Sinä, jota on kuritettu fyysisesti lapsuudessa

Ei jättänyt mitään jälkiä mutta en olekaan uhriutuvaa tyyppiä. En pelkää väkivallan uhkaa tai lyödyksi tulemista eli teki vahvemmaksi.

Totta helvetissä se jättää jälkiä. Niitä tässä on vuosikymmeniä koetettu korjata.  Luoja mikä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Ei jättänyt mitään jälkiä mutta en olekaan uhriutuvaa tyyppiä. En pelkää väkivallan uhkaa tai lyödyksi tulemista eli teki vahvemmaksi.

Olisiko kiinni lapsen yksilöllisestä persoonasta, miten kurittaminen vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa? On erilaisia lopputulemia kuten ainakin:

1. ihmisiä, joihin jää jonkinlaista pelkoa tai epäluottamusta kurituksesta

2. ihmisiä, joista on tullut kuritukseen tai väkivaltaan suopeasti suhtautuvia

3. ihmisiä, joihin ei vaikuttanut suuresti, ehkä vahvisti, opetti tottelevaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Totta helvetissä se jättää jälkiä. Niitä tässä on vuosikymmeniä koetettu korjata.  Luoja mikä kysymys.

Olen samaa mieltä, että jättää jälkiä, tiedosti tätä itse tai ei. Joillekin ehkä enemmän kuin toisille.

Kysyisin millä selität ne jotkut, joiden mielestä kuritus heitä kohtaan oli oikein toimittu?

Missä iässä se loppui tai mihin se loppui?

- Loppui teini-iässä, en muista tarkkaa ikää. Vanhempani yritti tarttua hiuksiini tukistaakseen, mutta minä tönäisin häntä ja huusin, että älä enää ikinä koske minuun. Ihme kyllä tämä toimi.

Mitä kuritus käytännössä oli?

- Tukistamista, luunappeja, ravistamista sekä pyllylle läiskimistä.

Koetko, että se jätti sinuun pysyviä henkisiä jälkiä?

- Kyllähän se jätti. Pelkään edelleen isääni (molemmat vanhempani käyttivät fyysistä kurittamista, mutta äitini lievemmin). Kun kuulen miehen korottavan ääntään tai heilauttavan kättään vihaisena, hätkähdän automaattisesti. Olen luonteeltani hyvin miellyttämisenhaluinen enkä halua aiheuttaa minkäänlaisia konflikteja.

Kyllähän tuo varmasti jonkinlaisen jäljen on jättänyt, mutten koe, että siitä kärsisin. Tapanani ei ole velloa menneisyydessä.

Omien lasten ei tarvitse moisesta kärsiä.

Tukkapöllyä saatiin lapsena. Mieleen jäänyt vain ne kerrat, kun mielestäni se oli väärin. Eli en ollut tehnyt mitään ansaitakseni sitä. Ja kyllä, jotkut syyt oli jostain syystä sellaisia, että ei ihmetelty miksi näin kävi.

Yläasteella ei ainakaan enää Tukkapöllyä käytetty, en muista tarkemmin loppuiko nimenomaan yläasteelle siirryttyä, vai loppuiko jo ala-asteen ylimmällä luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä se loppui tai mihin se loppui?

- Loppui teini-iässä, en muista tarkkaa ikää. Vanhempani yritti tarttua hiuksiini tukistaakseen, mutta minä tönäisin häntä ja huusin, että älä enää ikinä koske minuun. Ihme kyllä tämä toimi.

Mitä kuritus käytännössä oli?

- Tukistamista, luunappeja, ravistamista sekä pyllylle läiskimistä.

Koetko, että se jätti sinuun pysyviä henkisiä jälkiä?

- Kyllähän se jätti. Pelkään edelleen isääni (molemmat vanhempani käyttivät fyysistä kurittamista, mutta äitini lievemmin). Kun kuulen miehen korottavan ääntään tai heilauttavan kättään vihaisena, hätkähdän automaattisesti. Olen luonteeltani hyvin miellyttämisenhaluinen enkä halua aiheuttaa minkäänlaisia konflikteja.

Mielenkiintoista kuulla, että tuo tiukka ei riittikin lopettamaan toiminnan.

Muutaman kerran olen saanut tukistusta ja takapuolelle läpsäisyn pikkulapsena, ei ole ollut mitään haitta, ei ole traumoja koska ihan syystä sain rangaistuksen. Ei tietenkään enää isona, eli loppui varmaan joskus 4-vuotiaana. Jotenkin pervoa jos vielä takapuolelle läpsäistäisiin isona koululaisena, menee liian kinkyksi.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran olen saanut tukistusta ja takapuolelle läpsäisyn pikkulapsena, ei ole ollut mitään haitta, ei ole traumoja koska ihan syystä sain rangaistuksen. Ei tietenkään enää isona, eli loppui varmaan joskus 4-vuotiaana. Jotenkin pervoa jos vielä takapuolelle läpsäistäisiin isona koululaisena, menee liian kinkyksi.

Alkaako se läpsiminen tietyssä iässä olla automaattisesti pervoa, siis jotenkin seksuaalista? Viittaatko nyt about murrosikään? Sehän voi olla sitä, oli kurituksen kohde minkä ikäinen tahansa...

Sain harvakseltaan " koivuniemenherraa' eli risua kintuille jos tein pahoja. Ilman syytä ei rangaistu eikä tätä usein tapahtunut, esimerkkinä kun sain risua oli kun näpistin karkkia ja tuttu myyjä kertoi äidille. Oppi meni kyllä perille enkä koe kärsineeni asiasta myöhemmin. Omia lapsia en ole fyysisesti kurittanut kuitenkaan. Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja.

Nykyään kun näistä vapaan kasvatuksen tuloksista saa lukea uutisissa päivittäin, niin kyllä kunnon selkäsauna tekisi hyvää.

Teini-iässä ihan riitti sanoa, että mä ta-pan sut jos vielä kosket minuun. Ei jättänyt jälkiä, kyllä elämä ja yhteiskunta on piessyt paljon paremmin. Päinvastoin sain sitä kovuutta ja karskiutta mitä tarvitaan vaikkapa parisuhteessa ja elämässä ylipäätään, että selviää ihmisten kanssa. Olisin varmaan kuollut ilman spartalaista kasvatustani.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun näistä vapaan kasvatuksen tuloksista saa lukea uutisissa päivittäin, niin kyllä kunnon selkäsauna tekisi hyvää.

Eiköhän vaatisi yleisellä tasolla lapsen edun mukaista läsnäoloa ja kasvamisen tukemista vanhemmilta, että lapsesta kasvaa "kunnollinen". Tarvitseeko siihen kuulua fyysistä rankaisua, on se kysymys.

Mutta nykymaailma on hektinen, ei aikaa edes omalle lapselle...

Tulen perheväkivaltaperheestä mutta minua ei ikinä kuritettu fyysisesti,sisaruksiani kyllä. Väkivalta loppui vanhempien avioeroon. Fyysistä väkivaltaa paljon enemmän omaa mielenterveyttä on rapauttanut henkisen väkivallan jatkuminen pitkään eronkin jälkeen, asian vähättely ja oikeuslaitoksen järkyttävän pitkät käsittelyajat. Lastensuojelu on ollut ehdottomasti pahin asian vähättelijä ja henkisen väkivallan mahdollistaja ja siihen osallistuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun näistä vapaan kasvatuksen tuloksista saa lukea uutisissa päivittäin, niin kyllä kunnon selkäsauna tekisi hyvää.

Eiköhän vaatisi yleisellä tasolla lapsen edun mukaista läsnäoloa ja kasvamisen tukemista vanhemmilta, että lapsesta kasvaa "kunnollinen". Tarvitseeko siihen kuulua fyysistä rankaisua, on se kysymys.

Mutta nykymaailma on hektinen, ei aikaa edes omalle lapselle...

Haluaisin nähdä reagtiosi kun joku teini tuikkaa sun tukan bussissa tuleen😉

Ei jättänyt mitään henkisiä traumoja tai muutakaan. Eikä se mitään nyrkeillä hakkaamista ollut.

Ilävä kyllä se ei loppunut. Jatkui kotoa asuessani täysi-ikäiseksi, silloin vasta pääsin muuttamaan kotoa pakoon. Ja on jatkunut aikuisiällä, isäni on käynyt kimppuun viimeksi kun olin 37. Tässä tapauksessa on takana myös vanhemman persoonallisuushäiriö. Useimmat eivät enää täysi-ikäistä lastaan kurita. Isäni on eri maata eikä ole turvallista seuraa koskaan, äkkiarvaamatta ilman syytä räjähtää ja käy väkivaltaiseksi.

Sain lapsena muutaman kerran ns. piiskaa eli minua läpsittiin avokämmenellä pepulle. Ei se kurjaa ollut sattumisen, vaan nöyryytyksen takia. Koin rangaistuksen epäreiluksi ja se nostatti hetkellisesti vihaa.

Mutta että pysyviä jälkiä? No ei toki. Se oli siihen aikaan ihan yleinen kasvatustapa, puhun siis 1970-luvun alusta. Kaikkia kuritettiin. Eikä se ollut mitenkään yleistä, sattui tosiaan vain muutaman kerran. En pelännyt vanhempiani, enkä kokenut oloani turvattomaksi. Lapsuuteni oli hyvin rauhallinen ja vakaa, vanhempani kunnollisia, töissä käyviä ja mukavia ihmisiä.

Paljon enemmän minua olisi pelottanut, jos vanhemmat olisivat henkisesti mollanneet ja/tai suutuspäissään sattumanvaraisesti riepotelleet. Saati että olisivat vaikkapa dokanneet tms. Noista minun saamistani rangaituksista sentään varoitettiin etukäteen ja niihin oli ns. aikakauteen sopiva syy, vaikka en siis itse aikuisena olekaan pitänyt kurittamista ok:na missään olosuhteissa.

Oletteko koskaan ajatelleet, miten epäonnistuneita ja surkeita kasvattajia kurittamiseen, rangaistuksiin, fyysiseen ja henkiseen perheväkivaltaan luottaneet äidit ja isät ovat olleet? Kurittamisen ja perheväkivallan tarkoituksena on nujertaa lapsen itsetunto. Lapsesta halutaan tehdä nöyrä ja tahdoton, äidin ja isän tahtoa kyseenalaistamatta toteuttava olio.

Suomessa on hyväksytty kuritusväkivalta vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurituksen ja muun loukkaamisen kieltämisestä tuli Suomessa voimaan vasta vuonna 1984. Nyt väkivaltaa perheessä käyttävä äiti ja isä saa oikeudessa pahoinpitelytuomion.

On pelottava ajatus, että iso osa näistä omia lapsiaan väkivallalla kasvattaneista vanhemmista on jo isovanhempia. Ja osa heistä saattaa hoitaa lastenlapsiaan joskus. Haluavatko ja yrittävätkö he kurittaa myös lastenlapsiaan kuten omia lapsiaan aikanaan: Haukkua, arvostella, alistaa, nöyryyttää, syyllistää, mitätöidä, uhkailla, antaa luunappeja, ravistella, repiä hiuksista, piiskata ja lyödä remmillä?