Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1344)
Vierailija kirjoitti:
Meillä nämä on aina sellaisia, että siellä joutuu olemaan vähintään yhden yön ja paikka on aina jossain todella kaukana. Mennään yhteiskuljetuksella ja määränpäätä ei kerrota etukäteen. Tarkoituksena on varmistaa, ettei kukaan tule omalla autolla ja että kaikki joutuvat olemaan paikalla koko ajan. Majoitus on muutaman kerran ollut isoissa mökeissä/huviloissa, joissa bileet jatkuvat aamuun asti, eikä kukaan saa nukkua. Minä ja yksi kollega sanottiin kerran, ettei haluta lähteä näihin enää ja tehdään vaikka mieluummin töitä toimistolla, mutta pomo ilmoitti että on pakollisia. Minulla on tällä hetkellä parikin työhakemusta vetämässä muualle. On muitakin syitä lähteä, mutta nämä "virkistyspäivät" ovat yksi.
Jos pomoni sanoisi minulle, että "on pakko" lähteä jonnekin missä ei edes tehdä töitä ja määränpää tuntematon, toteaisin että katsotaan käräjillä onko pakko vai ei.
En missään nimessä suostuisi mihinkään tuollaiseen yllätysvirkistyspäivään, enkä lähtemään MIHINKÄÄN, mistä en pääse omin avuin pois. Koskaan. Kai ihmiset nyt sen verran ovat thrillereitä katsoneet ettei tuollainen ole hyvä idea?
Minulla on myös uniapnea (ei, ne ole läski, rakennevika), joten minun pitäisi saada oma huone (kukaan ei nuku c-papin hurinassa jos ei ole tottunut) jossa on sopivassa paikassa sähköpistoke -ja toisaalta terveysasiani eivät firmalle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ettei tuollaisista lähes kaikkien inhomasta "virkistyksestä" voida luopua. Jos halutaan että on oikea virkistyspäivä niin annetaan palkallinen vapaapäivä.
Virkistyspäivän ideaan kuuluu myös, että tutustutaan saman työtiimin tai yhteisön jäseniin työtehtävien ulkopuolella ja parannetaan tiimin yhteenkuuluvuutta.
Vapaapäivänä ihmiset tekevät omia asioitaan, joita voivat tehdä joka työpäivän jälkeen ja omilla vapaillaan.
Kuulehan tiimspirittiläinen. Hyvin harva haluaa olla työnaamojen kanssa tekemisissä töiden ulkopuolella minkään hengen nimissä. Sellainen se aikuisten reaaliarki tuppaa olemaan ja sen takia on erikseen vapaa-aika. Se on se oikea, oman elämän aika, missä päätät itse asioistasi. Tsemppihengen voit haudata sinne hiekkalaatikolle.
Anteeksi kun en ole hapannaama. Töihin ja työkavereihin voi suhtautua positiivisesti. Työn tekeminenkin tuntuu kivemmalta positiivisessa työyhteisössä.
En kaipaa anteeksipyytelyä ja perusilmeeni on ilmeetön. Töihin ja siellä yhdistäviin ihmisiin suhtaudun toteavasti. En välitä, enkä kiinnostu työpaikan ilmapiiristä. Se on työpaikka. Ajatteletko, että mahdollisesti tulehtunutta ilmapiiriä parantaa se, että laitetaan tekijät yhteen myös oven ulkopuolella, silloinkin kun ulkopuolella kuuluu, tai kuuluisi alkaa oma elämä?
Tiimihenkeä sitäpaitsi kasvattaa kaikkein parhaiten se, että tehdään työtä yhdessä ja jokainen tekee työnsä mahdollisimman hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ettei tuollaisista lähes kaikkien inhomasta "virkistyksestä" voida luopua. Jos halutaan että on oikea virkistyspäivä niin annetaan palkallinen vapaapäivä.
Virkistyspäivän ideaan kuuluu myös, että tutustutaan saman työtiimin tai yhteisön jäseniin työtehtävien ulkopuolella ja parannetaan tiimin yhteenkuuluvuutta.
Vapaapäivänä ihmiset tekevät omia asioitaan, joita voivat tehdä joka työpäivän jälkeen ja omilla vapaillaan.
Kuulehan tiimspirittiläinen. Hyvin harva haluaa olla työnaamojen kanssa tekemisissä töiden ulkopuolella minkään hengen nimissä. Sellainen se aikuisten reaaliarki tuppaa olemaan ja sen takia on erikseen vapaa-aika. Se on se oikea, oman elämän aika, missä päätät itse asioistasi. Tsemppihengen voit haudata sinne hiekkalaatikolle.
Anteeksi kun en ole hapannaama. Töihin ja työkavereihin voi suhtautua positiivisesti. Työn tekeminenkin tuntuu kivemmalta positiivisessa työyhteisössä.
En kaipaa anteeksipyytelyä ja perusilmeeni on ilmeetön. Töihin ja siellä yhdistäviin ihmisiin suhtaudun toteavasti. En välitä, enkä kiinnostu työpaikan ilmapiiristä. Se on työpaikka. Ajatteletko, että mahdollisesti tulehtunutta ilmapiiriä parantaa se, että laitetaan tekijät yhteen myös oven ulkopuolella, silloinkin kun ulkopuolella kuuluu, tai kuuluisi alkaa oma elämä?
Meidän firmassa huono työilmapiiri joten itse koen ettei mikään virkistys tms sellainen todellakaan paranna työilmapiiriä jos johtajat eivät ole valmiina kohtaamaan työpaikan ongelmat ja korjaamaan niitä niin mikään virkitys, koulutus tms on aivan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ensimmäistä kertaa virkistyspäivä. Kaivoin toimenkuvani, jossa oli lueteltu minun tehtäväni ja vastuualueeni. Sanoin, että virkistyspäivä ei kuulu tehtäviini. Yritti johtaja selittää, että siellä on kivaa ja tutustuu työkavereihin. Sanoin, että tutustuminen ei kuulu työtehtäviini eikä pelleily. Ja pyysin näyttämään paperista, missä siinä lukee tutustuminen työkavereihin, pelleily, leikkiminen ja melonta. No eipä pyydetty mukaan. En koskaan vastannut kyselyihin mikä aika sopii, käykö majoitus kahden hengen huoneissa tai syönkö ruokaa. Tein töitä. Siitä minulle maksettin.
Aah tässäpä se kiva huumorintajuinen työkaveri. Olet varmaan mukavaa seuraa.
Itse ainakin arvostan työorientoitunutta työkaveria, jolla on pokkaa, merkittävästi enemmän kuin jotakuta helppoheikkiä.
Työviihtyvyydestä aika iso osa tulee siitä, että jokainen tekee omat työnsä hyvin, ja osaa pitää päänsä kiinni silloin kun puhumiselle ei ole tarvetta -ja toisaalta sanoa suoraan ja seistä kantansa takana jos on tarpeen.
Itse henkilökohtaisesti en koe, että työKAVEREITA on olemassakaan. Tykkään siitä että on kollegoita, joiden kanssa on asialliset välit. Olemme toisiamme arvostavia ammattilaisia, mutta emme KAVEREITA.
Hankalatkin asiat on helpompi hoitaa kun pidetään se ammatillinen etäisyys. Ei tarvitse ottaa mitään henkilökohtaisesti.
Meillä järjestettiin suprise virkityspäivä sillain että siihen oli 2 päivää ennakkoa eli ei ilmoitettu kuin vasta sitten kun oli 2 päivää aikaa "virkityspäivään" jolloin suurin osa oli töissä ja aikaa ei annettu järjestää hommia niin että ne jotka olis sinne halunnut olisivat pystyneet tulemaan. Kyse oli vaan makkaranpaistosta ja kävelystä, arvatenkin vain esihenkilön oma kuppikuntaporukka siellä ja taisivat nauttia muutakin kuin grillimakkaraa huhupuhuiden mukaan.... No itse en ollut kiinnostunut vaikka olisinkin päässyt paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pallonheittelyä toisille ringissä -yhteistyön parantamiseksi...
Kyllä kattoi eräs lähes 65 wee mies pitkään tuota tuohua.
Järjetöntähän se olikin.
Sitten onneksi saunaan, uimaan ja juomat käteen, se onkin jo mukavaa ja rentoa.
Nuo ryhmätyöt on usein aivan hannurista ja aivan lapsille suunnattuja.
Olen itse lapsenmielinen ja positiivinen mutta en minäkään suostuisi nöyryyttäviin virkityspäiviin, sen verran tilanntejua on että tajuaa ettei kaikki ole samanlaisia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo on yksimielisesti päättänyt jokaisen virkistyspäivän sisällön jo monena vuotena. Kenenkään muun toiveita ei oteta vastaan ja lähes kenelläkään ei ole mukavaa silloin. Lähes kaikilla muilla on kiintiö täynnä virkistyspäiviä. Viimeksi toivottiin suurimman osan työkavereiden kanssa että saataisiinkö jäädä tekemään töitä työpaikalle. Pomo ilmoitti että se on kirjallisenvaroituksen paikka jos ei osallistu. Osallistuimme.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on AINA joku saunominen virkistyspäivän ohjelmana. En ole vielä ikinä mennyt. En halua istua alasti saunassa työkavereideni kanssa.
Sauna on cool.
Saunassa tehdään isot päätökset firmoissa ja politiikassa.
Saunasakkiin kannattaa siis kuulua.
Jos et pääse saunaan -olet ulkopuolinen.
Ja saunominenhan on hauskaa, parin trinksut kera.
Ja suomalainen saunoo nakuna -ei pelkää kuin hiiri tai jenkki.
Sillä sauna = suomalaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on AINA joku saunominen virkistyspäivän ohjelmana. En ole vielä ikinä mennyt. En halua istua alasti saunassa työkavereideni kanssa.
Sauna on cool.
Saunassa tehdään isot päätökset firmoissa ja politiikassa.
Saunasakkiin kannattaa siis kuulua.
Jos et pääse saunaan -olet ulkopuolinen.
Ja saunominenhan on hauskaa, parin trinksut kera.
Ja suomalainen saunoo nakuna -ei pelkää kuin hiiri tai jenkki.
Sillä sauna = suomalaisuus.
Mennään vaan saunaan, mutta ei laiteta sitä päälle. Muistiokin on helpompi kirjoittaa läppärillä.
Työajalla tapahtuvaan kaikkia työntekijöitä koskevaan tyky-toimintaan on ns. pakko osallistua. Omalla ajalla esim illalla tai viikonloppuna ei todellakaan. Ja myös: vaikka varsinaiseen tyky-päivään osallistuminen työaikana saattaisi olla työvelvoitteen piirissä, tyky-päivän sisällä olevat vapaa-aikaan tai intiimiyteen liittyvät osuudet (kuten saunominen, uiminen tai muu vastaava ohjelma) ovat aina täysin vapaaehtoisia. Työntekijällä on oikeus kieltäytyä ilman pelkoa työlain vastaisista seuraamuksista. Että älkää jauhako täällä pas#aa pakkosaunomisesta ja uimisesta. Käyttäkää vain ääntä ja maalaisjärkeänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ettei tuollaisista lähes kaikkien inhomasta "virkistyksestä" voida luopua. Jos halutaan että on oikea virkistyspäivä niin annetaan palkallinen vapaapäivä.
Virkistyspäivän ideaan kuuluu myös, että tutustutaan saman työtiimin tai yhteisön jäseniin työtehtävien ulkopuolella ja parannetaan tiimin yhteenkuuluvuutta.
Vapaapäivänä ihmiset tekevät omia asioitaan, joita voivat tehdä joka työpäivän jälkeen ja omilla vapaillaan.
Kuulehan tiimspirittiläinen. Hyvin harva haluaa olla työnaamojen kanssa tekemisissä töiden ulkopuolella minkään hengen nimissä. Sellainen se aikuisten reaaliarki tuppaa olemaan ja sen takia on erikseen vapaa-aika. Se on se oikea, oman elämän aika, missä päätät itse asioistasi. Tsemppihengen voit haudata sinne hiekkalaatikolle.
Anteeksi kun en ole hapannaama. Töihin ja työkavereihin voi suhtautua positiivisesti. Työn tekeminenkin tuntuu kivemmalta positiivisessa työyhteisössä.
Toksinen positiivisuutesi haisee Kuuhun asti.
Onneksi meillä saa valita eri vaihtoehdoista, jotka on työntekijöiden itse päättämiä. Kaikki pitää tosin maksaa itse, mutta kenekään ei myöskään ole pakko osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 2000-l. alussa oltiin yksi viikonloppu työporukalla "virkistäytymässä". Siihen kuuluin "tiimihenkeä kohottavaa koulutusta". Me - kaikki akateemisen koulutuksen saaneita ihmisiä - mm. marssittiin pihalla ja ryteikössä niin että kaikilla oli silmillä siteet, paitsi etummaisella. Sitten mentiin syystalvella possujonossa sokkona käsi edellä kulkevan olkapäällä. Tarkoituksena oli lisätä tiimihenkeä ja luottamusta "tiimikavereihin". Lähinnä v***tti koko leikkiminen.
Olin tosi nuori nainen, 19-vuotias, ja juuri aloittanut työt eräällä toimistolla, joka koostui enimmäkseen setämiehistä. Virkkareissa sitten muka huvin vuoksi asettuivat riviin ja käskivät minut ottamaan kultakin kahdeksalta setämieheltä vuoron perään suihin. Olin epävarma ja naiivi ja pelkäsin menettäväni työpaikan, jos en lähtenyt tuohon mukaan, niin sitten vuorotellen otin kaikilta suihin. Jäi jotenkin paha olo tuosta.
Kuplafutis. Paskinta sontaa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi nuori nainen, 19-vuotias, ja juuri aloittanut työt eräällä toimistolla, joka koostui enimmäkseen setämiehistä. Virkkareissa sitten muka huvin vuoksi asettuivat riviin ja käskivät minut ottamaan kultakin kahdeksalta setämieheltä vuoron perään suihin. Olin epävarma ja naiivi ja pelkäsin menettäväni työpaikan, jos en lähtenyt tuohon mukaan, niin sitten vuorotellen otin kaikilta suihin. Jäi jotenkin paha olo tuosta.
Toivottavasti tää ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 2000-l. alussa oltiin yksi viikonloppu työporukalla "virkistäytymässä". Siihen kuuluin "tiimihenkeä kohottavaa koulutusta". Me - kaikki akateemisen koulutuksen saaneita ihmisiä - mm. marssittiin pihalla ja ryteikössä niin että kaikilla oli silmillä siteet, paitsi etummaisella. Sitten mentiin syystalvella possujonossa sokkona käsi edellä kulkevan olkapäällä. Tarkoituksena oli lisätä tiimihenkeä ja luottamusta "tiimikavereihin". Lähinnä v***tti koko leikkiminen.
No, on tuossa se puoli, että yhtessä koettu v*tutus myös yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi nuori nainen, 19-vuotias, ja juuri aloittanut työt eräällä toimistolla, joka koostui enimmäkseen setämiehistä. Virkkareissa sitten muka huvin vuoksi asettuivat riviin ja käskivät minut ottamaan kultakin kahdeksalta setämieheltä vuoron perään suihin. Olin epävarma ja naiivi ja pelkäsin menettäväni työpaikan, jos en lähtenyt tuohon mukaan, niin sitten vuorotellen otin kaikilta suihin. Jäi jotenkin paha olo tuosta.
Toivottavasti tää ei ole totta.
No ei ole totta vaan palstaincelin normaalia pakkomielteistä päiväunelmointia.
En kaipaa anteeksipyytelyä ja perusilmeeni on ilmeetön. Töihin ja siellä yhdistäviin ihmisiin suhtaudun toteavasti. En välitä, enkä kiinnostu työpaikan ilmapiiristä. Se on työpaikka. Ajatteletko, että mahdollisesti tulehtunutta ilmapiiriä parantaa se, että laitetaan tekijät yhteen myös oven ulkopuolella, silloinkin kun ulkopuolella kuuluu, tai kuuluisi alkaa oma elämä?