Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Höpö höpö nyt.
Jos puhutaan kerrostaloasunnosta, niin asunnossa on aina vastike. Vastikkeeseen kuulua taloyhtiön lainoja ja sitten on sitten se ns hoitovastike. Vastikkeessa olevat lainat ovat kuin normaalitkin lainat, ovat siis kerryttämässä omistajan pääomaa. Hoitovastike on sen sijaan tarkoitettu talon ja muiden juoksevien kulujen hoitamiseen.
Ja tämähän vastike ei *pufff* häviä tyhjyyteen, jos asuntoa vuokrataan. Vuokralainen maksaa vuokraa, ja vuokranantaja usein tästä vuokrasta sitten vastaavasti maksaa asunnon vastikkeen JA verot. Pääomatuloista voi ainoastaan vähentää sen osuuden, mikä on hoitovastikkeen osuus, ei siis koko vastikkeen jossa voi siis olla näitä taloyhtiön lainoja. Veroja on noin 1/3 osuus, eli aika mojova potti. Ja tämä on yksi syy vallitsevaan vuokratasoon, joskin taso vaihtelee alueittain kysynnän mukaan.
Itse vuokraan tosiaan omaa asuntoani ja pidän nämä hurjat 4000 euron pääomatulot itselläni. Ai että kun olo on kuin kroisoksella. Tosiaan, vuokraaminen ei ole mikään tuottoisa bisnes.
Mielestäni reiluin diili on se, että kumpikaan ei kerrytä toisen pääomaa vaan rahat pidetään siististi erillään. Minä maksan hoitovastikkeen puolikasta siksi, koska se on ns juokseva kulu. Sähköt, vedet, vakuutukset, ruokakustannukset yms laitetaan puoliksi. Pienremonteissa kulut laitetaan myös puoliksi, mutta esimerkiksi jos kylpyhuone uudistettaisiin, niin katson sen olevan jo niin paljon asunnon arvoon vaikuttava tekijä, että joko en osallistu remontin kustannuksiin tai sitten pitää tehdä muutoksia omistajuuteen.
Sinun mallissasi laitetaan omistamaton osapuoli kerryttämään toisen pääomaa ja annat vielä ymmärtää, että ihan hyvää hyvyyttään mies elättää tyhmää ja ymmärtämätöntä naista. Onko parisuhde tässä tapauksessa kuinka paljon lisäarvoa tuova tekijä naiselle, on hyvä kysymys. Ja jos asiaa jatkojalostaa eteenpäin sillä teesillä, että on, niin eikö siinä tapauksessa mies ole ikäänkuin nelinkontin tienaamassa itselleen vähän pääomaa. Mitäs temppuja maksullinen mies osaa, jos kerran sellainen on sen verran viihdyttävä?
Ööh, aukeaisiko tämä vähän paremmin jos ajatellaan että yhteinen asunto on vaikka Helsingin keskustassa joku kattohuoneisto á miljoona euroa. Tämän miljoonan kerryttämiseen on pitänyt tehdä aika paljon töitä ja uhrauksia ja sitten on joku ihmisoikeus, että nainen voi muuttaa nauttimaan näiden töiden ja uhrausten hedelmistä ilmaiseksi?
Sopiiko, että nainen lunastaa tämän miljoonan euron asunnon ja mies jää siihen puolikkaan vastikkeen hinnalla ja katsoo kun miljoonan osakesalkusta kilisee osinkoja tilille? Tämäkään ei varmaan naisista ole sopivaa, vaikka itselleen se kyllä kelpaisi. Naisten näkökulma on se, että kun he ovat persaukisia siivelläeläjiä, jotka ovat epäonnistuneet elämässä hankkimaan sellaisia omaisuuseriä, että heitä voisi edes nimellisesti edellyttää samanlaista osallistumista kuluihin kuin mieheltä, niin olisi jotenkin oikein, että he saavat kaiken ilmaiseksi. Ilmaiseksikin voi elää, mutta tämä on sitten ihan miehen hyvyyttä. Mitään tekemistä oikeudenmukaisuudella sillä ei ole.
No johan esimerkin pieraisit. Ja mitä ihmettä puhut osakesalkusta tässä tapauksessa? Se ei liity tähän mitenkään. Sinun esimerkkisi on nyt vain äärimmäisen epätodennäköinen. Tuon tyyppiset asunnot ovat asuntomarkkinoiden pienen pienessä marginaalissa ja tuon tyyppisissä kohteissa asuvat ovat muutoinkin usein kyllä suhtkoht samaa tulotasoa edustavia.
Ja mitä sitten jos näin olisikin. Miksi kummankaan pitäisi kerryttää toisen pääomaa, kumminkaan puolin? Osaako uli-MGTOW -herrahenkilö tähän vastata?
Ja kieltämättä mietin, että minkäköhänlainen äitisuhde sulla on mahtanut olla. Et ole psykoterapiaa ajatellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän tulee laittaa kaikki menoerät paperille. Sanoisin, että jos sulle tulee kuukaudessa maksettavaa max 200 euroa, ihan ok. Voit sijoitella omaisuudestasi loput ja mies vastaa remonteista.
Jos sulle tulevat kulut veis tuota isomman siivun sun tuloista, neuvottelisin että hankitte yhteisen kämpän tai saisit ostaa osan talosta.
Tämä koska miehellä on jo omaisuus turvanaan, sulla ehkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Höpö höpö nyt.
Jos puhutaan kerrostaloasunnosta, niin asunnossa on aina vastike. Vastikkeeseen kuulua taloyhtiön lainoja ja sitten on sitten se ns hoitovastike. Vastikkeessa olevat lainat ovat kuin normaalitkin lainat, ovat siis kerryttämässä omistajan pääomaa. Hoitovastike on sen sijaan tarkoitettu talon ja muiden juoksevien kulujen hoitamiseen.
Ja tämähän vastike ei *pufff* häviä tyhjyyteen, jos asuntoa vuokrataan. Vuokralainen maksaa vuokraa, ja vuokranantaja usein tästä vuokrasta sitten vastaavasti maksaa asunnon vastikkeen JA verot. Pääomatuloista voi ainoastaan vähentää sen osuuden, mikä on hoitovastikkeen osuus, ei siis koko vastikkeen jossa voi siis olla näitä taloyhtiön lainoja. Veroja on noin 1/3 osuus, eli aika mojova potti. Ja tämä on yksi syy vallitsevaan vuokratasoon, joskin taso vaihtelee alueittain kysynnän mukaan.
Itse vuokraan tosiaan omaa asuntoani ja pidän nämä hurjat 4000 euron pääomatulot itselläni. Ai että kun olo on kuin kroisoksella. Tosiaan, vuokraaminen ei ole mikään tuottoisa bisnes.
Mielestäni reiluin diili on se, että kumpikaan ei kerrytä toisen pääomaa vaan rahat pidetään siististi erillään. Minä maksan hoitovastikkeen puolikasta siksi, koska se on ns juokseva kulu. Sähköt, vedet, vakuutukset, ruokakustannukset yms laitetaan puoliksi. Pienremonteissa kulut laitetaan myös puoliksi, mutta esimerkiksi jos kylpyhuone uudistettaisiin, niin katson sen olevan jo niin paljon asunnon arvoon vaikuttava tekijä, että joko en osallistu remontin kustannuksiin tai sitten pitää tehdä muutoksia omistajuuteen.
Sinun mallissasi laitetaan omistamaton osapuoli kerryttämään toisen pääomaa ja annat vielä ymmärtää, että ihan hyvää hyvyyttään mies elättää tyhmää ja ymmärtämätöntä naista. Onko parisuhde tässä tapauksessa kuinka paljon lisäarvoa tuova tekijä naiselle, on hyvä kysymys. Ja jos asiaa jatkojalostaa eteenpäin sillä teesillä, että on, niin eikö siinä tapauksessa mies ole ikäänkuin nelinkontin tienaamassa itselleen vähän pääomaa. Mitäs temppuja maksullinen mies osaa, jos kerran sellainen on sen verran viihdyttävä?
Ööh, aukeaisiko tämä vähän paremmin jos ajatellaan että yhteinen asunto on vaikka Helsingin keskustassa joku kattohuoneisto á miljoona euroa. Tämän miljoonan kerryttämiseen on pitänyt tehdä aika paljon töitä ja uhrauksia ja sitten on joku ihmisoikeus, että nainen voi muuttaa nauttimaan näiden töiden ja uhrausten hedelmistä ilmaiseksi?
Sopiiko, että nainen lunastaa tämän miljoonan euron asunnon ja mies jää siihen puolikkaan vastikkeen hinnalla ja katsoo kun miljoonan osakesalkusta kilisee osinkoja tilille? Tämäkään ei varmaan naisista ole sopivaa, vaikka itselleen se kyllä kelpaisi. Naisten näkökulma on se, että kun he ovat persaukisia siivelläeläjiä, jotka ovat epäonnistuneet elämässä hankkimaan sellaisia omaisuuseriä, että heitä voisi edes nimellisesti edellyttää samanlaista osallistumista kuluihin kuin mieheltä, niin olisi jotenkin oikein, että he saavat kaiken ilmaiseksi. Ilmaiseksikin voi elää, mutta tämä on sitten ihan miehen hyvyyttä. Mitään tekemistä oikeudenmukaisuudella sillä ei ole.
Kyllä se sopii, mikäli nainen näin haluaa tehdä. On jokaisen oma asia, sijoittaako pääomaansa asuntoon vai ei. Eikä tässä kukaan muu kuin sinä ole nyt puhunut tästä asiasta ihmisoikeutena. Tässä sinun lähes jokaisen arkielämää viistävässä esimerkissäsi mies on sen pääoman sijoituspäätöksensä tehnyt ja ostanut miljoonalla sen kattohuoneiston. Hän on sitonut rahallista pääomaansa asuntoon ja koska nyt näppärästi sijoitit esimerkkisi Helsinkiin, niin hänen pääomansa arvo melko varmasti väihintään säilyy, ellei jopa kasva. Kuitenkaan asumisen juoksevat kulut eivät katoa mihinkään, on varmaan ihan kiva, että siellä miljoonakämpässä on lämmintä, vettä tulee hanasta ja sähköä pistorasiasta. Mies kuitenkin haluaa, että nainen muuttaa asuntoon hänen kanssaan ja maksaa myös miehen osuuden näistä elämää helpottavista hyödykkeistä, jolloin mies voi sijoittaa rahaansa lisäksi vaikka niihin osakkeisiin, kun ei enää juoksevia kuluja täydy maksaa. Noh, itse näen tässä tilanteessa, että ei se rakkaus ainakaan se ensimmäinen syy oel yhteen muuttaa, vaan taloudelliset asiat painaa vaakakupissa enemmän. Kukin tyylillään, minä otin miehen asuntooni asumaan rakkaudesta, ja hei kappas, kyllä se minuakin hyödyttää kuitenkin, etten joudu esimerkiksi vastikkeesta maksamaan kuin puolet.
Mites ne remontit...sisustus tehdään omistajan maun mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Höpö höpö nyt.
Jos puhutaan kerrostaloasunnosta, niin asunnossa on aina vastike. Vastikkeeseen kuulua taloyhtiön lainoja ja sitten on sitten se ns hoitovastike. Vastikkeessa olevat lainat ovat kuin normaalitkin lainat, ovat siis kerryttämässä omistajan pääomaa. Hoitovastike on sen sijaan tarkoitettu talon ja muiden juoksevien kulujen hoitamiseen.
Ja tämähän vastike ei *pufff* häviä tyhjyyteen, jos asuntoa vuokrataan. Vuokralainen maksaa vuokraa, ja vuokranantaja usein tästä vuokrasta sitten vastaavasti maksaa asunnon vastikkeen JA verot. Pääomatuloista voi ainoastaan vähentää sen osuuden, mikä on hoitovastikkeen osuus, ei siis koko vastikkeen jossa voi siis olla näitä taloyhtiön lainoja. Veroja on noin 1/3 osuus, eli aika mojova potti. Ja tämä on yksi syy vallitsevaan vuokratasoon, joskin taso vaihtelee alueittain kysynnän mukaan.
Itse vuokraan tosiaan omaa asuntoani ja pidän nämä hurjat 4000 euron pääomatulot itselläni. Ai että kun olo on kuin kroisoksella. Tosiaan, vuokraaminen ei ole mikään tuottoisa bisnes.
Mielestäni reiluin diili on se, että kumpikaan ei kerrytä toisen pääomaa vaan rahat pidetään siististi erillään. Minä maksan hoitovastikkeen puolikasta siksi, koska se on ns juokseva kulu. Sähköt, vedet, vakuutukset, ruokakustannukset yms laitetaan puoliksi. Pienremonteissa kulut laitetaan myös puoliksi, mutta esimerkiksi jos kylpyhuone uudistettaisiin, niin katson sen olevan jo niin paljon asunnon arvoon vaikuttava tekijä, että joko en osallistu remontin kustannuksiin tai sitten pitää tehdä muutoksia omistajuuteen.
Sinun mallissasi laitetaan omistamaton osapuoli kerryttämään toisen pääomaa ja annat vielä ymmärtää, että ihan hyvää hyvyyttään mies elättää tyhmää ja ymmärtämätöntä naista. Onko parisuhde tässä tapauksessa kuinka paljon lisäarvoa tuova tekijä naiselle, on hyvä kysymys. Ja jos asiaa jatkojalostaa eteenpäin sillä teesillä, että on, niin eikö siinä tapauksessa mies ole ikäänkuin nelinkontin tienaamassa itselleen vähän pääomaa. Mitäs temppuja maksullinen mies osaa, jos kerran sellainen on sen verran viihdyttävä?
Ööh, aukeaisiko tämä vähän paremmin jos ajatellaan että yhteinen asunto on vaikka Helsingin keskustassa joku kattohuoneisto á miljoona euroa. Tämän miljoonan kerryttämiseen on pitänyt tehdä aika paljon töitä ja uhrauksia ja sitten on joku ihmisoikeus, että nainen voi muuttaa nauttimaan näiden töiden ja uhrausten hedelmistä ilmaiseksi?
Sopiiko, että nainen lunastaa tämän miljoonan euron asunnon ja mies jää siihen puolikkaan vastikkeen hinnalla ja katsoo kun miljoonan osakesalkusta kilisee osinkoja tilille? Tämäkään ei varmaan naisista ole sopivaa, vaikka itselleen se kyllä kelpaisi. Naisten näkökulma on se, että kun he ovat persaukisia siivelläeläjiä, jotka ovat epäonnistuneet elämässä hankkimaan sellaisia omaisuuseriä, että heitä voisi edes nimellisesti edellyttää samanlaista osallistumista kuluihin kuin mieheltä, niin olisi jotenkin oikein, että he saavat kaiken ilmaiseksi. Ilmaiseksikin voi elää, mutta tämä on sitten ihan miehen hyvyyttä. Mitään tekemistä oikeudenmukaisuudella sillä ei ole.
Kyllä se sopii, mikäli nainen näin haluaa tehdä. On jokaisen oma asia, sijoittaako pääomaansa asuntoon vai ei. Eikä tässä kukaan muu kuin sinä ole nyt puhunut tästä asiasta ihmisoikeutena. Tässä sinun lähes jokaisen arkielämää viistävässä esimerkissäsi mies on sen pääoman sijoituspäätöksensä tehnyt ja ostanut miljoonalla sen kattohuoneiston. Hän on sitonut rahallista pääomaansa asuntoon ja koska nyt näppärästi sijoitit esimerkkisi Helsinkiin, niin hänen pääomansa arvo melko varmasti väihintään säilyy, ellei jopa kasva. Kuitenkaan asumisen juoksevat kulut eivät katoa mihinkään, on varmaan ihan kiva, että siellä miljoonakämpässä on lämmintä, vettä tulee hanasta ja sähköä pistorasiasta. Mies kuitenkin haluaa, että nainen muuttaa asuntoon hänen kanssaan ja maksaa myös miehen osuuden näistä elämää helpottavista hyödykkeistä, jolloin mies voi sijoittaa rahaansa lisäksi vaikka niihin osakkeisiin, kun ei enää juoksevia kuluja täydy maksaa. Noh, itse näen tässä tilanteessa, että ei se rakkaus ainakaan se ensimmäinen syy oel yhteen muuttaa, vaan taloudelliset asiat painaa vaakakupissa enemmän. Kukin tyylillään, minä otin miehen asuntooni asumaan rakkaudesta, ja hei kappas, kyllä se minuakin hyödyttää kuitenkin, etten joudu esimerkiksi vastikkeesta maksamaan kuin puolet.
ei hemmetti, kyllä teidän jutut vetää aika sanattomaksi. Jokaisessa parisuhteessa voi olla minkälaisia omia järjestelyitä tahansa. Nyt on kysymys periaatteesta, että miten kulut pitäisi jakaa, JOS ne jaetaan tasapuolisesti. Aloittaja on harmissaa kun hän saa asua ilmaiseksi, mutta pitää maksaa kaikki juoksevat kulut, eikä vain puolia kuluista. Teidän jutuissa unohtuu heti se asuntotulo jonka saatte, kun teillä on mielestänne oikeus asua miljoona-asunnossa sijoittamatta siihen euroakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Höpö höpö nyt.
Jos puhutaan kerrostaloasunnosta, niin asunnossa on aina vastike. Vastikkeeseen kuulua taloyhtiön lainoja ja sitten on sitten se ns hoitovastike. Vastikkeessa olevat lainat ovat kuin normaalitkin lainat, ovat siis kerryttämässä omistajan pääomaa. Hoitovastike on sen sijaan tarkoitettu talon ja muiden juoksevien kulujen hoitamiseen.
Ja tämähän vastike ei *pufff* häviä tyhjyyteen, jos asuntoa vuokrataan. Vuokralainen maksaa vuokraa, ja vuokranantaja usein tästä vuokrasta sitten vastaavasti maksaa asunnon vastikkeen JA verot. Pääomatuloista voi ainoastaan vähentää sen osuuden, mikä on hoitovastikkeen osuus, ei siis koko vastikkeen jossa voi siis olla näitä taloyhtiön lainoja. Veroja on noin 1/3 osuus, eli aika mojova potti. Ja tämä on yksi syy vallitsevaan vuokratasoon, joskin taso vaihtelee alueittain kysynnän mukaan.
Itse vuokraan tosiaan omaa asuntoani ja pidän nämä hurjat 4000 euron pääomatulot itselläni. Ai että kun olo on kuin kroisoksella. Tosiaan, vuokraaminen ei ole mikään tuottoisa bisnes.
Mielestäni reiluin diili on se, että kumpikaan ei kerrytä toisen pääomaa vaan rahat pidetään siististi erillään. Minä maksan hoitovastikkeen puolikasta siksi, koska se on ns juokseva kulu. Sähköt, vedet, vakuutukset, ruokakustannukset yms laitetaan puoliksi. Pienremonteissa kulut laitetaan myös puoliksi, mutta esimerkiksi jos kylpyhuone uudistettaisiin, niin katson sen olevan jo niin paljon asunnon arvoon vaikuttava tekijä, että joko en osallistu remontin kustannuksiin tai sitten pitää tehdä muutoksia omistajuuteen.
Sinun mallissasi laitetaan omistamaton osapuoli kerryttämään toisen pääomaa ja annat vielä ymmärtää, että ihan hyvää hyvyyttään mies elättää tyhmää ja ymmärtämätöntä naista. Onko parisuhde tässä tapauksessa kuinka paljon lisäarvoa tuova tekijä naiselle, on hyvä kysymys. Ja jos asiaa jatkojalostaa eteenpäin sillä teesillä, että on, niin eikö siinä tapauksessa mies ole ikäänkuin nelinkontin tienaamassa itselleen vähän pääomaa. Mitäs temppuja maksullinen mies osaa, jos kerran sellainen on sen verran viihdyttävä?
Ööh, aukeaisiko tämä vähän paremmin jos ajatellaan että yhteinen asunto on vaikka Helsingin keskustassa joku kattohuoneisto á miljoona euroa. Tämän miljoonan kerryttämiseen on pitänyt tehdä aika paljon töitä ja uhrauksia ja sitten on joku ihmisoikeus, että nainen voi muuttaa nauttimaan näiden töiden ja uhrausten hedelmistä ilmaiseksi?
Sopiiko, että nainen lunastaa tämän miljoonan euron asunnon ja mies jää siihen puolikkaan vastikkeen hinnalla ja katsoo kun miljoonan osakesalkusta kilisee osinkoja tilille? Tämäkään ei varmaan naisista ole sopivaa, vaikka itselleen se kyllä kelpaisi. Naisten näkökulma on se, että kun he ovat persaukisia siivelläeläjiä, jotka ovat epäonnistuneet elämässä hankkimaan sellaisia omaisuuseriä, että heitä voisi edes nimellisesti edellyttää samanlaista osallistumista kuluihin kuin mieheltä, niin olisi jotenkin oikein, että he saavat kaiken ilmaiseksi. Ilmaiseksikin voi elää, mutta tämä on sitten ihan miehen hyvyyttä. Mitään tekemistä oikeudenmukaisuudella sillä ei ole.
Kyllä se sopii, mikäli nainen näin haluaa tehdä. On jokaisen oma asia, sijoittaako pääomaansa asuntoon vai ei. Eikä tässä kukaan muu kuin sinä ole nyt puhunut tästä asiasta ihmisoikeutena. Tässä sinun lähes jokaisen arkielämää viistävässä esimerkissäsi mies on sen pääoman sijoituspäätöksensä tehnyt ja ostanut miljoonalla sen kattohuoneiston. Hän on sitonut rahallista pääomaansa asuntoon ja koska nyt näppärästi sijoitit esimerkkisi Helsinkiin, niin hänen pääomansa arvo melko varmasti väihintään säilyy, ellei jopa kasva. Kuitenkaan asumisen juoksevat kulut eivät katoa mihinkään, on varmaan ihan kiva, että siellä miljoonakämpässä on lämmintä, vettä tulee hanasta ja sähköä pistorasiasta. Mies kuitenkin haluaa, että nainen muuttaa asuntoon hänen kanssaan ja maksaa myös miehen osuuden näistä elämää helpottavista hyödykkeistä, jolloin mies voi sijoittaa rahaansa lisäksi vaikka niihin osakkeisiin, kun ei enää juoksevia kuluja täydy maksaa. Noh, itse näen tässä tilanteessa, että ei se rakkaus ainakaan se ensimmäinen syy oel yhteen muuttaa, vaan taloudelliset asiat painaa vaakakupissa enemmän. Kukin tyylillään, minä otin miehen asuntooni asumaan rakkaudesta, ja hei kappas, kyllä se minuakin hyödyttää kuitenkin, etten joudu esimerkiksi vastikkeesta maksamaan kuin puolet.
ei hemmetti, kyllä teidän jutut vetää aika sanattomaksi. Jokaisessa parisuhteessa voi olla minkälaisia omia järjestelyitä tahansa. Nyt on kysymys periaatteesta, että miten kulut pitäisi jakaa, JOS ne jaetaan tasapuolisesti. Aloittaja on harmissaa kun hän saa asua ilmaiseksi, mutta pitää maksaa kaikki juoksevat kulut, eikä vain puolia kuluista. Teidän jutuissa unohtuu heti se asuntotulo jonka saatte, kun teillä on mielestänne oikeus asua miljoona-asunnossa sijoittamatta siihen euroakaan.
Hyvin harva tässä maassa asuu miljoonatalossa. Seko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Höpö höpö nyt.
Jos puhutaan kerrostaloasunnosta, niin asunnossa on aina vastike. Vastikkeeseen kuulua taloyhtiön lainoja ja sitten on sitten se ns hoitovastike. Vastikkeessa olevat lainat ovat kuin normaalitkin lainat, ovat siis kerryttämässä omistajan pääomaa. Hoitovastike on sen sijaan tarkoitettu talon ja muiden juoksevien kulujen hoitamiseen.
Ja tämähän vastike ei *pufff* häviä tyhjyyteen, jos asuntoa vuokrataan. Vuokralainen maksaa vuokraa, ja vuokranantaja usein tästä vuokrasta sitten vastaavasti maksaa asunnon vastikkeen JA verot. Pääomatuloista voi ainoastaan vähentää sen osuuden, mikä on hoitovastikkeen osuus, ei siis koko vastikkeen jossa voi siis olla näitä taloyhtiön lainoja. Veroja on noin 1/3 osuus, eli aika mojova potti. Ja tämä on yksi syy vallitsevaan vuokratasoon, joskin taso vaihtelee alueittain kysynnän mukaan.
Itse vuokraan tosiaan omaa asuntoani ja pidän nämä hurjat 4000 euron pääomatulot itselläni. Ai että kun olo on kuin kroisoksella. Tosiaan, vuokraaminen ei ole mikään tuottoisa bisnes.
Mielestäni reiluin diili on se, että kumpikaan ei kerrytä toisen pääomaa vaan rahat pidetään siististi erillään. Minä maksan hoitovastikkeen puolikasta siksi, koska se on ns juokseva kulu. Sähköt, vedet, vakuutukset, ruokakustannukset yms laitetaan puoliksi. Pienremonteissa kulut laitetaan myös puoliksi, mutta esimerkiksi jos kylpyhuone uudistettaisiin, niin katson sen olevan jo niin paljon asunnon arvoon vaikuttava tekijä, että joko en osallistu remontin kustannuksiin tai sitten pitää tehdä muutoksia omistajuuteen.
Sinun mallissasi laitetaan omistamaton osapuoli kerryttämään toisen pääomaa ja annat vielä ymmärtää, että ihan hyvää hyvyyttään mies elättää tyhmää ja ymmärtämätöntä naista. Onko parisuhde tässä tapauksessa kuinka paljon lisäarvoa tuova tekijä naiselle, on hyvä kysymys. Ja jos asiaa jatkojalostaa eteenpäin sillä teesillä, että on, niin eikö siinä tapauksessa mies ole ikäänkuin nelinkontin tienaamassa itselleen vähän pääomaa. Mitäs temppuja maksullinen mies osaa, jos kerran sellainen on sen verran viihdyttävä?
Ööh, aukeaisiko tämä vähän paremmin jos ajatellaan että yhteinen asunto on vaikka Helsingin keskustassa joku kattohuoneisto á miljoona euroa. Tämän miljoonan kerryttämiseen on pitänyt tehdä aika paljon töitä ja uhrauksia ja sitten on joku ihmisoikeus, että nainen voi muuttaa nauttimaan näiden töiden ja uhrausten hedelmistä ilmaiseksi?
Sopiiko, että nainen lunastaa tämän miljoonan euron asunnon ja mies jää siihen puolikkaan vastikkeen hinnalla ja katsoo kun miljoonan osakesalkusta kilisee osinkoja tilille? Tämäkään ei varmaan naisista ole sopivaa, vaikka itselleen se kyllä kelpaisi. Naisten näkökulma on se, että kun he ovat persaukisia siivelläeläjiä, jotka ovat epäonnistuneet elämässä hankkimaan sellaisia omaisuuseriä, että heitä voisi edes nimellisesti edellyttää samanlaista osallistumista kuluihin kuin mieheltä, niin olisi jotenkin oikein, että he saavat kaiken ilmaiseksi. Ilmaiseksikin voi elää, mutta tämä on sitten ihan miehen hyvyyttä. Mitään tekemistä oikeudenmukaisuudella sillä ei ole.
Kyllä se sopii, mikäli nainen näin haluaa tehdä. On jokaisen oma asia, sijoittaako pääomaansa asuntoon vai ei. Eikä tässä kukaan muu kuin sinä ole nyt puhunut tästä asiasta ihmisoikeutena. Tässä sinun lähes jokaisen arkielämää viistävässä esimerkissäsi mies on sen pääoman sijoituspäätöksensä tehnyt ja ostanut miljoonalla sen kattohuoneiston. Hän on sitonut rahallista pääomaansa asuntoon ja koska nyt näppärästi sijoitit esimerkkisi Helsinkiin, niin hänen pääomansa arvo melko varmasti väihintään säilyy, ellei jopa kasva. Kuitenkaan asumisen juoksevat kulut eivät katoa mihinkään, on varmaan ihan kiva, että siellä miljoonakämpässä on lämmintä, vettä tulee hanasta ja sähköä pistorasiasta. Mies kuitenkin haluaa, että nainen muuttaa asuntoon hänen kanssaan ja maksaa myös miehen osuuden näistä elämää helpottavista hyödykkeistä, jolloin mies voi sijoittaa rahaansa lisäksi vaikka niihin osakkeisiin, kun ei enää juoksevia kuluja täydy maksaa. Noh, itse näen tässä tilanteessa, että ei se rakkaus ainakaan se ensimmäinen syy oel yhteen muuttaa, vaan taloudelliset asiat painaa vaakakupissa enemmän. Kukin tyylillään, minä otin miehen asuntooni asumaan rakkaudesta, ja hei kappas, kyllä se minuakin hyödyttää kuitenkin, etten joudu esimerkiksi vastikkeesta maksamaan kuin puolet.
ei hemmetti, kyllä teidän jutut vetää aika sanattomaksi. Jokaisessa parisuhteessa voi olla minkälaisia omia järjestelyitä tahansa. Nyt on kysymys periaatteesta, että miten kulut pitäisi jakaa, JOS ne jaetaan tasapuolisesti. Aloittaja on harmissaa kun hän saa asua ilmaiseksi, mutta pitää maksaa kaikki juoksevat kulut, eikä vain puolia kuluista. Teidän jutuissa unohtuu heti se asuntotulo jonka saatte, kun teillä on mielestänne oikeus asua miljoona-asunnossa sijoittamatta siihen euroakaan.
Ei edelleenkään ole mikään oikeus eikä kukaan näin ole väittänyt. Jos mies ei halua asunnosta puolia myydä, eikä muuttaa muualle yhteiseen asuntoon, mutta haluaa kuitenkin naisen kanssa asua, niin mielestäni ainoa tasapuolinen jako on juoksevat kulut puoliksi. Hyvää hyvyyttään jokainen sitten voi tehdä millaisia jakoja haluaa. Kaikkien juoksevien kulujen maksaminen nimenomaan ei ole sijoittamista, jos et tätä ymmärrä, niin ilmeiseti et ymmärrä myöskään sijoittamisesta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Höpö höpö nyt.
Jos puhutaan kerrostaloasunnosta, niin asunnossa on aina vastike. Vastikkeeseen kuulua taloyhtiön lainoja ja sitten on sitten se ns hoitovastike. Vastikkeessa olevat lainat ovat kuin normaalitkin lainat, ovat siis kerryttämässä omistajan pääomaa. Hoitovastike on sen sijaan tarkoitettu talon ja muiden juoksevien kulujen hoitamiseen.
Ja tämähän vastike ei *pufff* häviä tyhjyyteen, jos asuntoa vuokrataan. Vuokralainen maksaa vuokraa, ja vuokranantaja usein tästä vuokrasta sitten vastaavasti maksaa asunnon vastikkeen JA verot. Pääomatuloista voi ainoastaan vähentää sen osuuden, mikä on hoitovastikkeen osuus, ei siis koko vastikkeen jossa voi siis olla näitä taloyhtiön lainoja. Veroja on noin 1/3 osuus, eli aika mojova potti. Ja tämä on yksi syy vallitsevaan vuokratasoon, joskin taso vaihtelee alueittain kysynnän mukaan.
Itse vuokraan tosiaan omaa asuntoani ja pidän nämä hurjat 4000 euron pääomatulot itselläni. Ai että kun olo on kuin kroisoksella. Tosiaan, vuokraaminen ei ole mikään tuottoisa bisnes.
Mielestäni reiluin diili on se, että kumpikaan ei kerrytä toisen pääomaa vaan rahat pidetään siististi erillään. Minä maksan hoitovastikkeen puolikasta siksi, koska se on ns juokseva kulu. Sähköt, vedet, vakuutukset, ruokakustannukset yms laitetaan puoliksi. Pienremonteissa kulut laitetaan myös puoliksi, mutta esimerkiksi jos kylpyhuone uudistettaisiin, niin katson sen olevan jo niin paljon asunnon arvoon vaikuttava tekijä, että joko en osallistu remontin kustannuksiin tai sitten pitää tehdä muutoksia omistajuuteen.
Sinun mallissasi laitetaan omistamaton osapuoli kerryttämään toisen pääomaa ja annat vielä ymmärtää, että ihan hyvää hyvyyttään mies elättää tyhmää ja ymmärtämätöntä naista. Onko parisuhde tässä tapauksessa kuinka paljon lisäarvoa tuova tekijä naiselle, on hyvä kysymys. Ja jos asiaa jatkojalostaa eteenpäin sillä teesillä, että on, niin eikö siinä tapauksessa mies ole ikäänkuin nelinkontin tienaamassa itselleen vähän pääomaa. Mitäs temppuja maksullinen mies osaa, jos kerran sellainen on sen verran viihdyttävä?
Ööh, aukeaisiko tämä vähän paremmin jos ajatellaan että yhteinen asunto on vaikka Helsingin keskustassa joku kattohuoneisto á miljoona euroa. Tämän miljoonan kerryttämiseen on pitänyt tehdä aika paljon töitä ja uhrauksia ja sitten on joku ihmisoikeus, että nainen voi muuttaa nauttimaan näiden töiden ja uhrausten hedelmistä ilmaiseksi?
Sopiiko, että nainen lunastaa tämän miljoonan euron asunnon ja mies jää siihen puolikkaan vastikkeen hinnalla ja katsoo kun miljoonan osakesalkusta kilisee osinkoja tilille? Tämäkään ei varmaan naisista ole sopivaa, vaikka itselleen se kyllä kelpaisi. Naisten näkökulma on se, että kun he ovat persaukisia siivelläeläjiä, jotka ovat epäonnistuneet elämässä hankkimaan sellaisia omaisuuseriä, että heitä voisi edes nimellisesti edellyttää samanlaista osallistumista kuluihin kuin mieheltä, niin olisi jotenkin oikein, että he saavat kaiken ilmaiseksi. Ilmaiseksikin voi elää, mutta tämä on sitten ihan miehen hyvyyttä. Mitään tekemistä oikeudenmukaisuudella sillä ei ole.
Kyllä se sopii, mikäli nainen näin haluaa tehdä. On jokaisen oma asia, sijoittaako pääomaansa asuntoon vai ei. Eikä tässä kukaan muu kuin sinä ole nyt puhunut tästä asiasta ihmisoikeutena. Tässä sinun lähes jokaisen arkielämää viistävässä esimerkissäsi mies on sen pääoman sijoituspäätöksensä tehnyt ja ostanut miljoonalla sen kattohuoneiston. Hän on sitonut rahallista pääomaansa asuntoon ja koska nyt näppärästi sijoitit esimerkkisi Helsinkiin, niin hänen pääomansa arvo melko varmasti väihintään säilyy, ellei jopa kasva. Kuitenkaan asumisen juoksevat kulut eivät katoa mihinkään, on varmaan ihan kiva, että siellä miljoonakämpässä on lämmintä, vettä tulee hanasta ja sähköä pistorasiasta. Mies kuitenkin haluaa, että nainen muuttaa asuntoon hänen kanssaan ja maksaa myös miehen osuuden näistä elämää helpottavista hyödykkeistä, jolloin mies voi sijoittaa rahaansa lisäksi vaikka niihin osakkeisiin, kun ei enää juoksevia kuluja täydy maksaa. Noh, itse näen tässä tilanteessa, että ei se rakkaus ainakaan se ensimmäinen syy oel yhteen muuttaa, vaan taloudelliset asiat painaa vaakakupissa enemmän. Kukin tyylillään, minä otin miehen asuntooni asumaan rakkaudesta, ja hei kappas, kyllä se minuakin hyödyttää kuitenkin, etten joudu esimerkiksi vastikkeesta maksamaan kuin puolet.
ei hemmetti, kyllä teidän jutut vetää aika sanattomaksi. Jokaisessa parisuhteessa voi olla minkälaisia omia järjestelyitä tahansa. Nyt on kysymys periaatteesta, että miten kulut pitäisi jakaa, JOS ne jaetaan tasapuolisesti. Aloittaja on harmissaa kun hän saa asua ilmaiseksi, mutta pitää maksaa kaikki juoksevat kulut, eikä vain puolia kuluista. Teidän jutuissa unohtuu heti se asuntotulo jonka saatte, kun teillä on mielestänne oikeus asua miljoona-asunnossa sijoittamatta siihen euroakaan.
Hyvin harva tässä maassa asuu miljoonatalossa. Seko.
Jep, tuo seko tuntuu elävän jossain voimafantasioissa, missä Hän, kikulaolento omistaa miljuunalukaalin ja sitten pääsee maksattamaan omaa elämistään tyhmällä naisella. (Koska katsos, naiset vaan ovat tyhmiä eivätkä ymmärrä mistään mitään.)
Sellainen aarre naiskunnalle. Ainahan sitä voi haaveilla kaupungin vuokraluukusta käsin vaikka mitä. Kun on kilkutin, niin on kilkutin - se ylivoimaistaja ja asiantuntijaksi tekevä asia jokaiseen asiaan. Ja tie on aina avoinna miehelle, jokaa vapaa kulkemaan omia polkujaan! Teh Win :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi, jos maksat vuokraa ja säilytät itsenäisyytesi. Et ole miehen armoilla.
Maksa 800 euroa vuokraa ja päälle kulut vieraalle mielummin kuin kuluineen 300 euroa puolisolle. Hemmetin huono diili kyllä.
Mistä nämä hinnat on revitty? Oletan, että kyseessä on vähintään kolmio, koska yksi huone on työhuoneena. Eihän 300e riitä välttämättä edes kerrostalokolmion vastikkeeseen.
Jotenkin huvittavaa tässä ketjussa, että toisaalta oletetaan miehen omistavan jonkun luksusasunnon, jonka puolikkaaseen ap:lla naisena ei voi olla varaa, mutta kuitenkin asumiskustannukset olisivat vain muutaman sata euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulut puoliksi.
Jos velaton asunto ja hän haluaa asua sun kanssa eikä hyötyä susta niin luulis olevan ihan ok. Heittää sut pihalle tai lähet lätkimään niin kaikki on kuitenkin sen omaisuutta.
Me asumme minun asunnossamme. Kulut puoliksi. Ei tulisi mieleenkäään ottaa vuokraa. Eihän se minulta ole pois, jos mies asuu luonani.
Odotan kuitenkin, että jos tulee remontoitavaa, niin mies maksaa siitäkin puolet.
No, me olemme naimisissa, mutta vaikka emme olisi, niin vuokran periminen olisi parisuhteessa outoa. Kämppis-tilanteet on eri esia.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun miehen omistamassa asunnossa, mutta ei hän oo kyllä koskaan vaatinut, että mun pitäisi maksaa kaikki asumisesta aiheutuvat kulut. Meillä on aika vakiintunut käytäntö, mies maksaa asumiseen liittyvät kustannukset (sähkö, vesi, lämmitys) ja vakuutukset, minä taas ruokaan, sisustukseen, lasten hankintoihin liittyvät menot. Hoidan myös kotityöt ihan mielelläni. Näin ollaan pärjätty ilman rahaan liittyviä riitoja. Molemmat saa loput rahansa käyttää ihan niinkuin huvittaa, kumpikaan ei valita toisen hankinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis maksat vuokraa, erona että mies voi ilman vuokrasopimusta heittää sinut ulos koska vain.
Tämä.
Ja hän vielä voi väittää, ettet maksa vuokraa. Tuo on jotain tosi kieroa henkistä ja taloudellista väkivaltaa ja manipulointia, en suosittelisi edes olemaan suhteessa, saati muuttamaan sori.
Vuokrahan tarkoittaa juuri tuota: että maksat asunnon omistajalle siitä että saat asua siellä. Jos hän käyttää ne rahat juokseviin kuluihinsa, ei muuta asiaa.
Mitä vuokra, suuruus olisi siellä? Montako huonetta sinulla on käytössä? Vastaako sinun puolikkaasi yksiötä vai kaksiota?
Miehen asenteessa ja teidän suhteessa on valitettavasti jotain tosi ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Tätä eivät nuo muiden rahoilla loisijat tajua, sukupuoleen katsomatta. (Minun miehenikään ei koskaan tajunnut sitä, hänen ajattelunsa kulki ap:n raiteilla.)
Miehen panostus asumiseen 300 000 ja puolet asumiskuluista/ kk.
Ap:n panostus asumiseen 0 euroa ja puolet asumiskuluista/kk.
Ei todellakaan olekaan reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Tätä eivät nuo muiden rahoilla loisijat tajua, sukupuoleen katsomatta. (Minun miehenikään ei koskaan tajunnut sitä, hänen ajattelunsa kulki ap:n raiteilla.)
Minä taas en pidä parisuhdetta loisimisuhteena, vaan rakkaussuhtena. Rakkautta ei mitata rahalla.
Jos joku käyttää minua hyväkseni, niin se on eri asia. Se paljastuu ajan mittaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ikinä menisi naimisiin miehen kanssa joka pyytää vuokraa perheen yhteisen omaisuuden tai adunnon käytöstä, vaikka hän olisinkin ostanut sen ennen avioliittoa. Sama pätee minun omistamaan omaisuuteen, olkoonsa auto, tv, huonekalut, mökki, jne. Avioliitossa kaikesta tulee yhteistä ja ilmaisesti jaettavaa. Jos joku pyytää vaimoltaan vuokraa ei ymmärrä avioliittoa ja pysyköön sinkkuna, siitä vaan. Jos minä voitan lotossa, yhdessä sen käytämme, sama pätee asuntoihin, mökkeihin, autoihin, pankkitileihin,.
Ja minä en ikinä menisi naimisiin sellaisen siivelläeläjän kanssa, jolla ei ole varaa maksaa omaa osaansa menoista ja lunastamaan puolta yhteisestä asunnosta, autosta ja kesämökistä.
ymmärrä nyt pikku kulta, ettei kaikki HALUA ostaa itselleen 200 neliön ok taloa, ja siivota sitä 10 tuntia viikossa. Pienempikin riittää ja halvempi, etenkään jos ei ole omia lapsia. Jos löytää eronneen miehen, jolla vaikka on ok talo ja lapsia, ja sinkkunainen muuttaa siihen, se on jo kompromissi että nainen haluaa ees tulla sinne, siivoojaksi, ja puutarhanhoitajaksi, lumitöitä tekemään aamuin illoin.
Sinkun on mukavampi elää yksin vaikka kerrostalokaksiossa.
Myöskään en osallistuisi mulle liian ison talon lämmityskuluiin, enkä muuhunkaan koska en ole saanut sitä valita itse.
Kuka ees HALUAA kesämökin nykyään omakseen? Ihan järkyttävä määrä hommia siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Tätä eivät nuo muiden rahoilla loisijat tajua, sukupuoleen katsomatta. (Minun miehenikään ei koskaan tajunnut sitä, hänen ajattelunsa kulki ap:n raiteilla.)
sinä oot rahas hassannu liian kalliiseen taloon, jota et tule saamaan myytyä, tuhluritytö! Panit rahas roskiin. TOinen on ollut kaukaa viisas ja pannut rahan sinne minne kuuluukin. Se on sinun valinta, että ostit liian kalliin asunnon. Viisaampi jätti ostamatta, sun pitäs pyrkiä eroon nyt siitä, mutta teit tyhmästi ja nyt yrität maksattaa muilla virhettäs? hahahha
Ap tässä.
Joku oli täällä jo ehtinyt uhota tämän olevan provo kun en ole palannut kommentoimaan, mutta en ole vain ehtinyt vastata ennen kuin nyt.
Moni on maininnut täällä miehen panostaneen asuntoon. Kyse on siinä mielessä vähän eri tilanteesta, että asunnosta ei ole koskaan maksettu lainaa, kyseessä on perintö. Onhan se tietysti oma valinta, että päättää pitää rahat kiinni asunnossa eikä esim. sijoittaa niitä osakkeisiin. Mutta tähän tilanteeseen ei mielestäni oikein sovi se ajatus, että haluaisin elää miehen kovalla työllä hankkimalla asunnolla.
Minä en missään nimessä ole muuttamassa asuntoon pyrkimyksenäni lokkeilla. Tai se, että etsisin elättäjää.
Päinvastoin, olen aina maksanut kaikki kuluni ja tehnyt kovasti töitä. Se, että miehellä on omistusasunto, on minulle täysin sattumaa.
Tässä maassa sähkö, vesi, kaasu ja internet maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa minulle saattoi tulla kerrostaloasuntoon 25 e sähkölasku kuukaudessa, mutta täällä se ei todellakaan riitä. Nettiliittymät ovat suunnilleen alkaen 30 e/kk, ja paljon enemmän jos haluaa oikeasti nopeudeltaan toimivan yhteyden.
Lisäksi täällä on kuukausittaisiin asumiskustannuksiin kuuluvia veroja, joita ei Suomessa ole.
Minä asun miehen omistamassa talossa ja mieluummin olisin myös tilanteessa, jossa ostettaisiin koti yhdessä. En vain halua ostaa osuutta tästä talosta ja mies taas ei halua myydä tätä ( minkä ymmärrän, sillä ei saisi tästä myymällä omiaan takaisin) ja ostaa kanssani yhteistä asuntoa.