Outo ongelma: näytän "liian nuorelta" parisuhteeseeni
Tarkoitus ei ole humble-bragata, tämä on ihan oikea ongelma minulle.
Miehelläni ja minulla on vain 5 vuotta ikäeroa. Omasta mielestäni näytän joko ikäiseltäni, tai hieman ikäistäni nuoremmalta. Samoin mieheni näyttää ihan ikäiseltään. Ihmiset kuitenkin luulevat ikäeromme oleva valtava! Jopa jotkut miehen kaverit luulevat (ja onnittelevat), että on hyvin nuoren naisen kanssa yhdessä. Joku tuntematon ei tiennyt, että olemme pari ja luuli että olen mieheni tytär. :D
Käytöksestä en luule johtuvan, olen aika hillitty ja kohtelias.
En ole tarpeeksi vahva luonne, että voisin olla välittämättä ihmisten mielipiteistä. Noissa tilanteissa en ole immarreltu, vaan todella vaivaantunut.
Miten voisin vaikuttaa vanhemmalta, ilman että pilaan ulkonäköäni tanttamaisuudella?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän täysin miten pahalta susta tuntuu. Mua luultiin 17 vuotiaana 10 vuotiaaksi ja yhä 26 vuotiaana multa joskus kysellään kun menen töihin että "kouluunkos sitä ollaan menossa". Tykkään käyttää reppuja ja saan silloin varsinkin usein vähän ihmeellisiä kommentteja. Muuten olen tosi hailakka kasvonpiirteiltäni kun en oikein tykkää paljon meikata ja pukeudun aika perusvaatteisiin,mutta värikkäästi.
En itse näe itseäni mitenkään noin paljon ikäistäni nuorempana mutta ihmetyttää kyllä tämä ja myös ärsyttää. Toisten ihmisten kommentit varsinkin ärsyttää vaikka ne yrittää ignoorata. Miesten keskuudessa mulla ei oo vientiä. Oon miettiny voisko jostakin stylistin palvelusta olla apua...
N26
Aika paljon vaikuttaa, miten pukeutuu ja meikkaa. Jos asia häiritsee itseäsi, niin ei varmaan auta muu kuin muuttaa omaa tyyliä. Vaihtaa reppu salkkuun ja laittaa sellaiset vaatteet, joita kukaan nuori ei pidä koulussa. Klassinen tumma jakkupuku, helmet kaulaan ja silmälasit päähän niin tuskin kukaan luulee koululaiseksi. Jos se on omaan työhön liian muodollinen tyyli, niin vaikka suorat tummat housut tai jakkupuvun hame, yksinkertsiset korkokengät ja paitapusero. Tai ns. bisnessfarkut ja jakku. Ei tennareita eikä reppua. Kampaajaa kannattaa pyytää leikkaamaan aikuiselle sopivat hiukset tai pitkät hiukset laittaa nutturalle, ei ponnarille tai letille. Kevyt meikki antaa aikuisen vaikutelman, "sotamaalaus" tai ei ollenkaan meikkiä voi tehdä teinimäisen vaikutelman.
Minä olen jo yli nelikymppinen, enkä ainakaan omasta mielestäni mikään hyvin säilynyt. Olen vähän rupsahtanut ja lievästi ylipainoinen. Ryppyjäkin on
Silti liikuntavaatteissa ja hiukset letillä jotkut luulee parikymppiseksi opiskelijaksi. Minusta tämä ei ole millään tavalla hienoa, vaan lähinnä vaivaannuttavaa. Oman ikäiset useimmin arvioi iäkseni n. 35v. niin jotain hieman ikäistäni nuorekkaampaa olemuksessa ilmeisesti on. Kun pukeudun jakkupukuun ja laitan silmälasit ja helmet, yleensä tunnistetaan ihan oman ikäisekseni.
Jo on ongelmat. Minulla ja miesystävälläni on 23 vuotta ikäeroa. Näytän kuitenkin itse nuorelta, joten joku voisi luulla, että ikäeromme on 30 vuotta. Mitä väliä.
Vähän aiheen vierestä:
Mulla taas vanhemmat ovat ihan "normaalin" ikäisiä vanhemmikseni, mutta isän puolen isovanhemmat syntyivät 1900- ja 1910-luvuilla. Jotenkin kummissani olen aina lukenut lehtijuttuja joissa on vaikka neljä sukupolvea yhdessä ja kunkin sukupolven välissä joku 20 vuotta. Mulla ei ole montaa sukupolvea jonnekin 1800-luvullekaan ja olen 37.