Lue keskustelun säännöt.
Tukiverkottoman lapsiperheen suurin ongelma ei ole parisuhdeajan puute tai väsymys, vaan yksinäisyys
Sanon tämän omasta kokemuksesta.
Ilman parisuhdeaikaakin selviää ja väsymys on kestettävissä. Kumpikin helpottaa, kun lapset kasvavat.
Mutta jatkuva yksinäisyys - yhteisön puute - varjostaa perhearkeamme raskaammin kuin mikään muu.
Asumme yhdessä Suomen suurimmissa kaupungeista kaukana molempien suvuista. Perheelliset ystävät ovat hajaantuneet ympäri maan. Töistä saadut ystävyydet ovat pinnallisia - kumpikaan ei vietä aikaa työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Monilla on omat menot, ystävät ja sukulaiset. Joitain koulun ja päiväkodin kautta tuttuja vanhempia on, mutta heidän kanssaan ystävyys on jäänyt leikkitreffien asteelle.
Ei ole ketään, ketä kutsua saunailtaan. Ei ketään, kuka kutsuisi kahville näin sunnuntain ratoksi. Ei ketään, kuka pääsisi kuskaamaan lapsia harrastuksiin tms. jos me vanhemmat vaikka sairastumme. Ei ketään kutsumassa lapsia yökylään - tai päinvastoin.
Meillä ei ole ketään, kenen kanssa viettää aikaa perheenä ja keneen tukeutua arjessa. Kaiken huipuksi lapsemmekin ovat sellaisia tyyppejä, ettei heillä ole paljoa kavereita eikä varsinkaan sellaisia, jotka olisivat aktiivisia kyläilemään koulun ulkopuolella.
Näin talvella vietämme kaiken ajan keskenämme kerrostaloasunnon seinien sisällä. Ei ole rahaa eikä järkeäkään lähteä joka viikonloppu Hoploppiin tai Superparkiin tai ostoksille tai muihin rahaa vaativiin paikkoihin. Pihalle voi mennä, mutta mäenlasku, luistelu ja hiihto on poissa kuvioista lumettomuuden vuoksi. Meillä ei ole mitään syytä poistua kotoa, kun loskassa ja kurassa tarpominen ei kiinnosta ketään.
Ja en kaipaa mitään muuta niin paljoa, kuin ihmisiä ympärille ja oman perheen/suvun verkostoa. Yhteisöllisyyttä. Sitä ei täällä kaupungissa ole, vaikka olen yrittänyt rakentaa.
Olen niin väsynyt tähän tukiverkoston puutteeseen. Ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan lapsia yksin betonikuution sisällä. Mikään yhteiskunnan tarjoama tuki ei korvaa satojen kilometrien päässä asuvia vanhempia ja sisaruksia perheineen. Ainoastaan tiivis ystäväverkko voisi korvata vähän, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole perheellisiä ystäviä, joiden kanssa olisi mahdollista.
Muita kokemuksia?
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on täysin totaalisen yksinäisiä ihmisiä niin ruikutus kuullostaa aika kummalliselta. Ihan kun ympärille tarvittaisiin koko ajan vielä muitakin ihmisiä viihdyttämään ja jotain kekkereitä koko ajan ettei vaan tule yhtään tylsää. Koita itse keksiä itsellesi jotain itsesi viihdykettä ja ajankulua äläkä sitä muilta vaadi. Lähde vähän kotoa pois harrastuksiin tai vapaaehtoistyöhön hetkeksi aikaa saadaksesi ulkopuolisia kontakteja eikä niitä sinne sun kotiin tule vaan pitää lähteä kodin ulkopuolelle. Pyörit siellä kotona vain oman napasi ympärillä ja ihmettelet kun sinne ei kukaan tule. Miehen pitää olla sen ajan lasten kanssa että pääset tuulettumaan jos alkaa seinät kaatumaan päälle. Jos miehellä ei ole aikaa niin hän kustantaa palkatun lasten hoitajan että pääset jotain harrastamaan kodin ulkopuolelle.
Kylläpä nyt kuuLLostaa typerältä.
On oikeasti todella raskasta, jos ei ole ketään tukena, ikinä. Siis että tietää ettei ikinä ole ketään, eikä koskaan tule saamaan mistään mitään.
Siinä ei mitkään palkatut hoitajat tai harrastukset auta. Se on oikeasti lohdutonta.
Jos sinulle on, muille ei välttämättä ole. Ihmiset eivät välttämättä jaksa sinunlaista äärimmäisen itsekeskeistä sontasäkkiä.
Kyllä se kuule on kaikille vanhemmille ajoittain raskasta, se vanhemmuus.
Huomattavan paljon vhäemmän raskasta se on, jos tietää että äärimmäisessä hädässä saa kuitenkin apua ja esimerkiksi edes joskus perii joskus jotain. Meillä ns isovanhemmat on sössineet taloutensa ja aina olleet ylimääräisenä riesan aiheena, ihan niin kauan kuin muistan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät pitää itse hankkia! Yhteiskunnan tarjoama ystäväpalvelu on minusta surullisin mahdollinen asia, jos perheessä on 2 tervettä aikuista.
Olen satoihin ihmisiin tutustunut 15 vuoden aikana, ei yksikään ole jäänyt. Onko ihmisessä sitten joku vika kun ei jää ihmisiä elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Aloittajalla on kuitenkin myös puoliso, joten ei ole YKSIN vastuussa lapsistaan eikä YKSIN pyörittää arkea.
- eri
No, onhan tuokin jonkin asteista "henkistä yksinäisyyttä", ei kuitenkaan aitoa yksinäisyyttä.
Minulla ei ole lapsia tai puolisoa, asun siis oikeasti yksin. Ei ole lähisukulaisia tai ystäviä ja työkaveritkin jäivät menneeseen elämään kun olin vielä työkykyinen.
Saattaa kulua viikkoja, jopa kuukausia, että ainoa ihmiskontaktini on kaupan kassan tervehtiminen. Kieltämättä tällainen elämä on henkisesti hyvin raskasta. Toisaalta yksinäisyyteenkin näemmä ajan kanssa sopeutuu/tottuu, ainakin jollain tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Kyllä oikeastikin yksinäisen pitää vaan jaksaa ja jaksaa, vaikka ei jaksaisi. Niinhän Marinkin sanoi, että jos et jaksa, niin koita vaan jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Aloittajalla on kuitenkin myös puoliso, joten ei ole YKSIN vastuussa lapsistaan eikä YKSIN pyörittää arkea.
- eri
Lapsiperhe on silti todella YKSIN, jos sattuu jotain, jos ei ole ketään tukena. Silloin nimenomaan pyörittää YKSIN kaikkea ja on pakko pyörittää, vaikka pää kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Kyllä oikeastikin yksinäisen pitää vaan jaksaa ja jaksaa, vaikka ei jaksaisi. Niinhän Marinkin sanoi, että jos et jaksa, niin koita vaan jaksaa.
Miten niin? jos et jaksa, haet saikkua ja lepäät. Simple.
Jos väsyttää, lepäät.
Jos olet sairas, lepäät.
Jos ei huvita, ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Aloituksen perusteella ("ilman parisuhdeaikaakin....") aloittaja on parisuhteessa, joten hän ei pyöritä arkea yksin eikä ole yksin vastuussa lapsista. Hän on vastuussa itsensä ja lastensa lisäksi puolisostaan aivan kuten puolisonsakin on vastuussa aloittajasta. Heillä ON yhteisö. Pieni kahden aikuisen yhteisö.
- eri -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Aloituksen perusteella ("ilman parisuhdeaikaakin....") aloittaja on parisuhteessa, joten hän ei pyöritä arkea yksin eikä ole yksin vastuussa lapsista. Hän on vastuussa itsensä ja lastensa lisäksi puolisostaan aivan kuten puolisonsakin on vastuussa aloittajasta. Heillä ON yhteisö. Pieni kahden aikuisen yhteisö.
- eri -
Niin. Ja se yksinäinen ihminen on vapaa kaikesta vastuusta, riittää kun pörrää napansa ympäri koko ajan.
Kyllä mä maksaisin viihdykkeestä ihan jokaiselle viikonlopulle, jos vaihtoehto on istua pelkästään kotona. Menisihän sitä rahaa ystäviä nähdessä, matkustaessa ja vieraita kutsuessa. Ihan on oman arvomaailman vanki, jos ei suostu hankkimaan viihdykettä. Muuten kyllä symppaan aihetta ja itse ulkomailla asuneena tiedän, miten yksin on ilman tukiverkkoja. Lyhyen aikaa sen kestää syystä, mutta ilman tietoa kotiinpaluusta en olisi jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä maksaisin viihdykkeestä ihan jokaiselle viikonlopulle, jos vaihtoehto on istua pelkästään kotona. Menisihän sitä rahaa ystäviä nähdessä, matkustaessa ja vieraita kutsuessa. Ihan on oman arvomaailman vanki, jos ei suostu hankkimaan viihdykettä. Muuten kyllä symppaan aihetta ja itse ulkomailla asuneena tiedän, miten yksin on ilman tukiverkkoja. Lyhyen aikaa sen kestää syystä, mutta ilman tietoa kotiinpaluusta en olisi jaksanut.
Mistä helvetin viihdykkeestä te jauhatte? Ei se tukiverkottomuus ole viihdykkeen puutetta.
Aloittajahan kirjoittaa, mitä kaikkea tekee koko ajan perheensä kanssa. Eli ei ole yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Aloittajalla on kuitenkin myös puoliso, joten ei ole YKSIN vastuussa lapsistaan eikä YKSIN pyörittää arkea.
- eriLapsiperhe on silti todella YKSIN, jos sattuu jotain, jos ei ole ketään tukena. Silloin nimenomaan pyörittää YKSIN kaikkea ja on pakko pyörittää, vaikka pää kainalossa.
Ei pidä asennoitua niin, että kaksi vanhempaa olisi yksi vanhempi. Jos toinen on hetken aikaa poissa kuvioista esim sairastumisen vuoksi, toinen pyörittää sillä aikaa arkea. Eikä niin, että toisen sairastaessa toinenkin makaa sängyn pohjalla eikä kykene mihinkään. Eri tilanne totaaliyksinhuoltajilla, jotka joutuvat 40 asteen kuumeessa ja vatsataudissakin hoitamaan lapset ja kodin. Heillä on rankkaa. Jokaisen lapsia hankkiessaan kannattaa miettiä, miten jaksavat, jos tulee ero tai puoliso kuolee. Jos uupuu jo siitä, että puoliso on hetken aikaa sairaana tai vaikka muutaman viikon työmatkalla, ei kannata hankkia lapsia. Ei ainakaan kovin montaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajahan kirjoittaa, mitä kaikkea tekee koko ajan perheensä kanssa. Eli ei ole yksinäinen.
Tukiverkottomuus ei ole sama asia kuin yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.
Lapsiperheessä on vastuussa muistakin kuin itsestään. Yksi yksinäinen on vain itsestään vastuussa, voi piehtaroida itsessään loputtomiin, eikä tarvitse pyörittää arkea tai jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, vaikkei jaksaisi.
Aloittajalla on kuitenkin myös puoliso, joten ei ole YKSIN vastuussa lapsistaan eikä YKSIN pyörittää arkea.
- eriLapsiperhe on silti todella YKSIN, jos sattuu jotain, jos ei ole ketään tukena. Silloin nimenomaan pyörittää YKSIN kaikkea ja on pakko pyörittää, vaikka pää kainalossa.
Ei pidä asennoitua niin, että kaksi vanhempaa olisi yksi vanhempi. Jos toinen on hetken aikaa poissa kuvioista esim sairastumisen vuoksi, toinen pyörittää sillä aikaa arkea. Eikä niin, että toisen sairastaessa toinenkin makaa sängyn pohjalla eikä kykene mihinkään. Eri tilanne totaaliyksinhuoltajilla, jotka joutuvat 40 asteen kuumeessa ja vatsataudissakin hoitamaan lapset ja kodin. Heillä on rankkaa. Jokaisen lapsia hankkiessaan kannattaa miettiä, miten jaksavat, jos tulee ero tai puoliso kuolee. Jos uupuu jo siitä, että puoliso on hetken aikaa sairaana tai vaikka muutaman viikon työmatkalla, ei kannata hankkia lapsia. Ei ainakaan kovin montaa.
Siinäpä sitä taas ääliö paasaa asiasta josta ei ymmärrä yhtikäs mitään.
Voi kun ois joskus ihan tyhjää aikaa ja perheenjäsenillä kiinnostusta tehdä jotain. Itse olen ihan väsynyt töiden kuormituksesta, väsynyt kuuntelemaan entisen aviomiehen aiheettomia solvauksia ja lasten tappelua. Kaksi lasta, jotka ei ikinä halua tehdä yhdessä samaa asiaa ja aika menee kriisien ja pahan mielen lepyttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajahan kirjoittaa, mitä kaikkea tekee koko ajan perheensä kanssa. Eli ei ole yksinäinen.
Tukiverkottomuus ei ole sama asia kuin yksinäisyys.
Aloittaja kuitenkin puhuu yksinäisyydestä eikä niinkään tukiverkostojen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajahan kirjoittaa, mitä kaikkea tekee koko ajan perheensä kanssa. Eli ei ole yksinäinen.
Tukiverkottomuus ei ole sama asia kuin yksinäisyys.
AP taitaa sitten kirjoittaa ihan höpöjä.
Eihän tuossa ap:n tilanteessa kyse ole juuri siitä että ovat lapsiperhe. Vaikka heillä ei olisi lapsia, tilanne olisi edelleen sama.