Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tosiaan vaan lähteä ja jättää kaiken taakseni - mutta käytännön asiat on hoidettava. Miksi jättäisin koko omaisuuteni hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies sanoi minulle aina : "Et tule koskaan löytämään kaltaistani."
Hän oli oikeassa. En myöskään halua! :P
Minua hävettää, vieläkin, että en itse tajunnut tässäkään piilevää koukkua. Nämä tyypit kertovat juuri tätä. He ovat parasta, mitä sinulle on tapahtunut. "Olen kiltein, huomaavaisin, ihanin." "En ikinä tule satuttamaan sinua".
"Normaalin" ihmisen ei tarvitse sanoa mitään tällaista ääneen. Kiltteys, huomaavaisuus, ihanuus välittyvät käytöksestä. Ne ovat totta ja lisäksi sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi ihan itse. Niitä ei tarvitse sanoina istuttaa sinulle. "Normaalissa" parisuhteessa toisen ei myöskään tarvitse painottaa, ettei tule satuttamaan sinua. Sekin näkyy käytöksessä, sanoissa, teoissa, olemuksessa. Joskus tulee väärinkäsitys tai huomaamattaan loukkaa. Silloin asiasta puhutaan ja se selvitetään. Kumppanista näkee, kuinka pahoillaan hän on ja anteeksipyyntö tuntuu aidolta, ei näytelmältä.
On todella iso hälytysmerkki, jos uusi tuttavuus kehuu itseään superlatiiveilla! Kuitenkin, tällaisen manipulatiivisen, nopeasti laskelmoidusti edenneen hirviön kohdattuani seuraavan kumppanini, sittemmin aviomieheni "suunnitelma" siitä, miten tutustumisemme voisi edetä tuntui oudolta, mutta juuri niinhän pitää asioiden mennäkin: "No, olemalla oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni tutustun sinuun ja sinä varmaan teet niin myös." Ei koskaan mitään olen parasta sinulle ikinä, vaikka päädyimmekin naimisiin saakka.
Ei hemmetti! Olet kyllä niin oikeassa ja olin itsekin kuullut vastaavasta käytöksestä narstisilla tyypeillä mutta en uskonut minun kohdalleni kuitenkaan, ainakaan tarpeeksi vaikka tietyt epäilykset olivatkin.
Nyt vaan tuli mieleen ne suhteen alkuajat....
Nyt jo naurattaa kun mietin.
Mies kehui itseään maasta taivaisiin, kuinka hyvä mies on, haluaa pitää huolta, on uskollinen todellakin, yhden naisen mies ja piste! Lisäksi ei koskaan satuttaisi minua ja on aina ehdottoman rehellinen.
Näitä hoki alussa niin paljon, että se sai ennemminkin epäilykseni heräämään mutta samalla ajattelin ylireagoivani. Kyllähän moni asia toteutuikin mitä lupasi ja kertoili.
Sitten se varmaan kaikista eniten ahdistava lause "Ethän säkin hylkää mua?" koiranpentuilme, niin säälittävä katse ettei siinä nyt oikein osannut sanoa mitään täyspäistä. Tuntui, että mies vain päätti, että olen hänen ja asiat eteni vauhdilla.
Jotenkin vain sitten lopetin järkeni kuuntelemisen.
Tämä kaikki on ollut oikeasti näytelmää, nykyään nauraisin jos mies vielä jaksaisi esittää tuolla tavalla.
Ja uskotteko kuinka nopeasti rakkaudentunnustukset tulivat...
No pari viikkoa ja hän rakasti minua, olin elämänsä valo, kaikenlaista.
Puhui nopeasti yhteisestä tulevaisuudesta.
Ihan kuin olisi ollut valmiiksi käsikirjoitettu näytelmä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Tämä kaikki on enää pelkkää historiaa...
Onneksi en ehtinyt yhteen muuttamaan koska uskon, etten ole todellakaan vielä kokenut pahinta, lähimainkaan.
Harmi kun en kuunnellut epöilyksiäni jo alussa, hälytyskellot soi vahvasti mutta epäilin itseäni enemmän kuin miestä.
Ap
Voiko johtua myrkyllisestä suhteesta että on todella väsynyt olo koko ajan? hengästyttää, tarkkaavaisuus on olematon ja tavarat tippuilevat käsistä.. ajatukset vaan kiertää kehää koko ajan
" A healthy relationship doesn’t drag you down. It inspires you to be better. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihan oikeasti, lähdet heti tommosesta suhteesta. Tilanteesi kuulostaa ulkopuolisen korvaan todella ikävältä, mies vaikuttaa äärimmäisen vastenmieliseltä ja läpeensä pskalta tyypiltä. Arvosta ja rakasta itseäsi sen verran, että leikkaat pahaa oloa aiheuttavat tyypit pois sun elämästä. Sun ei ole mikään pakko olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa tai käyttäytyy ala-arvoisesti sua kohtaan. Ja kaikki muutkin, jotka vastaavanlaisessa tilanteessa olette: ymmärtäkää arvonne ja kunnioittakaa itseänne. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi haitallisiin ihmissuhteisiin. Vaikka tuntuisi kuinka hankalalta lähteä ja jättää kurja tyyppi tosta noin vaan, se oikeasti kannattaa. Kaikki saadaan järjestymään. Pidä huolta itsestäsi, vietä aikaa hyvien ihmisten kanssa ja yritä mennä rohkeasti eteenpäin. Toivon todella, että pääset tuosta kusiaisesta eroon. Tsemppiä AP.
Olen myös nuoruudessani seurustellut toksisen miehen kanssa. Mietin silloin myös miten vaikeaa suhteesta lähteminen on. Mietin jopa itsemurhaa!! Ajattelin, että itsemurhan tekeminen on helpompaa kuin vain lähteä. (kertoo paljon siitä kuinka kieroutuneeksi mielen tuommoinen suhde tekee) Parisuhteen jätettyäni olen löytänyt onnen, enkä koskaan edes hairahdu ajattelemaan mitään itsetuhoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Sometimes your heart needs more time to accept what your mind already knows. - Voimahali<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies sanoi minulle aina : "Et tule koskaan löytämään kaltaistani."
Hän oli oikeassa. En myöskään halua! :P
Minua hävettää, vieläkin, että en itse tajunnut tässäkään piilevää koukkua. Nämä tyypit kertovat juuri tätä. He ovat parasta, mitä sinulle on tapahtunut. "Olen kiltein, huomaavaisin, ihanin." "En ikinä tule satuttamaan sinua".
"Normaalin" ihmisen ei tarvitse sanoa mitään tällaista ääneen. Kiltteys, huomaavaisuus, ihanuus välittyvät käytöksestä. Ne ovat totta ja lisäksi sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi ihan itse. Niitä ei tarvitse sanoina istuttaa sinulle. "Normaalissa" parisuhteessa toisen ei myöskään tarvitse painottaa, ettei tule satuttamaan sinua. Sekin näkyy käytöksessä, sanoissa, teoissa, olemuksessa. Joskus tulee väärinkäsitys tai huomaamattaan loukkaa. Silloin asiasta puhutaan ja se selvitetään. Kumppanista näkee, kuinka pahoillaan hän on ja anteeksipyyntö tuntuu aidolta, ei näytelmältä.
On todella iso hälytysmerkki, jos uusi tuttavuus kehuu itseään superlatiiveilla! Kuitenkin, tällaisen manipulatiivisen, nopeasti laskelmoidusti edenneen hirviön kohdattuani seuraavan kumppanini, sittemmin aviomieheni "suunnitelma" siitä, miten tutustumisemme voisi edetä tuntui oudolta, mutta juuri niinhän pitää asioiden mennäkin: "No, olemalla oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni tutustun sinuun ja sinä varmaan teet niin myös." Ei koskaan mitään olen parasta sinulle ikinä, vaikka päädyimmekin naimisiin saakka.
Ei hemmetti! Olet kyllä niin oikeassa ja olin itsekin kuullut vastaavasta käytöksestä narstisilla tyypeillä mutta en uskonut minun kohdalleni kuitenkaan, ainakaan tarpeeksi vaikka tietyt epäilykset olivatkin.
Nyt vaan tuli mieleen ne suhteen alkuajat....
Nyt jo naurattaa kun mietin.
Mies kehui itseään maasta taivaisiin, kuinka hyvä mies on, haluaa pitää huolta, on uskollinen todellakin, yhden naisen mies ja piste! Lisäksi ei koskaan satuttaisi minua ja on aina ehdottoman rehellinen.
Näitä hoki alussa niin paljon, että se sai ennemminkin epäilykseni heräämään mutta samalla ajattelin ylireagoivani. Kyllähän moni asia toteutuikin mitä lupasi ja kertoili.Sitten se varmaan kaikista eniten ahdistava lause "Ethän säkin hylkää mua?" koiranpentuilme, niin säälittävä katse ettei siinä nyt oikein osannut sanoa mitään täyspäistä. Tuntui, että mies vain päätti, että olen hänen ja asiat eteni vauhdilla.
Jotenkin vain sitten lopetin järkeni kuuntelemisen.
Tämä kaikki on ollut oikeasti näytelmää, nykyään nauraisin jos mies vielä jaksaisi esittää tuolla tavalla.
Ja uskotteko kuinka nopeasti rakkaudentunnustukset tulivat...
No pari viikkoa ja hän rakasti minua, olin elämänsä valo, kaikenlaista.
Puhui nopeasti yhteisestä tulevaisuudesta.Ihan kuin olisi ollut valmiiksi käsikirjoitettu näytelmä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Tämä kaikki on enää pelkkää historiaa...
Onneksi en ehtinyt yhteen muuttamaan koska uskon, etten ole todellakaan vielä kokenut pahinta, lähimainkaan.
Harmi kun en kuunnellut epöilyksiäni jo alussa, hälytyskellot soi vahvasti mutta epäilin itseäni enemmän kuin miestä.
Ap
Tämä käsikirjoitus toistuu seuraavan kohdalla.
Hyvä, jos sinulla on reipas ja vahva olo siitä, että kestät vaihtamisen uuteen lennosta. Se on hyvä merkki! Sen tarkoitus on sekä jatkaa miehen omien tarpeiden tyydyttämistä ja siinä toiset ovat vain "persoonattomia" välineitä että sinun arvottomuutesi alleviivaaminen. Hah! Et ole mitään ja hän on kaikkea. Muista, älä jää seuraamaan sitä! Laita estot kaikkeen, unohda. Ansaitset parempaa.
Itse asiassa ehdottaisin myös, että et varsinaisesti ilmoittaisi erosta kuin vasta sitten, kun olet hoitanut kaiken niin, että olet jo piilossa ja turvassa. Tiedän, että mietit tavaroitasi tai tuota katsetta, mutta niillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun yrität pelastaa itsesi. Minulla meni itsetunto, hän hajotti kotini ja vaikeutti myös eron jälkeen kaikin tavoin työllistymistäni. Menetin myös valtavasti rahaa. Se oli yksi keino pitää lankoja käsissään: et voi erota, olenhan sulle velkaa. Lopulta erosin kuitenkin ja menetin rahat. Minusta tehtiin myös lähipiirille se jättäjähirviö ja hullu muutenkin. Mutta näin he toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perk*ule mikä taistelutahto mielessäni nousee kun mietin että pian lähden! Minä lähden, lähden! eikä tarvitse enää pitkään tätä sietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisten on niin helppo huudella 'pakkaa kamas' 'jätä se sika'. Se ei ole niin helppoa!!!!!
On se silti lopulta helpompaa kuin jäädä siihen suhteeseen. Vasta vapauden koittaessa tajuaa, kuinka paljon aikaa ja energiaa on mennyt hukkaan.
Ihan kuin minun "ihanuus", jonka tosiaan tänään käyn jättämässä. Epäilen hänellä persoonallisuushäiriötä, epävakaa persoonallisuus. Tuo voisi sinunkin "rakkaallasi" olla tai joku muu pershäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehenä huomannut yhden asian:
Kun mies käyttäytyy veemäisesti mutta dominoivasti, käytöstä ymmärretään loputtomiin.
Jos mies olisi väsynyt/masentunut ja siksi vähän alistuvaisen oloinen, olisit dumpannut tämän jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mies sanoi minulle aina : "Et tule koskaan löytämään kaltaistani."
Hän oli oikeassa. En myöskään halua! :P
Minua hävettää, vieläkin, että en itse tajunnut tässäkään piilevää koukkua. Nämä tyypit kertovat juuri tätä. He ovat parasta, mitä sinulle on tapahtunut. "Olen kiltein, huomaavaisin, ihanin." "En ikinä tule satuttamaan sinua".
"Normaalin" ihmisen ei tarvitse sanoa mitään tällaista ääneen. Kiltteys, huomaavaisuus, ihanuus välittyvät käytöksestä. Ne ovat totta ja lisäksi sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi ihan itse. Niitä ei tarvitse sanoina istuttaa sinulle. "Normaalissa" parisuhteessa toisen ei myöskään tarvitse painottaa, ettei tule satuttamaan sinua. Sekin näkyy käytöksessä, sanoissa, teoissa, olemuksessa. Joskus tulee väärinkäsitys tai huomaamattaan loukkaa. Silloin asiasta puhutaan ja se selvitetään. Kumppanista näkee, kuinka pahoillaan hän on ja anteeksipyyntö tuntuu aidolta, ei näytelmältä.
On todella iso hälytysmerkki, jos uusi tuttavuus kehuu itseään superlatiiveilla! Kuitenkin, tällaisen manipulatiivisen, nopeasti laskelmoidusti edenneen hirviön kohdattuani seuraavan kumppanini, sittemmin aviomieheni "suunnitelma" siitä, miten tutustumisemme voisi edetä tuntui oudolta, mutta juuri niinhän pitää asioiden mennäkin: "No, olemalla oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni tutustun sinuun ja sinä varmaan teet niin myös." Ei koskaan mitään olen parasta sinulle ikinä, vaikka päädyimmekin naimisiin saakka.
Ei hemmetti! Olet kyllä niin oikeassa ja olin itsekin kuullut vastaavasta käytöksestä narstisilla tyypeillä mutta en uskonut minun kohdalleni kuitenkaan, ainakaan tarpeeksi vaikka tietyt epäilykset olivatkin.
Nyt vaan tuli mieleen ne suhteen alkuajat....
Nyt jo naurattaa kun mietin.
Mies kehui itseään maasta taivaisiin, kuinka hyvä mies on, haluaa pitää huolta, on uskollinen todellakin, yhden naisen mies ja piste! Lisäksi ei koskaan satuttaisi minua ja on aina ehdottoman rehellinen.
Näitä hoki alussa niin paljon, että se sai ennemminkin epäilykseni heräämään mutta samalla ajattelin ylireagoivani. Kyllähän moni asia toteutuikin mitä lupasi ja kertoili.Sitten se varmaan kaikista eniten ahdistava lause "Ethän säkin hylkää mua?" koiranpentuilme, niin säälittävä katse ettei siinä nyt oikein osannut sanoa mitään täyspäistä. Tuntui, että mies vain päätti, että olen hänen ja asiat eteni vauhdilla.
Jotenkin vain sitten lopetin järkeni kuuntelemisen.
Tämä kaikki on ollut oikeasti näytelmää, nykyään nauraisin jos mies vielä jaksaisi esittää tuolla tavalla.
Ja uskotteko kuinka nopeasti rakkaudentunnustukset tulivat...
No pari viikkoa ja hän rakasti minua, olin elämänsä valo, kaikenlaista.
Puhui nopeasti yhteisestä tulevaisuudesta.Ihan kuin olisi ollut valmiiksi käsikirjoitettu näytelmä näin jälkeenpäin ajateltuna.
Tämä kaikki on enää pelkkää historiaa...
Onneksi en ehtinyt yhteen muuttamaan koska uskon, etten ole todellakaan vielä kokenut pahinta, lähimainkaan.
Harmi kun en kuunnellut epöilyksiäni jo alussa, hälytyskellot soi vahvasti mutta epäilin itseäni enemmän kuin miestä.
ApTämä käsikirjoitus toistuu seuraavan kohdalla.
Hyvä, jos sinulla on reipas ja vahva olo siitä, että kestät vaihtamisen uuteen lennosta. Se on hyvä merkki! Sen tarkoitus on sekä jatkaa miehen omien tarpeiden tyydyttämistä ja siinä toiset ovat vain "persoonattomia" välineitä että sinun arvottomuutesi alleviivaaminen. Hah! Et ole mitään ja hän on kaikkea. Muista, älä jää seuraamaan sitä! Laita estot kaikkeen, unohda. Ansaitset parempaa.
Itse asiassa ehdottaisin myös, että et varsinaisesti ilmoittaisi erosta kuin vasta sitten, kun olet hoitanut kaiken niin, että olet jo piilossa ja turvassa. Tiedän, että mietit tavaroitasi tai tuota katsetta, mutta niillä ei ole mitään merkitystä silloin, kun yrität pelastaa itsesi. Minulla meni itsetunto, hän hajotti kotini ja vaikeutti myös eron jälkeen kaikin tavoin työllistymistäni. Menetin myös valtavasti rahaa. Se oli yksi keino pitää lankoja käsissään: et voi erota, olenhan sulle velkaa. Lopulta erosin kuitenkin ja menetin rahat. Minusta tehtiin myös lähipiirille se jättäjähirviö ja hullu muutenkin. Mutta näin he toimivat.
Sinulla oli kamala tilanne mutta vaikutat hyvin vahvalta ja varmasti monelle on tärkeää, että jaat nämä kokemuksesi nyt tänne. Meitä on näköjään aika paljon.
Voisit hyvinkin olla miehen ex.
Ainakin sen puolelta, että hän jäi koviin velkoihin eron myötä. Mies myös puhuu kuinka hullu oli..
Tosin uskoin, sillä myöskin miehen lähipiiri todisti sanoillaan asiaa ja kertoi tapahtuneita.
En lyttää ajatusta siitä, että mies on valehdellut ja aivopessyt myös läheisiään ajattelemaan exänsä olevan hullu. En voi tietää totuutta mutta todennäköisyydet valehtelusta ovat hyvinkin mahdolliset.
No joka tapauksessa olen miettinyt eron nyt niin, että en puhu siitä miehelle. Pyrin käyttäytymään normaalisti. Yritän pakata tavarani niin, ettei huomaa, ehkä jotain on jätettävä ettei herätä epäilyksiä.
Kotona ollessani vasta hienovaraisesti yritän kertoa ettei meillä ole tulevaisuutta. En vain viitsi kertoa sitä päin naamaa miehelle, ei sillä että pelkäisin fyysistä väkivaltaa mutta se manipulointi tai henkinen satuttaminen ilman turvaa mietityttää. Tarvitsen välimatkaa, jotta saan ilmaistua suhteemme olevan ohi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä huomannut yhden asian:
Kun mies käyttäytyy veemäisesti mutta dominoivasti, käytöstä ymmärretään loputtomiin.
Jos mies olisi väsynyt/masentunut ja siksi vähän alistuvaisen oloinen, olisit dumpannut tämän jo aikoja sitten.
No voisiko johtua vaikka siitä, että dominoiva persoona on vakuuttavampi ja pystyh ohjailemaan toisia helpommin kuin alistuvainen ihminen? Tai siitä, että dominoiva uhkailija on yksinkertaisesti pelottava, eikä toinen osapuoli uskalla lähteä heti?
Olet narsistin uhri. Juokse, kun vielä olet elossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä huomann7ut yhden asian:
Kun mies käyttäytyy veemäisesti mutta dominoivasti, käytöstä ymmärretään loputtomiin.
Jos mies olisi väsynyt/masentunut ja siksi vähän alistuvaisen oloinen, olisit dumpannut tämän jo aikoja sitten.
Olen itse ujo nainen ja melkoinen jännittäjä sosiaalisissa tilanteissa. Nuorena olin myös arka ja alistuvainen. Persoonani ärsyttää miehiä selvästi. Pitäisikö tästä päätellä, että "heikoista" ihmisistä ei pidä juuri kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisten on niin helppo huudella 'pakkaa kamas' 'jätä se sika'. Se ei ole niin helppoa!!!!!
Jos ollaan saman katon alla.
Nämä ei ole.
Puhelin kiinni, numero estoon.
Fakta 1: Sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka elävät ainoastaan omiin tarkoituksiinsa pyrkien ja omia tarpeitaan tyydyttäen. He käyttävät toisia välineinä saavuttaakseen ne. Usein kyseessä on taloudellinen hyöty, mutta osa on myös niin patologisia, että nauttivat myös jo pelkän kärsimyksen aiheuttamisesta toisille, se on valtaa ja siitä voi saada tyydytystä.
Fakta 2: Sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka eivät tunnista tällaista. Näitä ihmisiä ei kuitenkaan saa syyllistää. Tiedetään tapauksia, joissa nämä ihmiset ovat hurmanneet ja huijanneet myös lääkäreitään ja terapeuttejaan. Nämä ihmiset ovat usein äärimmäisen taitavia.
Pääasia olisi, että kaikki oppisivat, vaikka jo koulussa tunnistamaan hälyttävän käytöksen. Nämä ihmiset ovat äärimmäisen vaarallisia ja aiheuttavat paljon tuhoa. Heitä on vaikea rangaista, koska he osaavat käyttää vaikeasti todistettavia tekniikoita ja he syyllistävät uhrin. He osaavat myös kääntää kaiken päälaelleen. Ainoa keino välttää vauriot olisi välttää heitä jo lähtökohtaisesti. Hälytysmerkkejä on. Ne pitäisi oppia tunnistamaan ja yhdistämään vaaralliseen käytökseen.