Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihmeen keskikoulu?
Vierailija
11.02.2020 |
Varsinkin jo vanhemmat ihmiset puhuvat välillä keskikoulusta. Itse olen sanonut, että tuo sana ei kerro itselleni sitten yhtään mitään. Kertoisiko joku, että mikä ihmeen keskikoulu?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikouluun ei kyllä pyritty, vaan oppikouluun.
Keskikoulu on oikea termi. Itse kävin yhteiskoulua, johon kuului keskikoulu ja lukio, luokat oli 1- 8. Yleensä toki puhuttiin oppikouluun menosta, vastakohtana sille että olis jatkettu kansakoulussa ja sit kansalaiskoulussa.
Meillä vaihtoehtoina oli kansalaiskoulu, keskikoulu tai oppikoulu. Vain jälkimmäiseen pyrittiin.
Ei voi olla vaihtoehtoina nämä, kun oppikouluun/keskikouluun on aina haettu. Oppikoulu ja keskikoulu on sama asia. Kukaan ei mennyt kansakoulun 4. tai 5. luokalta oppikouluun/keskikouluun, kyllä sinne nimenomaan haettiin. Oli selvää, että 8-9 keskiarvolla pääsi suoraan oppikouluun, mutta hakeminen piti kuitenkin vanhempien tehdä.
Minun aikanani keskikoulusta ja lukiosta käytettiin yhteisnimitystä oppikoulu. Ja keskikouluun pyrittiin neljänneltä tai viidenneltä luokalta kansakoulusta. Pääsykokeen suorittamisen lisäksi opettaja kansakoulusta kirjoitti suosituksen ts hän arvioi, että ko oppilaalla on edellytykset selviytyä keskikoulun opinnoista.
Keskikoulusta oppilas sai päästötodistuksen, jolla saattoi pyrkiä esim erilaisiin opistoihin, ammattikouluihin tai siirtyä työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän kokoomus, joka vastusti kiivaasti maksutonta peruskoulua aikanaan, on tuomassa lukukausimaksuja korkeakouluihin. Mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 70-luvulle asti suomalainen koulutusjärjestelmä oli aika repaleinen.
Kansakoulu alkoi kaikille 7-vuotiaana. Kansakoulun 4. luokalta pyrittiin oppikouluun / keskikouluun.
Kaupunkipaikoissa oppikoulut olivat erikseen tytöille ja pojille. Oli tyttölyseot ja poikalyseot. Joillakin paikkakunnilla oli myös yhteislyseo tai kunnallinen keskikoulu.
Poikalyseo kesti viisi vuotta, mutta tyttölyseo kuusi vuotta, koska tytöillä oli oppiaineina käsityötä, kotitaloutta ja ryhmäliikuntaa.
Ei ollut. Tai siis toki oli tyttö- ja poikakouluja, mutta esim Helsingissä oli jo 50-luvulla myös ihan sekaoppikouluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä kun on peruskoulu ja sitten amis tai lukio ja voi lukea niin pitkälle kun päätä riittää.
Ennen ei siis voinut lukea niin pitkälle kuin päätä riitti?
Periaatteessa ei voinut, paitsi, jos oli aikuinen, täysi-ikäinen. Äitini oli syntynyt 1926, kävi kansakoulun evakossa loppuun ja rippikoulun siihen perään. Hän oli Karjalassa mennyt 5-vuotiaana kouluun, isosiskonsa mukana. Hän halusi mennä kouluun, vaikka ei ollut vielä kouluikäinen. Hänet otettiin kyläkouluun, koska ei ollut mitään syytä kieltääkään, kun lapsi halusi oppia. Sota-aikana hän toimi myös pikku-Lottana.
Sodan jälkeen hän oli parikymppinen, jolloin aloitti opiskelut. Hän opiskeli kyseiseltä alalta kaiken mahdollisen mitä pystyi, päätyen esimiesasemaan. Hän tiesi mitä halusi ja sai tehdä työuransa siinä ammatissa. Ei kaikki meistä löydä omaa tietään yhtä helposti tai kätevästi.
Häneltä kului 10 vuotta opiskella, tehdä työtä (opiskelurahat) ja olla pakollisissa työharjoitteluissa.
Hän ei olisi voinut valita tätä reittiä 15-vuotiaana, mutta 20-vuotiaana se oli hänelle mahdollista.
Sodan jälkeen monet sukulaisnaiset opiskelivat itselleen ammatin, monet miehet jatkoivat maanviljelijöinä tai iästään riippuen, aloittivat maanviljelijöinä. He, jotka olivat koulutettuja jo Karjalassa ollessaan, jatkoivat niillä urilla.
Muutamat sukulaiseni lähtivät Karjalasta Helsinkiin opiskelemaan 1930-luvulla. Yksi äitini sedistä oli ollut sukulaiskauppiaan apulaisena Karjalassa. Hän oli sanonut Wäinölle, että sulla on sen verran hyvä pää, hae Helsinkiin kauppakorkeakouluun opiskelemaan, ja niin hän haki, pääsi ja jäi sille tielle.
Suomessa ei tuohon aikaan, eikä vielä 50-luvullakaan, ollut montaakaan kaupunkia, jossa pystyi opiskelemaan iltakoulussa lukiota ja kirjoittaa ylioppilaaksi, monet tulivat Helsinkiin. Ylioppilaille kaikki tiet olivat avoinna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 70-luvulle asti suomalainen koulutusjärjestelmä oli aika repaleinen.
Kansakoulu alkoi kaikille 7-vuotiaana. Kansakoulun 4. luokalta pyrittiin oppikouluun / keskikouluun.
Kaupunkipaikoissa oppikoulut olivat erikseen tytöille ja pojille. Oli tyttölyseot ja poikalyseot. Joillakin paikkakunnilla oli myös yhteislyseo tai kunnallinen keskikoulu.
Poikalyseo kesti viisi vuotta, mutta tyttölyseo kuusi vuotta, koska tytöillä oli oppiaineina käsityötä, kotitaloutta ja ryhmäliikuntaa.
Ei ollut. Tai siis toki oli tyttö- ja poikakouluja, mutta esim Helsingissä oli jo 50-luvulla myös ihan sekaoppikouluja.
Yhteislyseo tai yhteiskoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsystä. Nykyisin. Jossain lehdessä oli terveystiedon tohtori joka vasta väiteltyään suoritti lukion ja valmistui ylioppilaaksi.
Yliopistoon pääsee ilman lukiota, amk-jälkeen esimerkiksi. Tuli mieleen tuntemani pappispoika, peruskoulu, nuoriso-ohjaajan tms toisen asteen koulutus, ei kuitenkaan ylioppilas.
Jossain lehdessä ja kaverin kaverin kertomana. Olisi kiva jos heitettäisiin faktoja huhujen sijaan. Yksikään suomessa ei ole väitellyt tohtoriksi ennen lukion suorittamista.
Lehti oli Eeva, luultavasti tai joku Kotiliesi.
Tohtorin sisarukset muut olivat ylioppilaita ja äitinsä valitti jonkun neljännen lyyran puuttumista. Tämä keski-ikäinen nainen sitten kirjoitti iltalukiosta, sai lakin ja osti vanhalle äidilleen sen lyyran.
Kälynikin on terveysalan maisteri reitillä keskikoulu/ amis/ aikuisena sairaanhoitajaksi, sitten 45 v yliopistoon.
En puhu maistereista, vaan tohtorinarvosta. Lääkärikin on lisensiaatti, joka on alempi opiskeluarvuo kuin tohtori. Kunniatohtorit ovat sitten erikseen, sen voi saada, vaikka ei olisi suorittanut ekaakaan luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsystä. Nykyisin. Jossain lehdessä oli terveystiedon tohtori joka vasta väiteltyään suoritti lukion ja valmistui ylioppilaaksi.
Yliopistoon pääsee ilman lukiota, amk-jälkeen esimerkiksi. Tuli mieleen tuntemani pappispoika, peruskoulu, nuoriso-ohjaajan tms toisen asteen koulutus, ei kuitenkaan ylioppilas.
Jossain lehdessä ja kaverin kaverin kertomana. Olisi kiva jos heitettäisiin faktoja huhujen sijaan. Yksikään suomessa ei ole väitellyt tohtoriksi ennen lukion suorittamista.
Lehti oli Eeva, luultavasti tai joku Kotiliesi.
Tohtorin sisarukset muut olivat ylioppilaita ja äitinsä valitti jonkun neljännen lyyran puuttumista. Tämä keski-ikäinen nainen sitten kirjoitti iltalukiosta, sai lakin ja osti vanhalle äidilleen sen lyyran.
Kälynikin on terveysalan maisteri reitillä keskikoulu/ amis/ aikuisena sairaanhoitajaksi, sitten 45 v yliopistoon.
En puhu maistereista, vaan tohtorinarvosta. Lääkärikin on lisensiaatti, joka on alempi opiskeluarvuo kuin tohtori. Kunniatohtorit ovat sitten erikseen, sen voi saada, vaikka ei olisi suorittanut ekaakaan luokkaa.
Jos et halua etsiä tietoa ja ymmärtää, ei mahda mitään.
Tohtorin arvon saa kun on tehnyt väitöskirjan. Siinä vaiheessa ei merkitse mitään mitä reittiä on tullut yliopistoon kun on jatko-opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Graafinen sivun valmistaja kirjoitti:
Heikompi aines on kyllä asennetta ihmisarvon suhteen hyi. Heikompi aines ei edes mennyt hakemaan lukioon koska halusi ammattikouluihin taidekouluun kauppakouluun puutöihin SEHÄN RIIPPUU AMMATISTA MIHIN MENEE.Monet suunnisti kampaamo alalle kävi liikelinjan kansalaiskoulussa sen takia ja kirjanpitäjäksi tai käsityö aloille.Kansalaisopistot oli lisäksi.Mutta kansalaiskoulussa oli aikanaan eri linjat ja kotitalous kauppa ja myynti oppi oikein.Siellä naputettiin kirjoituskoneilla mitään tietokoneita edes ollut niin virallisia yritys kauppa liike ja muita kirjeitä ja kaupan kirjan pitoa opiskeltiin sekä kansalaistaitoja ensiapua ruotsi englanti kielet ja kyllä kuulkaa ammatilliset opinnot taide myös puutyöt oli niissä siitä mentiin sitten suoraan jatko opintoihin ja oppisopimus työhön osa.HEIKOMPI AINES SAATTOI SIINÄ hoitaa teidän auton pitää kampaamoja tai pyörittää korjaamoa bensa asemaa tai lähikauppaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kouluja ja mihin valmistui tällainen aines?
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti, etä kansalaiskoulu alkoi kansakoulun viidenneltä. Ei alkanut, vaan ns. kansakoulu käsitti luokat 1-6. Sen jälkeen oli kaksivuotinen kansalaiskoulu, eli jatkokoulu, siis luokat 7 ja kahdeksan. Kouluvelvollisuus oli kaikilla aina 16-vuotiaaksi asti, joten suurin osa jatkoi jatkokoulussa. Sieltä yleensä haettiin ammattikouluihin.
Keskikoulu ja lukio oli tavallaan kaksi eri koulua, mutta toimivat samoissa tiloissa ja oli samoja opettajiakin. Tätä kokonaisuutta sanottiin oppikouluksi. Oppikouluun siis pyrittiin erikseen, ja silloin 60-luvulla muistan kuinka kauhean paljon pyrkijöitä oli. Ja senkin muistan, että ne pääsykokeet oli hyvin helppoja. Mutta kaikki ei silti päässeet.
Keskikoulu taitaa olla nykyajan nuorille ihan yhtä tuntematon käsite, kuin oli meillä aikaoinaan sellaiset kuin gymnaasi ja kimnaasi, jopa lyseo -sana oli meille vieras. Tyttölyseo ja poikalyseo oli ihan outoja, mutta niitä oli vielä meidänkin aikana, yleensä oppikoulut oli kuitenkin ns. yhteiskouluja.
Meinasin tykätä viestistäsi, mutta sitten tuli tuo lyseo-juttu. Mitäs outoa niissä on? Meidän koulussa oli kolme lyseota, tyttö-, poika- ja normaalilyseo. Kävin siis oppikoulu 60- ja 70-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, lyseot olivat siis valtion kouluja, yhteiskouluiksi sanottiin yksityisiä kouluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikouluun ei kyllä pyritty, vaan oppikouluun.
Oppikoulu ja keskikoulu ovat sama asia, pönttö
Eivät ole.
Anna esimerkki, millä paikkakunnalla oli keskikoulu, joka ei ollut oppikoulu, nimi? Kai tajuat, että olet yksin tuon mielipiteesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä kun on peruskoulu ja sitten amis tai lukio ja voi lukea niin pitkälle kun päätä riittää.
Ennen ei siis voinut lukea niin pitkälle kuin päätä riitti?
Kyllä voi kun otti opintolainaa ja kävi osittain töissä opiskelun aikana, varsinkin kesätöissä tienasi opiskelija suhteellisen hyvin, ei ollut aikaa matkusteluun ja lomiin opiskeluvuosina.
Kuulehan ja täsmennä vastaustasi tämän luettuasi.
Olet 10-11 vuotias, kun pyrit oppi-/keskikouluun. Opintolainaa ei ollut olemassakaan tuon ikäiselle, eikä ole vieläkään.
Vasta toiselle asteelle (esim. ammattioppilaitos) pystyi lainaa hakemaan, jos vanhempien tulot antoivat myöten. Jos asuit kotona, sait puolet myönnetyistä. Laina oli max 70 markkaa/kk, sillä ostettiin kirjat ja muut tarvikkeet, maksettiin lukukausimaksu, itselläni oli 175 mk/lukukausi.
Töitä ei ollut 10-15 vuotiaille tarjolla.
Pohja jatko-opinnoille luotiin siis jo tuossa vaiheessa.
Et lukenut vastauksia?
Tuossahan puhuttiin opiskelusta ei oppikoulusta. =/
Kyllä töitä oli vielä 70-luvulla lapsillekin. Se oli sitä aikaa, kun lapset saivat tehdä töitä, päin vastoin kuin nykyään. Enää lapset eivät saa vahtia edes omia sisaruksiaan ilman, että joku ilmoittaa Mannerheimin lastensuojeluliittoon riistosta.
Itse kävin oppikouluaikoina, 12-15-vuotiaana lapsenlikkana ja ensimmäinen kokopäivinen työni oli kotiapulaisen homma oppikoulun jälkeen.
Oli ihan tavallista vielä 1970-luvulla, että tytöt saivat lisäansioita hoitamalla naapurin lapsia. Se oli kätevä viikkoraha koululaiselle.
Mutta siitä ei nyt ollut kysymys, vaan opiskelusta ja työn tekemisestä ennen peruskouluaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsystä. Nykyisin. Jossain lehdessä oli terveystiedon tohtori joka vasta väiteltyään suoritti lukion ja valmistui ylioppilaaksi.
Yliopistoon pääsee ilman lukiota, amk-jälkeen esimerkiksi. Tuli mieleen tuntemani pappispoika, peruskoulu, nuoriso-ohjaajan tms toisen asteen koulutus, ei kuitenkaan ylioppilas.
Kyllä. Yliopistoon pääsee muutakin kautta kuin yo-papereilla. Se nykyään onkin hienoa, että kuka tahansa voi hakea opiskelemaan mitä tahansa, jos intoa riittää, päin vastoin kuin vielä 1970-luvulla.
Yksi ystävistänikin lähti vasta aikuisena, 1990-luvulla yliopistoon opiskelemaan. Hän tosin oli yo, mutta kuitenkin. Tapasimme samassa työpaikassa 1980-luvulla. Hän kävi silloin työn ohella iltakoulua ja kirjoitti ylioppilaaksi. 1990-luvun alussa, 33-vuotiaana hän pääsi Hgin yliopistoon.
Tämä ei ollut se tavallisin reitti yliopistoon, eikä 90-luvun alussa ollut hirveän yleistä, että yliopistoon mentiin yli 30-vuotiaana. Nykyään se on jo peruskauraa, samoin kuin se, että iltakoulussa on myös yli 60-vuotiaita abeja, joku 80-vuotiaskin. 👍👍👍
Aikoinaan myös kesäyliopistot oli myös suosittuja paikkoja ei-ylioppilaille.
Onneksi kuka tahansa voi nykyään opiskella lähes mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikouluun ei kyllä pyritty, vaan oppikouluun.
Keskikoulu on oikea termi. Itse kävin yhteiskoulua, johon kuului keskikoulu ja lukio, luokat oli 1- 8. Yleensä toki puhuttiin oppikouluun menosta, vastakohtana sille että olis jatkettu kansakoulussa ja sit kansalaiskoulussa.
Meillä vaihtoehtoina oli kansalaiskoulu, keskikoulu tai oppikoulu. Vain jälkimmäiseen pyrittiin.
Ei voi olla vaihtoehtoina nämä, kun oppikouluun/keskikouluun on aina haettu. Oppikoulu ja keskikoulu on sama asia. Kukaan ei mennyt kansakoulun 4. tai 5. luokalta oppikouluun/keskikouluun, kyllä sinne nimenomaan haettiin. Oli selvää, että 8-9 keskiarvolla pääsi suoraan oppikouluun, mutta hakeminen piti kuitenkin vanhempien tehdä.
Pääsykokeet oli kyllä vaikka 10 keskarvolla. Olin itsekin sellainen.
Meillä ei kaikki olleet pääsykokeissa. Tämä oli 1970-luvulla. Minä en ollut pääsykokeissa, mutta pääsin oppikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikouluun ei kyllä pyritty, vaan oppikouluun.
Keskikoulu on oikea termi. Itse kävin yhteiskoulua, johon kuului keskikoulu ja lukio, luokat oli 1- 8. Yleensä toki puhuttiin oppikouluun menosta, vastakohtana sille että olis jatkettu kansakoulussa ja sit kansalaiskoulussa.
Meillä vaihtoehtoina oli kansalaiskoulu, keskikoulu tai oppikoulu. Vain jälkimmäiseen pyrittiin.
Ei voi olla vaihtoehtoina nämä, kun oppikouluun/keskikouluun on aina haettu. Oppikoulu ja keskikoulu on sama asia. Kukaan ei mennyt kansakoulun 4. tai 5. luokalta oppikouluun/keskikouluun, kyllä sinne nimenomaan haettiin. Oli selvää, että 8-9 keskiarvolla pääsi suoraan oppikouluun, mutta hakeminen piti kuitenkin vanhempien tehdä.
Pääsykokeet oli kyllä vaikka 10 keskarvolla. Olin itsekin sellainen.
Meillä ei kaikki olleet pääsykokeissa. Tämä oli 1970-luvulla. Minä en ollut pääsykokeissa, mutta pääsin oppikouluun.
Mikä koulu ja mikä paikkakunta? Ensimmäisen kerran kuulen, että jossakin olisi päässyt oppikouluun pelkällä todistuksella.
Minulla on edelleen arkistossa erivapaus ylioppilastodistuksesta Helsingin yliopistoon vuodelta 1982. Jo silloin saattoi hakea ja päästä pääsykokeella, jos oli suorittanut jonkun opiston. Uudemmissa yliopistoissa kuten Oulussa ja Joensuussa ei tarvinnut edes hakea erivapautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikouluun piti pyrkiä kansakoulun neljänneltä luokalta. Keskikoulusta jatkettiin sitten lukioon ja siitä yliopistoon.
Heikompi aines, joka ei päässyt keskikouluun, jatkoi kansakoulua ja sen jälkeen kansalaiskoulua oppivelvollisuusiän loppuun.
Ei se ihan näin mennyt.
Tuohon aikaan ei sossu jakanut avustuksia ja oli monia, jotka eivät voineet pyrkiä oppikouluun, koska vanhemmilla ei ollut rahaa maksaa lukukausimasuja ja koulutarvikkeita.
Halventvaa puhua heikommasta aineksesta!
Onhan se sikäli heikompaa ainesta että rahkeet ei riittänyt korkeampaan koulutukseen.
Ne "rahkeet" olivat usein aivan muuta kuin älyä. Jollakin ei ollut rahaa, jonkun vanhemmat arvostivat enemmän työtä kuin herraksi lukemista, tyttöjä ei kannattanut kouluttaa, kun kuitenkin menevät naimisiin ja kaikilla ei ollut edes takaajaa saati maksajaa opinnoille. Oma äitini oli kansa- ja kansakoulussa kympin oppilas, mutta kun isä oli kuollut jo silloin, kun oli vauva, ei ollut ketään, joka olisi opintoja kustantanut. Naimisiin sitten meni hänkin, mutta kovasti kannusti tyttäriään opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsystä. Nykyisin. Jossain lehdessä oli terveystiedon tohtori joka vasta väiteltyään suoritti lukion ja valmistui ylioppilaaksi.
Yliopistoon pääsee ilman lukiota, amk-jälkeen esimerkiksi. Tuli mieleen tuntemani pappispoika, peruskoulu, nuoriso-ohjaajan tms toisen asteen koulutus, ei kuitenkaan ylioppilas.
Jossain lehdessä ja kaverin kaverin kertomana. Olisi kiva jos heitettäisiin faktoja huhujen sijaan. Yksikään suomessa ei ole väitellyt tohtoriksi ennen lukion suorittamista.
Tietämyksesu koulutusreiteistä on heikko ja vanhanaikainen. Papin tunnen teinistä lähtien. Molemmat poikani on amiksen käyneitä diplomi- insinöörejä, toisella on kaksoistutkintp amiksesta, toisella ei.[/quote
Opettele kirjoittamaan tai sitten kirjoita selvinpäin. Nyt puhuttiin Tohtoriväitöksestä, ei DI:stä tai papeista, joidenka tutkintoarvo on kaukana tohtoriväitöksestä.
Mitä oikein sekoilet? Ihan samalla tavalla diplomi-insinööriksi valmistutaan tai tohtoriksi väitellään, oli tullut yliopistoon lukion kautta tai ei. Siinä ei ole mitään eroa niille, jotka ei ole ylioppilaita.
Ei ihan samalla tavalla. Tohtorin väitös on aivan eri asia kuin diplomi-inssin tutkinto. Tohtorin väitöstyö kestää kokopäiväisesti tehtynä 4 vuotta ja osa-aikaisesti 8 vuotta.
Älä sotke asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keskikouluun pyrittiin ja se oli nimitys oppikoulun alemmille luokille. Oli myös joissakin kunnissa ns. kunnallisia keskikouluja joiden oppilaille kirjat ja ruokailun kustansi kunta. Mm. Karviassa oli tällainen. Pyrkiminen oppikouluun oli monipuolinen käsittäen kokeita siihen asti opituista. Oppikoulusta joutui jäämään pois moni, sillä perheen varallisuus ei kattanut kirjoja sekä kuljetusmaksuja tai koulukunnassa asuntomaksuja. On todella halventavaa puhua huonommasta aineesta, sillä vapaaoppilaspaikka käsitti vain lukukausimaksut. Kirjat, kyyti ja ruoka olisi jäänyt perheelle. Monta todella lahjakasta joutui jäämään kansakouluun jääden kielten- ja laajemman matematiikan opetuksesta paitsi.
Yksi asia mikä helpotti kustannuksissa oli se, että oppikirjat pysyi pitkään samoina. Niitä pystyi siis kierrättämään vanhemmilta oppilailta nuoremmille.
Minulle kelpasi hyvin neljä vuotta vanhemman siskoni oppikirjat, toki joitakin oli ostettava uusiakin.
Mutta totta oli, että oppimateriaalit joutui itse maksamaan, esim. käsityötuntien tarvikkeet, langat, kankaat ja kaikki sellainen. Useimmiten ne tilattiin kyllä valmiiksi koulun puolesta, mutta maksaa niistä piti.
Ei muuten ole käynyt mielessäni aiemmin, että miten poikien veistotunneilla tarvittavat välineet meni, pitikö heidän ostaa itse materiaalit ja työkalut. Kun meillä oli vain tyttöjä.
Vihkot ja koepaperitkin oli itse hommattava. Koulun vieressä oli sopivasti ns. paperikauppa. Niin varmaan oli muittenkin oppikoulujen vieressä, sehän oli kannattava kauppa sitten. Koepaperia sanottiin konseptiksi, maksoi muistaakseni 20 penniä, tai ainakin lähelle sitä.
Kotitaloustunnille ei sentään tarvinnut ruoka-aineita itse ostaa, ja ne ruuatkin mitä tehtiin, syötiin lopuksi itse. Tietysti siinä oli opetusmeininki siinäkin, opeteltiin hyviä ruokailu- ja pöytätapoja.
Ja kun kouluun tuli joku esiintyjä, siihenkin piti olla joku pienehkö raha oppilailta kerättynä palkkioksi.
Eli sellaista maksullista han se oli, mutta ei se nyt niin mielettömän kallista ollut, etteikö siitä olisi varattomampikin perhe selvinnyt.
Enemmänkin oli vielä silloin 60-luvun alussa sellaista asenteellisuutta, että ei laiteta lapsia herrojen kouluun. Se kyllä aika pian karisi, oppikouluun pyrkijöitä oli aina valtavan paljon ja kyllä meitä oli moneen junaan, ihan rutiköyhistäkin oloista. Muistan yhdenkin tytön, joka kulki sellaisissa kumitossuissa koko talven, ne oli niin köyhiä.
Kiusaamista en huomannut olevan yhtään, oli tietysti kaikenlaisia klikkejä, mutta ei selkeää kiusantekoa ketään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan. Valtaosa keskikoulun käyneistä kyllä jatkoivat lukioon myös minun muistini mukaan. Siinähän oppikoulun/keskikoulun idea juuri oli. Ne, jotka jaksoivat ja pystyivät pänttäämään valitsivat jo lapsena pidemmän opiskelureitin.
Ei ollut jaksamisesta kiinni. Meillä ei ollut varaa kouluttautua kuin se keskikoulu ja sekin koko ajan töitä tehden.
Mielestäni tuolla lukee jaksoivat ja pystyivät. Siinähän on se varaus kirjoitettu, et jaksanut lukea lausetta loppuun?
Heikompi aines on kyllä asennetta ihmisarvon suhteen hyi. Heikompi aines ei edes mennyt hakemaan lukioon koska halusi ammattikouluihin taidekouluun kauppakouluun puutöihin SEHÄN RIIPPUU AMMATISTA MIHIN MENEE.Monet suunnisti kampaamo alalle kävi liikelinjan kansalaiskoulussa sen takia ja kirjanpitäjäksi tai käsityö aloille.Kansalaisopistot oli lisäksi.Mutta kansalaiskoulussa oli aikanaan eri linjat ja kotitalous kauppa ja myynti oppi oikein.Siellä naputettiin kirjoituskoneilla mitään tietokoneita edes ollut niin virallisia yritys kauppa liike ja muita kirjeitä ja kaupan kirjan pitoa opiskeltiin sekä kansalaistaitoja ensiapua ruotsi englanti kielet ja kyllä kuulkaa ammatilliset opinnot taide myös puutyöt oli niissä siitä mentiin sitten suoraan jatko opintoihin ja oppisopimus työhön osa.HEIKOMPI AINES SAATTOI SIINÄ hoitaa teidän auton pitää kampaamoja tai pyörittää korjaamoa bensa asemaa tai lähikauppaa.