Outo ongelma: näytän "liian nuorelta" parisuhteeseeni
Tarkoitus ei ole humble-bragata, tämä on ihan oikea ongelma minulle.
Miehelläni ja minulla on vain 5 vuotta ikäeroa. Omasta mielestäni näytän joko ikäiseltäni, tai hieman ikäistäni nuoremmalta. Samoin mieheni näyttää ihan ikäiseltään. Ihmiset kuitenkin luulevat ikäeromme oleva valtava! Jopa jotkut miehen kaverit luulevat (ja onnittelevat), että on hyvin nuoren naisen kanssa yhdessä. Joku tuntematon ei tiennyt, että olemme pari ja luuli että olen mieheni tytär. :D
Käytöksestä en luule johtuvan, olen aika hillitty ja kohtelias.
En ole tarpeeksi vahva luonne, että voisin olla välittämättä ihmisten mielipiteistä. Noissa tilanteissa en ole immarreltu, vaan todella vaivaantunut.
Miten voisin vaikuttaa vanhemmalta, ilman että pilaan ulkonäköäni tanttamaisuudella?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin teatteriporukassa, jossa näyttelin kerran noin 7v lasta. Esityksen jälkeen minulta tultiin kysymään, kuinka vanha olen, kun oli mennyt läpi, että tosiaan olen sen ikäinen.
Olin silloin 36v.
Tosi outoa.Mitä ihmettä? Oletko jotenkin normaalia lyhyempi?
En, tai siis 160cm olen, en siis pitkäkään. Aika hämmentävää.. ja olen nainen, joten on kuitenkin leveämpää lantiota ja rinnatkin.. (ei tosin isot:) )
Outoa. Oliko jotku muodot peittävät vaatteet?
Joo..taisihan ne olla sellaiset lasten collegetyyliset vaatteet. :)
Miehen joku kaveri luuli mua sukulaislapseksi. :( olen 25.
Meilläkin on viiden vuoden ikäero, mies se vanhempi osapuoli. Hänet nähdään ihan ikäisenään, kun itse saan järjestään kuulla olevani 5v nuorempi kuin mitä oma ikäni on. Suhteen alkuaikoina sain olla kyllästymiseen asti vakuuttelemassa ikävuosiani, kun mieheni kaverit eivät millään uskoneet oikeaa ikääni. Olen vieläpä hoikka ja siro, joten tavallaan tajuan nuoremmaksi luulemisen syyn. Eipä sille oikein ole mitään tehtävissä. Pyrin käyttäytymään aikuismaisesti tilanteessa kuin tilanteessa ja pukeutumaan aikuisen ihmisen tavoin kuitenkaan vetämättä tyyliäni tanttamaiseksi.
Aika korjaa tämänkin ongelman varsin nopeasti, etenkin jos ap ja miehensä ovat 30-40v. Tai jos elämässä sattuu jokin isompi kriisi, sairaus tai pettymys, voi ikääntyä ulkonäöllisesti 10v hyvin lyhyessä ajassa ja sitten tulee ikävä tällaisia pieniä ongelmia ja sitä entistä ulkonäköä. Itse en tällaisesta asiasta murehtisi ollenkaan, koska on aivan varmaa että kaikki ikääntyy ja jossain vaiheessa se väistämättä alkaa näkyä. Mitä ihmiset ajattelee ja sanoo on muutenkin vähintään 50% ajasta täyttä höpöhöpöä, huuhaata, uskomuksia ja ennakkoluuloja.
Vuosia saman ikäistä eksää luultiin mun isäksi ja mua on pidetty säännöllisesti 5-10 v nuorempana. Olen iloinen ja jollain tapaa nuori mieleltäni, niin se hämäsi ihmisiä. Aikuisempana vaikutan vain ynseältä. 😂
Nyt 30 kg ylipainoa ja ikää 39, niin vähän vähemmän tullut väärinkäsityksiä.
Meille tuli ovelle joskus joku myyjä ja kysyi onko vanhempiani paikalla. Ei siinä mitään, mutta ihan omassa ok talossa mieheni ja kahden pienen lapsen kanssa asuin. Ikää tuolloin 26 vuotta. Jotenkin hämmentävää kyllä. Samaten papereita kyseltiin baarien ovella aina siihen asti kunnes täytin 30. Siitä se alamäki sitten vissiin alkoi. Nykyään lähes 40 ja mielestäni ihan ikäiseni näköinen.
Sulla ei ole mitään ongelmaa kunhan lakkaat välittämästä mitä muut sanovat. Itse tiedät ikänne ja muusta viis.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tarjottu lasten ruokalistaa ravintolassa ja kieltäydytty myymästä olutta ruokakaupassa, kun ikää oli noin 30v. Kun olin treffeillä yhdessä kahvilassa ja mainitsin ikäni, tuntematon lähellä istuva mies totesi siihen: "mitä hittoa. Näytät korkeintaan 19-vuotiaalta."
Kerran tyyppi, joka jo valmiiksi luuli mua kymmenen vuotta nuoremmaksi luettuaan mun henkkarini väärin totesi mun näyttävän nuoremmalta.
Entisessä työpaikassa yksi työkaveri päivitteli sitä, miten näytän ihan 16-vuotiaalta, eikä siksi osannut kuulemma ottaa mua tosissaan. Ihan helkkarin ärsyttävää ja se se sanoi sen päin naamaa.
Ei kai tähän auta muu kuin aika. Jos oikeasti olet lapsenkasvoinen ihminen, niin ei sille mitään voi. Se ei tunnu kivalta.
Itse olen omaksunut semmoisen ehkä liiankin asiallisen puhetavan, mutta en tiedä, onko siitä edes hyötyä. On tosi vaikeaa tulla otetuksi vakavasti.
Mulle Ilveksen portsari väitti kaksvitosena mun henkkareita väärennetyiksi. Ihan oli oma ajokortti. Sanoin, että ihan hyvin voit kutsua vaikka poliisin paikalle, niin nähdään, kumpi on väärässä.
Mua on kyllä luultu nuoremmaksi, vaikka on silmälasit. Esimerkkejä: pelikoneella kysytty henkkarit kun olin ehkä 28, kirkossa haluttu antaa merkintä rippikoulukorttiin kun olin noin 23, ihmiset suhtautuneet hieman kauhistelevasti siihen että olen naimisissa koska ovat luulleet teini-ikäiseksi vaikka olin naimisiin mennessäni 25. Myös meitä on äidin kanssa luultu sisaruksiksi kun olen ollut yläaste-lukioiässä, ja totuuden paljastuessa sitten tietysti kauhisteltu "teiniäitiä" vaikka oikeasti meillä on 30v ikäeroa.
Joojoo, niin varmaan. Vähän naurattaa mammojen harhaluulot itsestään. 😂
Liikenteessä on paljon tyttömäisen seksikkäitä nuoria naisia;)
Ainakin 60+ ikäiset helposti luulevat kaikkia vähänkin itseään nuorempia lähestulkoon alaikäisiksi. Esimerkiksi minulle yksi uusi naapuri kertoi jäävänsä pian eläkkeelle ja alkoi selostaa omasta ammatistaan, että "älä vaan tälle alalle lähde". Totesin, että ei ole ammatinvalinta kovin ajankohtainen asia, olen 41-vuotias ja toiminut omassa ammatissani lähes 20-vuotta 😅
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 60+ ikäiset helposti luulevat kaikkia vähänkin itseään nuorempia lähestulkoon alaikäisiksi. Esimerkiksi minulle yksi uusi naapuri kertoi jäävänsä pian eläkkeelle ja alkoi selostaa omasta ammatistaan, että "älä vaan tälle alalle lähde". Totesin, että ei ole ammatinvalinta kovin ajankohtainen asia, olen 41-vuotias ja toiminut omassa ammatissani lähes 20-vuotta 😅
Hauskin yhdistelmä on babyface ja iäkkäät vanhemmat, siis keski-ikäisenä esimerkiksi isä tullut vasta isäksi.
Kymmenen vuotta vanhemmat ihmiset tulevat silleen että "me tullaan ihan eri maailmasta, saatiin vielä vanhan ajan kasvatus!":D
Tosiassa heidän vanhempansa ovat omiani nuorempia usein.
Olen 52vee, minua luullaan yleensä nelikymppiseksi, vanhempani syntyivät 1930-luvulla.
Siis suuria ikäluokkia edeltänyttä ikäluokkaa, joka ei ihan ehtinyt sotaan. Isä on jo haudassa nyt.
Ihmiset olivat ennen vanhemman näköisiä eri syistä johtuen, ihmisten arviointikyky elää yhä menneisyydessä. Ihmiset pitävät niitä Suomi-filmin aikoja "normina".
Mä näytän liian vanhalta :D Tosin ei mua haittaa yhtään, ihan kiva vaan että ihmiset luulee että olen puumanainen. Olen 48 ja vanhan näköinen ja lihava. Mieheni on hoikka ja siro kestävyysurheilija, melko pienikokoinen mieheksi (170 cm pitkä). Hän on 45 eli ei super-nuori, mutta ihmiset luulee joskus jopa minun pojakseni, tai että hän on 20-30 v. Vaikka kyllä minusta sen esim. hymyillessä silmien ympärille tulevista rypyistä näkee, ettei hän ihan nuori ole, mutta ilmeisesti ihmiset ei niin tarkkaan katso, vaan jotain yleisvaikutelmaa, joka on poikamainen, kun taas minun yleisvaikutelma on tanttamainen.
Tiedän täysin miten pahalta susta tuntuu. Mua luultiin 17 vuotiaana 10 vuotiaaksi ja yhä 26 vuotiaana multa joskus kysellään kun menen töihin että "kouluunkos sitä ollaan menossa". Tykkään käyttää reppuja ja saan silloin varsinkin usein vähän ihmeellisiä kommentteja. Muuten olen tosi hailakka kasvonpiirteiltäni kun en oikein tykkää paljon meikata ja pukeudun aika perusvaatteisiin,mutta värikkäästi.
En itse näe itseäni mitenkään noin paljon ikäistäni nuorempana mutta ihmetyttää kyllä tämä ja myös ärsyttää. Toisten ihmisten kommentit varsinkin ärsyttää vaikka ne yrittää ignoorata. Miesten keskuudessa mulla ei oo vientiä. Oon miettiny voisko jostakin stylistin palvelusta olla apua...
N26
Meillä oli exän kanssa vähän enemmän ikäeroa. Mutta en muista että olisi mitään tilanteita ollut, vaikka etenkin silloin näytin tosi nuorelta. Tosin meillä oli yhteisiä tuttuja, joten kyllähän ne tiesi kuinka vanha olen. Myytiin lastenlippua, kun olin lähes 30v jne. Nyt olen jo 40v ja ei enää teiniksi luulla tietääkseni. Nuoremmalta kuulemma näytän edelleen ja äitini viimeksi nauroi jotain tilannetta, kuinka kakaralta näytin. Nykyinen on 5v nuorempi ja itse voisin ajatella että ollaan samanikäisiä. Mies tosin joskus kohtelee ikäänkuin pienempänä, kun meillä on iso pituusero. Ja olen siro ja babyface, joten se varmaan hämää. Mutta kyllä se ikä on pikkuhiljaa alkanut minullakin näkymään, vaikka ryppyjä tai harmaita ei olekaan.
Jännä kun miehillä ei ole koskaan tällaista että näyttää jopa kymmeniä vuosia ikäistään nuoremmalta.....
Olen törmännyt useisiin miehiin, jotka kokevat ilman partaa näyttävänsä "20 vuotta nuoremmalta tytöltä", mutta he ratkaisevat sen kasvattamalla parran, jolloin ongelma yleensä poistuu lähes täysin.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että Suomessa naiset rupsahtaa ja lihoaa niin nuorena että jos vähänkin eroaa massasta niin alkaa päivittely siitä miten nuorelta joku näyttää.. siinä on taustalla kateutta ja katkeruutta. Ihmiset on eri näköisiä ja miksi ylipäänsä pitää odottaa että parisuhteessa nainen ja mies näyttää samanikäisiltä. Minua usein luullaan nuoremmaksi ja nämä tilanteet on kyllä hämmentäviä.. kerran 20 vuotiaana minua luultiin ala astetta käyväksi. Toki nuo kommentit vaikuttaa itsetuntoon mutta minkäs teet.. En oikein osaa sanoa miten niihin pitäisi vastata.
Minulle kävi parikymppisenä samoin, olin kouluavustajana ala-asteella ja toinen avustaja luuli että olen uusi oppilas. Nyt jo vähän vanhempana isääni luullaan isoisäkseni ja veljeäni isäkseni. Eiköhän se aika korjaa tämänkin ongelman lähiaikoina.
Silmälasit muuten oikeasti tuntuu vanhentavan. Ja sellaisten "silmälasinauhojen" pitäminen etenkin (varmaan tiedätte, mitä tarkoitan). Sen jälkeen, kun rupesin pitämään silmälaseja, en ole enää näyttänyt ihmisten mielestä niin naurettavan nuorelta. On ainakin pidetty aikuisena, vaikka ennen pidettiin teininä.