Onko toisinajattelija ammatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Tietenkin on ihmisiä joilta tulee luonnostaan kyseenalaistaminen mutta on myös ihmisiä jotka kokevat ehkä jonkinlaisen heräämisen myöhemmin että alkavat kyseenalaistamaan asioita tuovat mielipidettään julki. Luovuutta on jokaisessa ihmisessä on vain eri kiinnostuksenkohteita johon tuota luovuuttaan käyttää.

Mistä tuo ajattelutapa syntyy että syntyisi ajattelemaan toisin eikö kaikki synny, jokaiselle lapsella on ikään kuuluvia kapina vaiheita jolloin minuus ja oma ajattelu korostuu, uhma, murkkuikä jne?

Toisinajattelu vaatii vain että on jokin ajatus jota sinun ajatuksesi ei tue ja halutaan muutosta tuohon ajatteluun tuomalla ne omat mielipiteet esille.

Käsittääkseni olen koko ajan ymmärtänyt mihin pyrit ja mielestäni vastauksesi tukee päätelmääni.

Henkilökohtainen toisinajatteluni ei liity siihen, että haluan aivopestä ihmisiä tai muuttaa yhteiskuntaa. En ole poliittinen henkilö.

Monet ihmiset ns. ukkoutuvat jo parikymppisinä, he ovat menetettyjä tapauksia henkisen laiskuuden vuoksi.

Jatkan tästä vielä. Olet oikeassa mitä tulee lapsiin. Kaikilla lapsilla on uskomattoman luova ja raikas tapa ajatella. Mitä heissä tapahtuu kun jotkut ukkoutuvat jo parikymppisinä? Missä vika?

Väitit että on synnynnäistä mutta totesit juuri että ei ole.

Edelleen, Toisinajattelija on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö. Ehkäpä nuo ukkoutuneet eivät ajattele virallisesta ajatussuunnasta toisin tai jos ajattelevat eivät koe tärkeänä ilmaista mielipidettä julkisesti.

Hyödylliset idiootit sitten erikseen. Pelottavaa se, miten helposti ihmiset ovat aivopestävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Tietenkin on ihmisiä joilta tulee luonnostaan kyseenalaistaminen mutta on myös ihmisiä jotka kokevat ehkä jonkinlaisen heräämisen myöhemmin että alkavat kyseenalaistamaan asioita tuovat mielipidettään julki. Luovuutta on jokaisessa ihmisessä on vain eri kiinnostuksenkohteita johon tuota luovuuttaan käyttää.

Mistä tuo ajattelutapa syntyy että syntyisi ajattelemaan toisin eikö kaikki synny, jokaiselle lapsella on ikään kuuluvia kapina vaiheita jolloin minuus ja oma ajattelu korostuu, uhma, murkkuikä jne?

Toisinajattelu vaatii vain että on jokin ajatus jota sinun ajatuksesi ei tue ja halutaan muutosta tuohon ajatteluun tuomalla ne omat mielipiteet esille.

Käsittääkseni olen koko ajan ymmärtänyt mihin pyrit ja mielestäni vastauksesi tukee päätelmääni.

Henkilökohtainen toisinajatteluni ei liity siihen, että haluan aivopestä ihmisiä tai muuttaa yhteiskuntaa. En ole poliittinen henkilö.

Monet ihmiset ns. ukkoutuvat jo parikymppisinä, he ovat menetettyjä tapauksia henkisen laiskuuden vuoksi.

Jatkan tästä vielä. Olet oikeassa mitä tulee lapsiin. Kaikilla lapsilla on uskomattoman luova ja raikas tapa ajatella. Mitä heissä tapahtuu kun jotkut ukkoutuvat jo parikymppisinä? Missä vika?

Väitit että on synnynnäistä mutta totesit juuri että ei ole.

Edelleen, Toisinajattelija on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö. Ehkäpä nuo ukkoutuneet eivät ajattele virallisesta ajatussuunnasta toisin tai jos ajattelevat eivät koe tärkeänä ilmaista mielipidettä julkisesti.

Voisi sanoa että ukkoutuneet ovat niitä aivopestyjä ihmisiä. He eivät kyseenalaista mitään ja ylipäätään ajattelu ei heitä pahemmin kiinnosta.

Mitä tulee mainitsemiisi toisinajattelijoihin, en tiedä onko se ammatti. Paljon mahdollista että heille maksetaan siitä, että tuovat mielipiteensä julki ja pyrkivät vaikuttamaan ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Tietenkin on ihmisiä joilta tulee luonnostaan kyseenalaistaminen mutta on myös ihmisiä jotka kokevat ehkä jonkinlaisen heräämisen myöhemmin että alkavat kyseenalaistamaan asioita tuovat mielipidettään julki. Luovuutta on jokaisessa ihmisessä on vain eri kiinnostuksenkohteita johon tuota luovuuttaan käyttää.

Mistä tuo ajattelutapa syntyy että syntyisi ajattelemaan toisin eikö kaikki synny, jokaiselle lapsella on ikään kuuluvia kapina vaiheita jolloin minuus ja oma ajattelu korostuu, uhma, murkkuikä jne?

Toisinajattelu vaatii vain että on jokin ajatus jota sinun ajatuksesi ei tue ja halutaan muutosta tuohon ajatteluun tuomalla ne omat mielipiteet esille.

Käsittääkseni olen koko ajan ymmärtänyt mihin pyrit ja mielestäni vastauksesi tukee päätelmääni.

Henkilökohtainen toisinajatteluni ei liity siihen, että haluan aivopestä ihmisiä tai muuttaa yhteiskuntaa. En ole poliittinen henkilö.

Monet ihmiset ns. ukkoutuvat jo parikymppisinä, he ovat menetettyjä tapauksia henkisen laiskuuden vuoksi.

Jatkan tästä vielä. Olet oikeassa mitä tulee lapsiin. Kaikilla lapsilla on uskomattoman luova ja raikas tapa ajatella. Mitä heissä tapahtuu kun jotkut ukkoutuvat jo parikymppisinä? Missä vika?

Väitit että on synnynnäistä mutta totesit juuri että ei ole.

Edelleen, Toisinajattelija on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö. Ehkäpä nuo ukkoutuneet eivät ajattele virallisesta ajatussuunnasta toisin tai jos ajattelevat eivät koe tärkeänä ilmaista mielipidettä julkisesti.

Väitän että lapset ovat luonnostaan toisinajattelijoita, mutta oma terminologiani ei liitykään politiikkaan. Politiikka on ikävä asia.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatria ei arvosta toisinajattelijoita, olen huomannut.

Neuvostoliitossa toisinajattelijoita suljettiin mielisairaaloihin.

Diagnoosi oli: hiipivä skitsofrenia.

;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Uskotko epävirallisen väitteen totuudesta helpommin kuin virallisen? Tuli vaan mieleen siitä, kun joillakin on sellainen "kapinoitsijapersoonallisuus", että epäillään tai vierastetaan jotain melkeinpä automaattisesti, jos se vain on valtavirtaa. Toisaalta enemmistö uskoo melkein mihin tahansa, jos "kaikki sanoo niin", eikä sekään ole hyvä. Etenkään kun enemmistön mielipidettä voi myös väärentää, netissä varsinkin. Ihmisten laumasieluisuutta voidaan käyttää hyväksi valheiden levittämisessä. (eri)

Vastauksesi perusteella taidat pitää minua jotenkin idioottina.

Vastaukseni on: Ei.

Aivan sama mitä väitetään ja kuka väittää. Ihmisen pitää tutkia asioita itsenäisesti ja ajatella itsenäisesti. Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita.

Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.

Vastauksesi perusteella taisit ymmärtää kommenttini jotenkin väärin. Tarkoitin vain, että on huono jos sokeasti kyseenalaistaa liikaa tai liian vähän. Suurin osa kommentista ei liittynyt suhun vaan oli yleistä pohdintaa.

"Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita."

Mitä se auttaa kenen häpeä valheiden uskominen on? Jos valheiden uskominen koituu jonkun toisen kärsimykseksi, niin ei kärsijää lohduta, että vika on valheiden uskojien käytöksessä häntä kohtaan.

Kenenkään hyväuskoisuus ei ole ongelma vaan ihmiselle itselleen, vaan myös muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Uskotko epävirallisen väitteen totuudesta helpommin kuin virallisen? Tuli vaan mieleen siitä, kun joillakin on sellainen "kapinoitsijapersoonallisuus", että epäillään tai vierastetaan jotain melkeinpä automaattisesti, jos se vain on valtavirtaa. Toisaalta enemmistö uskoo melkein mihin tahansa, jos "kaikki sanoo niin", eikä sekään ole hyvä. Etenkään kun enemmistön mielipidettä voi myös väärentää, netissä varsinkin. Ihmisten laumasieluisuutta voidaan käyttää hyväksi valheiden levittämisessä. (eri)

Vastauksesi perusteella taidat pitää minua jotenkin idioottina.

Vastaukseni on: Ei.

Aivan sama mitä väitetään ja kuka väittää. Ihmisen pitää tutkia asioita itsenäisesti ja ajatella itsenäisesti. Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita.

Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.

Vastauksesi perusteella taisit ymmärtää kommenttini jotenkin väärin. Tarkoitin vain, että on huono jos sokeasti kyseenalaistaa liikaa tai liian vähän. Suurin osa kommentista ei liittynyt suhun vaan oli yleistä pohdintaa.

"Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita."

Mitä se auttaa kenen häpeä valheiden uskominen on? Jos valheiden uskominen koituu jonkun toisen kärsimykseksi, niin ei kärsijää lohduta, että vika on valheiden uskojien käytöksessä häntä kohtaan.

Kenenkään hyväuskoisuus ei ole ongelma vaan ihmiselle itselleen, vaan myös muille.

Mielestäni täydellinen kyseenalaistaminen ei ole paha asia.

Ei ole paha asia jos haluaa tutkia jonkun asian juurta jaksain.

Mutta me ajattelemme eri tavalla. Sinä olet konservatiivisempi tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Uskotko epävirallisen väitteen totuudesta helpommin kuin virallisen? Tuli vaan mieleen siitä, kun joillakin on sellainen "kapinoitsijapersoonallisuus", että epäillään tai vierastetaan jotain melkeinpä automaattisesti, jos se vain on valtavirtaa. Toisaalta enemmistö uskoo melkein mihin tahansa, jos "kaikki sanoo niin", eikä sekään ole hyvä. Etenkään kun enemmistön mielipidettä voi myös väärentää, netissä varsinkin. Ihmisten laumasieluisuutta voidaan käyttää hyväksi valheiden levittämisessä. (eri)

Vastauksesi perusteella taidat pitää minua jotenkin idioottina.

Vastaukseni on: Ei.

Aivan sama mitä väitetään ja kuka väittää. Ihmisen pitää tutkia asioita itsenäisesti ja ajatella itsenäisesti. Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita.

Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.

Vastauksesi perusteella taisit ymmärtää kommenttini jotenkin väärin. Tarkoitin vain, että on huono jos sokeasti kyseenalaistaa liikaa tai liian vähän. Suurin osa kommentista ei liittynyt suhun vaan oli yleistä pohdintaa.

"Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita."

Mitä se auttaa kenen häpeä valheiden uskominen on? Jos valheiden uskominen koituu jonkun toisen kärsimykseksi, niin ei kärsijää lohduta, että vika on valheiden uskojien käytöksessä häntä kohtaan.

Kenenkään hyväuskoisuus ei ole ongelma vaan ihmiselle itselleen, vaan myös muille.

Mielestäni täydellinen kyseenalaistaminen ei ole paha asia.

Ei ole paha asia jos haluaa tutkia jonkun asian juurta jaksain.

Mutta me ajattelemme eri tavalla. Sinä olet konservatiivisempi tässä asiassa.

Taas väärinymmärrys, ehkä käytin väärää sanaa. Tarkoitin kyseenalaistamisella pikemminkin epäuskoisuutta.

Ei minusta mitään voi kyseenalaistaa liikaa, jos kyseenalaistamisella tarkoitetaan sitä, että haluaa tietää tarkemmin yms.

Itsekin tykkään joskus perehtyä johonkin asiaan niin paljon, että muita ärsyttää jankkaamiseni. Tai ymmärretään väärin, että haluaisin väittää vastaan, vaikka haluan vain kuulla perustelut ennen kuin "hyväksyn".

Harva totuus on kiveen hakattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinajattelu on synnynnäinen ominaisuus. Olen toisinajattelija, mutta yhteiskunnalle ja vallitsevalle systeemille täysin vaaraton. Mulla on eri inspiraationlähteet.

T. Taiteilija

Hauska ajatus että olisi synnynnäinen, itse en tosin tuohon usko. Toki jotkin temperamenttinen piirteet vaikuttavat siihen mihin suuntaan ihminen kasvaa tai millaiseksi ajattelijaksi.

Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö.

Ei tämä ole uskonasia. Jo ala - asteella kyseenalaistin asioita joita meille opetettiin.

En uskonut ns. virallista totuutta kaikesta. Temperamentin ym. kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Luovan ihmisen ajattelutapa voi ilmeisesti jotenkin poiketa valtavirrasta.

Uskotko epävirallisen väitteen totuudesta helpommin kuin virallisen? Tuli vaan mieleen siitä, kun joillakin on sellainen "kapinoitsijapersoonallisuus", että epäillään tai vierastetaan jotain melkeinpä automaattisesti, jos se vain on valtavirtaa. Toisaalta enemmistö uskoo melkein mihin tahansa, jos "kaikki sanoo niin", eikä sekään ole hyvä. Etenkään kun enemmistön mielipidettä voi myös väärentää, netissä varsinkin. Ihmisten laumasieluisuutta voidaan käyttää hyväksi valheiden levittämisessä. (eri)

Vastauksesi perusteella taidat pitää minua jotenkin idioottina.

Vastaukseni on: Ei.

Aivan sama mitä väitetään ja kuka väittää. Ihmisen pitää tutkia asioita itsenäisesti ja ajatella itsenäisesti. Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita.

Kyllä maailmaan meteliä mahtuu.

Vastauksesi perusteella taisit ymmärtää kommenttini jotenkin väärin. Tarkoitin vain, että on huono jos sokeasti kyseenalaistaa liikaa tai liian vähän. Suurin osa kommentista ei liittynyt suhun vaan oli yleistä pohdintaa.

"Kaikkeahan voidaan väittää, oma häpeä jos uskoo valheita."

Mitä se auttaa kenen häpeä valheiden uskominen on? Jos valheiden uskominen koituu jonkun toisen kärsimykseksi, niin ei kärsijää lohduta, että vika on valheiden uskojien käytöksessä häntä kohtaan.

Kenenkään hyväuskoisuus ei ole ongelma vaan ihmiselle itselleen, vaan myös muille.

Mielestäni täydellinen kyseenalaistaminen ei ole paha asia.

Ei ole paha asia jos haluaa tutkia jonkun asian juurta jaksain.

Mutta me ajattelemme eri tavalla. Sinä olet konservatiivisempi tässä asiassa.

Taas väärinymmärrys, ehkä käytin väärää sanaa. Tarkoitin kyseenalaistamisella pikemminkin epäuskoisuutta.

Ei minusta mitään voi kyseenalaistaa liikaa, jos kyseenalaistamisella tarkoitetaan sitä, että haluaa tietää tarkemmin yms.

Itsekin tykkään joskus perehtyä johonkin asiaan niin paljon, että muita ärsyttää jankkaamiseni. Tai ymmärretään väärin, että haluaisin väittää vastaan, vaikka haluan vain kuulla perustelut ennen kuin "hyväksyn".

Harva totuus on kiveen hakattu.

En halua tahallaan väärinymmärtää. Ilmeisesti sinun pitäisi antaa jokin konkreettinen esimerkki että voisin tarttua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Väärinajattelu on aivovamma, ei ammatti.

Niin, nyt pitää luoda kriteerit että mikä on väärin ja mikä oikein. mutta koska ihmiset ajattelevat erilailla ja elämä on aika monimutkaista niin tehtävä on mahdoton. Tietennä on se yleisenä pidetty "väärä" ja " oikea" ja "normaali" jotta olisi joku tolkku touhussa. Mielenkiintoisia mietiskely tuokioita toivotellen.

Miten ajattelen kun en ajattele toisin...