Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erillisyyden ja ulkopuolisuuden tunne ihmisten kanssa
25.04.2024 |
Onko muita jotka jää uusissa tilanteissa aina sivuun ja ulkopuoliseksi? Mulla käy tosi usein niin, että jos menen illanviettoon jossa on ihan uusia ihmisiä, aloitan uuden harrastuksen tai uuden työn, en vaan jotenkin tunnu kuuluvani niiden muiden porukkaan ja jään sivuun. Olen aika introvertti ja väsyn etenkin tilanteissa joissa täytyisi luoda kontaktia uusiin ihmisiin. Jaksan hetken aikaa olla aktiivinen ja keskusteluissa mukana kunnes jotenkin ylikuormitun ja menen omaan kuplaani. Mulla on aina myös joku sisäinen kokemus että en kuulu joukkoon ja usein päädynkin noissa tilanteissa olemaan se ulkopuolinen joka helposti unohdetaan ja jonka ohi katsotaan.
Mulla on kyllä useitakin kavereita eli en ole mikään erakko ja saatan tietyissä tilanteissa tai tiettyjen ihmisten kanssa olla ihan erilainen. Mutta tämä sama kaava uusien ihmisten kanssa toistuu. Olen jo lapsena kokenut olevani jotenkin erillinen ja ulkopuolinen. Ei mussa päällisin puolin ole mitään outoa tai erilaista, elän ihan tavallista lähes kolmekymppisen naisen elämää. Mutta nyt tämä asia on taas mielessä, kun aloitin harrastuksen jossa tehdään asioita ryhmässä ja ajattelin etukäteen, että nyt luon kontaktia muihin ja osallistun aktiivisesti vuorovaikutukseen. Jaksoin tätä alussa, mutta nyt tunnen taas jääneeni ihan etäälle ja ulkopuolelle kaikista ja tuntuu helpommalta lopettaa koko harrastus. Osaako kukaan samastua?
Kommentit (10)
Kuulostat ihan minulta. Todella tuttua. Siihen on vaikea sopeutua koska tunnen olevani ulkopuolinen ja muita huonompi sekä mietin mitä muut minusta ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö voi sitten vain nauttia siitä rauhallisesta ulkopuolisuudestanne?
Osaan samaistua, koska olen introvertti itsekin. Mä juurikin kuormitun uusien ihmisten kanssa ja minun pitää joskus pinnistellä ja ponnistella, että jaksan kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Kotona sitten latailen akkuja, koska toisinaan sosiaaliset suhteet vaikuttavat raskaalta urheilusuoritukselta. Kyllä se siitä, kun muistaa levätä tarpeeksi.
Mulla oli sama. Myöhemmin mulle diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä. Olen nainen.
Miks naisilla on kaikki niin vaikeaa? Ei miehillä ole tuollaisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on yksi ratkaisu. Olen itsekin ulkopuolinen muiden järjestämistä tilaisuuksissa, koska hyvin harvoin viihdyn niissä. Ei auta muu kuin ryhtyä itse toimijaksi ja järjestää itse tapaamisia, joihin osallistuu monia ihmisiä. Silloin myös se oma rooli selkiytyy etkä jää syrjään.
Oli alkujaan kun olin sitten liiankin hiljaa. Ja sama jatkuu vaikka nykyään saankin jo suuni auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen kokenut tiettyä ulkopuolisuutta koko ikäni. Uskon sen osittain johtuvan siitä, että olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Vielä sen jälkeenkin. Työelämässä usein olen tuntenut niin. Parasta on olla kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Usein homma toimii niin kauan kun olen kaksin, mutta kun tulee kolmas, he alkavat puhua keskenään ja jään ulkopuoliseksi. Uusissa tilanteissa on käynyt usein niin että tosi pian muut ovat jo ryhmäytyneet ja puhuvat inside juttuja itse huomaan, että en tunne vielä ketään, vaikka olisin yrittänyt kyllä eikä minua varsinaisesti olisi suljettu ulkopuolelle. Niin vain käy. Ja usein ei olla samalla aaltopituudella, eli sikälikin oli tuntuu erilaiselta ja ulkopuoliselta, mutta joskus on tullut ihan hyvin juttuun jonkun kanssa ja ajatellut että on yhteistä, mutta ei silti ole syntynyt mitään, koska toisella on jotain isommin yhteistä muiden kanssa.
Sama. Sitten tulee tosi kurja olo ja tunnen halua vetäytyä ja /tai sulkeudun. Ei kai kukaan kaveri tuommoista pitempään jaksa. Jälkikäteen hävettää oma käytös. Tuommoisesta haluaisin eroon, mutta miten?
Lisäksi mun on vaikea mennä jonnekin seuraan mukaan tai kysyä jotain jonnekin kun tuntuu että vien toisen aikaa tai tuppaudun.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu. Usein homma toimii niin kauan kun olen kaksin, mutta kun tulee kolmas, he alkavat puhua keskenään ja jään ulkopuoliseksi. Uusissa tilanteissa on käynyt usein niin että tosi pian muut ovat jo ryhmäytyneet ja puhuvat inside juttuja itse huomaan, että en tunne vielä ketään, vaikka olisin yrittänyt kyllä eikä minua varsinaisesti olisi suljettu ulkopuolelle. Niin vain käy. Ja usein ei olla samalla aaltopituudella, eli sikälikin oli tuntuu erilaiselta ja ulkopuoliselta, mutta joskus on tullut ihan hyvin juttuun jonkun kanssa ja ajatellut että on yhteistä, mutta ei silti ole syntynyt mitään, koska toisella on jotain isommin yhteistä muiden kanssa.