Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1344)
Parhaiten tutustuttaisiin toisiimme lähtemällä kaljalle. 5 kaljaa ja estot on poissa, voi sanoa pomolle suoraan ja selkeästi mitä ajattelee hänestä, samoin voi antaa palautetta kaikille työtovereilleen. No eihän tuosta nyt kannata suuttua, sehän oli vaan kännisekoilua... HEH...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran oli jossain firman tiimi tyky me henki-päivässä tällainen kiva leikki että vetäjä oli niinkuin karhu ja tulee metsässä vastaan, missä me muut olemme ihan rauhassa kävelemässä.
Tarkoitus oli pelästyä tätä karhua ja turvautua työkaveriin. Karhu ei päässyt hyökkäämään sellaisen henkilön kimppuun joka oli ottanut kiinni työkaverista.Siinä sitten käveltiin ja pälyiltiin toisiamme ja yhtäkkiä tämä vetäjä hyökkää jostakin ja karjuu naama punaisena ja hyökkäilee ihmisten kimppuun ja kaikki kiljuu ja säntäilee ja tarttuu kiinni lähimpänä olevaan työkaveriin.
Katselin sitä menoa ja ajattelin että mitä helvettiä. Saako tuo vetäjä tästä jotain palkkaakin.
Minulla on ihan kamala huumorintaju ja pokkani kestää mitä vaan. Tuossa tilanteessa olisi ollut aivan kauhea kiusaus juostakin vetäjää kohti karjuen ja mylvien itse, huutaen, että "Minä olen HARRRMAAKARRRHU, sinä surkea pehmonalle! RÄYH!" Iskeä kiinni ja purra sitä johonkin, ei kovin kovaa tietenkään.
Näissä nöyryytysleikeissä kun ne aina lähtevät siitä, että nöyryytettäväksi määrätyt eivät kehtaa mitään muuta kuin toimia "käsikirjoituksen" mukaan. Ja minuun kovin herkästi menee piru ja tekee mieli antaa niiden maistaa omaa lääkettään. Poikkeuksetta tuollaiset ovat aivan pulassa, jos joku alkaakin OIKEASTI heittäytyä ja olla luova, jos halutaan heittäytymistä ja luovuutta...
"minuun kovin herkästi menee piru" 😅😅😅
Sä oot varmaan mun sielun sisko, pitäis alkaa ystäviksi. Tai sitte ollaan jo🥳
Meillä oli kokoushuoneen pöydälle laitettu jokaisen nimellä varustettu sydän ja piti viikon ajan kirjoittaa kehuja toisille niihin. Itse olin uusi työpaikassa ja kukaan ei kirjoittanut minun sydämeen mitään paitsi joku oli piirtänyt siihen lohdutukseksi lyijykynällä pienen kukkasen. Ei varmaan keksinyt positiivista adjektiivia minusta. Osalla oli sydämet täynnä kehuja miten ihana ja mukava ja bestis on jne. Toisilla oli melkein tyhjät tai tyhjät sydämet, etenkin meillä joilla ei ollut vielä tuttuja työpaikalla. Kaikki näki toisten sydämet ja mitä niihin oli kirjoitettu ja pystyi lueskella niitä tauoilla. Näin oikein hierottiin kaikkien naamaan ketkä on ja ketkä ei ole suosittuja työpaikalla. Kiusaamiselthan se tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on AINA joku saunominen virkistyspäivän ohjelmana. En ole vielä ikinä mennyt. En halua istua alasti saunassa työkavereideni kanssa.
Sauna on cool.
Saunassa tehdään isot päätökset firmoissa ja politiikassa.
Saunasakkiin kannattaa siis kuulua.
Jos et pääse saunaan -olet ulkopuolinen.
Ja saunominenhan on hauskaa, parin trinksut kera.
Ja suomalainen saunoo nakuna -ei pelkää kuin hiiri tai jenkki.
Sillä sauna = suomalaisuus.
Yök.
Aikoinaan, käveltiin osastonhoitajan kotiin työpaikalta, matka noin 4km. Siellä tarjosi kakkukahvit ja sieltä käveltiin takaisin työmaalle. No rahaa ei kulunut, mutta turhaa turhempi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi työpaikan virkistyspäivässä sanoin, etten osallistu leikkeihin. Niistä on niin huonoja kokemuksia muista työpaikoista. Sain seurata typerät leikit sivusta, vaikka ensin pyydettiinkin osallistumaan. Olin iloinen, että pidin puoleni!
N. 50. Liikaa nöyryytetty ja vihdoin sanoin EI!
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, käveltiin osastonhoitajan kotiin työpaikalta, matka noin 4km. Siellä tarjosi kakkukahvit ja sieltä käveltiin takaisin työmaalle. No rahaa ei kulunut, mutta turhaa turhempi päivä.
Montako teitä oli?
Hänen olisi pitänyt tuoda kakut työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin voi olle tyytyväinen että Stockmann ei koskaan tarjonnut henkilökunnalle mitään;) Kun täytti 150 v, niin tarjosi sentään sapuskat. Ei tietenkään ravintolassa vaan työpaikalla... Asiakkaat eivät meinanneet uskoa.
Ei oma mutta tuttava kertoi. Tiimillä oli työpaikkakiusaavat sisarukset esihenkilöinä. Virkistyspäivänä oltiin lähdetty samoilemaan metsään. Leirinuotion ääressä oli kerätty kaikilta nimetöntä palautetta, joissa olikin ollut sitten myös kritiikkiä, koska monet alaiset olivat tyytymättömiä. Ilta oli päättynyt raivareihin, joissa oli alettu uhkailemaan ja huutamaan, että nimettömien palautteiden antajien tulisi ilmiantaa itsensä välittömästi! Tää oli niin hauskaa ulkopuolisena kuultuna, mutta ollut varmasti hirveä tilanne siellä paikan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ollut nauruterapiaa. Onneksi olin estynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nämä on aina sellaisia, että siellä joutuu olemaan vähintään yhden yön ja paikka on aina jossain todella kaukana. Mennään yhteiskuljetuksella ja määränpäätä ei kerrota etukäteen. Tarkoituksena on varmistaa, ettei kukaan tule omalla autolla ja että kaikki joutuvat olemaan paikalla koko ajan. Majoitus on muutaman kerran ollut isoissa mökeissä/huviloissa, joissa bileet jatkuvat aamuun asti, eikä kukaan saa nukkua. Minä ja yksi kollega sanottiin kerran, ettei haluta lähteä näihin enää ja tehdään vaikka mieluummin töitä toimistolla, mutta pomo ilmoitti että on pakollisia. Minulla on tällä hetkellä parikin työhakemusta vetämässä muualle. On muitakin syitä lähteä, mutta nämä "virkistyspäivät" ovat yksi.
Jos pomoni sanoisi minulle, että "on pakko" lähteä jonnekin missä ei edes tehdä töitä ja määränpää tuntematon, toteaisin että katsotaan käräjillä onko pakko vai ei.
En missään nimessä suostuisi mihinkään tuollaiseen yllätysvirkistyspäivään, enkä lähtemään MIHINKÄÄN, mistä en pääse omin avuin pois. Koskaan. Kai ihmiset nyt sen verran ovat thrillereitä katsoneet ettei tuollainen ole hyvä idea?
Minulla on myös uniapnea (ei, ne ole läski, rakennevika), joten minun pitäisi saada oma huone (kukaan ei nuku c-papin hurinassa jos ei ole tottunut) jossa on sopivassa paikassa sähköpistoke -ja toisaalta terveysasiani eivät firmalle kuulu.
Juujuu... "rakennevika". Niin ne aina kuulemma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvaltaisilla aloilla nuo päivät on yleensä ihan kivoja. Niihin voi liittyä jotain moottorin pärinää, ammuntajuttuja/kalastusta/eräilyä ja lopuksi rehellistä saunottelua ja ryypiskelyä. Mut auta armias jos onkin joku esinainen kyseessä niin sit se on noita halijuttuja ja perkeleen turvemaskeja tms. hemmottelupaketteja.
Onneks on mies pomona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/a/74-20237711
Tämä on kyllä hauska. Ely on määrännyt Versowoodin kunnostamaan avohakkuussa tuhoutuneen puron => tehdäänpä tästä tyky-päivä ja laitetaan työläiset kunnostushommiin.
linkki uudestaan
Tällainen tekeminen olisi minun mieleeni. Tehdään yhdessä oikeasti jotain hyödyllistä, saa olla työpäivänä ulkona, vähän rehkiä ja samalla kuntoilla, jokaiselle löytyy varmasti joku homma.
Haluan sen homman, jossa istun lepotuolissa ottamassa aikaa ja mittaamassa muiden iloista rehkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kokoushuoneen pöydälle laitettu jokaisen nimellä varustettu sydän ja piti viikon ajan kirjoittaa kehuja toisille niihin. Itse olin uusi työpaikassa ja kukaan ei kirjoittanut minun sydämeen mitään paitsi joku oli piirtänyt siihen lohdutukseksi lyijykynällä pienen kukkasen. Ei varmaan keksinyt positiivista adjektiivia minusta. Osalla oli sydämet täynnä kehuja miten ihana ja mukava ja bestis on jne. Toisilla oli melkein tyhjät tai tyhjät sydämet, etenkin meillä joilla ei ollut vielä tuttuja työpaikalla. Kaikki näki toisten sydämet ja mitä niihin oli kirjoitettu ja pystyi lueskella niitä tauoilla. Näin oikein hierottiin kaikkien naamaan ketkä on ja ketkä ei ole suosittuja työpaikalla. Kiusaamiselthan se tuntui.
Meillä oli tämä sama rippikoulussa paitsi että sydän laitettiin roikkumaan kaulasta. Joillakin oli sydän täynnä kehuja ja joillakin ei oikein mitään. Ihmeellisen empatiakyvytöntä laittaa tuollainen leikki missä voi helposti jättää kirjoittamatta mitään joihinkin lappuihin. Tuo toimii ehkä pienessä ryhmässä missä kaikki kirjoittaa vuorotellen jokaiselle jotain mutta ei niin että saa kirjoittaa jos haluaa. Silloin jää moni ulkopuoliseksi ja kokemaan osattomuutta.
Tarvittaisiin tutkmus siitä heikentävätkö tyky päivät työyhteisön hyvinvointia. Aiheuttavatko työhyvinvointi toimet, ahdistusta, lisäävätkö ne työpaikka kiusaamista tai ulkopuolisuuttaa työpaikalla
Vierailija kirjoitti:
Pomo on yksimielisesti päättänyt jokaisen virkistyspäivän sisällön jo monena vuotena. Kenenkään muun toiveita ei oteta vastaan ja lähes kenelläkään ei ole mukavaa silloin. Lähes kaikilla muilla on kiintiö täynnä virkistyspäiviä. Viimeksi toivottiin suurimman osan työkavereiden kanssa että saataisiinkö jäädä tekemään töitä työpaikalle. Pomo ilmoitti että se on kirjallisenvaroituksen paikka jos ei osallistu. Osallistuimme.
Nämä nöyryyttävät virkistyspäivät jatkuvat niin kauan, kun porukka niihin suostuu.
En ymmärrä, miksi pomojen annetaan kiusata alaisiaan vapaasti. Jotain rotia tähän hommaan.
Kaugee ketju😬😬😬
Mä eroisin tuollaisista työpaikoista!!
Meillä on tiimissä kerran vuodessa ryhmäreissu jonnekkin luontokohteeseen jossa samoillaan päivä tai sitten vierailu firman projektissa jossain päin maata. Molemmat ihan kivoja. Ja niistä saa palkan, matkoistakin.
Vierailija kirjoitti:
Oli ollut nauruterapiaa. Onneksi olin estynyt.
Hyi! Tuo olisi aivan hirveää kaltaiselleni ääniyliherkälle autistille!!!!!!
Meillä oli kerran ilmajoogaa ja sekin meni pilalle, kun porukka tirskui ja hirnui kuin teinitytöt. Ei siinä meinannut saada ohjaajan neuvoistakaan selvää. Olisin itse halunnut nauttia siitä "leijumisesta" rauhassa. Työpaikallakin sai kuunnella tuota hirnuntaa ym. hölötystä ihan tarpeeksi.
Meillä on joka kerralla juuri tämä sama ”seuraa sokkona johtajaa” -leikki + sellainen, että jalat on sidottu lautojen päälle ja yritetään liikkua eteenpäin. Heh paremmin en osaa selittää. Sitten on ollut sekin, että pitää laittaa silmät kiinni ja kaatua selälleen toisen syliin. Niin; ja totta kai ajamme aina joka kerta sille samalle pusikon keskellä sijaitsevalle homeiselle leirikeskukselle, ja nukumme lattialla makuupusseissa…
Kyseessä myös työpaikka, jossa kaikki on korkeakoulutettuja, suurin osa on akateemisia. Pomomme eli näiden virkkareiden pääarkkitehti on kasvatustieteen tohtori 🤬 Varmasti kuulostaa huvittavalta mutta kyllä tämä on puhdasta nöyryytystä. Työolotkin ovat monella tavalla pielessä.