Pakko muuttaa yksin tuntemattomaan kaupunkiin, ei riitä rahat enää Hkiin :(
Nelikymppisenä sinkkuna on tullut aika vihdoin tunnustaa tosiasiat ja nostaa kytkintä Helsingistä / pk-seudulta. Ahkerasti työtä tekevänä hieman keskipalkkaa isompaa palkkaa saavana ihmisenä tässä ei vaan ole enää mitään järkeä. Kaikki rahat menevät normaalin vuokrakämpän vuokraan, kaupungin halpoihin asuntoihin ei ole tulojen vuoksi asiaa. Taakse jäävät rakkaat maisemat ja kaikki sosiaaliset suhteet ja ison kaupungin kulttuuriharrastukset. Olen tosi surullinen ja pelkään, mitä mielenterveydelle käy yksin vieraassa kaupungissa. Siellä on kuitenkin mahdollisuus saada rahaa säästöön sen verran, että saan vanhuuteni edes jollain tavalla turvattua. Kohtalotovereita? Miten sujuu muutto tuntemattomalle pikkupaikkakunnalle aikuisena? Voiko siitä selvitä järjissään?
Ja pliis, ei nyt jankkia siitä, etten osaisi säästää tai hoitaa raha-asioitani. Osaan kyllä.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
37 jatkaa... Sinuna tosiaan yrittäisin pydyä H.gissä, koska sanot elämäsi okevan täällä. Pääkaupunkiseifultakin löytyy asunto kohtuuhinnalla, kun tinkii sijainnista (Vantaa ym.). Itse helsinkiläisenä pidän Järvenpäästä.
Junamatka vain, ja elämä muuten pysyy tuttuna.
Jos kattelee keskineliöhintoja vaikka yksiölle, Vantaalla näyttää olevan n. 4000 e ja vertailun vuoksi vaikka Mikkelissä 2000 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat alle 30v keskipalkkaisia sinkkuja ja molemmat ostivat ensiasunnon jo pari vuotta sitten, toinen Kivenlahdesta ja toinen Puotilasta. Kummankin asunto maksoi alle 150.000 euroa, omaa rahaa oli 10.000-15.000.
Tämä on se paras resepti. Ensiasunto kannattaa ostaa heti, kun on päässyt töihin. Tällä tavalla mekin aloitimme. Kun sitten kaksi yksiötä myytiin, saatiin niillä 62 neliön kolmio.
Ja vuosi oli mikä? Ja kuinka monen ihmisen tuloilla lähdettiin liikkeelle ja oliko ollut mahdollisesti siinä taustalla jotain pikku perintöä tai mahdollisuutta asp-säästämiseen tmv?
Ei ollut perintöjä kummallakaan. Itse olin kesän töissä Saksassa oluttehtaalla ja sain sen verran säästöön, että laina irtosi 25 neliön yksiöön.
Nyt sitä pitäisi saada sitten säästöön semmonen 30 000 euroa. Siinä saa vähän kaljaa panna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
37 jatkaa... Sinuna tosiaan yrittäisin pydyä H.gissä, koska sanot elämäsi okevan täällä. Pääkaupunkiseifultakin löytyy asunto kohtuuhinnalla, kun tinkii sijainnista (Vantaa ym.). Itse helsinkiläisenä pidän Järvenpäästä.
Junamatka vain, ja elämä muuten pysyy tuttuna.
Jos kattelee keskineliöhintoja vaikka yksiölle, Vantaalla näyttää olevan n. 4000 e ja vertailun vuoksi vaikka Mikkelissä 2000 e.
En epäile, mutta ap.llä tuntuu olevan niin paljon vaakakupissa H.gissä, "koko elämä", joten rahan ei pitäisi olla ainoa kriteeri... Ainakin kannattaa miettiä, miten voisi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat alle 30v keskipalkkaisia sinkkuja ja molemmat ostivat ensiasunnon jo pari vuotta sitten, toinen Kivenlahdesta ja toinen Puotilasta. Kummankin asunto maksoi alle 150.000 euroa, omaa rahaa oli 10.000-15.000.
Tämä on se paras resepti. Ensiasunto kannattaa ostaa heti, kun on päässyt töihin. Tällä tavalla mekin aloitimme. Kun sitten kaksi yksiötä myytiin, saatiin niillä 62 neliön kolmio.
Ja vuosi oli mikä? Ja kuinka monen ihmisen tuloilla lähdettiin liikkeelle ja oliko ollut mahdollisesti siinä taustalla jotain pikku perintöä tai mahdollisuutta asp-säästämiseen tmv?
Ei ollut perintöjä kummallakaan. Itse olin kesän töissä Saksassa oluttehtaalla ja sain sen verran säästöön, että laina irtosi 25 neliön yksiöön.
Nyt sitä pitäisi saada sitten säästöön semmonen 30 000 euroa. Siinä saa vähän kaljaa panna.
Katsoin vähän aikaa sitten samaa asuntoa, jonka Lähderannasta silloin ostin, maksoi n.100.000€. Kyllä siihen pääsee pienilläkin säästöillä käsiksi, jos on vakitulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
37 jatkaa... Sinuna tosiaan yrittäisin pydyä H.gissä, koska sanot elämäsi okevan täällä. Pääkaupunkiseifultakin löytyy asunto kohtuuhinnalla, kun tinkii sijainnista (Vantaa ym.). Itse helsinkiläisenä pidän Järvenpäästä.
Junamatka vain, ja elämä muuten pysyy tuttuna.
Jos kattelee keskineliöhintoja vaikka yksiölle, Vantaalla näyttää olevan n. 4000 e ja vertailun vuoksi vaikka Mikkelissä 2000 e.
En epäile, mutta ap.llä tuntuu olevan niin paljon vaakakupissa H.gissä, "koko elämä", joten rahan ei pitäisi olla ainoa kriteeri... Ainakin kannattaa miettiä, miten voisi jäädä.
Vakuutan, että olen miettinyt hartaasti. Nyt kuitenkin on tullut aika luovuttaa ja lähteä. Ap
Vierailija kirjoitti:
37 jatkaa... Sinuna tosiaan yrittäisin pydyä H.gissä, koska sanot elämäsi okevan täällä. Pääkaupunkiseifultakin löytyy asunto kohtuuhinnalla, kun tinkii sijainnista (Vantaa ym.). Itse helsinkiläisenä pidän Järvenpäästä.
Junamatka vain, ja elämä muuten pysyy tuttuna.
Järvenpää on ihan karmea. Kävin katseleen siellä kämppiä kun itse ostin ja eihän siellä ole kuin se järvi ja pelkkiä betonitaloja koko keskusta täynnä. Hrr.. oikein kylmää.
Kylmä ja kolkko. Kelikin oli kylmä kun siellä kävin. Hrr..
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat alle 30v keskipalkkaisia sinkkuja ja molemmat ostivat ensiasunnon jo pari vuotta sitten, toinen Kivenlahdesta ja toinen Puotilasta. Kummankin asunto maksoi alle 150.000 euroa, omaa rahaa oli 10.000-15.000.
Tämä on se paras resepti. Ensiasunto kannattaa ostaa heti, kun on päässyt töihin. Tällä tavalla mekin aloitimme. Kun sitten kaksi yksiötä myytiin, saatiin niillä 62 neliön kolmio.
Ja vuosi oli mikä? Ja kuinka monen ihmisen tuloilla lähdettiin liikkeelle ja oliko ollut mahdollisesti siinä taustalla jotain pikku perintöä tai mahdollisuutta asp-säästämiseen tmv?
Ei ollut perintöjä kummallakaan. Itse olin kesän töissä Saksassa oluttehtaalla ja sain sen verran säästöön, että laina irtosi 25 neliön yksiöön.
Nyt sitä pitäisi saada sitten säästöön semmonen 30 000 euroa. Siinä saa vähän kaljaa panna.
Katsoin vähän aikaa sitten samaa asuntoa, jonka Lähderannasta silloin ostin, maksoi n.100.000€. Kyllä siihen pääsee pienilläkin säästöillä käsiksi, jos on vakitulot.
Pääseekö siitä myös halutessaan eroon ilman että tulee takkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten pöpelikköön koet tarvetta muuttaa kun elämäsi muka menee täysin uusiksi?
Mites tää nyt oli oleellinen kysymys? Suomea riittää Helsingin ulkopuolella aika pirun paljon.
Siis miten tämä ei olisi oleellinen kysymys? Aloittaja kirjoittaa kuin hänen täytyisi muuttaa metsämajaan keskelle korpea, vaikka esim. ihan kohtuullisen junamatkan päästä Helsingistä löytyy edullisempaa asumista niin ettei niistä nykyisistä sosiaalisista suhteista ja kulttuuriharrastuksista tarvitsisi luopua.
Nimenomaan! Esimerkiksi Keravalta juna Helsinkiin kestää 22minuuttia, ihan lähellä on. Ja asunnot huomattavasti halvempia ja mukava pikkukaupunki muutenkin =)
Junalla pääsee monesta paikasta helposti Helsinkiin. Kirkkonummella esim yksiön vuokrat 500e lähtien. Saat verotukseen työmatkat, joten tulee halvemmaksi asua muualla ja käydä Helsingissä töissä.
Keravan neliöhinta on edelleen tosi suolainen lähes 3000 euroa yksiöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat alle 30v keskipalkkaisia sinkkuja ja molemmat ostivat ensiasunnon jo pari vuotta sitten, toinen Kivenlahdesta ja toinen Puotilasta. Kummankin asunto maksoi alle 150.000 euroa, omaa rahaa oli 10.000-15.000.
Tämä on se paras resepti. Ensiasunto kannattaa ostaa heti, kun on päässyt töihin. Tällä tavalla mekin aloitimme. Kun sitten kaksi yksiötä myytiin, saatiin niillä 62 neliön kolmio.
Ja vuosi oli mikä? Ja kuinka monen ihmisen tuloilla lähdettiin liikkeelle ja oliko ollut mahdollisesti siinä taustalla jotain pikku perintöä tai mahdollisuutta asp-säästämiseen tmv?
Ei ollut perintöjä kummallakaan. Itse olin kesän töissä Saksassa oluttehtaalla ja sain sen verran säästöön, että laina irtosi 25 neliön yksiöön.
Nyt sitä pitäisi saada sitten säästöön semmonen 30 000 euroa. Siinä saa vähän kaljaa panna.
Katsoin vähän aikaa sitten samaa asuntoa, jonka Lähderannasta silloin ostin, maksoi n.100.000€. Kyllä siihen pääsee pienilläkin säästöillä käsiksi, jos on vakitulot.
Pääseekö siitä myös halutessaan eroon ilman että tulee takkiin?
Pääsee. Pieni Kerrostaloasunto pääkaupunkiseudulla on varma nakki. Ensiasunnon etsijöitä on paljon. Meidän ei tarvinnut ottaa yhtään lisälainaa, kun kumpikin myytiin yksiömme ja ostettiin 62 neliön pieni kolmio Laajalahdesta.
Maalla syntyneenä en itse ymmärrä miten joku kestää sitä, että ei pääse helposti ja nopeasti metsään. Ah, havupuut, tuulen humina, tähtitaivas, lintujen laulu ja muut metsän eläimet.
Bussit, ratikat, ruuhkat ja tungokset ovat kauhistus.
Taas aloituksessa harhaluuloja että kaupungin asunnot olisi muka halpoja, kun selasin asuntoilmoituksia myös sivummalta niidenkin hinnat oli kohonneet jo 800-1200e Helsingissä, eli ihan sama missä Helsingissä vuokraa hinnat on lähes samoja joka puolella. Ja vaikka vuokraisi sen halvimman 800e luukun, hinta voi olla siksi halvempi jos naapurissa on härikköjä/remontti tulossa tms. Ja se ei vielä riitä, kun päälle tulee myös superkalliit lippukulut jos ei ole autoa ja lippujen hintoja sen kun vaan korotetaan, huomioonottamatta sitä miten hitaita kulkuneuvot on ja mitä kaikkea joutuu sietämään jos liikkuu julkisilla, se ei näy lipun hinnassa pian varmaan maksaa 6e yksi matka tätä menoa.
Rohkeasti vaan harrastuksiin uudella paikkakunnalla: jumppaan, kansalaisopistoon jne.
En usko, etteivät rahat riitä Helsingissä asumiseen, jos haluaa.
Voi luovuttaa ja mennä homehtumaan landelle, mutta en edelleenkään usko, ettei rahat riitä, jos täällä haluaa asua.
Miten joku voi viihtyä helsingissä?
Vierailija kirjoitti:
Taas aloituksessa harhaluuloja että kaupungin asunnot olisi muka halpoja, kun selasin asuntoilmoituksia myös sivummalta niidenkin hinnat oli kohonneet jo 800-1200e Helsingissä, eli ihan sama missä Helsingissä vuokraa hinnat on lähes samoja joka puolella. Ja vaikka vuokraisi sen halvimman 800e luukun, hinta voi olla siksi halvempi jos naapurissa on härikköjä/remontti tulossa tms. Ja se ei vielä riitä, kun päälle tulee myös superkalliit lippukulut jos ei ole autoa ja lippujen hintoja sen kun vaan korotetaan, huomioonottamatta sitä miten hitaita kulkuneuvot on ja mitä kaikkea joutuu sietämään jos liikkuu julkisilla, se ei näy lipun hinnassa pian varmaan maksaa 6e yksi matka tätä menoa.
Höpöhöpö.
Maksan kaupungin vuokraa 755 €/kk ja tällä alueella saman kokoinen asunto (64 m²) ns. vapailta markkinoilta vuokrattuna on pitkälti yli 1000 €/kk.
Ei ole häirikkojä, eikä sellaisia hulluja kuin täällä av:lla on.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi viihtyä helsingissä?
Koska tämä on koti.
Niin sinunkin kotisi on... kai?
Saat 200 000e yksiön Helsingistä, käsiraha 10% ja lainan takaisinmaksu on pienempi, kuin vuokrat keskimäärin. Asunnon arvo lisäksi nousee ja inflaatio syö lainan. Ei missään tapauksessa kannata muuttaa pois helsingistä. Ota toinen työ täällä vastaan ja säästä tuo käsiraha kakkostyötä tekemällä.
Ei ollut perintöjä kummallakaan. Itse olin kesän töissä Saksassa oluttehtaalla ja sain sen verran säästöön, että laina irtosi 25 neliön yksiöön.