Lue keskustelun säännöt.
Tukiverkottoman lapsiperheen suurin ongelma ei ole parisuhdeajan puute tai väsymys, vaan yksinäisyys
Sanon tämän omasta kokemuksesta.
Ilman parisuhdeaikaakin selviää ja väsymys on kestettävissä. Kumpikin helpottaa, kun lapset kasvavat.
Mutta jatkuva yksinäisyys - yhteisön puute - varjostaa perhearkeamme raskaammin kuin mikään muu.
Asumme yhdessä Suomen suurimmissa kaupungeista kaukana molempien suvuista. Perheelliset ystävät ovat hajaantuneet ympäri maan. Töistä saadut ystävyydet ovat pinnallisia - kumpikaan ei vietä aikaa työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Monilla on omat menot, ystävät ja sukulaiset. Joitain koulun ja päiväkodin kautta tuttuja vanhempia on, mutta heidän kanssaan ystävyys on jäänyt leikkitreffien asteelle.
Ei ole ketään, ketä kutsua saunailtaan. Ei ketään, kuka kutsuisi kahville näin sunnuntain ratoksi. Ei ketään, kuka pääsisi kuskaamaan lapsia harrastuksiin tms. jos me vanhemmat vaikka sairastumme. Ei ketään kutsumassa lapsia yökylään - tai päinvastoin.
Meillä ei ole ketään, kenen kanssa viettää aikaa perheenä ja keneen tukeutua arjessa. Kaiken huipuksi lapsemmekin ovat sellaisia tyyppejä, ettei heillä ole paljoa kavereita eikä varsinkaan sellaisia, jotka olisivat aktiivisia kyläilemään koulun ulkopuolella.
Näin talvella vietämme kaiken ajan keskenämme kerrostaloasunnon seinien sisällä. Ei ole rahaa eikä järkeäkään lähteä joka viikonloppu Hoploppiin tai Superparkiin tai ostoksille tai muihin rahaa vaativiin paikkoihin. Pihalle voi mennä, mutta mäenlasku, luistelu ja hiihto on poissa kuvioista lumettomuuden vuoksi. Meillä ei ole mitään syytä poistua kotoa, kun loskassa ja kurassa tarpominen ei kiinnosta ketään.
Ja en kaipaa mitään muuta niin paljoa, kuin ihmisiä ympärille ja oman perheen/suvun verkostoa. Yhteisöllisyyttä. Sitä ei täällä kaupungissa ole, vaikka olen yrittänyt rakentaa.
Olen niin väsynyt tähän tukiverkoston puutteeseen. Ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan lapsia yksin betonikuution sisällä. Mikään yhteiskunnan tarjoama tuki ei korvaa satojen kilometrien päässä asuvia vanhempia ja sisaruksia perheineen. Ainoastaan tiivis ystäväverkko voisi korvata vähän, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole perheellisiä ystäviä, joiden kanssa olisi mahdollista.
Muita kokemuksia?
Kommentit (454)
Ystävät pitää itse hankkia! Yhteiskunnan tarjoama ystäväpalvelu on minusta surullisin mahdollinen asia, jos perheessä on 2 tervettä aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastot
Leikkipuistot
Museot (museokortti)
Ilmaiset tapahtumat, näitä on jokaisessa kaupungissa, kun vaan etsii tietoa.
Käykää kävelyllä
Tehkää yhdessä pieniä retkiä, lapsista on ollut mukavaa kun on pakattu eväät mukaan ja menty vaikka satamaan syömään niitä.
Etsi itsellesi ystäviä vaikka Facebookissa on ryhmiä tähän
Pyydä lapsen ystäviä vanhempineen kylään
Pyydä naapurit kahville
Käykää lauantaisin koko perhe vaikka kirjastossa, se on ilmaista. Sitä paitsi, jos te vanhemmat kerran olette töissä (kuten päättelin aloituksesta), niin kai teillä on varaa käydä vaikka viikonloppuiltana jossain maksullisessakin huvituksessa, vaikka ravintolassa syömässä?
5 ehdotti retkiä. Kevään tullen metsäretket ovat ihania! Ottakaa eväät mukaan, ja jos ei ole metsää lähellä, menkää omalla autolla tai bussilla meno- ja tulomatkat.
Ystävien puute on kyllä harmi, mutta ei silti tarvitse aina kököttää neljän seinän sisällä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot
Leikkipuistot
Museot (museokortti)
Ilmaiset tapahtumat, näitä on jokaisessa kaupungissa, kun vaan etsii tietoa.
Käykää kävelyllä
Tehkää yhdessä pieniä retkiä, lapsista on ollut mukavaa kun on pakattu eväät mukaan ja menty vaikka satamaan syömään niitä.
Etsi itsellesi ystäviä vaikka Facebookissa on ryhmiä tähän
Pyydä lapsen ystäviä vanhempineen kylään
Pyydä naapurit kahville
Hei, kiitos vinkeistä. Ongelma on siinä, että olemme tehneet näitä asioita jo sen kymmenen vuotta eikä innostusta enää ole omalla perheellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ystävät pitää itse hankkia! Yhteiskunnan tarjoama ystäväpalvelu on minusta surullisin mahdollinen asia, jos perheessä on 2 tervettä aikuista.
Olemme yrittäneet siinä onnistumatta. Valitettavasti. Ystäviä on, mutta ei perheystäviä. Yhä useammat ovat täällä kaupungissa lapsettomia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, kyllä se on ihan vaan se väsymys ja ihan jatkuva riittämättömyys.
Faith kirjoitti:
Käykää lauantaisin koko perhe vaikka kirjastossa, se on ilmaista. Sitä paitsi, jos te vanhemmat kerran olette töissä (kuten päättelin aloituksesta), niin kai teillä on varaa käydä vaikka viikonloppuiltana jossain maksullisessakin huvituksessa, vaikka ravintolassa syömässä?
5 ehdotti retkiä. Kevään tullen metsäretket ovat ihania! Ottakaa eväät mukaan, ja jos ei ole metsää lähellä, menkää omalla autolla tai bussilla meno- ja tulomatkat.
Ystävien puute on kyllä harmi, mutta ei silti tarvitse aina kököttää neljän seinän sisällä.
Meille kirjasto on ihan osa normaalia arkea. Vaan sielläkin ollaan yksin. Kaikkia maksuttomia mahdollisuuksia käytetään muutenkin, mutta vuosien mittaan niihin on jo kyllästytty.
Olemme valitettavasti pienituloisia, mutta joskus päästään teatteriin, ravintolaan tms. Sielläkin ollaan sitten omalla perheellä, ilman muiden aikuisten tai lasten seuraa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu oli meillä.
Suku ja ystävät jäivät kun muutin.
Perhekerhot pelasti ja otin välillä ihan maksetun lastenhoitajan. Lähinnä kun mies oli yrittäjä ja hänen aikataulu välillä petti. Pääsin näin kerran viikossa jumppaan.
Kyllähän se kateeksi vähän kävi kun muilla tukiverkosto (mummot ja sisarukset yms välillä auttamassa) ja itse yksin.
Mutta selvittiin ja pojat tervepäisiä nuoria (koulut menee hyvin - yksi matikkaluokalla, yksi lukiossa ja vanhin AMK:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot
Leikkipuistot
Museot (museokortti)
Ilmaiset tapahtumat, näitä on jokaisessa kaupungissa, kun vaan etsii tietoa.
Käykää kävelyllä
Tehkää yhdessä pieniä retkiä, lapsista on ollut mukavaa kun on pakattu eväät mukaan ja menty vaikka satamaan syömään niitä.
Etsi itsellesi ystäviä vaikka Facebookissa on ryhmiä tähän
Pyydä lapsen ystäviä vanhempineen kylään
Pyydä naapurit kahville
Ai että aina nämä samat vinkit köyhälle ja yksinäiselle perheelle! Kyllä pari vuotta menee eväsretkillä, mutta mitä luulet isojen koululaisten tykkäävän, kun elämä on 12 vuotta putkeen samaa eväsretkeä ja kirjastoa? Ohis, mutta ai että ärsyttää nämä hyväntahtoiset neuvot. Selvästi ap kaipaisi enemmän elämää ympärilleen ja newsflash, ei kirjastossa ja museossa ainakaan ole pätkän vertaa yhteisöllisempää eikä kirjastonhoitajaa voi pyytää saunaseuraksi viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt miksi lapsiperheet eivät muuta kimppakämppiin muiden lapsiperheiden kanssa? Olisi seuraa ja apua sekä vanhemmille että lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot
Leikkipuistot
Museot (museokortti)
Ilmaiset tapahtumat, näitä on jokaisessa kaupungissa, kun vaan etsii tietoa.
Käykää kävelyllä
Tehkää yhdessä pieniä retkiä, lapsista on ollut mukavaa kun on pakattu eväät mukaan ja menty vaikka satamaan syömään niitä.
Etsi itsellesi ystäviä vaikka Facebookissa on ryhmiä tähän
Pyydä lapsen ystäviä vanhempineen kylään
Pyydä naapurit kahvilleHei, kiitos vinkeistä. Ongelma on siinä, että olemme tehneet näitä asioita jo sen kymmenen vuotta eikä innostusta enää ole omalla perheellä. Ap
On teillä tylsä sakki, kun olette noin elämään kyllästyneitä.
Löytyisikö apu psykiatrin vastaanotolta?
Mulla on joskus ollut kavereita, joita ei huvittanut mikään. Jäi lyhyeksi kaverisuhteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei ole ystäviä? Lapsilla omansa, sitten perheystäviä. Yhtä hyvin he voivat pyytää kylään tai kyyditä vuoroviikoin.
Oma valinta eristäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot
Leikkipuistot
Museot (museokortti)
Ilmaiset tapahtumat, näitä on jokaisessa kaupungissa, kun vaan etsii tietoa.
Käykää kävelyllä
Tehkää yhdessä pieniä retkiä, lapsista on ollut mukavaa kun on pakattu eväät mukaan ja menty vaikka satamaan syömään niitä.
Etsi itsellesi ystäviä vaikka Facebookissa on ryhmiä tähän
Pyydä lapsen ystäviä vanhempineen kylään
Pyydä naapurit kahvilleAi että aina nämä samat vinkit köyhälle ja yksinäiselle perheelle! Kyllä pari vuotta menee eväsretkillä, mutta mitä luulet isojen koululaisten tykkäävän, kun elämä on 12 vuotta putkeen samaa eväsretkeä ja kirjastoa? Ohis, mutta ai että ärsyttää nämä hyväntahtoiset neuvot. Selvästi ap kaipaisi enemmän elämää ympärilleen ja newsflash, ei kirjastossa ja museossa ainakaan ole pätkän vertaa yhteisöllisempää eikä kirjastonhoitajaa voi pyytää saunaseuraksi viikonloppuna.
Kirjasto sopii kaiken ikäisille
Museot ovat nykyään erittäin suosittuja
Teini-ikäinen harvemmin viettää vapaa aikaa vain perheen kanssa, retkiä voi tehdä jonnekin mikä on vielä kiinnostava kohde, skeitti puistot, luontopolut (tuon ikäisen kanssa on jo helppo opetella yöpymään ulkona teltassa).
Nuorisotilat ovat vapaassa käytössä.
Uimahalli ei ole mikään kallis sijoitus, moni seura järjestää myös edullisia liikunta kerhoja niin lapsille kuin aikuisille, kansanopisto järjestää kursseja todella monipuolisesti, myös ilmaisia tapahtumia voi löytyä.
Seurakunnalla on perhetapahtumia, yksinäisten ryhmiä, vähävaraisten, vanhusten yms. avustamista.
Kouluilla voi olla iltaisin lapsille jotakin tapahtumaa esim. iltapäiväkerho, liikuntakerho...
Suomesta voi etsiä lenkki seuraa, ehkä tarjota palveluita, koiran ulkoilutusta tai jotain muuta mikä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas en kaipaa muiden seuraa oman perheen lisäksi. Ehkä useimmat muut lapsiperheen vanhemmat ovat yhtä ”epäsosiaalisia”, joten siksi seuran löytäminen on hankalaa. Mun mielestä paras viikonloppu on just sellainen, ettei ole mitään suunniteltua ohjelmaa vaan voi vaan lennosta päättää mitä tehdään. Useimmiten kun arki-illat ja viikonloput menee lasten harrastuksissa/turnauksissa/peleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät pitää itse hankkia! Yhteiskunnan tarjoama ystäväpalvelu on minusta surullisin mahdollinen asia, jos perheessä on 2 tervettä aikuista.
Olemme yrittäneet siinä onnistumatta. Valitettavasti. Ystäviä on, mutta ei perheystäviä. Yhä useammat ovat täällä kaupungissa lapsettomia. Ap
Käykö mielessä, että ehkä teissä on jotain vikaa tyyliin ripustaudutte kuin hukkuva muihin, jolloin kukaan ei halua olla ystävä? Jotenkin karmeaa ajatella, että pitäisi olla joku tietty ystäväperhe, joka määrittäisi meidän perheen viikonlopputekemiset kokonaan.
Muuttakaa kaupungin laidalle kaupunginosaan, jossa on aktiivinen kaupunginosayhdistys, oma urheiluseura tms. paikallista yhteisöllisyyttä ja paljon lapsiperheitä ja lähiliikuntamahdollisuuksia. Esim. vanhempainyhdistystoiminnassa tutustuu toisiin lapsiperheisiin.
Itselle oli helpotus, kun sosiaalinen elämä "pakosta" väheni lasten myötä. Omat lapset+puoliso on riittävä sosiaalinen pläjäys omassa elämässä, ei olisi energiaa muuhun. Suku asuu 300km päässä mikä harmittaa välillä.
Miksi vain perheelliset ystävät kelpaavat? Anna kun arvaan, olette molemmat seurustelemaan alkaessanne hylänneet ystävät täysin, antaneet mukaystävällisiä neuvoja sinkkukavereille puolison löytämiseksi samalla vähän naureskellen ja kieltäytyneet kaikista kaverimenoista "kun meitä väsyttää ja me halutaan herätä aamulla prismaan". Nyt sitten ihmetellään, kun yhtäkkiä ei olekaan enää ihmisiä ympärillä. Omia kavereita on myös kadonnut tuohon perhekuplaan, ja se on ihan ok ja ymmärrettävää, good riddance, mutta sitten on turha valittaa yksinäisyyttä, kun kukaan ei enää kyläile tai soittele.🤷♀️ Sitä saa mitä tilaa.
Meillä on sama tilanne, AP. Minä, mies ja 10 kk ikäinen vauva olemme vapaa-ajalla paljon kolmestaan. Muutimme uuteen vieraaseen kaupunkiin miehen töiden perässä muutama kuukausi sitten. Läheiset (lapsettomat) ystävät asuvat kaikki eri kaupungeissa, kuten myös vanhempamme ja sisarukset. Näemme vanhoja ystäviä aina kun mahdollista, mutta kaipaisin kavereita myös arkeen. Käydään muutamassa vauvaharrastuksessa, aloitin itsekin pari uutta harrastusta, mutta niin.. kaikilla muilla on jo kaveripiiri & suku, tuntuu että on tällainen väliinputoaja.
Yksinäisyys harmittaa, olen sosiaalinen ihminen, mielestäni mukavaa ja rentoa seuraa. Mutta sisimmässäni olen välillä surullinen ja hieman häpeissäni tästä yksinäisyydestä.
Olisi mahtavaa tutustua johonkin toiseen lapsiperheeseen, jonka kanssa voisimme viettää aikaa yhdessä, auttaa lastenhoidossa. Olisi ihanaa viettää vaikkapa "tyttöjen iltaa" niin että miehet hoitavat lapsia. Tai käydä miehen kanssa vaikka elokuvissa niin että ystäväpariskunta vahtii poikaamme, ja toisena iltana me vahtisimme ystäväpariskunnan lasta.
Tänä aamuna leivoin pullaa pitkästä aikaa. Vauva nukkuu päikkäreitä, mies on töissä. Olisi niin ihana soittaa jollekin, että tuupa kahville ja pullalle. Mua ihan itkettää, ettei oo ketään kelle soittaa.
Hei, ymmärrän tosi hyvin! Sama kaipaus itsellä.