Minua ahdistaa nämä miehen suvun sunnuntailounaat :(
Taas on 14 henkeä pöydän ääressä, kolme tai neljä ruokalajia, kaikkien pitäisi tuoda jotain, sitten istutaan pöydässä ja syödään ja juodaan monta tuntia, kaikki mukana: lapset ja teinitkin ja kissaat & koirat. Anoppi sitten häärii tuolla kuin mikäkin ja appiukko kaataa viiniä.
Mä valitin migreenia ja tulin alakertaan lepään ja selaan nettiä. Sitäkään ei saa tuolla pöydässä tehdä. Oksettaa tollanen näytteleminen ja hehkutus miten ihanii me ollaankaan!
Huh haluun vaan vähän tuulettaa ajatuksia, ahistaa niin .... :(
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti vastenmielistä mennä valmiiseen pöytään syömään?
Eihän tuossa pääse valmiiseen pöytään vaan jokaisen pitää tuoda jotain. Lisäksi tämä on apn kannalta täydellistä ajantuhlausta.
Niin, jää joku netflix katsomatta!
Olin tottunut lapsesta asti siihen, että joulupöydässä oli aina monta kattausta ja ihmiset pukeneet vähän parempaa päälle ja siinä sitten istuttiin tunteja. Samaten oli toisen puolen isovanhemmilla kolmen ruokalajin viikonloppuruokailuja graavikaloineen ja toisella puolella rahvaanomaisempaa, mutta kuitenkin nätisti katettu ja pöydässä istuttiin kunnes kaikki olivat ruokailleet jne.
Vasta nelivitosena olin ensimmäisen kerran ihan toisenlaisesssa joulussa. Yksi kattaus, ei paljoa puheltu, ruoka syötiin tehokkaasti, mukavissa arkivaatteissa. Ehkä sellaisen perhekunnan jälkeläinen tuntee itsensä yhtä ahdistuneeksi kuin ap tuollaisilla sukupäivällisillä. Itse taas kaipaan niitä kovasti nyt kun niitä ei enää ole.
Miten tuo aloitus vaikutti ihan aikuisen kirjoittamalta ja yhtäkkiä vastaukset olikin jonkun teinin kirjoittamia ja väittää itseään 36-vuotiaaksi? Trolli taitaa olla tämäkin taas.
aloitus vetää sanattomaksi...terve ihminen istuisi vain kiltisti. Hi ton kieroja ja itsekkäitä, kylmiä ja kovia on nää nykyajan suomalaiset. minäminäminä ja mun mukavuudet.
Pahinta painajaista tuommoset ruokailut. Hiki tulee pelkästä ajatuksesta.
Kuulostaa kivalle! Tämä on se mikä Suomesta puuttuu, isot dinnerit perheen tai kaverien kesken - miten se on niin vaikeaa?
Onneksi minulla on samoin, tosin huomattavasti pienemmällä porukalla.