kaverit toisilleen valittaa vaivoistaan. Ap
Niin. Minäkin sain palleatyrän ja vaikean refluksin. Ei kukaan tämmöisestä varoittanut...
Joo, olisi pitänyt tarkentaa, että tarkoitin enemmänkin pitkään raskauden ja synnytyksen jälkeenkin jatkuvia terveyshaittoja. Minusta näistä ja niiden yleisyydestä löytyy todella huonosti tietoa. Saa toki linkittää. Se, että pitkäaikaisista terveyshaitoista kerrotaan avoimesti, ei tarkoita, että asiaa lähestytään ongelmien kautta. Lääkkeiden haitoista kertominen ei tarkoita, että lääkehoitoa lähestytään ongelmien kautta. Ja jos haitat todella ovat niin harvinaisia, yleisyyden kertomisen ei pitäisi vähentää kenenkään raskautumisintoa.