Lue keskustelun säännöt.
Miten lakata teeskentelemästä sosiaalisissa tilanteissa?
08.02.2020 |
Olen vasta nyt nelikymppisenä alkanut tajuta, että minulla on tosi vahvat roolit kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Esitän sitä, minkä oletan parhaiten saavan homman hoidettua. Toisinaan tämä roolihahmo on hyvinkin kaukana siitä, mitä olen.
Tällainen teeskentely on hyvin uuvuttavaa, epärehellistä ja alentavaa ja tekee sen että ystävystyminen on lähes mahdotonta, koska kukaan ei kerran näe sitä mitä todella olen. Ihmiset tutustuu siihen roolihahmooni ja sitten kun alan pikkuhiljaa näyttää sitä mitä on sen alla, ristiriita on liian suuri ja ystävyydenpoikanen kuihtuu pois. Lisäksi vedän selvästi puoleeni vääränlaisia ihmisiä, minuun haluaa tutustua ne jotka ei oikeastaan kiinnosta minua yhtään enkä minäkään sitten lopulta kiinnosta niitä, vaan se roolihahmo.
Tiedän kuka olen yksin, mutta en tiedä kuka olen sosiaalisissa tilanteissa koska päällä on aina joku rooli. Enkä nyt tarkoita vaan sellaista normaalia että töissä käyttäydytään hillitymmin ja etäisemmin kuin vapaa-ajalla, vaan sitä että oikeasti näyttelen koko ajan. Kysykää keneltä hyvänsä näyttelijältä, se on raskasta puuhaa.
Millä saan tämän loppumaan?
Kommentit (25)
Tämä on ikävä totuus: opettele tykkäämään itsestäsi. Tee hyviä ja ihania asioita itsellesi, nauti kosketuksesta ja taiteesta ja kaikesta hyvästä, ravitse jokaista soluasi. Kun tunnet olevasi riittävä, aistit ravittuins, ei mitään tarvitse paikata teennäisyydellä.
Te jotka väitätte että oikeasti olette epäempaattisia tai ilkeitä: ei pidä paikkaansa. Te ette vain uskalla olla kyseisille ihmisille oikeasti läsnä, joten ei tietystikään voi olla läsnäolon ja myötäelämisen tunnetta. Silloin elää vain laskelmoidun mielen kautta, eikä ole kontaktissa tunteisiin. Se vie voimia. Todellinen läsnäolo tuo voimia, ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu yhdessä.
Vain läsnäollen voi tuntea yhteyttä. Muutoin on erillisyyden kokemus, joka on myös masennuksen ytimessä.
Joku ehdotti kirjastotätiä. Minä heitän vielä suoremman ehdotuksen: Eckhart Tollen Läsnäolon voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa jaa. Minä taas olen aidosti iloinen ja välitön, mutta olen kuullut muilta, että sen on pakko olla feikkiä kun ei aina hauku muita ja valita. Aitoa on vain muiden piikittely ja pään aukominen. Ei pidä paikkaansa. Olen samanlainen myös kotona ja ihan aina. Ajattelen ensimmäisenä ihmisistä hyvää ja aina yllättää miten ilkeitä muut pinnan alla ovat. Silloin saatan kyllä vetäytyä ihan suojellakseni itseäni. Eli käytökseni muuttuu, mutta se ei johdu siitä, että en olisi iloinen. Itse asiassa silloin alan jossain määrin feikkaamaan kun en saa olla oma iloinen itseni ja pitää olla varpaillaan ikävien ja piikikkäiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa jaa. Minä taas olen aidosti iloinen ja välitön, mutta olen kuullut muilta, että sen on pakko olla feikkiä kun ei aina hauku muita ja valita. Aitoa on vain muiden piikittely ja pään aukominen. Ei pidä paikkaansa. Olen samanlainen myös kotona ja ihan aina. Ajattelen ensimmäisenä ihmisistä hyvää ja aina yllättää miten ilkeitä muut pinnan alla ovat. Silloin saatan kyllä vetäytyä ihan suojellakseni itseäni. Eli käytökseni muuttuu, mutta se ei johdu siitä, että en olisi iloinen. Itse asiassa silloin alan jossain määrin feikkaamaan kun en saa olla oma iloinen itseni ja pitää olla varpaillaan ikävien ja piikikkäiden ihmisten kanssa.
Joo, komppaan. Näinkin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ikävä totuus: opettele tykkäämään itsestäsi. Tee hyviä ja ihania asioita itsellesi, nauti kosketuksesta ja taiteesta ja kaikesta hyvästä, ravitse jokaista soluasi. Kun tunnet olevasi riittävä, aistit ravittuins, ei mitään tarvitse paikata teennäisyydellä.
Te jotka väitätte että oikeasti olette epäempaattisia tai ilkeitä: ei pidä paikkaansa. Te ette vain uskalla olla kyseisille ihmisille oikeasti läsnä, joten ei tietystikään voi olla läsnäolon ja myötäelämisen tunnetta. Silloin elää vain laskelmoidun mielen kautta, eikä ole kontaktissa tunteisiin. Se vie voimia. Todellinen läsnäolo tuo voimia, ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu yhdessä.
Vain läsnäollen voi tuntea yhteyttä. Muutoin on erillisyyden kokemus, joka on myös masennuksen ytimessä.
Joku ehdotti kirjastotätiä. Minä heitän vielä suoremman ehdotuksen: Eckhart Tollen Läsnäolon voima.
>>Te jotka väitätte että oikeasti olette epäempaattisia tai ilkeitä: ei pidä paikkaansa. Te ette vain uskalla olla kyseisille ihmisille oikeasti läsnä, joten ei tietystikään voi olla läsnäolon ja myötäelämisen tunnetta. >>
En kyllä niele tätä. Oikeasti en edes halua esim. kuunnella jonkun tarinointia sairauksistaan tai muista koetuksista. Olen itse kamppaillut ja kärsinyt monenlaisten ongelmien kanssa koko ikäni, enkä todellakaan jaksa kuunnella muiden juttuja. Omistani en kerro kellekään, pidän mölyt mahassa. Eivät ne puhumisesta muuksi muutu, eikä ketään oikeasti kiinnosta. Ei kiinnosta minuakaan. Yksin olen selviytynyt, ilman kenenkään ihmisen apua ja tukea. Ei minulla ole edes voimavaroja kannatella jotain toista. Oma elämä vielä kaikki mehut.
Oikeasti: en tunne empatiaa enkä sääliä ihmisiä kohtaan. Sen sijaan eläinten kärsimykset ovat minulle aivan kestämättömiä. En pysty enkä halua nähdä tai lukea mitään kauhutarinoita semmoisesta.
Kuule kyllä se sun teeskentely on kaikille vähänkin tarkkanäköisille ihmisille jo valjennut/paljastunut, eli teet vaan palveluksen kaikille lopettamalla sen teeskentelyn, helpottaa kaikkia kummasti. Teeskentelysi takia nimenomaan vedät "väärälaisia" ihmisiä puoleesi, eli toisinsanoen samanlaisia pintapa*skoja kuin mitä itse olet. Ja jos joku nykyisistä "ystävistäsi" kaikkoaa muutoksesi myötä, voit olla vain iloinen. Se ystävyys ei aitoa ollut alunperinkään.
Minulla on lähipiirissä muutama tälläinen feikki. He ovat äärimmäisen rasittavia tapauksia sen takia, että vaistoan heistä sen teeskentelyn. Selvästi liian pirteitä ja iloisia ja kohteliaita. Tämän takia mielummin pidän etäisyyttää ko. henkilöihin. Lisäksi koen heidät yksinkertaisesti epärehellisenä, tällaisiin ihmisiin on mahdotonta luoda luottamuksellista suhdetta.
Varmaan pelkäät hylätyksi tulemista, jos uskallat olla mitä aidosti olet? Tai että ihmiset näkisivät sinussa jotain epämiellyttävää, minkä mieluiten olet näyttämättä? Haet muista ihmisistä sitä hyväksyntää, mitä vaille olet jo ehkä lapsena jäänyt? Oma hyväksyvä suhtautumisesi itseesi on riittämätöntä?
No, oli syy mikä hyvänsä, lopeta se teeskentely. Aloita luotettavavimpana pitämästäsi henkilöstä ja siirry lähipiiristäsi pikku hiljaa sinne ulkokehälle asti. Voi olla, että yllätyt iloisestikin, epätäydelliset ihmiset tutkimustenkin mukaan herättävät enemmän empatiaa ja heistä pidetään enemmän kuin "täydellisistä" ihmisistä!