Pitäisikö lapsellisilla mielestäsi olla erityisiä oikeuksia työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten sitten tällainen: pitääkö lapsellisten saada tulla myöhemmin töihin, koska vievät lapsiaan päiväkotiin?

Toki, jos sitten jäävät iltapäivällä myöhempään töihin.

Entäs sitten kun se päiväkoti menee kiinni 16:30? Meidän on auki 7:45-16:30 eikä siis vaikuta työaikaani (10min päässä päiväkodilta) mutta ylitöihin en voisi tämän vuoksi jäädä. Miten ne, jotka eivät työskentele lähellä päiväkotia?

Sitten lapsi haetaan sieltä ennen klo 16.30. Minä olen yksinhuoltaja äiti ja asun kahden lapseni kanssa puolen tunnin ajomatkan päässä päiväkodista. Ei ole koskaan ollut ongelmaa sen enempää lasten viemisessä kuin hakemisessakaan. Katsos, kun minä jo töitä hakiessani huomioin päivähoidon ja valitsin työn, jossa työaika alkaa vasta kun olen saanut vietyä lapset hoitoon ja päättyy ennen kuin päiväkoti menee kiinni. Jos joutuisin jäämään ylitöihin, pyytäisin äitiäni tai jotain ystävistäni hakemaan lapset. Näin toimivat kaikki muutkin, jotka eivät asu päiväkodin vieressä, mutta omaavat sellaiset elämänhallintataidot, ettei tällainen ole ongelma. 

Jos sinulla on tuollaisia hyväksikäytettäviä ihmisiä ympärilläsi, niin muista edes, että kaikilla ei ole.

Ei varmasti olekaan, jos pitää muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa auttamista hyväksikäyttönä. Silloin ansaitseekin olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Esim. loma-aikojen on kyllä minulla osuttava päiväkodin ja koulun loma-aikoihin, kun olen leski ja oma perhe on 4000km päässä kotimaassani. Myöskään päiväkodin aukioloaikojen ulkopuolella en voi tehdä töitä, joten lähden klo 16:15.

Teen siis perus toimistotyötä ja ainoastaan ylitöihin en kykene, kunnes pienempikin menee kouluun. Loma-asialle en voi mitään, yksityisellä päiväkodillamme ei ole ns.varahoitopaikkaa.

Onneksi en ole työkaverisi. Olisi kannattanut päivähoitopaikkaa valitessa ajatella niitä muita työkavereita ja valita sellainen (kunnallinen,nykyään myös isoilla yksityisillä ketjuilla) päiväkoti joka tarjoaa päivystävää hoitoa loma-aikoina.

Kirkon lastentarha ei tarjoa tällaista, eikä kuulu ketjuun. Vakaumuksen perusteella valittiin hoitopaikka. Ei kyllä onneksi ole ollut kenellekään töissä ongelma, meillä asiat hoidetaan puhumalla eikä selän takana kyräilemällä.

Lapsellisilla on oikeus äitiys-, isyys- ja hoitovapaisiin sekä oikeus jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Kyllä sen pitäisi riittää. Lomien ja työvuorojen suhteen kaikki ovat samalla viivalla ja piste. 

Kärsin lapsettomuudesta sairauden takia ja tuntuu kyllä pahalta lukea näitä kommentteja siitä, miten lapsettomat naiset ovat ihmiskunnan saastaa. En voi mitään sairaudelleni, mutta en jaksa silti olla vuodesta toiseen se, joka joustaa, tekee muidenkin työt, lomailee aina touko- tai syyskuussa tai saa huonommat edut.

Minusta on hienoa, että työnantaja joustaa, mutta se pitäisi sitten toteutua kaikkien kohdalla eri elämäntilanteissa. Lapsettomuuskin on laaja käsite vapaaehtoisesti lapsettomista heihin, jotka ovat joutuneet käymään elämässään rankat lapsettomuushoidot tai hyväksymään lopullisesti jäävänsä ilman lapsia tai hautaamaan lapsensa. Lapsettomuus voi olla jollekin elämän suurin kriisi. Sen takia työpaikan pitäisi olla neutraali alue, jossa ketään ei arvosteta lasten perusteella. Ei voi mennä noin, että se lapsettomuuttaan sureva on vuodesta toiseen toissijainen vaihtoehto.

Jos joustetaan, niin se on tehtävä sitten tasapuolisesti ihan kaikille eri elämäntilanteissa eikä vain yhdelle ryhmälle.

Ottaa päähän aina näissä keskusteluissa, ettei nähdä mitään muuta vaihtoehtoa kuin että se lapseton nainen on lapsia ja äitejä vihaava feministi-vegaani tms. mitä tässäkin keskustelussa on huudettu. Voisitte tekin vähän miettiä, mitä sontaa kirjoitatte. Toivottavasti ette lauo noita juttuja kenenkään lapsettoman kuullen. Voin kertoa, että lapsettomuudesta piruilu työpaikan kahvipöydässä ei tunnu oikein kivalta, jos on saanut juuri tietää, ettei voi saada koskaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten sitten tällainen: pitääkö lapsellisten saada tulla myöhemmin töihin, koska vievät lapsiaan päiväkotiin?

Toki, jos sitten jäävät iltapäivällä myöhempään töihin.

Entäs sitten kun se päiväkoti menee kiinni 16:30? Meidän on auki 7:45-16:30 eikä siis vaikuta työaikaani (10min päässä päiväkodilta) mutta ylitöihin en voisi tämän vuoksi jäädä. Miten ne, jotka eivät työskentele lähellä päiväkotia?

Sitten lapsi haetaan sieltä ennen klo 16.30. Minä olen yksinhuoltaja äiti ja asun kahden lapseni kanssa puolen tunnin ajomatkan päässä päiväkodista. Ei ole koskaan ollut ongelmaa sen enempää lasten viemisessä kuin hakemisessakaan. Katsos, kun minä jo töitä hakiessani huomioin päivähoidon ja valitsin työn, jossa työaika alkaa vasta kun olen saanut vietyä lapset hoitoon ja päättyy ennen kuin päiväkoti menee kiinni. Jos joutuisin jäämään ylitöihin, pyytäisin äitiäni tai jotain ystävistäni hakemaan lapset. Näin toimivat kaikki muutkin, jotka eivät asu päiväkodin vieressä, mutta omaavat sellaiset elämänhallintataidot, ettei tällainen ole ongelma. 

Jos sinulla on tuollaisia hyväksikäytettäviä ihmisiä ympärilläsi, niin muista edes, että kaikilla ei ole.

Silloin tämä tulee ottaa huomioon kun tekee niitä lapsia, tai valitsee työpaikkaa!! Kuinka vaikeaa on olla tekemättä niitä lapsia, jos ei osaa niistä huolehtia, vaan sysää vastuun työyhteisölle?? Isä

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun ja tulevaisuus kuntoon, työelämässä on lakattava ajattelemasta, että lapset ovat ongelma. Lapsiperheellisiä on suosittava silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Lapsiperheellinen työssäkäyvä huolehtii tämän yhteiskunnan jatkuvuudesta erityisen paljon, ja hänelle pitää ja saa olla siitä etua.

Samoin iäkkäitä vanhempiaan hoitaville ja muille omaishoitajille pitää olla joustoja ja etuoikeuksia työelämässä. He kantavat isompaa vastuuta kuin ne, jotka huolehtivat vain itsestään.

lapsista on vaivaa ja vastuuta, ja lasten vanhempien on se kannettava. nykyaikana monet vanhemmat ei oikein ole realistisia siinä, että mitä se elämä lasten kanssa on.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Esim. loma-aikojen on kyllä minulla osuttava päiväkodin ja koulun loma-aikoihin, kun olen leski ja oma perhe on 4000km päässä kotimaassani. Myöskään päiväkodin aukioloaikojen ulkopuolella en voi tehdä töitä, joten lähden klo 16:15.

Teen siis perus toimistotyötä ja ainoastaan ylitöihin en kykene, kunnes pienempikin menee kouluun. Loma-asialle en voi mitään, yksityisellä päiväkodillamme ei ole ns.varahoitopaikkaa.

Onneksi en ole työkaverisi. Olisi kannattanut päivähoitopaikkaa valitessa ajatella niitä muita työkavereita ja valita sellainen (kunnallinen,nykyään myös isoilla yksityisillä ketjuilla) päiväkoti joka tarjoaa päivystävää hoitoa loma-aikoina.

Kirkon lastentarha ei tarjoa tällaista, eikä kuulu ketjuun. Vakaumuksen perusteella valittiin hoitopaikka. Ei kyllä onneksi ole ollut kenellekään töissä ongelma, meillä asiat hoidetaan puhumalla eikä selän takana kyräilemällä.

Sitten kannattaa harkita jotain toista vakaamusta tai hoitopaikkaa. Ei sinun vakaumus voi olla muilta pois, mitä vakaumuksesi sanoo tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten sitten tällainen: pitääkö lapsellisten saada tulla myöhemmin töihin, koska vievät lapsiaan päiväkotiin?

Toki, jos sitten jäävät iltapäivällä myöhempään töihin.

Entäs sitten kun se päiväkoti menee kiinni 16:30? Meidän on auki 7:45-16:30 eikä siis vaikuta työaikaani (10min päässä päiväkodilta) mutta ylitöihin en voisi tämän vuoksi jäädä. Miten ne, jotka eivät työskentele lähellä päiväkotia?

Sitten lapsi haetaan sieltä ennen klo 16.30. Minä olen yksinhuoltaja äiti ja asun kahden lapseni kanssa puolen tunnin ajomatkan päässä päiväkodista. Ei ole koskaan ollut ongelmaa sen enempää lasten viemisessä kuin hakemisessakaan. Katsos, kun minä jo töitä hakiessani huomioin päivähoidon ja valitsin työn, jossa työaika alkaa vasta kun olen saanut vietyä lapset hoitoon ja päättyy ennen kuin päiväkoti menee kiinni. Jos joutuisin jäämään ylitöihin, pyytäisin äitiäni tai jotain ystävistäni hakemaan lapset. Näin toimivat kaikki muutkin, jotka eivät asu päiväkodin vieressä, mutta omaavat sellaiset elämänhallintataidot, ettei tällainen ole ongelma. 

Kyllä hämmästyttää näiden kommenttien aggressiivisuus. Kaikilla meistä ei ole äitiä tai muita sukulaisia eikä ystäviä, joiden oman matkan varrella tai edes tarpeeksi lähellä se päiväkoti on. Minulle henkilökohtaisesti tämä ei tuota ongelmaa sillä valitsin päiväkodin lyhyen kävelymatkan päästä työpaikaltani, mutta pohdin yleisesti muita samassa tilanteessa olevia.

Jos päiväkotiinvienti tai sieltä hakeminen tuottaa ongelmia, järjestetään elämä niin, että se ei tuota. Ei ole mitään aggressiivista siinä, että olettaa aikuisten ihmisten kykenevän huolehtimaan lastensa hoidon ilman työkavereiden apua. Se on täysin normaalia. Jos päiväkodin aukioloaika ja työaika eivät täsmää, eikä ole apujoukkoja, vaihdetaan hoitopaikkaa tai työpaikkaa. On olemassa päiväkoteja, jotka ovat laajemmin auki ja myös perhepäivähoitajia, jotka hoitavat lapsia pidempään kuin 16.30. Jos vaihto ei mitenkään onnistu, jäädään kotiin hoitamaan niitä lapsia. Jokainen itse vastuussa lapsistaan. Ei ole työkavereiden tehtävä joustaa, jos sitä ei osaa tehdä, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun ja tulevaisuus kuntoon, työelämässä on lakattava ajattelemasta, että lapset ovat ongelma. Lapsiperheellisiä on suosittava silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Lapsiperheellinen työssäkäyvä huolehtii tämän yhteiskunnan jatkuvuudesta erityisen paljon, ja hänelle pitää ja saa olla siitä etua.

Samoin iäkkäitä vanhempiaan hoitaville ja muille omaishoitajille pitää olla joustoja ja etuoikeuksia työelämässä. He kantavat isompaa vastuuta kuin ne, jotka huolehtivat vain itsestään.

lapsista on vaivaa ja vastuuta, ja lasten vanhempien on se kannettava. nykyaikana monet vanhemmat ei oikein ole realistisia siinä, että mitä se elämä lasten kanssa on.  

Ei ole ja tässä se taas nähdään kun omien lasten vuoksi vaaditaan muilta jotakin. Oletan että myös puolisot ovat kaikonneet kaiken vaatimisen keskeltä. Isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten sitten tällainen: pitääkö lapsellisten saada tulla myöhemmin töihin, koska vievät lapsiaan päiväkotiin?

Toki, jos sitten jäävät iltapäivällä myöhempään töihin.

Entäs sitten kun se päiväkoti menee kiinni 16:30? Meidän on auki 7:45-16:30 eikä siis vaikuta työaikaani (10min päässä päiväkodilta) mutta ylitöihin en voisi tämän vuoksi jäädä. Miten ne, jotka eivät työskentele lähellä päiväkotia?

Sitten lapsi haetaan sieltä ennen klo 16.30. Minä olen yksinhuoltaja äiti ja asun kahden lapseni kanssa puolen tunnin ajomatkan päässä päiväkodista. Ei ole koskaan ollut ongelmaa sen enempää lasten viemisessä kuin hakemisessakaan. Katsos, kun minä jo töitä hakiessani huomioin päivähoidon ja valitsin työn, jossa työaika alkaa vasta kun olen saanut vietyä lapset hoitoon ja päättyy ennen kuin päiväkoti menee kiinni. Jos joutuisin jäämään ylitöihin, pyytäisin äitiäni tai jotain ystävistäni hakemaan lapset. Näin toimivat kaikki muutkin, jotka eivät asu päiväkodin vieressä, mutta omaavat sellaiset elämänhallintataidot, ettei tällainen ole ongelma. 

Jos sinulla on tuollaisia hyväksikäytettäviä ihmisiä ympärilläsi, niin muista edes, että kaikilla ei ole.

Silloin tämä tulee ottaa huomioon kun tekee niitä lapsia, tai valitsee työpaikkaa!! Kuinka vaikeaa on olla tekemättä niitä lapsia, jos ei osaa niistä huolehtia, vaan sysää vastuun työyhteisölle?? Isä

Joskus ei elämä mene suunnitelmien mukaan. Voi tulla kolmoset, joille on vaikeampi löytää hoitajaa kuin yhdelle. Voi tulla sairas lapsi, jonka hoitajaksi ei kuka tahansa 15v sovi. Puoliso voi kuolla, voi joutua yksin maahan jossa ei ole ketään läheisiä, kun puoliso jättää ja yhteishuoltajuuden vuoksi ei voi palata kotimaahan ainakaan lapsen kanssa. Voi osua yt-neuvottelut niskaan ja tulla pakko ottaa työ, joka sopii elämäntilanteeseen vähän huonommin.

Toivon ettei Sinulle käy mitään näistä, mutta ymmärräthän, että aina kaikkea ei voi suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Esim. loma-aikojen on kyllä minulla osuttava päiväkodin ja koulun loma-aikoihin, kun olen leski ja oma perhe on 4000km päässä kotimaassani. Myöskään päiväkodin aukioloaikojen ulkopuolella en voi tehdä töitä, joten lähden klo 16:15.

Teen siis perus toimistotyötä ja ainoastaan ylitöihin en kykene, kunnes pienempikin menee kouluun. Loma-asialle en voi mitään, yksityisellä päiväkodillamme ei ole ns.varahoitopaikkaa.

Onneksi en ole työkaverisi. Olisi kannattanut päivähoitopaikkaa valitessa ajatella niitä muita työkavereita ja valita sellainen (kunnallinen,nykyään myös isoilla yksityisillä ketjuilla) päiväkoti joka tarjoaa päivystävää hoitoa loma-aikoina.

Kirkon lastentarha ei tarjoa tällaista, eikä kuulu ketjuun. Vakaumuksen perusteella valittiin hoitopaikka. Ei kyllä onneksi ole ollut kenellekään töissä ongelma, meillä asiat hoidetaan puhumalla eikä selän takana kyräilemällä.

Sitten kannattaa harkita jotain toista vakaamusta tai hoitopaikkaa. Ei sinun vakaumus voi olla muilta pois, mitä vakaumuksesi sanoo tähän?

Keneltä on pois se, että pidän lomani koulun loma-aikoihin kun kukaan muu sellaista toivetta ei ole esittänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muita kuin se oikeus joka jo on, eli olla hoitamassa kotona sairasta lasta. 

Haluaisin laajentaa oikeutta myös sairaan omaisen esim. vanhuksen hoitamiseen.

Tuo olisi hyvä laajennus. Myös lemmikin omistajille pitäisi olla oikeus jäädä palkallisena hoitamaan sairasta lemmikkiä tietyin kriteerein. Eläinlääkäri määrittäisi sen, milloin se on ok. 

Ei milloinkaan. Herranjumala ja palkallisena vielä. Ihmisissä ja eläimissä on sellainen ero että ihmiset yleisesti yhteiskunnassa ovat tienanneet ja tuottaneet hyvinvointia yhteisesti. Sun lemmikkis ei ole tuottanut yleishyödyllisesti yhtään mitään muuta kuin seuraa sulle.

Tästä tulikin mieleeni kuinka jotkut ovat poissa töistä kun lemmikki kuolee. Entä jos lemmikkeinä on päivänkorentofarmi? Eläin on vain ja ainoastaan eläin.

Niinpä. Ymmärrettävää on että lemmikin kuolema tuottaa surua, mutta jotkut menee liian pitkälle inhimillistämisessä/tunteilussa. Saanko töistä lomaa jos eroan parisuhteesta? Tai lempisarja loppuu ja loppuratkaisu pyörii päässä koko päivän? Kun Australian palot harmittaa? Kun olen valvonut koko yön raha-asioiden painaessa mieltä? Lemmikin kuoleman tuottama suru on eri asia kuin vaikka perheenjäsenen äkillisen kuoleman aiheuttama shokki, kun koko päiväjärjestys muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten sitten tällainen: pitääkö lapsellisten saada tulla myöhemmin töihin, koska vievät lapsiaan päiväkotiin?

Toki, jos sitten jäävät iltapäivällä myöhempään töihin.

Entäs sitten kun se päiväkoti menee kiinni 16:30? Meidän on auki 7:45-16:30 eikä siis vaikuta työaikaani (10min päässä päiväkodilta) mutta ylitöihin en voisi tämän vuoksi jäädä. Miten ne, jotka eivät työskentele lähellä päiväkotia?

Sitten lapsi haetaan sieltä ennen klo 16.30. Minä olen yksinhuoltaja äiti ja asun kahden lapseni kanssa puolen tunnin ajomatkan päässä päiväkodista. Ei ole koskaan ollut ongelmaa sen enempää lasten viemisessä kuin hakemisessakaan. Katsos, kun minä jo töitä hakiessani huomioin päivähoidon ja valitsin työn, jossa työaika alkaa vasta kun olen saanut vietyä lapset hoitoon ja päättyy ennen kuin päiväkoti menee kiinni. Jos joutuisin jäämään ylitöihin, pyytäisin äitiäni tai jotain ystävistäni hakemaan lapset. Näin toimivat kaikki muutkin, jotka eivät asu päiväkodin vieressä, mutta omaavat sellaiset elämänhallintataidot, ettei tällainen ole ongelma. 

Jos sinulla on tuollaisia hyväksikäytettäviä ihmisiä ympärilläsi, niin muista edes, että kaikilla ei ole.

Silloin tämä tulee ottaa huomioon kun tekee niitä lapsia, tai valitsee työpaikkaa!! Kuinka vaikeaa on olla tekemättä niitä lapsia, jos ei osaa niistä huolehtia, vaan sysää vastuun työyhteisölle?? Isä

Joskus ei elämä mene suunnitelmien mukaan. Voi tulla kolmoset, joille on vaikeampi löytää hoitajaa kuin yhdelle. Voi tulla sairas lapsi, jonka hoitajaksi ei kuka tahansa 15v sovi. Puoliso voi kuolla, voi joutua yksin maahan jossa ei ole ketään läheisiä, kun puoliso jättää ja yhteishuoltajuuden vuoksi ei voi palata kotimaahan ainakaan lapsen kanssa. Voi osua yt-neuvottelut niskaan ja tulla pakko ottaa työ, joka sopii elämäntilanteeseen vähän huonommin.

Toivon ettei Sinulle käy mitään näistä, mutta ymmärräthän, että aina kaikkea ei voi suunnitella.

Ei tietenkään mene. Mutta sitten sopeudutaan siihen muutokseen. Vaihdetaan työpaikkaa, muutetaan toiselle paikkakunnalle, vaihdetaan hoitopaikkaa, jäädään kotiin lapsen kanssa jne. Mikä nyt missäkin tilanteessa palvelee parhaiten muuttuneessa elämäntilanteessa. Ei voi olettaa, että työkaverit ottavat vastuuta sinun elämästäsi järjestämällä työolosuhteet juuri sinulle sopiviksi. Jos näin tehtäisiin, työpaikat olisivat kaaoksessa, kun jokaiselle tulisi yllättäviä tilanteita, jotka vaatisivat joustoa. Koska on mahdotonta joustaa kaikkien sattumusten mukaan, on pidettävä selkeät pelisäännöt, jotka koskevat kaikkia perhetaustaan katsomatta. Se on reilua kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun ja tulevaisuus kuntoon, työelämässä on lakattava ajattelemasta, että lapset ovat ongelma. Lapsiperheellisiä on suosittava silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Lapsiperheellinen työssäkäyvä huolehtii tämän yhteiskunnan jatkuvuudesta erityisen paljon, ja hänelle pitää ja saa olla siitä etua.

Samoin iäkkäitä vanhempiaan hoitaville ja muille omaishoitajille pitää olla joustoja ja etuoikeuksia työelämässä. He kantavat isompaa vastuuta kuin ne, jotka huolehtivat vain itsestään.

Lapsiperheellisillä on etuja. Mikä ihme siinä on että mikään ei koskaan riitä, vaan aina pitää saada lisää? Tiedätkö mitä etuudet ovat globaalilla tasolla? Jo vanhempainvapaat ovat iso etu. Alhainen syntyvyys ei ole eduista kiinni. Kehittyvissä maissa ilman etuuksiahan se syntyvyys on paljon korkeampaa. Voit tehdä omalla pettämättömällä logiikallasi tästä omat johtopäätökset. Isä

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun ja tulevaisuus kuntoon, työelämässä on lakattava ajattelemasta, että lapset ovat ongelma. Lapsiperheellisiä on suosittava silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Lapsiperheellinen työssäkäyvä huolehtii tämän yhteiskunnan jatkuvuudesta erityisen paljon, ja hänelle pitää ja saa olla siitä etua.

Samoin iäkkäitä vanhempiaan hoitaville ja muille omaishoitajille pitää olla joustoja ja etuoikeuksia työelämässä. He kantavat isompaa vastuuta kuin ne, jotka huolehtivat vain itsestään.

Suomea ei tule pelastamaan nykyisyyden tai tulevaisuuden lapset. Täällä ei tule olemaan työpaikkoja koska automatisaatio korvaa työpaikat. Nykyisyyden lapsista tulee elätettäviä. Kuten moni jo on.

Ensin verorahoin päivähoidot, koulutus, tutkinnot. Sitten vuosi reppureissaamista ja vaihtoa ulkomailla, jonka aikana verokertymää ei tule. Sitten jo tehdäkin lapsia ja ollaan pois työelämästä kumpikin pari vuotta.

Eiväthän he tee lähes ollenkaan töitä ja vielä lisää toisten työtätekevien rahoilla pitäisi saada lesboilla.

Lapsien teko on vanhempien omasta halusta, ei yhteiskunnan pakosta. Siksi itse maksakaa omat hupinne.

Yksi etu mitä nykyisten ohella voisi harkita on, että muutkin kuin ekaluokkalaisten vanhemmat voisivat halutessaan tehdä vaikka 80% työaikaa, toki niin ettei se kaadu täyttä työaikaa tekevien niskaan. Kun ilmeisen monet ovat kykenemättömiä järjestämään lastensa hoitoa muuten, niin ehkä tällainen helpottaisi. Pienempi palkkakaan tuskin haittaa, kun saa haettua lapset ajallaan hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi etu mitä nykyisten ohella voisi harkita on, että muutkin kuin ekaluokkalaisten vanhemmat voisivat halutessaan tehdä vaikka 80% työaikaa, toki niin ettei se kaadu täyttä työaikaa tekevien niskaan. Kun ilmeisen monet ovat kykenemättömiä järjestämään lastensa hoitoa muuten, niin ehkä tällainen helpottaisi. Pienempi palkkakaan tuskin haittaa, kun saa haettua lapset ajallaan hoidosta.

Kannatan, jos "muutkin kuin ekaluokkalaisten vanhemmat" kattaa myös lapsettomat eikä vain lapsellisia. Lapsettomallekin voisi olla tarpeen tehdä 80% työaikaa monestakin syystä. Enkä nyt tarkoita syytä tyyliin "ei kiinnosta olla töihin". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muita kuin se oikeus joka jo on, eli olla hoitamassa kotona sairasta lasta. 

Haluaisin laajentaa oikeutta myös sairaan omaisen esim. vanhuksen hoitamiseen.

Tuo olisi hyvä laajennus. Myös lemmikin omistajille pitäisi olla oikeus jäädä palkallisena hoitamaan sairasta lemmikkiä tietyin kriteerein. Eläinlääkäri määrittäisi sen, milloin se on ok. 

Ei milloinkaan. Herranjumala ja palkallisena vielä. Ihmisissä ja eläimissä on sellainen ero että ihmiset yleisesti yhteiskunnassa ovat tienanneet ja tuottaneet hyvinvointia yhteisesti. Sun lemmikkis ei ole tuottanut yleishyödyllisesti yhtään mitään muuta kuin seuraa sulle.

Tästä tulikin mieleeni kuinka jotkut ovat poissa töistä kun lemmikki kuolee. Entä jos lemmikkeinä on päivänkorentofarmi? Eläin on vain ja ainoastaan eläin.

Niinpä. Ymmärrettävää on että lemmikin kuolema tuottaa surua, mutta jotkut menee liian pitkälle inhimillistämisessä/tunteilussa. Saanko töistä lomaa jos eroan parisuhteesta? Tai lempisarja loppuu ja loppuratkaisu pyörii päässä koko päivän? Kun Australian palot harmittaa? Kun olen valvonut koko yön raha-asioiden painaessa mieltä? Lemmikin kuoleman tuottama suru on eri asia kuin vaikka perheenjäsenen äkillisen kuoleman aiheuttama shokki, kun koko päiväjärjestys muuttuu.

Juurikin näin. Yhteiset pelisäännöt on pakko olla, koska muutenhan sairaslomalle voi jäädä mistä tuntemuksesta tahansa. Mihin sen rajan voi vetää jos esim papukaijan kuolemasta saa palkallisen sairasloman. Palkatonta näistä pitäisi myöntää ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun ja tulevaisuus kuntoon, työelämässä on lakattava ajattelemasta, että lapset ovat ongelma. Lapsiperheellisiä on suosittava silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Lapsiperheellinen työssäkäyvä huolehtii tämän yhteiskunnan jatkuvuudesta erityisen paljon, ja hänelle pitää ja saa olla siitä etua.

Samoin iäkkäitä vanhempiaan hoitaville ja muille omaishoitajille pitää olla joustoja ja etuoikeuksia työelämässä. He kantavat isompaa vastuuta kuin ne, jotka huolehtivat vain itsestään.

lapsista on vaivaa ja vastuuta, ja lasten vanhempien on se kannettava. nykyaikana monet vanhemmat ei oikein ole realistisia siinä, että mitä se elämä lasten kanssa on.  

Päinvastoin. Siitä ollaan todella tietoisia ja realistisia, ja siksi lapsia ei tehdä ollenkaan tai tehdään vain yksi.

Vuorotyössä sitä välillä näkyy, kun jotkut luulevat lapsien varjolla saavan aina joulut ja juhannukset vapaiksi... Samoin lomat pitäisi olla heinäkuussa ja hiihto- ja syysloman aikaan. Myös ilta- ja yövuoroja pitäisi olla muita vähemmän... Onneksi todellakaan kaikki pikkulasten vanhemmat ei ole tällaisia, vaan ovat ihan sillä asenteella, että vuorotyö on oma valinta ja jos ei miellytä, niin vaihtaa sitten päivätyöhön.