Lue keskustelun säännöt.
Tukiverkottoman lapsiperheen suurin ongelma ei ole parisuhdeajan puute tai väsymys, vaan yksinäisyys
Sanon tämän omasta kokemuksesta.
Ilman parisuhdeaikaakin selviää ja väsymys on kestettävissä. Kumpikin helpottaa, kun lapset kasvavat.
Mutta jatkuva yksinäisyys - yhteisön puute - varjostaa perhearkeamme raskaammin kuin mikään muu.
Asumme yhdessä Suomen suurimmissa kaupungeista kaukana molempien suvuista. Perheelliset ystävät ovat hajaantuneet ympäri maan. Töistä saadut ystävyydet ovat pinnallisia - kumpikaan ei vietä aikaa työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Monilla on omat menot, ystävät ja sukulaiset. Joitain koulun ja päiväkodin kautta tuttuja vanhempia on, mutta heidän kanssaan ystävyys on jäänyt leikkitreffien asteelle.
Ei ole ketään, ketä kutsua saunailtaan. Ei ketään, kuka kutsuisi kahville näin sunnuntain ratoksi. Ei ketään, kuka pääsisi kuskaamaan lapsia harrastuksiin tms. jos me vanhemmat vaikka sairastumme. Ei ketään kutsumassa lapsia yökylään - tai päinvastoin.
Meillä ei ole ketään, kenen kanssa viettää aikaa perheenä ja keneen tukeutua arjessa. Kaiken huipuksi lapsemmekin ovat sellaisia tyyppejä, ettei heillä ole paljoa kavereita eikä varsinkaan sellaisia, jotka olisivat aktiivisia kyläilemään koulun ulkopuolella.
Näin talvella vietämme kaiken ajan keskenämme kerrostaloasunnon seinien sisällä. Ei ole rahaa eikä järkeäkään lähteä joka viikonloppu Hoploppiin tai Superparkiin tai ostoksille tai muihin rahaa vaativiin paikkoihin. Pihalle voi mennä, mutta mäenlasku, luistelu ja hiihto on poissa kuvioista lumettomuuden vuoksi. Meillä ei ole mitään syytä poistua kotoa, kun loskassa ja kurassa tarpominen ei kiinnosta ketään.
Ja en kaipaa mitään muuta niin paljoa, kuin ihmisiä ympärille ja oman perheen/suvun verkostoa. Yhteisöllisyyttä. Sitä ei täällä kaupungissa ole, vaikka olen yrittänyt rakentaa.
Olen niin väsynyt tähän tukiverkoston puutteeseen. Ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan lapsia yksin betonikuution sisällä. Mikään yhteiskunnan tarjoama tuki ei korvaa satojen kilometrien päässä asuvia vanhempia ja sisaruksia perheineen. Ainoastaan tiivis ystäväverkko voisi korvata vähän, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole perheellisiä ystäviä, joiden kanssa olisi mahdollista.
Muita kokemuksia?
Kommentit (454)
Eikös tämä ole reilusti yli 4 vuotta vanha ketju, niin ap on varmaan saanut jo tilannettaan muutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut edes lukea loppuun tuota tekstiseinääsi. Sen vaan sanon, että jopa vitsin murjaisit. Jos sinä olet yksinäinen niin entäpä sitten yksin asuvat ja perheettömät? Joten mietipä vähän.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ymmärrän tosi hyvin! Sama kaipaus itsellä.
Jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Miten voi olla yksinäinen jos on puoliso ja lapsia? En ymmärrä. Ymmärtäisin jos olisit pienen lapsen YH.
Tämä, todellakin tämä. AP:lla on luksusongelma. Tietenkään väsymys ei ole hänelle ongelma, perheessä on kaksi vanhempaa hoitamassa lastenhoidon, ja tienaamassa. Nyyh sentään!
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi lapsiperheet eivät muuta kimppakämppiin muiden lapsiperheiden kanssa? Olisi seuraa ja apua sekä vanhemmille että lapsille.
Kerrostaloissa han sellaista yhteisöllisyyttä saattaa olla, jos on talkoita ja paljon lap siperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle oli helpotus, kun sosiaalinen elämä "pakosta" väheni lasten myötä. Omat lapset+puoliso on riittävä sosiaalinen pläjäys omassa elämässä, ei olisi energiaa muuhun. Suku asuu 300km päässä mikä harmittaa välillä.
Ei ne teennäiset väkisin sosialisoinnit lasten harrastusten ja kavereiden vanhempien yhteydessä tosiaan innosta. Helpottaa, kun se loppuu lasten kasvaessa. Mutta jos niiden joukossa sattuu olemaan joku, jonka kanssa vain erityisellä tavalla synkkaa, sitten tilanne on toinen.
Sitä omaa tukiverkkoa läheisiä ystävine ja sukulaisine lapsiperhe kaipaa. Kun muuttaa kotiseudulta, suku ja ne pitkäikäiset ystävyyssuhteet joista saa virtaa jäävät kauas, pois arjen elämästä. Kyllä se syö. Onneksi voi joskus vierailla. Lapsiperhe on kovilla ilman henkistä tukea.
Sinulla kuitenkin on se oma perhe. Kaikilla ei ole sitäkään. Ehkä sun pitää ruveta etsimään vaikka yksinäisiä mummoja ja pappoja, jotka ilahtuisivat perheenne vierailuista. Seurakunnalta voi kysyä ystävää. Suomi on yksinäisiä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla ei ole yksinäisyyttä, se on miesten epidemia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa että kaverit ovat hajaantuneet ympäri Suomea? Niin minunkin mutta silti tapaamme ajoittain. Ei tietenkään kovin usein pitkän välimatkan takia mutta kyllä siitä ympäri vuoden riittää vierailuja jos tapaa edes kerran vuodessa ja on vaikkapa kymmenen ystävää.
Miksi työkaverien kanssa ei voi viettää vapaa-aikaa? Meillä on paljuiltaa, keilausta, syömistä, yhteisiä matkija jne. Ei minulla työpaikalla mitään läheisiä ystäviä ole, siltI ihan mukavaa on yhdessä.
Harrastuksiin jos tarvitsee kyytiä niin tietenkin ensimmäisenä kysyn harrastuskaverin vanhempia. Olen luullut tämän olevan ihan normaali käytäntö? Hekin pyytävät meiltä kyytiä, ei siinä ole mitään noloa. Kimppakyydit ovat muutenkin järkevä vaihtoehto.
Mielestäni monessa kohtaa tuo yksinäisyys on ihan itse aiheutettua.
Kymmenen hyvää ystävää on jo sillä rajalla, pystyykö ylläpitämään. Pakostakin osa hiipuu ja jäljelle jää korkeintaan viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpihan on yksinäisempi, lapsiperhe vai vanhus tai sinkku`?
Kyllä lapsiperheet jaksavat valittaa joka asiasta.
Lapsiperheen jaksaminen on siinä mielessä hyvin tärkeää, että siinä on kiinni lasten hyvinvointi ja tulevaisuus. Vai miksi niitä lastensuojelulaitoksia sitten perustettiinkasn?
On siinä aika yksin, kunnon vastuussa kasvavista lapsista ja lasten mielenterveydestä. Se mummo tai kyläilevä ystävä toisi sille lapselle turvallisuudentunnetta, itsetuntoa ja sisältöä.
Ap rajoittaa nyt itsekin vähän. Saan vaikutelman, että vain perheelliset kaverit kelpaisi heille. Sinkut ovat usein yksin, mutta harvoin he kelpaa perheellisten kavereiksi. Vaikka yhtä hyvin hekin sitä tukiverkkoa olisi.
Onko teillä mahdollista muuttaa lähemmäs sukulaisia ja tuttuja pois betonineliöistä? :)