Tukiverkottoman lapsiperheen suurin ongelma ei ole parisuhdeajan puute tai väsymys, vaan yksinäisyys

Meillä aikuiset ovat töissä ja lapset päiväkodissa, illat ja viikonloput ovat lähinnä rentouttavia. Arki tuo ihan riittävästi sosiaalisia kontakteja.

Suomalaiset on aika epäsosiaalisia. Ja usein perheen ja "muiden" raja on tiukka. Sääli.

Kauhean tuomitsevia ihmisiä täällä. Aikuisiällä ei ole helppoa ystävystyä. Mitä jos ap on ujo ja sosiaalisesti rajoittunut. Onko se vaan kaikki omaa syytä? Todella monet kärsivät yksinäisyydestä, koska eivät ole tarpeeksi karismaattisia, rikkaita, nuoria, viehättäviä, terveitä, kielitaitoisia jne.

Perheellinen, jolla ei ole yhtään perheellistä kaveria on minusta kyllä ihan todellinen ongelma eikä ole liikaa vaadittu elämältä, että haluaisi tuttavaperheen. Joo ja aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, joku varmasti asuu maakuopassa kuuromykkäsokeana ja sairastaa koleraa siksi kukaan muu ei koskaan saa valittaa mistään, koska omat ongelmat ovat voi niin pieniä em. rinnalla.

Momzie-sovellus on kehitetty yksinäisille äideille, jotka voivat tavata sovelluksen avulla muita ystäviä etsiviä perheellisiä äitejä. Suosittelisin sitä, itsellä on siitä hyviä kokemuksia.

Seurakunnat järjestävät perhekerhoja alle kouluikäisille lapsille ja vanhemmille päiväsaikaan. Joissakin seurakunnissa perhekerhoja pidetään myös iltaisin. Pitää olla rohkea ja tutustua ihmisiin. Kannattaa googlettaa seurakunnan ja kunnan sivuja ja katsoa, millaista toimintaa on lapsiperheille ja lapsille ja vanhemmmille.

Sivulta https://evl.fi/etusivu -> ja https://evl.fi/seurakunnat löytyy paikalliset seurakunnat ja toiminta. On turha jäädä kotiin odottelemaan apua sukulaisilta. Ollaan pärjätty hyvin, vaikka ei olla saatu sukulaisilta juuri mitään apua. Oma apu on paras apu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä helkutin takia oletat, että joku vieras kuskaisi _sun kersaa harrastukseen jos sä sairastut!!!???_

Tämä lause kertoo paljon.

Teille ei kelpaa mikään. Ei tekemiset, ei ihmiset. Olette hyväksikäyttäjiä.

Haluatte ihmisiä täyttämään omaa tylsyyttänne.

Asutte isossa kaupungissa.

Sellaisessa on virikkeitä, ihmisiä, palveluja ja julkinen liikenne.

Jos ei kahden aikuisen elämä suju, niin katse peiliin. Löytyiskö syy sieltä?

Miten niin VIERAS? Useimmilla ihmisillä on isovanhemmat, sisarukset, ystävät, kummit tms. sen verran lähellä, että tarvittaessa voidaan arjessa auttaa puolin ja toisin. Sellainen on ihan normaalia elämää palstan ulkopuolella.

Meillä ei ole yksikään näistä luettelemistasi kuskannut lapsia harrastuksiin, vaikka osa asuukin lähellä. Sen sijaan ollaan rakennettu kyytiringit harrastuskaverien perheiden kanssa ja siinä on aina pystytty vaihtamaan vuoroja tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika kurjaa jos täällä aina lytätään toinen ( usein juuri ap) jonkun lauseen tai viestistä saadun ( monesti itse tulkitun) kohdan takia. Niin kuni, että yksinäisyys olisi aina täysin oma vika ja ettei mistään epäkohdasta saisi puhua. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja aina täälläkin joku sanoo, että vika vaikka kaikkien elämä on erilaista ja eri kokemukset. Tietenkin ymmärrän sen, ettei kukaan voi tilannetta pelastaa jos itse sitä tee, mutta ei kaikki aina ole niin mustavalkoista vaan asiossa monta puolta.

Ap on jo ketjussa kertonut, että hänellä ON ystäviä. Mutta lapsettomat ja sinkut ystävät eivät hänelle RIITÄ, hän haluaa perheellisiä ystäviä eli sellaisia, joissa on isä, äiti JA lapsia. 

Miten KIITTÄMÄTÖNTÄ. Suorastaan JÄRKYTTÄVÄÄ. Ap kertoi aloituksessa yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä, myöhemmin mainitsi että on ystäviä mutta ei perheystäviä, ja sen takia hänet on RISTIINNAULITTAVA.

Höpölöpö. Suurimmalla osalla suomalaisista on ihan samanlainen tilanne kuin aloittajallakin. Vanhemmilla on omat ystävänsä ja lapsilla omansa. Ei ole mitään perheystäviä, jossa isät olisivat ystäviä keskenään, äidit keskenään ja lapset keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, ymmärrän tosi hyvin! Sama kaipaus itsellä.

Tuo on surullinen asia, itsekin sen tiedän, kun lasten ollessa pieniä muutimme vieraalle paikkakunnalle. Tukiverkosto, sukulaiset ja ystävät jäivät kauaksi. Mutta uudessa paikassa saimme pikkuhiljaa ystäviä, juurikin perheistä, joilla oli saman ikäisiä lapsia. On tietysti sattumaa, millaisia ihmisiä samassa talossa ja samalla alueella asuu.

Minkä verran ap kutsut kylään omia sukulaisiasi tai vanhoja ystäviäsi sieltä kaukaa, olisihan sekin koko perheelle vaihtelua?

Ehkä kannattaisi pyytää rohkeasti myös esim lasten kavereiden vanhempia kylään, esim lasten synttäreille?

Voi olla, että sama ystävien puute on jollakin muullakin perheellä?

Keiden tukiverkkoa ap on, kenen luokse menee auttamaan suursiivouksessa? Kun sen suursiivousavun kerran mainitsi.

Mua vähän häiritsee se, että lytätään perheellinen ihminen sen vuoksi, ettei hän jaksa väsymyksensä takia juosta baareissa tai muissa iltariennoissa. Väsymystä löytyy varmaan lapsettomiltakin. Eli, jos perheellinen henkilö kieltäytyy useamman kerran väsymykseensä vedoten (vaikka vauva-aikana) lähtemästä esim. baariin on jotenkin pahempi asia kuin, että perheetön yhtä väsynyt tekisi samoin? Minusta se on täysin joustamatonta siltä, joka vaatii tapaamisia silloin, kun toinen ei siihen kykene. Enkä nyt tarkoita, että perheellisen pitää päättää aikataulut, vaan ne pitää sopia molempien tilanteeseen. Ja sinne prismaan nyt vaan on mentävä, vaikka ei jaksaisikaan. Nälkää kun ei voi poistaa tahdonvoimalla. Jos jotakin oikeasti häiritsee se, että ystävän elämänrytmi muuttuu perheen myötä, niin ei tuo mikään ystävä olekaan. Ei, ystäviä ei saa unohtaa lapsen synnyttyä, mutta kaikilla ei voimavarat riitä samanlaiseen elämänmenoon, kuin ennen lasta/lapsia. Yksilöitä kun olemme.

Erikseen ovat tietenkin ne, jotka tarkoituksella sulkevat muut perheen ulkopuolelle ja kuvittelevat olevansa erityisiä perheineen. Kaikilla tyylinsä.

Joo meni ohi aiheen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika kurjaa jos täällä aina lytätään toinen ( usein juuri ap) jonkun lauseen tai viestistä saadun ( monesti itse tulkitun) kohdan takia. Niin kuni, että yksinäisyys olisi aina täysin oma vika ja ettei mistään epäkohdasta saisi puhua. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja aina täälläkin joku sanoo, että vika vaikka kaikkien elämä on erilaista ja eri kokemukset. Tietenkin ymmärrän sen, ettei kukaan voi tilannetta pelastaa jos itse sitä tee, mutta ei kaikki aina ole niin mustavalkoista vaan asiossa monta puolta.

Ap on jo ketjussa kertonut, että hänellä ON ystäviä. Mutta lapsettomat ja sinkut ystävät eivät hänelle RIITÄ, hän haluaa perheellisiä ystäviä eli sellaisia, joissa on isä, äiti JA lapsia. 

Miten KIITTÄMÄTÖNTÄ. Suorastaan JÄRKYTTÄVÄÄ. Ap kertoi aloituksessa yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä, myöhemmin mainitsi että on ystäviä mutta ei perheystäviä, ja sen takia hänet on RISTIINNAULITTAVA.

Höpölöpö. Suurimmalla osalla suomalaisista on ihan samanlainen tilanne kuin aloittajallakin. Vanhemmilla on omat ystävänsä ja lapsilla omansa. Ei ole mitään perheystäviä, jossa isät olisivat ystäviä keskenään, äidit keskenään ja lapset keskenään. 

Onhan niitä perheystäviä, ainakin meillä. On tutustuttu pariskunnittain joskus kauan sitten, sitten tehty lapsia ja edelleen pysytty (perhe)ystävinä. Opiskelija-ajoista jää ystäviä ja myöhemmin tutustutaan myös puolisoon ja pidetään yhteyttä lasten tulon jälkeenkin. Tuo muuttaminenhan se on usein ongelma, fyysinen etäisyys tekee vaikeammaksi visiteeraukset näin työssäolo aikana.

Tiedän, mitä ap ajaa takaa. Meillä onneksi veli perheineen asuu lähellä. Nähdään usein, ja on mukavaa, kun voi rötvätä sohvalla ja tilata pizzaa tai syödä yhdessä jämiä jääkaapista. Serkukset viihdyttää toisiaan ja aikuisilla juttu jatkuu siitä, mihin jäätiin viimeksi. On meillä perheystäviä, mutta ketään muuta en kehtaisi kutsua kylään parin tunnin varoitusajalla tai tunkea itse kyläilemään. Just silleen, meillä on kakkua, tuutteko kahville?

Muiden ystävien kanssa ollaan ehkä enemmän sillä asteella, että sovitaan kyläily vähintään viikkoa etukäteen ja mietitään mitä tarjotaan, pannaan siistimmät vaatteet jne. Vähän virallisempi kyläily siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika kurjaa jos täällä aina lytätään toinen ( usein juuri ap) jonkun lauseen tai viestistä saadun ( monesti itse tulkitun) kohdan takia. Niin kuni, että yksinäisyys olisi aina täysin oma vika ja ettei mistään epäkohdasta saisi puhua. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja aina täälläkin joku sanoo, että vika vaikka kaikkien elämä on erilaista ja eri kokemukset. Tietenkin ymmärrän sen, ettei kukaan voi tilannetta pelastaa jos itse sitä tee, mutta ei kaikki aina ole niin mustavalkoista vaan asiossa monta puolta.

Ap on jo ketjussa kertonut, että hänellä ON ystäviä. Mutta lapsettomat ja sinkut ystävät eivät hänelle RIITÄ, hän haluaa perheellisiä ystäviä eli sellaisia, joissa on isä, äiti JA lapsia. 

Miten KIITTÄMÄTÖNTÄ. Suorastaan JÄRKYTTÄVÄÄ. Ap kertoi aloituksessa yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä, myöhemmin mainitsi että on ystäviä mutta ei perheystäviä, ja sen takia hänet on RISTIINNAULITTAVA.

Höpölöpö. Suurimmalla osalla suomalaisista on ihan samanlainen tilanne kuin aloittajallakin. Vanhemmilla on omat ystävänsä ja lapsilla omansa. Ei ole mitään perheystäviä, jossa isät olisivat ystäviä keskenään, äidit keskenään ja lapset keskenään. 

Onhan niitä perheystäviä, ainakin meillä. On tutustuttu pariskunnittain joskus kauan sitten, sitten tehty lapsia ja edelleen pysytty (perhe)ystävinä. Opiskelija-ajoista jää ystäviä ja myöhemmin tutustutaan myös puolisoon ja pidetään yhteyttä lasten tulon jälkeenkin. Tuo muuttaminenhan se on usein ongelma, fyysinen etäisyys tekee vaikeammaksi visiteeraukset näin työssäolo aikana.

Tottakai on, mutta he ovat juuri kuten kuvailit olleet ystäviä jo ennenkuin on ollut perhettä. Ap:lle ei nyt riitä ystäviksi ne sinkut tai lapsettomat ystävät, joita hänellä on. Hän haluaa ystäviä, joilla on tarjota koko paketti: miehelle miespuolinen ystävä, naiselle naispuolinen ystävä ja vielä lapsille lapsiystävät. Ja kaikkien pitää kuulua yhteen ja samaan perheeseen. Sinkut, lapsettomat pariskunnat ja yksinhuoltajat eivät ap:lle käy saunailtoihin, illanistujaisiin, sunnuntaipäivällisiin, vappuihin yms , koska ap haluaa kaiken tai ei mitään. 

"Meillä ei ole ketään, kenen kanssa viettää aikaa perheenä ja keneen tukeutua arjessa. Kaiken huipuksi lapsemmekin ovat sellaisia tyyppejä, ettei heillä ole paljoa kavereita eikä varsinkaan sellaisia, jotka olisivat aktiivisia kyläilemään koulun ulkopuolella".

Ylläoleva on lainaus ap:n aloituksesta.

Tuo oikeastaan kertoo ap:n perheestä paljon. Kuinka ne lapsetkaan olisivat sosiaalisesti aktiivisia, kun vanhemmatkaan eivät ole? Enkä tarkoita tätä moitteeksi, mutta jos ap haluaa lisään sos suhteita ja tuttavia------ystäviä, sen eteen täytyy toimia aktiivisesti. Muuten tuo vetäytyvä malli on myös lastenne malli.

Kutsukaa vaikka niitä työkavereitanne kylään jonkun juhlan nimissä, siitä se alkaa. Vaikka nyt ystävänpäivä kaffeille!

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän häiritsee se, että lytätään perheellinen ihminen sen vuoksi, ettei hän jaksa väsymyksensä takia juosta baareissa tai muissa iltariennoissa. Väsymystä löytyy varmaan lapsettomiltakin. Eli, jos perheellinen henkilö kieltäytyy useamman kerran väsymykseensä vedoten (vaikka vauva-aikana) lähtemästä esim. baariin on jotenkin pahempi asia kuin, että perheetön yhtä väsynyt tekisi samoin? Minusta se on täysin joustamatonta siltä, joka vaatii tapaamisia silloin, kun toinen ei siihen kykene. Enkä nyt tarkoita, että perheellisen pitää päättää aikataulut, vaan ne pitää sopia molempien tilanteeseen. Ja sinne prismaan nyt vaan on mentävä, vaikka ei jaksaisikaan. Nälkää kun ei voi poistaa tahdonvoimalla. Jos jotakin oikeasti häiritsee se, että ystävän elämänrytmi muuttuu perheen myötä, niin ei tuo mikään ystävä olekaan. Ei, ystäviä ei saa unohtaa lapsen synnyttyä, mutta kaikilla ei voimavarat riitä samanlaiseen elämänmenoon, kuin ennen lasta/lapsia. Yksilöitä kun olemme.

Erikseen ovat tietenkin ne, jotka tarkoituksella sulkevat muut perheen ulkopuolelle ja kuvittelevat olevansa erityisiä perheineen. Kaikilla tyylinsä.

Joo meni ohi aiheen..

Mua taas häiritsee, että lytätään sinkut, lapsettomat ja yksinhuoltajat sen vuoksi, ettei heillä ole tarjota PERHETTÄ, jonka ap:n kaltaiset ihmiset haluavat yksinäisyytensä poistamiseen. 

Jotenkin sellaiset pakko olla seuraa ja tekemistä ihmiset on ahdistavia. Otsikosta päättelin, että voisin olla samaa mieltä, mutta yksinäisyydestä huolimatta en kyllä valita ettei ole mitään tekemistä. Useinpina päivinä en jaksaisi yhtään perheen ulkopuolista ihmistä, enkä ehdi ja muista pitää yhteyttä kavereihin tai äitiini. Näin on aika monella, joilla on pienet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika kurjaa jos täällä aina lytätään toinen ( usein juuri ap) jonkun lauseen tai viestistä saadun ( monesti itse tulkitun) kohdan takia. Niin kuni, että yksinäisyys olisi aina täysin oma vika ja ettei mistään epäkohdasta saisi puhua. Itsekin olen yksinäinen ihminen ja aina täälläkin joku sanoo, että vika vaikka kaikkien elämä on erilaista ja eri kokemukset. Tietenkin ymmärrän sen, ettei kukaan voi tilannetta pelastaa jos itse sitä tee, mutta ei kaikki aina ole niin mustavalkoista vaan asiossa monta puolta.

Ap on jo ketjussa kertonut, että hänellä ON ystäviä. Mutta lapsettomat ja sinkut ystävät eivät hänelle RIITÄ, hän haluaa perheellisiä ystäviä eli sellaisia, joissa on isä, äiti JA lapsia. 

Miten KIITTÄMÄTÖNTÄ. Suorastaan JÄRKYTTÄVÄÄ. Ap kertoi aloituksessa yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä, myöhemmin mainitsi että on ystäviä mutta ei perheystäviä, ja sen takia hänet on RISTIINNAULITTAVA.

Höpölöpö. Suurimmalla osalla suomalaisista on ihan samanlainen tilanne kuin aloittajallakin. Vanhemmilla on omat ystävänsä ja lapsilla omansa. Ei ole mitään perheystäviä, jossa isät olisivat ystäviä keskenään, äidit keskenään ja lapset keskenään. 

Onhan niitä perheystäviä, ainakin meillä. On tutustuttu pariskunnittain joskus kauan sitten, sitten tehty lapsia ja edelleen pysytty (perhe)ystävinä. Opiskelija-ajoista jää ystäviä ja myöhemmin tutustutaan myös puolisoon ja pidetään yhteyttä lasten tulon jälkeenkin. Tuo muuttaminenhan se on usein ongelma, fyysinen etäisyys tekee vaikeammaksi visiteeraukset näin työssäolo aikana.

Tottakai on, mutta he ovat juuri kuten kuvailit olleet ystäviä jo ennenkuin on ollut perhettä. Ap:lle ei nyt riitä ystäviksi ne sinkut tai lapsettomat ystävät, joita hänellä on. Hän haluaa ystäviä, joilla on tarjota koko paketti: miehelle miespuolinen ystävä, naiselle naispuolinen ystävä ja vielä lapsille lapsiystävät. Ja kaikkien pitää kuulua yhteen ja samaan perheeseen. Sinkut, lapsettomat pariskunnat ja yksinhuoltajat eivät ap:lle käy saunailtoihin, illanistujaisiin, sunnuntaipäivällisiin, vappuihin yms , koska ap haluaa kaiken tai ei mitään. 

Minusta sinä et  nyt ymmärrä ap:n ongelmaa. Ei kai ap rajannut missään ketään ulkopuolelle? Mutta helpompaa tietysti on tutustua ja ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samankaltainen elämäntilanne.

Tunnistan tunteen, mutta olen niin väsynyt tukiverkottomasta elämästä ja vaativasta työstä, että en vaan _jaksa_ tutustua keneenkään uuteen.

Me ei ainakaan olla vielä tavattu sellaisia ihmisiä, jotka olisivat samanhenkisiä kuin me. Aina jotain todella tyhmää sakkia tai sitten liian koppavia, joita ei kiinnosta kuin korkeintaan moikata meille.

Vierailija kirjoitti:

Minkä helkutin takia oletat, että joku vieras kuskaisi _sun kersaa harrastukseen jos sä sairastut!!!???_

Tämä lause kertoo paljon.

Teille ei kelpaa mikään. Ei tekemiset, ei ihmiset. Olette hyväksikäyttäjiä.

Haluatte ihmisiä täyttämään omaa tylsyyttänne.

Asutte isossa kaupungissa.

Sellaisessa on virikkeitä, ihmisiä, palveluja ja julkinen liikenne.

Jos ei kahden aikuisen elämä suju, niin katse peiliin. Löytyiskö syy sieltä?

Perinteisesti on ajateltu, että ystävät auttavat hädän hetkellä. Että ystävät ovat elämän iloa ja suolaa. Heidän pitäisi olla niitä jotka pitävät puoliksi ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.

Nyt kun puhut ystävistä, muut kysyvät miksi oletat jonkun vieraan kuiskaavan lapsiasi? Koska ystäväsi ovat nykyisin vieraita. Jos sinulla on tylsää sinun kuuluu katsoa komedia, eikä ehdottaa kivaa yhteistä tekemistä ystävien kanssa. Nykyisin ystäviin voi ottaa yhteyttä, kun sinulla on jotain tarjottavaa tai annettavaa heille. Heidän aikataulujensa mukaan tietenkin. Muuten olet härski hyväksikäyttävä loinen, joka pyrkii hyötymään vain ystävistään.

Sanoisin että enemmän yksin on oikeasti perheetön ihminen, jolla ei ehkä ole sisaruksia eikä mitään. teillähän on toisenne. Kaupungissa asuvalla on aika paljon ilmaisia tai halpoja aktiviteettejä jos vain ottaa selvää. Katso löytyykö esin facebook-ryhmiä missä on vastaavassa tilanteessa olevia. Ainakin Hgissä on vaikka mitä ryhmiä. Sellainenkin ryhmä mihin listataan ilmaisia tai edullisia tapahtumia niin lapsiperheille kuin muillekin. Tsemppiä.