Lue keskustelun säännöt.
Minua ahdistaa nämä miehen suvun sunnuntailounaat :(
09.02.2020 |
Taas on 14 henkeä pöydän ääressä, kolme tai neljä ruokalajia, kaikkien pitäisi tuoda jotain, sitten istutaan pöydässä ja syödään ja juodaan monta tuntia, kaikki mukana: lapset ja teinitkin ja kissaat & koirat. Anoppi sitten häärii tuolla kuin mikäkin ja appiukko kaataa viiniä.
Mä valitin migreenia ja tulin alakertaan lepään ja selaan nettiä. Sitäkään ei saa tuolla pöydässä tehdä. Oksettaa tollanen näytteleminen ja hehkutus miten ihanii me ollaankaan!
Huh haluun vaan vähän tuulettaa ajatuksia, ahistaa niin .... :(
Kommentit (66)
Kompromissi totta kai. Jätätte joka toisen kuukauden väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen metsäläinen. Pitäisi saada asua 500 m päässä lähimmästä naapurista ja olla tekemisissä vain omien ystävien ja suvun kanssa. Puolison suku on vihollisia ja välillä omakin. Huokaus tätä antisosiaalisuuden määrää.
Mitä huokailua siinä on. Kai jokainen saa elää niinkuin haluaa. Tuollainen pakkososiaalisuus on pe@rceestä. Kannattaa se selkäranka viimeistään tässä vaiheessa kasvattaa ja joko kieltäytyä ystävällisesti tai vaihtoehtoisesti olla sen verran teräväkielinen, että kaikkien mielestä on mukavempi kun tämä porukka ei osallistu.
"peatrceestä"? Häh?
Ai niin, :DDDDDDDDDDDDDDDD
No ei kai nyt missään seurassa ole kohteliasta selata nettiä ruokapöydässä.
Muuten tuo kuulostaa ihan mukavalta, mutta että pöydässä istutaan monta tuntia? Ilmeisesti kaikki puhuvat niin paljon etteivät juurikaan ehdi syödä samalla, ei kai kukaan muuten pysty syömään tunteja putkeen.
Ompas typerää teeskentelyä,jollet halua osallistua,niin pysyppä poissa.Opettele käytöstavat,niin ehkä alat arvostamaan ::yhteisöllisyyttä.Kaikkeen tottuu jos on halua,joskus osoittautuu ,kultaakin arvokkaammaksi.On sentään läheisiä,joihin voi tukeutua ja he välittävät,toisistaan,Sinustakin-hapannaama.
Ap on varmaan työläissuvista missä sunnuntailounaaksi lämmitetään edellisen viikon tähteitä ja miehillä on armoton krapula kun viikonloppu on ryypätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu porukasta onko kivaa vai ei. En tykkää pakkoyhteisöllisyydestä. Voisit varmaan puolittaa eli joka toinen kk. On kyllä junttimaista selata nettiä seurassa ruokaillessa. Yksin minäkin selaan mitä haluan mutta en muutwn.
Itse myös löysin tuon illalliskulttuurin miehen suvun kautta. Ensin jännitti tuntui vaikealta olla suuren porukan kanssa samassa pöydässä, kun siihen ei ollut tottunut. Nykyään kuitenkin ihan tykkään noista kokoontumisista, vaikken vieläkään mikään porukan puheliain ole. On myös ihanaa että lapseni on tottunut pienestä pitäen sosiaalisiin tilanteisiin, ja näkee paljon muita lapsia. Nykyään haaveilen että tulevaisuudessa itsellänikin olisi noin suuri ja yhtenäinen suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompas typerää teeskentelyä,jollet halua osallistua,niin pysyppä poissa.Opettele käytöstavat,niin ehkä alat arvostamaan ::yhteisöllisyyttä.Kaikkeen tottuu jos on halua,joskus osoittautuu ,kultaakin arvokkaammaksi.On sentään läheisiä,joihin voi tukeutua ja he välittävät,toisistaan,Sinustakin-hapannaama.
Jestas mikä tekstioksennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tosi kivalta! En ehkä joka viikko jaksaisi, mutta vaikka kerran kuussa. Ja kuka juntti selaa nettiä pöydässä kesken aterian?
No nää on noin kerran kuussa mut sekin on ihan liikaa. Joskus kahden kolmen viikon väleinkin jos on synttärit ym.
Ja mä selaan nettiä ja esim katson netflixii kotona kun syön. Mut ei meillä oo ees ruokapöytää et.... :DDDDD
AP
Toivottavasti mun pojat eivät valitse tuollaista urpoa. Ei meillä toki tuntien sunnuntailounaita koko suvun kanssa harrasteta, mutta syödään kyllä joskus koko perhe ja ystävät pidemmän kaavan mukaan, ja osataan seurustella muunkin kuin netin ja netflixin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et halua jäädä pois, etkä haluaisi osallistuakaan? Mitä muita vaihtoehtoja edes on?
No ensi kerralla jään kyllä kotiin!!! Mies saa tulla lapsen kanssa kahdestaan, kun kerran niin tykkäävät :(((((((
Ap
Onko sinulla lapsi? Jotenkin yllättävä, ottaen huomioon mitä ja miten olet tänne kirjoittanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti vastenmielistä mennä valmiiseen pöytään syömään?
On! En tykkää niistä ruuista yleensä. Ja koko ajan pitäis puhuu jotain. Ja kun kaikilla tuntuu olevan hauskaa mut itse ei tajuu sitä et miksi?
Ap
Truuttaa sitä ketsuppia kaikkien tarjottavien ruokien päälle, niin maistuu tutulta ja voit syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa keskustella toisten kanssa ja tuntee itsensä siksi ulkopuoliseksi. On tottunut olemaan vain netissä ja vauvapalstalla. Sääli.
Ero tulee pian, luulen. Uskon että mies osaa keskustella muidenkin kuin AP n kanssa.
Tai kenties AP on ujo ja tuntee alemmuutta sukulaisiin nähden.
Parasta että rohkaistuu ja juttelet äänekkäästi niistä aiheista joista olet kiinnostunut. Kyllä niistä muutkin ovat kiinnostuneita. Vaikka ilmoista. Ja naurat iloisesti päälle.
Sanot heille, että sinä jätät lystin tähän. Jos siitä syntyy vänkäystä, sanot, että se oli toteamus eikä kysymys. Jos siitä anoppi et al. pahoittavat mielensä, niin se on harmin paikka heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestäni tämä on keksittyä juttua. Ei luontevaa.
Kuulostaa kulttuurien (vaiko sosiaaliluokkien?) törmäykseltä.
Mulla on tästä kokemusta itselläni. Tulen keskiluokkaisesta perheestä ja meillä syötiin aina kaikki ateriat yhdessä - arkenakin siis. Pöydän ääressä keskusteltiin ja aiheet saattoivat olla aika korkealentoisiakin. Vielä nykyäänkin näin tehdään, kun ollaan kylässä mun vanhemmillani.
Vaimoni on duunariperheestä ja hänen luonaan ei yhdessä syödä ikinä, paitsi ehkä jouluna. Syöminen on pakollinen paha, joka hoidetaan pois alta yleensä yksin ja tehokkaasti. Yhdessäoloaika tarkoittaa vaimoni lapsuudenkodissa yleensä sitä, että kaikki ovat samassa tilassa mutta kukin istuu omalla laitteellaan - kännykällä, tietokoneella tai tabletilla. Keskusteluja ja niiden ideaa ei oikein ymmärretä.
Alkuun molemmat vierastimme toisen perheen tapaa hyvin paljon. Tästä huolimatta päätimme olla talossa talon tavalla - vaimo tulee mun perheeni luo sosiaalisille päivällisille ja vastavuoroisesti minä en yritä mitään "pakkodialogia" saada aikaan vaimon perheen luona vieraillessamme.
Tämä on toiminut hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Onhan se kehittävääkin nähdä erilaisia toimintatapoja kuin mihin on itse tottunut.
Kuitenkin sitten kun meille tulee omia lapsia, on edessä seuraava päätös - millainen kulttuuri kotiutuu omaan perheeseemme? Itse aion kovasti liputtaa yhdessä syömisen puolesta, koska minusta se on lapsille todella kehittävää ja hyödyllistä - olkoonkin sitten vaikka kuinka porvarillista.
Nykyisen miehen perheen kanssa on kiva lounastaa yhdessä ja välillä kutsutaan lauantaisaunaan ym. Meininki on rentoa ja mukavaa ja minun appivanhemmat ja miehen sisarukset on todella ihania. Välillä ollaan myös minun vanhemmillani.
Exän perheen kanssa nuo lounastelut ja kissanristiäiset oli yhtä tuskaa, kun kaikki oli niin jäykkää ja todella kireä tunnelma. Esitettiin jotain muuta mitä todellisuudessa oltiin.
Meillä on tuollaista 1-2 x kuukaudessa. Aikuiset lapset perheineen ja joskus ystäviä tai muita sukulaisia tulee syömään. Ihan älyttömän hauskoja päiviä, pöydässä menee äkkiä 4-8 tuntia ettei huomaakaan.
Eilen vastaavasti ystävien luona. Vieläkin posket kipeinä nauramisesta.
Rakastamme kaikki hyvää ruokaa, ihan pienimmätkin. Ei ole vielä tarvinnut pakottaa ketään:)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kulttuurien (vaiko sosiaaliluokkien?) törmäykseltä.
Mulla on tästä kokemusta itselläni. Tulen keskiluokkaisesta perheestä ja meillä syötiin aina kaikki ateriat yhdessä - arkenakin siis. Pöydän ääressä keskusteltiin ja aiheet saattoivat olla aika korkealentoisiakin. Vielä nykyäänkin näin tehdään, kun ollaan kylässä mun vanhemmillani.
Vaimoni on duunariperheestä ja hänen luonaan ei yhdessä syödä ikinä, paitsi ehkä jouluna. Syöminen on pakollinen paha, joka hoidetaan pois alta yleensä yksin ja tehokkaasti. Yhdessäoloaika tarkoittaa vaimoni lapsuudenkodissa yleensä sitä, että kaikki ovat samassa tilassa mutta kukin istuu omalla laitteellaan - kännykällä, tietokoneella tai tabletilla. Keskusteluja ja niiden ideaa ei oikein ymmärretä.
Alkuun molemmat vierastimme toisen perheen tapaa hyvin paljon. Tästä huolimatta päätimme olla talossa talon tavalla - vaimo tulee mun perheeni luo sosiaalisille päivällisille ja vastavuoroisesti minä en yritä mitään "pakkodialogia" saada aikaan vaimon perheen luona vieraillessamme.
Tämä on toiminut hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Onhan se kehittävääkin nähdä erilaisia toimintatapoja kuin mihin on itse tottunut.
Kuitenkin sitten kun meille tulee omia lapsia, on edessä seuraava päätös - millainen kulttuuri kotiutuu omaan perheeseemme? Itse aion kovasti liputtaa yhdessä syömisen puolesta, koska minusta se on lapsille todella kehittävää ja hyödyllistä - olkoonkin sitten vaikka kuinka porvarillista.
Hassua meillä taas lähtökohta päinvastoin.
Mun duunarivanhemmilla oli aina ystäviä syömässä ja minun perheeni kävi joka sunnuntai heillä kun lapset oli pieniä. Omassa kodissa aina ateriat yhdessä
Mieheni perhe parempiosaisia suomenruotsalaisia ja heillä syötiin yhdessä vain rapujuhlissa ja jouluna, arkena jokainen söi vain leipää tai eineksiä kun ehti.
Onneksi mieheni nauttii myös hyvästä ruuasta ja isosta perheestämme saman pöydän ääressä
60
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kulttuurien (vaiko sosiaaliluokkien?) törmäykseltä.
Mulla on tästä kokemusta itselläni. Tulen keskiluokkaisesta perheestä ja meillä syötiin aina kaikki ateriat yhdessä - arkenakin siis. Pöydän ääressä keskusteltiin ja aiheet saattoivat olla aika korkealentoisiakin. Vielä nykyäänkin näin tehdään, kun ollaan kylässä mun vanhemmillani.
Vaimoni on duunariperheestä ja hänen luonaan ei yhdessä syödä ikinä, paitsi ehkä jouluna. Syöminen on pakollinen paha, joka hoidetaan pois alta yleensä yksin ja tehokkaasti. Yhdessäoloaika tarkoittaa vaimoni lapsuudenkodissa yleensä sitä, että kaikki ovat samassa tilassa mutta kukin istuu omalla laitteellaan - kännykällä, tietokoneella tai tabletilla. Keskusteluja ja niiden ideaa ei oikein ymmärretä.
Alkuun molemmat vierastimme toisen perheen tapaa hyvin paljon. Tästä huolimatta päätimme olla talossa talon tavalla - vaimo tulee mun perheeni luo sosiaalisille päivällisille ja vastavuoroisesti minä en yritä mitään "pakkodialogia" saada aikaan vaimon perheen luona vieraillessamme.
Tämä on toiminut hyvin ja olemme molemmat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Onhan se kehittävääkin nähdä erilaisia toimintatapoja kuin mihin on itse tottunut.
Kuitenkin sitten kun meille tulee omia lapsia, on edessä seuraava päätös - millainen kulttuuri kotiutuu omaan perheeseemme? Itse aion kovasti liputtaa yhdessä syömisen puolesta, koska minusta se on lapsille todella kehittävää ja hyödyllistä - olkoonkin sitten vaikka kuinka porvarillista.
Sun velvollisuus on huolehtia että lapsenne saavat akateemisissa piireissä tarvittava sosiaalisen pääoman.
Ryhdyt reippaasti kertomaan mielipiteesi tarjollaolevasta ruuasta sekä myös keskustelusta. Muutama terävä huomio jokaisesta läsnäolijasta niin eiköhän ala vapautus pakkopullasta irrota. Ei rarvitse teeskennellä ja esittää hyvää naamaa.