Lue keskustelun säännöt.
Pakko muuttaa yksin tuntemattomaan kaupunkiin, ei riitä rahat enää Hkiin :(
07.02.2020 |
Nelikymppisenä sinkkuna on tullut aika vihdoin tunnustaa tosiasiat ja nostaa kytkintä Helsingistä / pk-seudulta. Ahkerasti työtä tekevänä hieman keskipalkkaa isompaa palkkaa saavana ihmisenä tässä ei vaan ole enää mitään järkeä. Kaikki rahat menevät normaalin vuokrakämpän vuokraan, kaupungin halpoihin asuntoihin ei ole tulojen vuoksi asiaa. Taakse jäävät rakkaat maisemat ja kaikki sosiaaliset suhteet ja ison kaupungin kulttuuriharrastukset. Olen tosi surullinen ja pelkään, mitä mielenterveydelle käy yksin vieraassa kaupungissa. Siellä on kuitenkin mahdollisuus saada rahaa säästöön sen verran, että saan vanhuuteni edes jollain tavalla turvattua. Kohtalotovereita? Miten sujuu muutto tuntemattomalle pikkupaikkakunnalle aikuisena? Voiko siitä selvitä järjissään?
Ja pliis, ei nyt jankkia siitä, etten osaisi säästää tai hoitaa raha-asioitani. Osaan kyllä.
Kommentit (128)
Muutin työn vuoksi yksin pikkukaupunkiin ja jouduin jättämään koko entisen elämän. Kalliimmaksi tämä tuli!
- Jouduin ostamaan auton
- Ajaminen ja auton pito maksaa
- Harrastuspaikat 50km päässä, jonne ajan 2-3 kertaa viikossa
- Ystävät asuvat 300km päässä. Vierailut maksaa
- Masennuin muuton myötä. Lääkitys ja terapia maksaa
- Työteho ei ole sama kuin vanhalla paikkakunnalla, koska mieliala maassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel. Joutuu ihan yksin muuttamaan jo nelikymppisenä pois kotikaupungistaan. OMG.
Minä muutin 18-40-vuotiaana uudelle paikkakunnalle seitsemän kertaa. Eikä se edes ole paljon.
Tyttäreni on 18-28-vuotiaana muuttanut yksin uudelle paikkakunnalle neljä kertaa. Poikani 18-28-vuotiaana samoin neljä kertaa.Kuten sanoin tuolla aiemmin, Helsinki on kotikaupunkini, mutta viides kaupunki jossa asun Suomessa. Sikäli kun sillä nyt on väliä. Kyse oli enemmän siitä, että harmittaa kun ei voi asua kotonaan. Ajattelin, että muuttaminen saisi nyt minun osaltani riittää, tuntuisi hyvältä jo vähän juurtua. Ap
Sanoit miettineesi hartaasti, muttet oikein kuitenkaan valota, miksi joudut lähtemään, eli käytännön asioita.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
Sitä samaa. Ja muistuttaisin edelleen, että 18-28 -vuotiaana muuttaminen on hyvin eri asia kuin nelikymppisenä muuttaminen pikkukaupunkiin, josta ei tunne ketään. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus elää kotonaan ja juurtua hautessaan. Ap
Ja miksi sinulla ei ole?
Et kommentoi ehdotuksia edullisemmista asunnoista pk-seudulla.
Varmasti löytyy parempi vaihtoehto sinulle kuin "muuttaminen yksin tuntemattomaan pikkukaupunkiin", jos siis todella haluaisit pk-seudulla pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel. Joutuu ihan yksin muuttamaan jo nelikymppisenä pois kotikaupungistaan. OMG.
Minä muutin 18-40-vuotiaana uudelle paikkakunnalle seitsemän kertaa. Eikä se edes ole paljon.
Tyttäreni on 18-28-vuotiaana muuttanut yksin uudelle paikkakunnalle neljä kertaa. Poikani 18-28-vuotiaana samoin neljä kertaa.Kuten sanoin tuolla aiemmin, Helsinki on kotikaupunkini, mutta viides kaupunki jossa asun Suomessa. Sikäli kun sillä nyt on väliä. Kyse oli enemmän siitä, että harmittaa kun ei voi asua kotonaan. Ajattelin, että muuttaminen saisi nyt minun osaltani riittää, tuntuisi hyvältä jo vähän juurtua. Ap
Sanoit miettineesi hartaasti, muttet oikein kuitenkaan valota, miksi joudut lähtemään, eli käytännön asioita.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
Sitä samaa. Ja muistuttaisin edelleen, että 18-28 -vuotiaana muuttaminen on hyvin eri asia kuin nelikymppisenä muuttaminen pikkukaupunkiin, josta ei tunne ketään. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus elää kotonaan ja juurtua hautessaan. Ap
Ja miksi sinulla ei ole?
Et kommentoi ehdotuksia edullisemmista asunnoista pk-seudulla.
Varmasti löytyy parempi vaihtoehto sinulle kuin "muuttaminen yksin tuntemattomaan pikkukaupunkiin", jos siis todella haluaisit pk-seudulla pysyä.
Jankutijankuti. Tässä ketjussa on jo vertailtu esim. Vantaan ja Mikkelin vuokria. Tosiasiassa vuokrat ovat kovia missä tahansa pk-seudulla. Jessus että ärsyttää toi toisten ihmisten asioiden besserwisseröinti. Kaikille ei ole mahdollista/järkevää asua pk-seudulla ihan puhtaasti taloudellisista syistä, ja siinä joutuu punnitsemaan aika monta asiaa. Hieman turhaa tulla toisen puolesta sanomaan, että "kyllä pystyisit, jos haluaisit." Tajuatko itse, miten ärsyttävää tuo on, kun ei oikeasti vaan pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet että Helsinki on elämä. On sitä elämää muuallakin. Ihmiset on niin rajoittuneita
Montako kertaa olet itse muuttanut yksin uuteen kaupunkiin/kylään?
Minä sairastuin masennukseen kun muutin suuresta kaupungista yksin alle 5000 asukkaan kyräilevään kylään.
Ah, kiitos! Vihdoin viestissä nro 97 päästiin keskustelemaan siitä, mistä toivoin kokemuksia! Tää on juuri se, mitä pelkään. Olisi hauskaa kuulla tästä myös selviytymistarinoita.
Sen sijaan nyt riittää jo keskustelu siitä, olenko provo tai onko tilanteeni totta. Kaikki, mitä ei ole tapahtunut itselle, ei ole vältämättä huijausta. Ja jos ei toisen tilannetta pysty ymmärtämään, ehkä joskus olisi vain viisasta siirtyä seuraavaan keskusteluun jankuttamisen sijaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä muuta kulttuuritarjontaa Helsingissä on kuin ooppera, mitä ei löydy muista isoista maakuntakeskuksista?
Ja jos asumiskulut putoaa, niin eikö niistä säästyvillä varoilla voi sitten tehdä muutaman kerran vuodessa kulttuurimatkan Helsinkiin?Tällä nykyisellä paikkakunnalla ei ole edes elokuvateatteria. Kirjastokin suljettiin. Paikallisessa kapakassa ei käy esiintyjiä...viimeisin esiintyjä oli Tuksu ja siitäkin joitain vuosia.
Olin ennen aktiivinen konserteissa ja teatterissa kävijä. Ajan nyt kerran kuukaudessa naapurikaupunkiin esim. käymään kirjastossa tai teatterissa.
Miten voit? Oletko sopeutunut? Mitä teet nyt vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin haluaisin muuttaa yhdestä keskisuuresta kaupungista pois myös pienempään just ihan jo elämisen kulujen takia. Ja toisaalta olen tympääntynyt tähän kaupunkiin. Harva/ei kukaan yksityinen vaan ottaa työtöntä vuokralaiseksi ainakin mulle tehtiin tämä selväksi ennen nykyistä kunna kämppääni. Onko kokemuksia muutta työttömänä pienempään kaupunkiin? kun siinähän tavallaan menettää loputkin mahdollisuudet työllistyä, mutta ei näitä töitä ole ihmeemmin näissä isommissakaan kaupungeissa kaikille halukkaille. Ja muuttokuluihin ei saa mitään tukea jos ei ole töitä tiedossa uudessa paikassa et sekin estää kyllä.
Tästäkin voi puhua. Mä en henk.koht. kuitenkaan ole työtön enkä muuttamassa työttömäksi mihinkään. En myöskään muuta töiden perässä, mulle olisi ollut töitä Helsingissäkin. Vaihdan pikkukuntaan töihin, koska Helsingissä mulla menee älytön osa nettopalkasta vuokraan eikä säästöön jää mitään. Ap
Metroradan varresta löytyy vaikka mitä. Jos ja kun nyt työllistyt, osta oma. Vastike on 1/3 vuokrasta. Voi jäädä lainanlyhennyksen ja -koronkin jälkeen alle vuokran. Asumistukea myönnetään myös omistusasujalle.
120-150 000 € saat hyvän kaksion, kolmion.
On NAU-RET-TA-VAA aikuisena ja työssäkäyvänä maksaa vuokrana jonkun muun asuntoa etenkin Helsingissä.
Esim. Järvenpäässä kolmioista pyydetään vuokraa yli 700 €.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos muuttaisit Kirkkonummelle, Keravalle, Sipooseen tai Tuusulaan?
Dumari Nurmio sanoi perjantai ohjelmassa eilen hyvän vinkin. Stadiin pitää päästä nopeasti vaikka sieltä muuttaisi pois, eli ainoastaan 20 minuutin matkan päähän stadista voi muuttaa. Otat harpin käteen ja piirrät ympyrän Helsingin kartan päälle niin näet mitkä ovat potentiaalisia muuttokohteita. Dumari itse muutti Jätkäsaaresta Espooseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KelaGold pitää huolen, että Helsingin vuokrataso on tähtitieteellinen ja nousee vuosi vuodelta. Työssäkäyvä joka maksaa itse vuokransa on harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä muuta kulttuuritarjontaa Helsingissä on kuin ooppera, mitä ei löydy muista isoista maakuntakeskuksista?
Ja jos asumiskulut putoaa, niin eikö niistä säästyvillä varoilla voi sitten tehdä muutaman kerran vuodessa kulttuurimatkan Helsinkiin?Tällä nykyisellä paikkakunnalla ei ole edes elokuvateatteria. Kirjastokin suljettiin. Paikallisessa kapakassa ei käy esiintyjiä...viimeisin esiintyjä oli Tuksu ja siitäkin joitain vuosia.
Olin ennen aktiivinen konserteissa ja teatterissa kävijä. Ajan nyt kerran kuukaudessa naapurikaupunkiin esim. käymään kirjastossa tai teatterissa.
Miten voit? Oletko sopeutunut? Mitä teet nyt vapaa-ajalla?
Ensimmäiset vuodet menivät kuin sumussa. Nyt olen turtunut täällä oloon, mutta en ole se sama onnellinen ihminen kuin ennen muuttoa.
Päivät kuluu töitä tehden ja illat kotona. Kävelylenkkejä voi harrastaa, mutta muut harrastukset ovat kaukana. Palkasta menee suurin osa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon eli autoiluun ystävien luokse eri kaupunkeihin. Matkustan täältä lähes joka viikonloppu ihmisten ilmoille. Pää ei muuten kestä. Alkuun rahaa meni terapiaan, koska sopeutuminen oli ja on todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä muuta kulttuuritarjontaa Helsingissä on kuin ooppera, mitä ei löydy muista isoista maakuntakeskuksista?
Ja jos asumiskulut putoaa, niin eikö niistä säästyvillä varoilla voi sitten tehdä muutaman kerran vuodessa kulttuurimatkan Helsinkiin?Tällä nykyisellä paikkakunnalla ei ole edes elokuvateatteria. Kirjastokin suljettiin. Paikallisessa kapakassa ei käy esiintyjiä...viimeisin esiintyjä oli Tuksu ja siitäkin joitain vuosia.
Olin ennen aktiivinen konserteissa ja teatterissa kävijä. Ajan nyt kerran kuukaudessa naapurikaupunkiin esim. käymään kirjastossa tai teatterissa.
Miten voit? Oletko sopeutunut? Mitä teet nyt vapaa-ajalla?
Ensimmäiset vuodet menivät kuin sumussa. Nyt olen turtunut täällä oloon, mutta en ole se sama onnellinen ihminen kuin ennen muuttoa.
Päivät kuluu töitä tehden ja illat kotona. Kävelylenkkejä voi harrastaa, mutta muut harrastukset ovat kaukana. Palkasta menee suurin osa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon eli autoiluun ystävien luokse eri kaupunkeihin. Matkustan täältä lähes joka viikonloppu ihmisten ilmoille. Pää ei muuten kestä. Alkuun rahaa meni terapiaan, koska sopeutuminen oli ja on todella vaikeaa.
Ai kauheeta... toivottavasti pääset pian pois sieltä!
Ei kannata muuttaa pikkukaupunkiin! Yllä olevat kommentit kertovat kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet että Helsinki on elämä. On sitä elämää muuallakin. Ihmiset on niin rajoittuneita
Montako kertaa olet itse muuttanut yksin uuteen kaupunkiin/kylään?
Minä sairastuin masennukseen kun muutin suuresta kaupungista yksin alle 5000 asukkaan kyräilevään kylään.
Mä olen muuttanut 8 kertaa. Kymmenen helsingissä asutun vuoden jälkee sairastuin siellä masennukseen ja muutin 30000 asukkaan pikkukaupunkiin. Pikkukaupungissa tutustuin nopeasti kymmeniin uusiin ystäviin. 10 helsingissä asutun vuoden jälkeen en ollut saanut sieltä yhtään uutta oikeaa ystävää niiden lisäksi jotka olin jo ennen sinne muuttoa tuntenut. Pikkukaupungissa tervehdyin masennuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Dumari Nurmio sanoi perjantai ohjelmassa eilen hyvän vinkin. Stadiin pitää päästä nopeasti vaikka sieltä muuttaisi pois, eli ainoastaan 20 minuutin matkan päähän stadista voi muuttaa. Otat harpin käteen ja piirrät ympyrän Helsingin kartan päälle niin näet mitkä ovat potentiaalisia muuttokohteita. Dumari itse muutti Jätkäsaaresta Espooseen.
Ihan kuin hinnat tuolla alueella muuttuisi. Itselläni on 57m2 , 610€ vesimaksuineen asumisoikeusasunto Helsingissä. Aika kaukaa saan saman hakea. Vei aikaa ja vaivaa kun tämän sain. Mutta kaikilla ystävilläni on kohtuu hintainen asunto. Yhdellä suuri ja kallis, mutta hänellä on alivuokralainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel. Joutuu ihan yksin muuttamaan jo nelikymppisenä pois kotikaupungistaan. OMG.
Minä muutin 18-40-vuotiaana uudelle paikkakunnalle seitsemän kertaa. Eikä se edes ole paljon.
Tyttäreni on 18-28-vuotiaana muuttanut yksin uudelle paikkakunnalle neljä kertaa. Poikani 18-28-vuotiaana samoin neljä kertaa.Kuten sanoin tuolla aiemmin, Helsinki on kotikaupunkini, mutta viides kaupunki jossa asun Suomessa. Sikäli kun sillä nyt on väliä. Kyse oli enemmän siitä, että harmittaa kun ei voi asua kotonaan. Ajattelin, että muuttaminen saisi nyt minun osaltani riittää, tuntuisi hyvältä jo vähän juurtua. Ap
Sanoit miettineesi hartaasti, muttet oikein kuitenkaan valota, miksi joudut lähtemään, eli käytännön asioita.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
Sitä samaa. Ja muistuttaisin edelleen, että 18-28 -vuotiaana muuttaminen on hyvin eri asia kuin nelikymppisenä muuttaminen pikkukaupunkiin, josta ei tunne ketään. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus elää kotonaan ja juurtua hautessaan. Ap
Ja miksi sinulla ei ole?
Et kommentoi ehdotuksia edullisemmista asunnoista pk-seudulla.
Varmasti löytyy parempi vaihtoehto sinulle kuin "muuttaminen yksin tuntemattomaan pikkukaupunkiin", jos siis todella haluaisit pk-seudulla pysyä.
Jankutijankuti. Tässä ketjussa on jo vertailtu esim. Vantaan ja Mikkelin vuokria. Tosiasiassa vuokrat ovat kovia missä tahansa pk-seudulla. Jessus että ärsyttää toi toisten ihmisten asioiden besserwisseröinti. Kaikille ei ole mahdollista/järkevää asua pk-seudulla ihan puhtaasti taloudellisista syistä, ja siinä joutuu punnitsemaan aika monta asiaa. Hieman turhaa tulla toisen puolesta sanomaan, että "kyllä pystyisit, jos haluaisit." Tajuatko itse, miten ärsyttävää tuo on, kun ei oikeasti vaan pysty.
Riippuu mikä painaa vaakakupissa. Itse olen todennut, että Helsingissä asuminen on minulle halvempaa kuin kaukana. Ystävät ja sukulaiset, joista en halua luopua, on täällä. Kun olen ollut jossain muualla esim.opiskelemassa, niin matkat kotipaikkakunnalle on maksanut hirveästi opiskelija-alennuksellakin. Ja kuinka yhtäkkiä harrastukset muuttuisi samoiluksi, jos on vaikka pelannut jääkiekkoa. Pelaan mi.mien höntsäjoukkueessa. Molemmat hyviä, mutta toinen parempi.
Olen itse asunut kimppakämpissä ja nytkin asun lapsen "liian pienessä " asunnossa. Pieni kaksio. Joku valitsee samalla hinnalla sen kolmion pikkukaupungista, mutta itse muuttaisin mielummin vaikka yksilöön.
Eikä maalta puutu mitään. Itse vain tykkään spontaanista ja hekstisestä kaupunkielämästä. Jos tykkäsin enemmän rauhasta ja isosta asunnosta yms.niin tietysti valitsisin maaseudun. Mutta olen ihan varma, että tinkimällä voi tehdä valintoja. Ohis.
Itsellänikään ei valitettavasti ole jakaa iloista tarinaa pikkupaikkakunnalle muutosta. Kokeilin elämistä Itä-Suomessa kuvitellen, että siellä on välittömiä ihmisiä ja että lapsiperheet pitävät yhtä, mutta olin väärässä.
Olen itse tosi sosiaalinen ja käyn vaivattomasti juttusille ihmisten kanssa, mutta tuossa kylässä ihmiset kavahtivat muualta tulleita. Naapurikin piiloutui mainospostiensa taakse, kun tervehdin postilaatikoilla. Kävin parissa harrastuksessa, mutta ei sielläkään kukaan uskaltanut minulle mitään puhua.
Paikkakunta oli hyvin luonnonkaunis ja siellä oli kaikki peruspalvelut, mutta ei mitään ekstraa. Lähimpään kaupunkiin oli 35 km, eikä tuossakaan kaupungissa juuri mitään tapahtunut. Ystävät olivat satojen kilometrien päässä, eikä kukaan jaksanut tulla käymään kylässä - ihan ymmärrettävää.
Alle vuoden kestin ja sitten palasin kaupunkiin. Neuvoksi antaisin, että mieti vielä, ennen kuin jätät nykyisen elämäsi. Pikkupaikkakunnalla ei välttämättä saa asuntoa kaupaksi, ainakaan kohtuullisella hinnalla, joten sen varaan ei ehkä kannata turvata eläkepäiviään. Uusia ystävyyksiä on vaikea solmia tällä iällä, jos kaikilla muilla on jo vakiintuneet sosiaaliset piirit.
Olen asunut Helsingissä ja nykyään asun Tampereella, joten uskallan suositella sitä asuinpaikkana. Kulttuuria ja harrastuksia löytyy, samoin luontoa. Tänne on helppo sulautua ja junalla tai bussilla suhauttaa päiväseltään Helsinkiin. Asunnot maksavat edelleen murto-osan pk:n hinnoista. Plussaa siitä, että on ihan ok liikkua kaupungilla goretex-asu viuhuen. :D
Asun maalla ja joudun käyttämään autoa päivittäin. Kaupat ovat 15km päässä ja työpaikka 10km päässä.
Julkista liikennettä ei ole.
Kaikki kulkevat täällä autolla paikasta toiseen ja jopa ihmetellään minun pitkiä kävely- ja pyöräilylenkkejä.
Auto on maalaisille tärkein kirjoitti:
Asun maalla ja joudun käyttämään autoa päivittäin. Kaupat ovat 15km päässä ja työpaikka 10km päässä.
Julkista liikennettä ei ole.Kaikki kulkevat täällä autolla paikasta toiseen ja jopa ihmetellään minun pitkiä kävely- ja pyöräilylenkkejä.
Tuli mieleen tositarina parin vuoden takaa. Olin käymässä lapsuusystäväni luona. Hän on maatilan emäntä.
Ehdotin, että lähdetään kävelylle. Ystäväni mukaan hän ei voi, koska naapurit pitäisivät häntä laiskana, kun on aikaa kuljeskella keskellä päivää, eikä ole töitä tekemässä.
Älä ap muuta mihinkään ankeaan pikkukylään. Etsi kämppäkaveri. Lontoossakin kaikki asuvat kimppakämpissä kun on kallista muuten.