Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisissa tykypäivissä on tullut käytyä, usein olen kieltäytynytkin. Kerron nyt eräästä eritäin onnistuneesta päivästä. Kutsuttuna olivat iäkkäämmät naiset, noin 35 - 50 -vuotiaita muistaakseni oli useimmat. Kerrottakoon, että aika skeptisesti suhtauduttiin etukäteen tilaisuuteen.

Jotain höpötestejä oli ensin, mutta sitten vetäjäksi tuli seksuaaliterapeutti, ja hän kyllä sai kaikki osallistumaan. Ei suoranaisesti puhuttu seksistä, vaan esimerkiksi miesten ja naisten välisistä eroista, ihan kivikauden ajasta aloitettiin, ja siitä, miksi miehet tekee jotain jotenkin, ja vaimo ei millään ymmärrä miksi.

Jokainen sai esim. muistella, milloin viimeksi moitti tai kehui miestään jostain asiasta ja miten joutavasta asiasta tulee moitittua. Kyllä siinä vähän naurettiin ja itkettiinkin. (silloin vielä sai sanoa, että naisilla ja miehillä on eroa). Jotenkin aika monta asiaa selvisi. Joku sanoikin jälkeenpäin, että se tilaisuus pelasti hänen avioliittonsa. Itsekin ajattelen, että sen seminaarin jälkeen elämäni jonkun verran oikeasti muuttui (ja puolisoni myös :).

Siis olisin kävellyt ulos. Ensinnäkin inhoan syvästi tuollaista stereotyyppistä sontaa "miehet sitä, naiset tätä". Jos mikä niin sellainen lätinä saa minut kiehumaan. Olen joskus lukenut parisuhdeleireistä yms miehelle ja ollaan yhdessä hirnuttu, että me ei vaan voitaisi mennä sinne. Itse en ole ollenkaan stereotyyppinen nainen vaikka ulkoisesti sellaiselta näytänkin. Kumpikaan meistä ei ikinä, milloinkaan haluaisi lässyttää yksityisasioista tuollaisessa tapahtumassa.

Lisäksi en voi sietää joidenkin naisten lempparitoimintaa "nauretaan yhdessä miehille se on hauskaa". Ihan yhtä hauskaa löytyisi meidän puuhista ja ennen muuta kaikki miehet ei toimi samalla tavalla kuten ei naisetkaan!

Pihisen nytkin raivosta!

"Henkisen koutsin pitämä päivä, jossa lopuks piti käydä kaikkien työkavereiden luona ja sanoa heistä jotain hyvää."

Ihan hirveää ja myös ahdistavaa yrittää keksiä jotain sanottavaa kaikista.

Myöskin työnohjauksissa harrastetaan tätä samaa, ja ehkä lisänä on vielä jokin tyhmä leikki.

Onneksi rakennusliikkeissä kaikki juhlat pyörii ryyppäämisen ympärillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.

Hotellista löytyy varmasti kuntosali tms, jos kaipaa liikuntaa istumatalkoiden päälle. Mutta turha sinne on pakottaa, jos haluaa vain lepuuttaa korviaan ja mieltään. Jokainen tavallaan, liikkukoon ja ryhmäytyköön ne jotka tahtovat.

Meillä on kuntosali työpaikallakin. Näissä työhyvinvointipäivissä voisi tehdä jotain sellaista, johon EI OLE mahdollisuutta työpaikalla tai jota ei tehdä muuten. Käymme työkavereiden kanssa kaljalla myös muutenkin noin kerran kuussa. Eikö näihin työpaikan työhyvinvointipäiviin voisi suhtautua kuin muistakin työtehtävistä kieltäytymisiin eli jakaa niistä kirjallisia varoituksia? Jos ne ovat niin suurta paskaa, niin lähtekää töihin, joissa niitä ei ole. Menkää vaikkapa siivoamaan näihin kolmikirjaimisiin siivousfirmoihin. Voin kertoa, niissä perussiivoojille ei ole mitään. Myös maatalouslomittaja on hyvä ammatti, jolla voi vältellä kaikki epämiellyttävät virkistyspäivät.

Minä olen sen laatuinen ihminen, että olen aina vain halunnut töissä käydä tekemässä työt. En ole koskaan odottanut työnantajan keksivän puolestani viihdyttämisjuttuja. Jos haluan pussissa hyppiä, voin tehdä sen vapaa-aikana. Jos haluan käydä salila, teen sitä vapaa-ajalla. Jos haluan syödä ja juoda ravintolassa, teen sitä vapaalla valitsemieni ihmisten kanssa.

Siksi nämä virkistäytymisjutut on olleet minusta aina ihan höpöä. Ja kyllä, kuulun vanhaan kaartiin. Työelämää 40 vuotta takana. Nuorenakin pystyin kulkemaan töissä ilman, että odotin työnantajan keksivän minulle työaikana empaatista halailuaikaa työkavereiden kanssa ja koskenlaskua. 

Missä vaiheessa työntekijät alkoivat odottaa, että työnantaja on heille äiti, joka hoivaa ja järjestää työaikaa hemmoitteluun ja halailuun. Isä, joka ohjaa jämäkästi ja turvallisesti työkavereiden käsille lepäämään. Personal traineri, joka työaikana liikuttaa ja kuntoiluttaa. Ja psykologi, joka kohottaa työntekijän itsetuntoa ja teemihenkeä.

Olen ollut aina hyvä ja tykätty työntekijä ja työkaveri, vaikka olen halunnut käydä vain töissä tekemässä työnantajan määräämät työt.

Aamen ja just Näin!!

Yli 70-kiloinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on mhdollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 70-kiloinen kirjoitti:

Sup-lautailua työpaikan virkistyspäivässä. Lautojen painoraja 70 kg. Että silleen...

Ei ole mahdollista. Pari kesää suppailin vuokralaudoilla ja tänä kesänä ostettiin pari omaa. Toisessa omassa on painoraja 100 kg ja toisessa 120 kg. En myöskään koskaan lautoja vuokratessa törmännyt noin alhaiseen painorajaan. Olisi muuten jäänyt laudat vuokraamatta.

T. isokokoinen nainen

Koioitu netistä:

Kunnioita SUP-laudan painorajoja ja hanki mieluummin lauta , jonka painorajajojen sisällä olet selvästi tai joka kantaa myös sinua painavampia – etenkin siinä tapauksessa, jos lauta on yhteiskäytössä tai haluat suppailla lapsen, koiran tai muun painolastin kanssa. Useat halvemman hintaluokan SUP-laudat ovat tarkoitettu alle 70-kiloisille tai lapsille, joten ne kannattaa jättää kaupan hyllylle.

Eihän millään vuokrafirmalla ole mitään tokmannin tai halpahallin lautoja. Kyllä ne tavoittelevat sen verran laajaa asiakaskuntaa, että hankkivat kunnon laudat. Harvoin ne vuokraajat on lapsia kuitenkaan.

Tästä keissistä on jo aikaa, silloin suppailu ei ollut vielä ns. koko kansan huvia ja varusteitakaan ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Mutta nöyryyttäväähän se silti oli.

Tunnollinen 72-kiloinen suomalainen jää rannalla itkemään, kun sup-laudan painoraja on 70 kg. Kyseessä varmasti virkamies, joka valvoo eu-direktiivien noudattamista ja käytäntöönpanoa.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisissa tykypäivissä on tullut käytyä, usein olen kieltäytynytkin. Kerron nyt eräästä eritäin onnistuneesta päivästä. Kutsuttuna olivat iäkkäämmät naiset, noin 35 - 50 -vuotiaita muistaakseni oli useimmat. Kerrottakoon, että aika skeptisesti suhtauduttiin etukäteen tilaisuuteen.

Jotain höpötestejä oli ensin, mutta sitten vetäjäksi tuli seksuaaliterapeutti, ja hän kyllä sai kaikki osallistumaan. Ei suoranaisesti puhuttu seksistä, vaan esimerkiksi miesten ja naisten välisistä eroista, ihan kivikauden ajasta aloitettiin, ja siitä, miksi miehet tekee jotain jotenkin, ja vaimo ei millään ymmärrä miksi.

Jokainen sai esim. muistella, milloin viimeksi moitti tai kehui miestään jostain asiasta ja miten joutavasta asiasta tulee moitittua. Kyllä siinä vähän naurettiin ja itkettiinkin. (silloin vielä sai sanoa, että naisilla ja miehillä on eroa). Jotenkin aika monta asiaa selvisi. Joku sanoikin jälkeenpäin, että se tilaisuus pelasti hänen avioliittonsa. Itsekin ajattelen, että sen seminaarin jälkeen elämäni jonkun verran oikeasti muuttui (ja puolisoni myös :).

Kaikilla naisilla oli aviomies? Eronneena olisin kuolahtanut tonne. Tai jos olisin esim. lesbo. Ja että kaikkien siellä olleiden parisuhdeongelmat oli muka ratkaistavissa tommosella höpöpuheella!

Näin korona-aikaan on suorastaan helpotus, että ei voida järjestää oikein mitään tyhytapahtumia kokoontumisrajoitusten takia. Eikä 25 €:lla paljon saisikaan. Vapaa-aikana pitäisi osallistua, sillä työaikana tehdään töitä. Näin sotealalla koronan etulinjassa olleille. :)

Mulle on tullut sellainen aavistus että näitä kiusallisia virkistyspäiviä järjestetään koska joku trendikäs konsultti on vuonna kuokka ja kivi sanonut että se on tarpeellista ja kaikki edistykselliset firmat tekee niin. Ja ne isot dirikat on sitten nielaisseet sen pureskelematta ja pistäneet alaisensa järkkäämään jotain ohjelmaa, halusivat tai eivät. Joten siitä kärsii sitten kaikki, ne onnettomat joiden tehtävänä on olemattomalla budjetilla keksiä jotain tekemistä porukalle jonka koostumus on laidasta laitaan, sekä ne vieläkin onnettomammat joiden on lusittava nuo päivät kireä tekohymy naamallaan.

Jos joku isompi pamppu sattuu lukemaan tätä ketjua niin pliis, minä rukoilen, lopettakaa tämä pelleily. Kukaan ei juuri nauti siitä ja monelle se on suorastaan traumojen paikka.  Jos ihan välttämättä haluatte virkistää henkilökuntaa, tarjotkaa vaikka erinomainen lounas hyvässä ravintolassa ja antakaa koko porukalle loppupäivä palkallista vapaata. Jokainen voi sitten pussihypellä polkan tahtiin kotonaan tai lähteä metsäretkelle pillimehut kassissa jos huvittaa, tai panna netflixin tulille, ihan mikä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisissa tykypäivissä on tullut käytyä, usein olen kieltäytynytkin. Kerron nyt eräästä eritäin onnistuneesta päivästä. Kutsuttuna olivat iäkkäämmät naiset, noin 35 - 50 -vuotiaita muistaakseni oli useimmat. Kerrottakoon, että aika skeptisesti suhtauduttiin etukäteen tilaisuuteen.

Jotain höpötestejä oli ensin, mutta sitten vetäjäksi tuli seksuaaliterapeutti, ja hän kyllä sai kaikki osallistumaan. Ei suoranaisesti puhuttu seksistä, vaan esimerkiksi miesten ja naisten välisistä eroista, ihan kivikauden ajasta aloitettiin, ja siitä, miksi miehet tekee jotain jotenkin, ja vaimo ei millään ymmärrä miksi.

Jokainen sai esim. muistella, milloin viimeksi moitti tai kehui miestään jostain asiasta ja miten joutavasta asiasta tulee moitittua. Kyllä siinä vähän naurettiin ja itkettiinkin. (silloin vielä sai sanoa, että naisilla ja miehillä on eroa). Jotenkin aika monta asiaa selvisi. Joku sanoikin jälkeenpäin, että se tilaisuus pelasti hänen avioliittonsa. Itsekin ajattelen, että sen seminaarin jälkeen elämäni jonkun verran oikeasti muuttui (ja puolisoni myös :).

Kuulostaa kaikin tavoin ihan hirveältä, mutta eniten naurattaa "iäkkäämmät 35-vuotiaat naiset" :D

Tyhy-päivälle oli luvattu kahta eri ohjelmaa. Puolet porukasta suppailemaan ja puolet jotain muuta,, joka ilmoitettaisiin myöhemmin. Tämä jako sen takia, että sup-yrittäjällä oli rajallinen määrä lautoja. No, päivä koitti ja mentiin paikalle. Kävi ilmi, että sille toiselle puolelle ei ollut varattu mitään. Kehotettiin katsomaan kun muut suppailevat tai meditoimaan kalliolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukuisia tyhy-päiviä järjestäneenä niiden ydinongelma on tämä. ihmiset eivät halua tyhy-päivää taieivät tiedä mik sen tarkoitus on. TArkoitus on vahvistaa työyhteisöä esim. luomalla yhteisiä kokemuksia. Noh. Kun kysyy mitä haluaisitte tehdä tyhy-päivänä, vastaukset ovat yleensä A. vapaa päivä. Heh heh. ei vahvista työyhteisöä joten ei auta yhtään. B. Syödä ja juoda. Jos ihmiset syövät ja juovat parin parhaan työkaverinsa kanssa se ei kyllä edelleenkään paranna työyhteisön ilmapiiriä. C. Ei mitään tyhmiä liikunta tai luento tai leikki tai jne. juttuja. Eli vastataan mitä ei haluta tehdä vaikka kysymys kuuluu mitä haluat tehdä.

Monen mielestä tyhy-päivät on turhia. Näille henkilöille tiedoksi että juur sinun työkavereissasi voi olla niitä, jotka ovat sanoneet tai jopa vaatineet työilmapiirin vahvistamista ja yhtenkuuluvuuden lisäämistä. Tyhy-päivässä tämä todentuu, kun huomaa että osa jengistä on niin poteroissaa, ettei heistä saa rentoja ja hauskoja työkavereita. He haluavat vain pitää asenteensa ja saada liksaa tekemättä mitään. Työkavereitä he yleensä katsovat alaspäin. 

Keksi siinä sitten piirileikki joka on parannuskeino asenteeseen.

Sinäpä et voikaan määrätä toisten ihmisten asenteita, tyylejä ja tapoja, vaan ne ovat jokaisen itse määriteltävissä. Eikös olekin harmittavaa? ;) Työssä tehdään töitä, jotka on työsopimuksessa määritelty. 

Ja ihan kuin huonoon ilmapiiriin tuollainen päivä vaikuttaisi yhtään mitään.

Jokapäiväisen työnteon on oltava toimivaa ja järkevää. Ja kivaakin jos siltä tuntuu. Mutta ei ketään voida pakottaa ryhmäytymään työkavereiden kanssa, ei se toimi.

Voithan sä palkata parempia ja innostuvampia ihmisiä? Mutta miksi noita kehityspäiviä pitää järjestää, mikä pointti?

Ai niin. Ihmiset tekee töitä paremmin kun ne tuntevat toistensa siviiliminät. Hienoa.

Me teimme vierailun Herrankukkaron kalastajakylään. Muuten ok, mutta ohjelmanumerona oli yhdessä ruoan laittaminen. En todellakaan virkistynyt siitä, että jouduin kuorimaan perunoita. 

Onneksi oli saunomista sen jälkeen. Minä pidin, mutta kun oli yhteissauna (uikkarit päällä sentään) niin kyllähän siinä niin kävi, että käytännössä kaikki isokokoiset eivät tulleet saunaan ja asia jotenkin korostui.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ole moni uskonut, kun olen kertonut, mutta totta joka sana. Meillä oli kehittämispäivä, jossa ensin aamupäivä luotiin kokoustilassa kehittämisideoita ja lähdettiin sitten autoilla 50 km päähän Porvooseen asti Seireeniin syömään. Ruokapaikka oli hyvä, mutta työkavereista osa käyttäytyi niin nolosti, että hävetti katsoa. Yhden työkaverin auto oli parkissa suoraan Seireenin edessä, ikkunoista hyvä näkyvyys. Hänellä oli takakontti täynnä Virosta haettua kaljaa. Niitä juoksi yksi jos toinenkin juomassa siinä parkkiksella aivan suoraan ravintolan edessä! Niin junttia. Minä katselin ikkunasta aikani sitä touhua ja sanoin yhdelle työkaverille, että hei, tässä ravintolassa on A-oikeudet, saat tilattua olutta ihan pöytäänkin, ei tarvitse siinä ravintolan ulko-ovella vetää salassa omista tölkeistä. Työkaveri pahoitti tästä mielensä ja alkoi jankuttaa, luulenko minä, että alkoholi on hänelle ongelma!

Seireenistä siirryttiin Paahtimolle joen viereen ja uskomatonta kyllä: ainakin pari työkaveria latasi auton takakontista takin povitaskut täyteen niitä virolaisia oluita ja marssivat pokkana ravintolaan. Tämä työkaveri, jonka oli se kalja-auto, innostui itse juomaan pari, tai luultavimmin lähemmäs 10, ja lopputulema oli se, että minä jouduin ajamaan Porvoosta hänen autollaan takaisin. Luojan kiitos olin juonut pelkästää lasin punaviiniä ruuan kanssa, koska jos kukaan ei olisi ollut ajokuntoinen, sinne taivasalle olisi yöksi jääty tai maksettu satasia taksista.

Olisin uskonut mutta heti kun sanoit että menit Porvooseen niin uskottavuus meni. :D

Huh huh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä vuotena oli taas 0 budjetti, mutta ohjelmaa piti järjestää.

Etukäteen oltiin pyydetty toiveita ja toivottiin mm sienien tunnistusta ja tanssia,

Itse olin toimikunnassa ja ystäväni on Martoilla ohjaajana. Hän tuli pitämään meille sienioppitunnin. Näytettiin vaan kuvia, kertoi missä maastossa on jne.

Siskoni on harrastanut tanssia vuosikymmeniä ja piti meille napatanssikurssin.

Ruokailu toimi nyyttäri-idealla. Minulla oli itselleni soppaa ja leivoin pari pellillistä sämpylöitä. Hyvä, että oli soppa, koska valtaosa ei tuonut mitään.

Päivästä pyydettiin palautetta ja 80% oli negatiivisia. Jotkut vielä kirjoittivat nimensä, vaikka palautteen sai jätettyä anonyymisti. Kukaan näistä ei tehnyt mitään, eivät tuoneet syötävää ja söivät kaksin käsin sämpylöitä .

Pari seuraavaa vuotta katsottiin leffaa ja tehtiin popkorneja ja ostettiin limppaa ja irtokarkkeja.

Valittajia on, mutta osallistujia ei.

Mua ei ainakaan kiinnosta mitkään tyhyt tai tykyt. Valitan aina ihan vaan periaatteesta, pyrkimyksenä että ne joskus lopetetaan kokonaan kun puuhanaiset tympääntyy vastarannankiiskeihin.

Vihaan sieniä ja tanssin vain kännissä. En syö sokerimässyjä enkä juo limpparia.

Silloin kun työpaikka järjestää pakollisen tyhypäivän, siihen kuuluu silloin myös ruoka. En ala semmoisen takia vapaa-ajallani omilla rahoillani kokkaamaan nyyttäreitä.

Esiintyjät tulivat ilmaiseksi, koska minä tunsin heidät ja pyysin palvelusta.

Aiheet oli valittu toiveiden mukaan ja jokainen tiesi mitä tulee tapahtumaan.

Tyky tehtiin työpäivänä plus siitä sai jokainen vapaapäivän.

Mutta kuullaan vain valitusta. Olisi ollut mahdollisuus jäädä poiskin,

Harmittaa, kun tekee paljon töitä, kukaan ei sano kiitos.

Vain näitä olipa tylsää.

Kuules nyt täti. Se nyt on fakta että sienen tunnistukset yms on TYLSÄÄ eikä aikuisia ihmisiä 99% tuommoset kiinnosta!

Kuules teini. Jos olisit lukenut alkuperäisen viestin, niin nimenomaan tätä oli toivottu, ja siksi se oli järjestetty. Älä kommentoi, jos et tiedä asiasta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Lukuisia tyhy-päiviä järjestäneenä niiden ydinongelma on tämä. ihmiset eivät halua tyhy-päivää taieivät tiedä mik sen tarkoitus on. TArkoitus on vahvistaa työyhteisöä esim. luomalla yhteisiä kokemuksia. Noh. Kun kysyy mitä haluaisitte tehdä tyhy-päivänä, vastaukset ovat yleensä A. vapaa päivä. Heh heh. ei vahvista työyhteisöä joten ei auta yhtään. B. Syödä ja juoda. Jos ihmiset syövät ja juovat parin parhaan työkaverinsa kanssa se ei kyllä edelleenkään paranna työyhteisön ilmapiiriä. C. Ei mitään tyhmiä liikunta tai luento tai leikki tai jne. juttuja. Eli vastataan mitä ei haluta tehdä vaikka kysymys kuuluu mitä haluat tehdä.

Monen mielestä tyhy-päivät on turhia. Näille henkilöille tiedoksi että juur sinun työkavereissasi voi olla niitä, jotka ovat sanoneet tai jopa vaatineet työilmapiirin vahvistamista ja yhtenkuuluvuuden lisäämistä. Tyhy-päivässä tämä todentuu, kun huomaa että osa jengistä on niin poteroissaa, ettei heistä saa rentoja ja hauskoja työkavereita. He haluavat vain pitää asenteensa ja saada liksaa tekemättä mitään. Työkavereitä he yleensä katsovat alaspäin. 

Keksi siinä sitten piirileikki joka on parannuskeino asenteeseen.

Kyllähän tuossa olet saanut montakin vastausta, et vaan kelpuuta niitä. Se ei ole muiden vastaajien vika.

Älkää osallistuko. Työsopimuksessa yleensä sovitaan työtehtävistä, siinä voi lisäksi olla yleislause tyyliin "ja muut työnantajan osoittamat tehtävät". Selvää kuitenkin on, että tällaisten muiden tehtävien on liityttävä siihen työnkuvaan, jota työntekijä on yrityksessä tai virastossa tekemässä. Ei voi olla niin, että esimerkiksi prosessinvalvojan työnkuvaan yht'äkkiä kuuluukin seinäkiipeily tai saunominen. Työsopimuksen ulkopuolisista tehtävistä voi aina kieltäytyä, ja niistä kieltäytyminen ei ole pätevä irtisanomisperuste.

-juristi, joka lukee silmät lautasina tätä ketjua

en osallistunut tähän mutta oli minusta aika järkky idea: viime virkkareissa oli joukkueiden väliset olympialais-henkiset skabailut ja yhtenä lajina oli tehdä joukkueen jäsenten vaatteista mahdollisimman pitkä jono. pisin vaatejono voitti ja alastihan sitä aika lailla kaikki oli, kun rintsikoista ja sortseista yms sai toki lisämittaa.

Meillä siivotaan työpaikka virkistäytymispäivänä.

Vierailija kirjoitti:

en osallistunut tähän mutta oli minusta aika järkky idea: viime virkkareissa oli joukkueiden väliset olympialais-henkiset skabailut ja yhtenä lajina oli tehdä joukkueen jäsenten vaatteista mahdollisimman pitkä jono. pisin vaatejono voitti ja alastihan sitä aika lailla kaikki oli, kun rintsikoista ja sortseista yms sai toki lisämittaa.

Tällainen meillekin!

M53

Entisellä työpaikalla oli aina sellaisia, joihin yksi ei voinut osallistua. Pieni tiimi, 8hlö, joista yksi huomattavan ylipainoinen. Tiiminvetäjä keksi aina sellaista, mihin tämä yksi ei voinut osallistua, esim. seinäkiipeily, ratsastus, melonta. Yksi joutui katselemaan sivusta tai lähtemään kotiin. Usein kyllä hengailimme tämän yksinjääneen kanssa, mutta esim. ratsastus ja melonta oli jo etukäteen maksettu. Sitten kerran kun pidettiin meidän muiden ehdotuksesta kauneuspäivä ja illallinen, kailotti tiiminvetäjä kesken ruokailun että no nythän meillä onkin sinun lempipuuhaa, "Tiina". Lähdin töistä vähän tuon jälkeen ilmapiirin takia, ja sama meno ilmeisesti jatkuu, paitsi että nyt tiiminvetäjällä on joku toinenkin ylipainoinen syrjittävänään.